Status vaikuttaa siihen, kenen kanssa pariudumme – jostain syystä siitä ei vain ole soveliasta puhua, ihmettelee emeritaprofessori Riitta Jallinoja :
https://www.hs.fi/elama/art-2000007903532.html?share=e156d491884416f4e6301923c7b05f4b
https://www.hs.fi/elama/art-2000007903532.html?share=e156d491884416f4e6301923c7b05f4b
Vastaukset 73
Vanhimmat
En pääse lukemaan juttua, kun en ole tilaaja. Mutta sen verran kuitenkin elävästä elämästä tiedän pariskuntia, joissa toisella on korkeakoulututkintoa jos vaikka mitä ja toisella vain amistausta, että totean rakkaus ihmiseen on muuta kuin statusta.
Tittelin kipeät saattaa ajatella vain statuksia ja rahaa sellaisia maineeseen liittyviä asioita, mutta ei kaikki elä niin pinnallisesti.
Sairaanhoitajilla on korkea koulutus, eivätkö he muka ole työläisiä?
Sairaanhoitaja on AMK-tutkinto, lähihoitaja amistutkinto. Monet eivät osaa erottaa näitä toisistaan.
Niinhän minä sanoin että sairaanhoitajilla on korkea koulutus, lähihoitajista en puhunut.
No kaikkihan nykyään itsensä keskiluokkaan haluavat laskea, mutta eihän sairaanhoitaja nyt mikään akateeminen ole. Mutta onhan hoitajalla kuitenkin varma työpaikka. Tämä opistotasoisten tutkintojen muuttaminen ammattikorkeatutkinnoiksi 90 luvulla oli ihan vaan tällaista nimikekikkailua. Humanistinen maisteri voi olla työtön pitkiä aikoja elämästään vaikka kuinka olisi akateeminen koulutus.
Ei kukaan niin ole väittänytkään, mutta korkea koulutus se silti on, aivan kuten on insinöörin koulutuskin. Sitten on ammattikoulut, joihin pääsemiseksi riittää pelkkä peruskoulun käyminen.
Joo, jossain vaiheessa opistoista tuli (ammatti)korkeakouluja, vaikka ei koulujen tavoitteet sinänsä mihinkään muuttuneet. Mutta toisaalta, onhan tiedekorkeakoulujenkin välillä eroa. Suurin osa ekonomeista, diplomi-insinööreistä, juristeista, hammaslääkäreistä, lääkäreistä, opettajista jne. on opiskellut ja valmistunut tiedekorkeakoulusta tietoisena ettei ikinä aio tehdä tai tule tekemään mitään varsinaisesti akateemista, vaan että koulutus vain on enemmän tai vähemmän suora väylä tiettyihin ammatteihin. Ja sitten on akateemista koulutusta, joka ei valmista mihinkään. Jälkimmäinen sitten vielä enemmän edellyttää, että ihminen on oman onnensa seppä.
Pariutumiseen tietenkin vaikuttaa ensinnäkin se, keiden kanssa viettää aikaa. Toiseksi sillä on merkitystä, että ihmiset yleensä kommunikoivat ja tulevat toimeen paremmin keskenään, jos älyllinen kapasiteetti on suunnilleen samaa luokkaa. Nuo tekijät hyvinkin voivat jakaa akateemisia pariutumaan toisten akateemisten kanssa. Vasta kolmantena tulee sitten itse korkeakoulutukseen liittyvä status. Joillekin sillä voi olla merkitystä.
Insinööreistä moni on käynyt myös ammattikorkeakoulun kuten sairaanhoitajatkin. Täysin samantasoiset tutkinnot. Diplomi-insinöörit on sitten eri juttu.
:D
"Insinööri putosi kerrostalon katolta ja kuoli. Naapurin mummo saapui paikalle ja soitti ambulanssin,
- Täällä on naapurin insinööri tippunut katolta...
