Oliko Stalin Suomen ystävä

Ei mikään viittaa siihen että kommunistidiktaattori Stalin olisi halunnut tehdä Suomesta alueeltaan entistä suuremman itsenäisen porvarillisen maan.

Rehellisille historiantutkijoille on kova työ edessä suomettumisen ajan valeiden korjaamisessa.

Presidentti Mauno Koivisto sanoo kirjassaan :

"Suomessa oli välillä vallalla sellainen ajattelu , että joustavammalla linjalla olisi päästy parempaan tulokseen. Omalta osaltani en ole törmännyt tietoon johon tämä usko voisi nojata.

Ei ole näyttöä siitä, että Neuvostoliitolla olisi ollut Suomen osalta toisenlaiset suunnitelmat kuin Baltian maiden osalta. Stalin korosti useasti Baltian mallin seuraamista myös Suomen kohdalla."

Palaan aikaisenpiin kommentoimiini.
Stalin olisi voinut ottaa sodissa
suomen 1918- 1939-1944

Mutta se päätti ottaa suomen
puskuri vyöhykkeeksi,

Tämä liittouma pitää paikkansa
edelleen.

Stalinista ei niin väliä mutta breezneviläisen ajan koittaessa Suomelle tuli kissanpäivät jolloin kansalaiset vaurastuivat ja pääsivät ajelemaan Lada laatu-autoilla ja matkustelemaan Mustallemerelle syömään kaviaaria ja juomaan laatuvodkia.
Leonid-sedän kunniaksi voisi jopa järjestää uuden liputus-vapaapäivän.

Breznev ei mitenkään erityisesti ajanut Suomen, vaan Baccuksen asiaa!

Hänet voi toki julistaa vätykseksi, joka romautti Neuvostoliiton, aina uudelleen!

Pohdimme siis taas ehkä tuhannen kerran tätä suurta kysymystä, jota kukaan muut missään muualla eivät ole jaksaneet enää pohtia sitten Generalissimuksen kuoleman.

Kerrataan nyt vielä:

Stalin oli muutamia kertoja tahtomattaan porvarilliselle Suomelle myös ystävä. Hänen toimintansa seurauksena Suomi tosiaan pääsi erittäin nopeasti eroon fasistisista vaikutteista ja poliittinen toiminta normalisoitui länsimaiseksi heti sodan jälkeen. Francon Espnajassa samaan päästiin vasta 35 vuotta myöhemmin, jonka ajan Espanja oli lähinnä kehitysmaa verrattuna YYA-Suomeen.

Toki myös Puna-armeijassa suoritetut puhdistukset auttoivat sekä Suomea että Saksaa, vaikka Suomelle vielä suurempi apu olisi ollut olla hyökkäämättä maahamme 1939.

Se on kyllä mielenkiintoinen kysymys, mikä kehitys Suomen sisäpolitiikassakin olisi ollut jos talvisotaa ei olisi käyty. Maassa oli melko voimakas heimoyhteyttä ajanut ryhmä, tukenaan vankat r..ssän vihaajat, jotka aivan varmasti olisivat olleet valmiit liittoutumaan Saksan kanssa liittääkseen maan hyökkäyssotaan. Kansan enemmistön tukea heillä ei ollut, mutta mitä keinoja he olisivat käyttäneet asiansa ajamiseen?

Se olisi oikeasti mielenkiintoista tietää, vaikka sen tutkiminenkin näin pitkän ajan jälkeen on todella vaikeaa.

Mikä ihme avaajan dementoituneen jauhannan tarkoitus edes on? Tiedossani ei ole yhtään ainoaa vakavasti otettavaa historioitsijaa, joka olisi väittänyt Stalin olleen porvarillisen Suomen "ystävä" tai pyrkineen edistämään erityisesti Suomen etua, koskaan. Joku Kekkosen puhe oli pelkkää politiikkaa eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta akateemiseen tutkimukseen.

Jotenkin haiskahtaa sille, että palstan vakiojankuttaja on itärajan takaa ja kuvittelee, että täällä asiat olisivat olleet samoin kuin siellä. Dementoituneet raivolla hän suoltaa noita avauksiaan joka ikinen päivä aiheista, joilla ei ole mitään relevanssia tämän päivän Suomessa eikä ollut edes ns YYA-Suomessa.

Virallisessa historiantutkijoiden tekemässä historiankirjoituksessa ei maamme osalta ole mitään muuttamista, koska siihen ei mikään ns suomettuminen ole mitään koskaan vaikuttanut.

Jostain syystä 30 vuotta sitten kuolleen järjestelmän ruumilla ratsastaminen on joillekin kai loppuelämänsä tehtävä, ja muistuttaa suuresti sitä, kuinka tietty osa vasemmistoa ratsasti 1945 kuopatuilla isänmaallisilla ja kieltämättä joltain osin myös fasistisilla järjestöillä, huutaen sitä kuinka fasismi ja natsismi olivat muka vaanimassa jokaisen kulman takana. Aivan samoin avaajan kaltaiset näkevät unta Stalinista joka ikinen yö ja heti aamulla ensimmäisenä ovat kirjoittamassa hänestä jotain, minkä me kaikki muut olemme tienneet jo vuosikymmeniä.

Stalinia voi täydellä syyllä sanoa Suomen "ystäväksi".
Hän oli nuorna vallankumouksellisena osallistunut Tampereella kommunistien konferenssiin ja tykästynyt maamme rauhalliseen ilmapiiriin ja työkansan rehelliseen toimeliaisuuteen.Talvisodan alla hän oli hyvin informoitu armeijamme varustuksen puutteista(ja huonosti informoitu kansan yhteisestä puolustustahdosta)joten tyytyminen minimitavoitteisiin Moskovan rauhassa oli hänelle yllättävä pettymys.Saksan salamasodan nujerrettua Alankomaat muutamassa päivässä Stalin totesi:"Jos vastassa olisi ollut suomalaisia,he eivät olisi onnistuneet".
Kesällä 1944 Stalin yritti uudelleen Suomen valtausta kun muun maailman mielenkiinto oli Normandiassa.Hyökkäys pysäytettiin taaskin,epäilemättä Stalinin katkeraksi petymykseksi.
Tämän jälkeen hän ilmeisesti taipui myöntämään että Suomen jättäminen itsenäiseksi,kunhan voitaisiin taata Neuvostoliiton oleelliset turvallisuustekijät luoteisella suunnalla,olisi paras ratkaisu.Niin alkoi löytyä tie Yya-sopimukseen.
Sodan jälkeen Stalin suomalaisten läsnäollessa nosti parikin kertaa maljan Suomen armeijalle.Kun vielä Kekkonen näytti tavatonta pokeria ja Kremlin illallisilla vitsaili itselleen Generalissimukselle(paikalla olleet neuvostolaiset olivat olleet kauhusta mykkinä) olikin Stalinin "ystävyys" Suomea kohtaan lujalle,suorastaan graniittiselle pohjalle,asetettu.

Stalin oli jopa Hitleriä pahempi hirviö, joka onnekseen oli sodan voittajia.

Jos Hitler olisi voittanut, niin häntäkin pidettäisiin nyt suurmiehenä, jonka toimissa ei ollut mitään moitittavaa.

"kansalaiset vaurastuivat ja pääsivät ajelemaan Lada laatu-autoilla ja matkustelemaan Mustallemerelle syömään kaviaaria ja juomaan laatuvodkia"

Neuvostoliitossa vain ja ainoastaan puolue-eliitti rikastui tavallisen kansan kansan kustannuksella.