Miten te joilla parisuhteessa toisella on epilepsia, pärjäätte jos epilepsiaan liittyy paljon mielialan vaihtelua, aivosumua jne.
Samoin lääkityksen "omasäätelyä" kun tuntuu ettei tarvitse sitä tai tätä lääkettä kun on ollut parempi olo tai ei ota jotain koska tuo lääke vaikuttaa jaksamiseen / seksiin / treenaamiseen ym.
Sopeutumisvalmennuksista / terapiasta ei puhettakaan, niitähän ei tarvita.
Epilepsia puolisollani on ollut jo kauan ennen tapaamistamme. Me olemme olleet yhdessä kymmenkunta vuotta ja tämä sama toiminta on jatkunut koko sen ajan.
Kesti pitkään ennen kuin hän itse kertoi epilepsiastaan. Kuulin sen ensin yhteisiltä ystäviltä kun ihmettelin hänen käytöstään. Nämä olivat poissaolokohtauksia joissa hän ensin lopetti puhumisen minulle, sitten siirtyi esim. toiseen huoneeseen ja lopulta poistui omasta kodistaan ties minne jättäen minut sinne yksin ihmettelemään mitä nyt kävi.
Alan olla todella väsynyt siihen että hän on välillä kuin eri ihminen, ja hirveä sellainen. Todella kylmä ja julma. Kun hänellä on lääkitys kunnossa on hän se ihana ihminen johon rakastuin aikoinaan.
Mielelläni kuulisin miten olette saaneet suhteen toimimaan vaikeista oireista huolimatta.
Epilepsia parisuhteessa - miten jaksatte
3
115
Vastaukset
- Anonyymi
Avoin keskustelu kuppanin kanssa silloin kun hänellä on normaali olotila.
Jos poissaolokohtauksia tulee lääkityksestä huolimatta usein, on syytä mennä lääkärille ja tutkituttaa kohtauksien toistuvuutta laitteella mikä kulkee mukana muutaman vrk:n. Ei hyvä hänen aivoille jatkuvat kohtaukset - lääkettä lisää tai vaihtoon lääkkeet. Elämä oltava lähes tulkoon kohtauksetonta.- Anonyymi
Sepä tässä juurikin on, että puolisoni säätelee lääkkeitään itsekseen. Ei kerro lääkärille mitään poissaolokohtauksista, korkeintaan väsymyksestä.
Hänen kanssaan on koko ajan vaikeampi puhua. Aloittaa aina mykkäkoulun jos pyrin yhtään vihjaamaan että nyt on jokin pielessä. Eli hänelle puhuminen ei toimi. Siksi olenkin niin väsynyt kun tuntuu etten pysty mitään asialle tekemään.
Rakastan puolisoani mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä vuoristorataa enää. Suorastaan pelottaisi jättää hänet yksin mutta alkaa tuntua että on aika suojella omaa hyvinvointiani kun hän ei vain ole yhteistyökykyinen.
1
- Anonyymi
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 2v. Ja sinä aikana olen huomannut, että hän pystyy elämään suht normaalia elämää. Tottakai kohtauksen riski on aina olemassa ja hän osaa olla välillä hankala mielialojen vaihtelun takia.. Mutta pääosin hän on lempeä nallekarhu ja en ole välillä muistanut kokoa epilepsiaa hänellä olevan. Toki syö lääkkeensä säännöllisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1155965Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324067- 823352
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182986Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522054Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004- 1431795
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431787Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569