- "Eikun diplomi-insinööri”, heräsi insinööri vielä kuolleista lisäämään
Nimenomaan korkeakoulutet naiset ovat nirsoja
Niinpä. Miehelle naisessa on tärkeintä hyvä ulkonäkö, ei status tai koulutus.
Miehet ovat pinnallisia.
Eivät miehetkään kovin paljon itseään tyhmemmän naisen kanssa mihinkään vakavaan suhteeseen rupea, vaikka tämä olisi kuinka kaunis.
Vaan eivätpä ala myöskään kovin paljon itseään älykkäämmän kanssa, vaikka tämä olisi kuinka kaunis.
Suomessa ei ole kuinka kauniita naisia eikä miehiä älykkäämpiä naisia. Puhumattakaan että olisivat samassa paketissa.
Aika pulleita on nuo naiset napanuora/napakymppi ohjelmassa.
Minä varmaan pystyisin parantamaan pullukoita paremmiksi opettamalla parempia harrastuksiakin.
Itse en ainakaan usko, että minulle olisi periaatteessa väliä, mikä miehen koulutus on. Mutta ensinnäkin tunnen vain ehkä yhden "duunarin" kahtakymmentä akateemista kohti, ja toiseksi en voisi kuvitella itselleni miestä, joka ei haluaisi käydä museoissa ja taidenäyttelyissä tai ei osaisi keskustella, myös teoreettisemmalla tasolla, yhteiskunnallisista asioista. Rahapussin koosta tai statuksesta viis.
Tässä ja monessa muussakin keskustelussa korostuu näkökulma, jossa akateeminen koulutus nähdään lähinnä työllistymiseen ja ja hyviin tuloihin johtavana yksilötason strategiana.
Näkemättä jää, että akateemisuuteen on perinteisesti liittynyt myös ajatus osallisuudesta tiettyyn universaaliin sivistykseen. Akateeminen koulutus ei siis ole ainoastaan väylä hyvään ammattiin vaan myös jonkinlainen itseisarvoinen persoonallisen kehityksen prosessi. Filosofian klassikot on tunnettava, vaikka asialla ei olisi mitään merkitystä työmarkkinoilla.
Tämä ihanne (jonka merkitys lienee vähenemässä) luo omaa luokkarajaansa riippumatta siitä, kuinka paljon humanistisia aineita opiskellut maisteri lopulta tienaa. Rajan näkeminen on tietenkin vaikeampaa niille, jotka eivät näitä ihanteita jaa.
Luulen että suurin osa vaikka lääkäreistä, ekonomeista ja dippainsseistä on ensisijaisesti kiinnostuneita rahasta. Humaniteilla voi olla eri lailla.
On ilahduttavaa nähdä, että perinteisen sivistyksen ihanteet ovat murtumassa.
Länsimainen sivistys perustuu maskuliinisiin arvoihin: kilpailuun, rationaalisuuteen, älyllisyyteen, hierarkioihin ja muihin epätasa-arvoistamisen välineisiin sekä luonnon tuhoamiseen. Yksi hyvä esimerkki nämä kaikki yhdistävästä ajattelutavasta on kristinusko.
Vaikka suurin osa länsimaista on alkanut kasvaa ulos liiallisesta maskuliinisuuden korostamisesta, kehittyvät teollisuusmaat ovat vasta saapumassa vaiheeseen, jossa liiallinen maskuliinisuus tekee tuhojaan sekä yhteiskunnissa että luonnossa.
Sivistys tarvitsee uuden määritelmän. Henkilökohtainen kehitys on arvostettavaa vasta sitten, kun se valjastetaan muun yhteiskunnan, luonnon ja taloudellisen kasvun kehittäjäksi. Kaikki muu on elitismiä, jonka tavoitteena on alleviivata yhden ihmisryhmän ylivertaisuutta muihin nähden. Sitä tämä maailma on nähnyt jo tarpeeksi. Kukaan, joka ei omalla toiminnallaan osallistu kärsimyksen vähentämiseen, ei voi kutsua itseään sivistyneeksi.
