Kyseinen klassikko, Leif Wagerin aikoinaan levylle laulama "Romanssi elokuvasta Munkkiniemen kreivi", esitetään eräässä TV-mainoksessa laulettuna kielellä joka kuulostaa ranskalta.
Onko kyseessä levytetty versio ja jos on niin kuka nainen laulaa siinä?
Onko kyseessä levytetty versio ja jos on niin kuka nainen laulaa siinä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Irina Björklund teki ranskankielisen version. Sanat artistin kynästä.
Romanssihan on Fougstedtin kevyt välityö eikä ole verrattavissa hänen monumentaalista polyfoniaa edustaviin sinfonioihinsa ja muihin orkesteriteoksiin.
"Romanssihan on Fougstedtin kevyt välityö eikä ole verrattavissa hänen monumentaalista polyfoniaa edustaviin sinfonioihinsa ja muihin orkesteriteoksiin."
Tuo on totta, mutta olen kuullut huhun että Fougstedt kysyi niin Runebergia kuin V.A.Koskenniemeä että myös Leinoa jotta josko nämä tekisivät sanat hänen monumentaalista polyfoniaa edustaviin sinfonioihinsa ja eräisiin muihin orkesteriteoksiinsa myös, tarkoituksena että ne voitaisiin julkaista lauluina, mutta niin Runeberg kuin Koskenniemi kuin Leinokin kieltäytyivät siihen vedoten että niihin on melko mahdoton saada trokeet ja jambit luontevasti ja laulavasti istumaan, ja näin on silti vaikka niissä muuten toki olisi selkeää hittiainesta nimenomaa lauluina.
Ei niitä dodekafonialla eksperimentoivia tonaalisuuteen ankkuroituneita sinfonioita joiden kromatiikka viittaa pikemminkin wagnerilaisen uusromantiikan kuin kotoiseen kansallisromantiikan vaikutukseen voida julkaista lauluina.
"Irina Björklund teki ranskankielisen version. Sanat artistin kynästä."
Kiitos tiedosta. Kävin Irinan version kuuntelemassa ytuubista, ja tietenkään se TVssä pyörinyt mainos ei ole sen koomin osunut silmään jotta olisi voinut verrata, mutta semmoinen kutina olisi että siinä TVmainoksessa laulaisi joku muu kuin Irina, mutta voin olla väärässäkin.
Mutta oli miten oli niin vaikka kyseinen romanssi on laulu eikä monumentaalista polyfoniaa edustava sinfonia niin se nimenomaa lauluna saattaa voittaa jopa Kari Rydmanin Kaunein uni laulun kilpailtaessa siitä mikä on kaikkien aikojen romanttisin pläjäys mitä tulee suomalaisiin lauluihin.
Joten josko pitäisi tähän Fougstedtiin tai tekemisiinsä tutustua tarkemmin, siis että oliko kyseessä yhden hitin ihme säveltäjänä, vaiko ihan toistuvasti hyvää musiikkia kirjoitellut.
Toki määreet kuten "monumentaalista polyfoniaa edustava sinfonia" tai wikistä poimittu "dodekafoninen orkesteriteos" varoittaa että tuloillaan voi olla silkkoja pettymyksiä.
Valitettavasti Fougstedtin orkesteriteoksiin ei voi oikein tutusta missään ehkä Sibelius akatemian kirjastoa lukuunottamatta vaikka Yle on lyönyt nauhalle ainakin sinfonian no 2 mutta säveltäjän kuorolauluista on julkaistu useampikin levy.
"Valitettavasti Fougstedtin orkesteriteoksiin ei voi oikein tutusta missään ehkä Sibelius akatemian kirjastoa lukuunottamatta vaikka Yle on lyönyt nauhalle ainakin sinfonian no 2..."
No onkos Sibelius akatemian kirjastolla heidän opetusorkesterin esityksiä nauhoilla tai muuten taltioituna ja jos on niin ovatko ne netin välityksellä rahvaankin ihmeteltävissä?
Siis pirkule, RSO Helsinki valitsi uudeksi pääkapellimestariksi britin, mikä melkoisella todennäköisyydellä tietää puuduttavia Vaughan Williams ja Delius konsertteja sen sijaan että RSO soittaisi julki arkistojen aarteita siis suomalaista vähäntunnettua tai tuiki tuntematonta musiikkia.
Olen muutaman kerran kuullut Fougstedtin orkesteriteoksia kuten Avanti sodassa konsertissa sinfonisen preludin Uhmaaja jossa kriitikon mukaan sinfoninen liike takaa koossa pysymisen, Tuubiin aiemmin ladatun mutta nyttemmin sieltä jo poistetun vauhdikkaan ja virtaviivaisen konserttialkusoiton op. 7 ja Ylen äänitteenä Berglundin johtamana sinfonia Triptycan Fougstedtin muistokonsertissa mutta muita sinfonioita ja orkesteri-ja kuoroteoksia a cappella tuotantoa lukuunottamatta en ole kuullut.
Olet oikeassa siinä että suomalaista vähän tunnettua musiikkiaarteistoa sangen niukasti esoitetään varsinkaan täällä Helsingissä. Sibelius akatemian äänitekokoelma ei liene netin kautta kuunneltavissa vaan ainoastaan paikan päälle voi tutustua aineistoon.
Nils-Erik Fougstedt muistaakseni kertoi jopa pystyneensä säveltämään tykkien jylyssäkin sota-aikana rintamalla.
