Miten te joilla parisuhteessa toisella on epilepsia, pärjäätte jos epilepsiaan liittyy paljon mielialan vaihtelua, aivosumua jne.
Samoin lääkityksen "omasäätelyä" kun tuntuu ettei tarvitse sitä tai tätä lääkettä kun on ollut parempi olo tai ei ota jotain koska tuo lääke vaikuttaa jaksamiseen / seksiin / treenaamiseen ym.
Sopeutumisvalmennuksista / terapiasta ei puhettakaan, niitähän ei tarvita.
Epilepsia puolisollani on ollut jo kauan ennen tapaamistamme. Me olemme olleet yhdessä kymmenkunta vuotta ja tämä sama toiminta on jatkunut koko sen ajan.
Kesti pitkään ennen kuin hän itse kertoi epilepsiastaan. Kuulin sen ensin yhteisiltä ystäviltä kun ihmettelin hänen käytöstään. Nämä olivat poissaolokohtauksia joissa hän ensin lopetti puhumisen minulle, sitten siirtyi esim. toiseen huoneeseen ja lopulta poistui omasta kodistaan ties minne jättäen minut sinne yksin ihmettelemään mitä nyt kävi.
Alan olla todella väsynyt siihen että hän on välillä kuin eri ihminen, ja hirveä sellainen. Todella kylmä ja julma. Kun hänellä on lääkitys kunnossa on hän se ihana ihminen johon rakastuin aikoinaan.
Mielelläni kuulisin miten olette saaneet suhteen toimimaan vaikeista oireista huolimatta.
Epilepsia parisuhteessa - miten jaksatte
3
161
Vastaukset
- Anonyymi
Avoin keskustelu kuppanin kanssa silloin kun hänellä on normaali olotila.
Jos poissaolokohtauksia tulee lääkityksestä huolimatta usein, on syytä mennä lääkärille ja tutkituttaa kohtauksien toistuvuutta laitteella mikä kulkee mukana muutaman vrk:n. Ei hyvä hänen aivoille jatkuvat kohtaukset - lääkettä lisää tai vaihtoon lääkkeet. Elämä oltava lähes tulkoon kohtauksetonta.- Anonyymi
Sepä tässä juurikin on, että puolisoni säätelee lääkkeitään itsekseen. Ei kerro lääkärille mitään poissaolokohtauksista, korkeintaan väsymyksestä.
Hänen kanssaan on koko ajan vaikeampi puhua. Aloittaa aina mykkäkoulun jos pyrin yhtään vihjaamaan että nyt on jokin pielessä. Eli hänelle puhuminen ei toimi. Siksi olenkin niin väsynyt kun tuntuu etten pysty mitään asialle tekemään.
Rakastan puolisoani mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä vuoristorataa enää. Suorastaan pelottaisi jättää hänet yksin mutta alkaa tuntua että on aika suojella omaa hyvinvointiani kun hän ei vain ole yhteistyökykyinen.
1
- Anonyymi
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 2v. Ja sinä aikana olen huomannut, että hän pystyy elämään suht normaalia elämää. Tottakai kohtauksen riski on aina olemassa ja hän osaa olla välillä hankala mielialojen vaihtelun takia.. Mutta pääosin hän on lempeä nallekarhu ja en ole välillä muistanut kokoa epilepsiaa hänellä olevan. Toki syö lääkkeensä säännöllisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun634571KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1643512Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?632854- 1492811
Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492674- 241913
- 241801
- 301646
- 1741630
- 421342