Kaikki tämä kääntyi ylösalaisin kun yliopstot alkoi painottaa humanismia yhtenä ainoana totuutena, sen sijaan että valittaisiin absoluuttisesti faktoihin ja tieteen todeksi näyttämään totuuteen.
Samaa mieltä tuosta sivistyksestä, yleistiedosta ja keskustelukyvystä. Näitä kaikkia voi hankkia myös itsenäisesti, virallisen koulutuksen ulkopuolelta. Siten ammatti ei välttämättä lainkaan korreloi sivistyksen kanssa.
Eihän sillä koulutuksella olekaan väliä, mutta elintavoilla usein on. Ja joku koulutuksen mukaan tullut työ taas vaikuttaa siihen miten elää...monesti.
Jos kaksi ihmistä tutustuu toisiinsa jossain ja mieltyvät toisiinsa, ei työllä ja koulutuksella ole väliä, mutta jos toisen tapa elää, ei miellytä jompaakumpaa, se voi olla syy enemmänkin.
Mun serkkupoika on duunari, mutta tuskin kaivinkonekuskin työ on se, mikä vieroksuttaa naisia, kyllä se on se, että kaveri hiihtää arjet ja pyhät huomiotyövaatteissaan ja ei käy itse pesulla, tai käytä niitä rytkyjään pesussa.
Samoin tiedän erään naisen millä on psykologin paperit. Kotona kolme muksua, koira ja aikataulutettu elämä. Lasten harrastukset, koiran agility ja työ vie niin paljon aikaa, että ei siinä minkään tason koulutuksella olevalle miehelle ole aikaa tutustua.
Noi vaan karkeina esimerkkeinä... ei siis koulutuksella ja työllä ole niin suurta merkitystä, kuin sillä miten sitä elämäänsä elää.
Tiedän duunareita, millä on siistit koti, auto, harrastukset, itse ja vaatteet. Ja tiedän korkeasti koulutettuja, jotka ovat ottaneet itselleen työstään reippaasti väljää aikaa ja nauttivat pikkujutuista ja vapaa-ajasta.
Hyvin kommentoitu. Etenkin, kun sulla ei ollut tarve tuoda vain toista sukupuolta framille mikä täällä näkyy joillain olevan tapana tyyliin "kaikki naiset on fiksuja akateemisia"
No noissa mun esimerkeissä oli vähän sitä yleistä stereotypiaa kyllä.
Mutta jos vielä käännetään pari esimerkkiä toistepäin, niin tuossa naapurissa asuu insinöörimies. Ihan mukava tyyppi ja hyvin tullaan juttuun, mutta äärimmäisen tarkka kaikesta ja toisaalta laiska. Ei saa muutamaa neliötä kolattua lunta ja kaikki muutkin työt pihalla ja muualla on pakkopullaa. Luultavasti nainen saisi tehdä kaiken jos tuonne eksyisi asumaan.
Ja sitten joskus tapasin siivoojanaisen. Se ei mistään muusta puhunut kuin ihmissuhteista. Koetin kysellä harrastuksia ja muuta, niin rnemmän tuli tarinaa seitsämänpäivää lehdestä ja temppareista, kun mistään muusta.
Eläkkeellä oleva sairaanhoitaja-naapuri taas on sivan huippu. Tekee lumitöitä, lenkkeilee ja katselee dokumentteja ja surffaa netissä. Vaikka on leski ja yksin, touhuaa aina jotain... elää, eikä meinaa. Ja pysyy siksi virkeänä ja hyvässä kunnossa. Noista kahdesta yllämainitusta näkee naamasta jo, että v.tuttaa vähän kaikki, mikä ri mee kuten haluu...ja ei oo ammateista takuulla kiinni.