Fougstedtin orkesterimusiikki teki esim. Sibeliuksen frigidiä sävelkieltä väkevämmän vaikutuksen.
Fougstedtin sinfoniat monumentaalisessa polyfoniassaan ovat jääneet yhtä vähälle huomiolle nyt kuin aiemminkin musiikin kiistämättömästä mestarillisuudesta ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta.
Esikoisella on nyt vielä juurensa kansallisromanttisessa valtavirrassa ja sävelmaisemassa ehkä joinekin Sibelius vaikutteineen mutta myöhempien sinfonioiden kypsä polyfoninen mestaruus ja modernistiset alluusiot kertovat atonaalisuutta tyylikeinona karsastaneen mutta omia polkujaan kulkeneen säveltaiturin tinkimättömästä ammattitaidosta ja omaleimaisesta visionäärisyydestä hänelle ominaisine omintakeisine tunnelmineen.
"Fougstedtin sinfoniat monumentaalisessa polyfoniassaan ovat jääneet yhtä vähälle huomiolle nyt kuin aiemminkin musiikin kiistämättömästä mestarillisuudesta ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta."
Mikä kai tarkoittaa että levytyksiä niistä ei ole?
Mutta toisaalta eikö se levytysten puuttuminen ole helpotus, kun niistä sinfonioista monumentaalisessa polyfoniassaan voi sentään lukea kirjoista ylistyksiä ilman pelkoa että kuuntelussa selviäisi että totuus niistä on toisenlainen. Nimittäin se että monumentaalinen polyfonia ja modernistisia alluusioita tarvittiin peittämään melodian keksimiskyvyn puutteita?
Sen sijaan vanha kunnon Sibbe, hänellä kun ei ollut tarvista orkesteritöissään peitellä yhtään mitään turhilla keinotekoisiin sääntöihin pohjautuvilla kikkailuilla, Sibbe kun oli sinfoonisessa orkesterimusiikissa joko ykkönen tai sitten Tsaikovskin jälkeen kakkonen mitä tuli kuunteluun houkuttavien melodioitten keksimiskykyyn. Ja mitä tulee Tsaikovskiin, niin häneen pätee sama kuin Sibeliukseen, ei tarvita mitään hevon pyllystä vetäistyä kaksitoista säveljärjestelmää eikä tarvita monumentaalisia polyfonioita eikä tarvita modernistisia alluusioita jos säveltäessään pystyy aivoisiensa sopukoista löytämään tai kehittämään niin hyviä melodioita joita vaikkapa Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi tai sinfoniansa nro:t 4 - 6 suorastaan pursuavat.
Jonkin Melartinin tai Fougstedtin sinfonioissa on paljon suurempia ja hienompia melodisia oivalluksia kuin mitä Sibeliuksen naiivit ja frigidit kolmisävelaiheet verrattuna Melartinin ja Fougstedtin heti keralla kompleksisempiin ja laajempiin professionalistisiin teemoihin. Sibeliuksen "melodioissa" ei ole kerasaan mitään ihmeellistä. tsaikovski on ihan eri luokkaa kuin Sibelius eikä Sibelius mielestäni mahdu edes 100 joukkoon sinfonikkona.
Mitä luultavimmin tuo mainitsemani Sinfonia triptyca onkin oikealta nimeltään Trittico sinfonico, dodekafoninen teos ja Fougstedtin parhaiten tunnettu orkesterisävellys, joka voitti 2. palkinnon Helsingin kaupunginorkesterin kilpailussa aikoinaan. Teoksessa on muistini mukaan uskomatonta draivia joka tuo mieleen Schönbergin.
Muita Fougstedtin teoksia ovat mm. 2 sinfoniaa, Angoscia, Aurea dicta, Passacaglia, Uhmaaja, 40-luvulla sävelletyt sello-ja pianokonsertto, concertino pianolle, orkesterisarjoja, alkusoittoja, jousikvartetto, pianotrio, puhallinkvintetto, pianokappaleita, kantaatteja, melodraamoja, yli 60 kuorolaulua, yli 30 soololaulua, näytelmä-ja elokuvamusoiikkia etc.
Tuubista ja Spotifysta voi kuunnella Jouni Someron soittamana Fougstedtin kromaattiset variaatiot pianolle, Variations Chromatique.
Fougstedtin Nattliga Madonna, Öinen Madonna, on jonkinlainen kuorohitti.
Tuubista voi kuunnella myös O.Merikannon Ukko Nooa muunnelmat. Jotka ovat selkeästi kuluttaja ystävällisempää musiikkia kuin tuo Variations Chromatique.
Tuohon Oskarin teokseen liittyy se hauska akvaviitti eiku anektöötti että kerran O.M. oli reissussa jossain Länsi-Euroopassa, ja pistäytyi johonkin soittoruokalaan tai baariin vähän tankkaamaan, kun havaitsi siellä pianon. No OM kysyi että voisko hän soittaa sitä pianoa ja lupa myönnettiin. Oskari sitten pianon ääreen istumaan ja ensin pimputti yhdellä sormella sen tutun teeman, mikä herätti paikalla olijoissa hiukan hilpeyttä, vaan sitten O.M. otti ja soitti kaikki ne muunnelmansa siitä teemasta ja sai lopussa paikalla olleilta isot abloodit.
Ei tuo Variationsa Chromatiques olekaan kovin merkittävää ja kunnianhimoista Fougstedtia jonka tuotannon painopisteenä ovat sinfoniat ja muut orkesteriteokset.