Jotain niin super mario peliä jossain ison auton takapenkillä pelaamassa, kun kuljettajat kuljettavat, super mario -peliäkin matkustajat voivat pelailla matkan aikana.
Joku niin duke nukem -pelit... tapetaan kaikki ylieverstitkin, mutta hyppelypeli kuin Super Mario sitä voi pelailla auton kyydissäkin älypuhelimella.
Toisia työttömiäkö he sitten n*ivat?
No tietenkihän se jo vaikuttaa ihan siitä yksinkertaisesta syystä että nuorena se pari valitaan siitä omista ympyröistä, jotka pyörii pitkälti niiden opiskelujen ympärillä.
Sitte nää toiset kierrokset voi vähän sekoittaa sitä pakkaa, vaihtaahan ihmiset jo ammattejaki nykyään, työtön humanisti voi uudelleenkouluttautua johonki käytännön työhön.
Joku puuseppä, ompelijaki vaatii hyvää pään ja käden koordinaatiota, motorista älyä, se on yksi älykkyyden laji.
Aikuisena elämä monimuotoisempaa kun esim. harrastusten kautta yhdistävää mahdollista tekijää laajemmalla skaalalla kuin parikymppisenä.
Humanistinen akateeminen voi haluta toisen samanmoisen ihan siitä syystä että tämä tiedostaa sen tien kivikkoisuuden, työttömyys tullut tutuksi.
Kyllä Siwan kassat ja lähihoitsut kelpaavat paineiden purkuun korkeakoulutetullekin, mutta eivät he näiden kanssa ala seurustella
Monelleko juuri se koulutus sitten lopulta on itseisarvo? En pääse lukemaan juttua. Kuinka siinä on päädytty juuri siihen päätelmään, että kausaliteetti menee noin päin? Miksi se ei voisi mennä niin päin, että samantyyppistä ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa etsiessään ihmiset päätyisivät yhteen samantyyppisen koulutustason omaavan ihmisen kanssa? Ainakin oman kokemukseni perusteella noin päin kuulostaa oikeammalta. Monesti niitä kumppaniehdokkaita tulee myös eniten eteen sen oman kuplan sisällä, eikä jostain täysin sen ulkopuolelta.
"samantyyppistä ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa etsiessään ihmiset päätyisivät yhteen samantyyppisen "
Tutkimuksissa on saatu sellaisiakin tuloksia, että ihmiset enemmän kuvittelevat ystävystyvänsä ihmisten kanssa, joilla on samanlainen maailmakuva, arvot jne., mutta todellisuudessa paljon kuviteltua enemmän ystävät löytyvät niistä, jotka ovat lähellä: siis asuvat lähistöllä tai joiden kanssa muuten on tekemisissä. Eli siis se kupla on olemassa, mutta ei niinkään että olisimme itse rakentaneet sen, vaan meidät on semmoiseen pyytämättä laitettu.
Oli todellisuus mitä tahansa, niin intuition perusteella näihin juttuihin silti mennään.
Ei kai kukaan ole puhunut mistään "kuplan rakentamisesta"? Se jokaisen kupla tosiaan on se miksi se muodostuu. Harva sitä erikseen rakentaa. Harva myöskään jotenkin tietoisesti etsii ystäviä jostain. Jos nyt vaikka opiskelee jossain korkeakoulussa niin hyvin usein se kupla muodostuu siihen ympärille. Jos oma lapsuuden perhe on sitä samaa kulpaa niin kupla ei opiskellessa välttämättä lainkaan monipuolistu. Siitä sitten kenties opintoja vastaaviin töihin jne. Ne ainoat "erihenkiset" ovat kenties jotain peruskouluaikaisia tuttavia. Itse esim. olen vaihtanut alaa jo muutaman kerran, joten se kupla on väistämättä kasvanut. Silti se aito lähipiiri tuppaa lopulta aina supistumaan juuri niihin, joiden kanssa on säännöllisesti tekemisissä. Itselleni kuotenkin on täysin selvää, että kovin erihenkistä miestä en jaksaisi kauaa katsella.
Ei puhunutkaan kuplan rakentamisesta. Mutta oletan, että ihmiset omassa kuplassaan usein olettavat muiden rakentaneen kuplansa omanlaisekseen. Ja myös, että oma kupla on omien valintojen tulos.
Tuo peruskoulu on hyvä referenssijoukko. Itse olen ollut kouluaikana useilla eri luokilla ja niillä olleet luokkakaverit ovat jonkinlainen läpileikkaus kansasta. Ei tietenkään täydellinen esim. maantieteellisesti, mutta kuitenkin uskon sen olevan paljon monimuotoisempi kuin monen muun luokkakaverijoukko. Ja moneen tuohon joukkoon kuuluvaan se koulun päättyminen on viimeinen kontakti. Kuitenkin ilman edes sitä kokemusta voisi luullakseni elää aivan hyvin siinä kuvitelmassa, että sellaisia ihmisiä ei kenties lainkaan ole olemassa.
"Ei puhunutkaan kuplan rakentamisesta. Mutta oletan, että ihmiset omassa kuplassaan usein olettavat muiden rakentaneen kuplansa omanlaisekseen. Ja myös, että oma kupla on omien valintojen tulos."
Eikö tuo ole vähän epälooginen oletus? Jos ihminen ei ole itse rakentanut omaa kuplaansa niin miksi hän olettaisi muiden tehneen niin? Harva ihminen oikeasti kuvittelee itse olevansa jotenkin erityisen erikoinen ja että kaikki muut toimisivat jotenkin toisin.
"Eikö tuo ole vähän epälooginen oletus? "
On, jos sille ei ole perusteita. Tiedän itse olevani tietyissä jutuissa erikoinen (mitatusti, todistetusti). Ilman analyyttistä pohdintaa myös itse kuvittelisin, että oma kuplani olisi paljon enemmän omien toimieni kuin sattuman tulos. Ja toisaalta tuon tiedostettuaan voi rakentaa kuplaansa paremmin sellaiseksi kuin haluaa.
Vähän tuohon peruskouluun liittyen: Yksi harhaluulo mihin törmään on se, että ihmiset usein kuvittelevat muiden, ainakin ikätovereiden, lapsuuden ja kouluaikojen olleen kovasti samanlaisia kuin omansa. Vaikka eroja voi olla paljonkin. Ja sama pätee tietenkin vielä enemmän aikuisiin, mutta silloin ei enää edes näennäisesti tehdä samoja asioita samanlaisessa ympäristössä. Jokaisella on oma todellisuutensa. Siksi on liikaa sanoa miten asiat "todellisuudessa" ovat, koska koko todellisuuden havaitakseen asioita pitäisi katsoa kaikista mahdollisista näkökulmista.
Nuo molemmat riippuvat varmasti hyvin paljon siitä kuplasta, joka itsellä on. Mä en ole oikeastaan koskaan törmännyt kumpaankaan noista olettamista omassa kuplassani. Jo peruskoulussa luokkakaverit tulivat erilaisista taustoista. Lukioon menin toiselle puolelle Suomea ja sinne iso osa muistakin oli tullut sieltä sun täältä. Korkeammalla tasolla porukka jo taatusti tulee sieltä sun täältä, täysin eri puolilta ja erilaisista taustoista. Nykyään valtava osa työkavereista tulee eri puolilta tätä koko palloa. Ei usko, että kenellekään tulee mieleen kuvitella meidän olevan jotenkin taustoiltamme samanlaisia. Pikemmin ihmetyttää se, että ollaan niinkin samanhenkisiä kuin ollaan. Todella yllättävän vähän oikeen todellisia eroja lopulta on.
No miehillähän on vielä armeija, jossa näkevät ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, tosin naisia vähemmän.
No edelleen kyllä yliopistoihin mennään enemmän akateemisesta perhe taustasta kuin työväenluokkaisesta,
Se ei silti tarkoita sitä, etteikö siltä löytyisi opiskelijoita ihan kaikenlaisilla taustoilla.
Suomessa on postinumeroalueita, joilta 2/3 tai jopa 3/4 ei mene lukioon. Joten lukio on jo hyvin valikoitunut otos. Etenkin jos on kaupungissa, jossa erikseen "eliittilukioita". Korkeakouluun on sitten erikseen pääsykokeita tai mennään sisään erityisen hyvillä koulupapereilla. Se ei tietenkään tee porukasta keskenään samanlaista, mutta sulkee kuitenkin auttamatta osan pois, joten oma kuplansa se on.
Tietysti se on oma kuplansa. Ihan jokaisella on se oma kuplansa. Kuten tossa ekassa viestissäni sanoin niin onkin siis hyvin luonnollista, että se kumppani löytyy ainakin jollain tasolla sieltä oman kuplan sisältä jaon näin ollen esimerkiksi juuri samaa koulutustasoa. Olis paljon erikoisempaa, jos noin ei kävisi.
Miksi ne innokkaimmat akateemisuuden hehkuttajat on aina vanhoja naisia?
Miksi olet tuota mieltä. En itse kyllä hehkuta akateemisuutta.
Yhen naisen puheet oli kerrassaan todella huvittavaa.
Oli lopettanut koulunkäynnin jo nuorena, ei ammattia ei tutkintoa ei mitään. Sitten keski-ikäisenä oli käynyt jonkun amk-kurssin ja tämän perusteella sanoi koska olen nyt kouluttanut itseäni haluan miehen joka on myös koulutettu.
Voi sitä tyhmyyden määrää.
Statusta enemmän pariutumiseen vaikuttaa kumppanin elämäntavat, arvot ja asenne.
- Sheena
Työläis naiset ei kelpuuta työläis rumia miehiä.
Professori on liian tyhmä saadakseen vaimoksi hammaslääkärin.
Tohtori eli lääkärikin on aika mielenvikainen jo syntyessäänkin :D
Niin jooh minun eli siis joku kkk negotiator general... turhaa edes neuvotella mitään.
Kusi-Pappa siinä oikein joo hyvä nimi isovanhemmalle.
Korkea koulutetut miehet ovat pubbeleita jotka eivät osaa rakastaa ja rakastella naista niin kuin kunnon työ mies tinder tyttö haluaa kuitenkin korkeakoulutetun bi miehen eikö työ miestä joka osaisi hänet kunnolla tyydyttää
Noo mitä siinä muka menettää, jos joku kokee olevansa liian hyvä amikselle korkeakoulunsa vuoksi? Ei mitään.
Jos koulutus on joku "olen parempi kun sinä" juttu, eikä mielenkiinnon vuoksi hankittua tietoa.
Ei kai sellaiseen kukaan halua tutustua, joka sut arvottaa huonommaksi ihmiseksi koulutuksen perusteella?
Se vähemmän kouluja käynyt voi olla ihan yhtä järkevä ja älykäs ihminen, sitä vaan ei ole kiinnostanut opiskella pitkään. Ei se kouluja käynytkään kaikkea osaa ja tiedä, turhaa brassailua.
"Se vähemmän kouluja käynyt voi olla ihan yhtä järkevä ja älykäs ihminen, sitä vaan ei ole kiinnostanut opiskella pitkään."
Niin, paitsi on löydetty että...
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29911926/
Noin niinkuin yleisesti.
No mikä estää itsenäisesti opiskelemasta? Olen minäkin opiskellut paljon enemmän itsenäisesti, kun mitä esim. yksikään koulutukseni vaatisi. Miksi? Koska on kiinnostanut.
Ei siihen opiskeluun silti koulua tarvitse tai tutkintoja. Riittää, että osaa hakea tietoa ja katsoa mikä on totta ja mikä ei. Suodattaa.
Mitä olet opiskellut itsenäisesti?
No esimerkiksi sairaanhoidollista puolta, olen sosiaalipuolen lähäri, psykologiaa, autopuolta eli ajoneuvotekniikkaa joskin hyvin vähän.
Mitä milloinkin. Nyt mietin lähtisinkö opiskelemaan syksyllä kasvatuspuolelle tai nuorisopuolelle vielä. Vai opiskelisinko logistiikkaa.
Mulla on sellanen tapa, että kun haluan tietää ja oppia jotain, on se mitä vaan mä haen tiedon ja opiskelen.
Tarpeideni mukaan. Jos pitää tehdä remppa johonkin, etsin tiedon miten se tehdään ja teen.
Niin siis tuon meta-analyysin mukaan yksi lisävuosi koulutusta tuo ÄO ään 1-5 lisäpistettä.
Joku tutkimus oli, että kaunis ulkonäkö korreloi ÄOn kanssa yhtä hyvin kuin koulutus.
Miten siihe ne kauniit oli valittu kun se on makuasia...
No pitäisikö maisterin tutkintoon lukee about 300 kirjaa ja graduun kirjoista pätkiä, eli oisko pari sataa selaamalla läpi
Jos elämänsä aikana lukenut huvikseen tuhansia kirjoja, kumpi ollut opettavaisempaa.
Niin, joku tohtori on voinut opiskella peruskoulun lisäksi 12 vuotta lisää. Jos saa vaikka 2 äo-pistettä lisää joka vuosi, siinä tulee jo eroa tavalliseen kansalaiseen.
No mut miten se on oleellista esim. parisuhteessa, jos toinen on nero ja toinen taitava kaikessa käytännössä? Kunhan homma toimii, ei kai sillä älyllä muuta virkaa edes ole. Älyää elää sovussa itseään tyhmempienkin kanssa.
Niin en tiedä, sitä pitäs kysyä joltain nerolta. Että mitä se toiselta kaipaa. Jotkut saattaa haluta miehen tai naisen samalta alalta, että voi keskustella oman alansa aiheista myös elämänkumppanin kanssa.
No sen ymmärtää joo. Itse taas en halua jutella töistä kumppanini kanssa, kun kotiudun. Mielummin juttelen kaikesta muusta hänen kanssaan. Työt jää töihin.
Palstalaiaset ei nai ketään. Ette kelpaa kenellekkään.
Sittenhän palstalainen voi huoletta vaikkapa tappaa sinut koska menetettävää ei ole.
Kyllä naivat, mutta eivät välttämättä mene naimisiin. :)
D.H. Lawrence ja Lady Chatterleyn rakastaja. Ei naiset ja ihmiset ole niin paljon vuosien saatossa muuttuneet. :)
Miksi lääkäri on aina mielenvikainen, vastaa
Älkää puhuko muiden naimisista mitään koska jos ette juo viinaa ettekä kyä baareissa niin ette naisiin tutustu eikä silloin pääse naimaan. Viinaa juomalla tutustutaan naisiin ja korkeasti koulutetut käy baareissa ja bileissä tutustumassa ja etsimässä kumppania.
T viinamies
Korkeasti koulutetuilla miehillä on hoikat naiset, duunareilla taas läskit ja rumat. Poislukien se klassinen ATM insinööri, jolla on joku möhköfantti. Entinen pomoni oli tällainen arkkityyppi.
Se on naisessa sama kuin polkupyörässäkin että kun turhaa painoa karsitaan pois niin arvo nousee eikä niihin ole enää joka pojalla varaa.
Se johtuu,että keskiluokassa (niin miehillä kuin naisilla) on normi olla hoikka ja hyväkuntoinen. Työväenluokassa ei vastaava normi ole yhtä vahva.
Kiiskejä on ollut aina näihin aikoihin saakka. http://www.liftari.fi/index.php?date=210407#devotion 🔥 https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm