Olen nelikymppinen nainen ja hurrrrrjan ihastunut toisella osastolla työskentelevään 27-vuotiaaseen mieheen. Tuo mies on mielestäni aivan häkellyttävän komea. Töissä on ihana olla, kun vain näkee häntä. Tällaista ihastuksen tunnetta en ole tuntenut sitten teinivuosien. Tapaamme lähes päivittäin, lähinnä ohimennen. Ihastusta on kestänyt jo yli puoli vuotta, kevät vain tekee asian vielä vaikeammaksi.Tahtoisin niin hänet... Ne suklaasilmät, kun hän katsoo minuun hymyillen.. Tummat hiukset, joihin tahtoisin upottaa käteni... Reipas olemus... Mitä ihmettä tekisin? En meinaa pysyä nahoissani...
Ihastuminen työkaveriin
sihteerikkö
116247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vastaus on aika yksinkertainen: juttele hänen kanssaan, mutta varmista, että sinulla on vielä ulospääsytie, jos hän ei olisi kiinnostunutkaan.
ota mäyräkoirä
Enpä haluasi olla hänen pöksyissään kun nelikymppinen huuhkaja tulee lähentelemään.
No niin eipä mitään paniikkia kevättää varmaan, mut eipä mitiä hätiä täytyy saada tunteet vaan molemminpuolisex.
En sua purematta niele :) Kiva on suakin katsella, kun nähdään ohimennen. Nooh ikäero on vain lukemia, joten sou vattia ;)
reginaako olet lueskellut, vain valkoinen ratsu puuttuu...
Miten meni? odotan kertomuksen jatko-osaa!
Olen toistaiseksi pitänyt ihastuksen omana tietonani, paitsi mitä nyt maininnut lähimmälle työkaverille että "on se tuo M sitten komea! Oikea silmänilo!" Olen tehnyt hieman tikustakin asiaa ja jutellut hänen kanssaan lähinnä työasioista. Täytyy sanoa, että paremmin silmäpeli pelaa erään toisen miespuolisen, minua hieman vanhemman, työkaverin kanssa.
Nytkia katselen ihastustani ikkunan läpi hänen käyskennellessään reippaasti toisella osastolla. Olen pöksyt märkänä ja tahtoisin edes nähdä hänet alasti. En uskonut, että tällaisia tunteita vielä voisi tulla.
En tiedä, onko hänellä tyttöystävää. Sormusta ei ainakaan ole. Minua ei kyllä estäisi mikään. Tuntuu vain, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia herättää hänen kiinnostustaan. Kun saisi edes hetkeksi, vaikka pikaisesti. (Olen ihan kauhea)Olen ollut jo yli 20v. vakituisessa parisuhteessa, enkä yhtään hallitse näitä iskujuttuja. En ymmärrä oikein itseänikään. Tämä ihastus on piinallista ja samalla niin ihanaa. Saisinpa edes suudella ja vähän puristella... Mitä tunteiden paloa. En ole tällaista tuntenut sitten teinivuosien, vaikka on tämä silti hieman erilaista.
Olen miettinyt jo, että missä hänet voisi tavata vapaa-ajalla. En yhtään tiedä, mitä hän harrastaa. En tiedä, onko hän huomannut kaipaavat katseeni. Ainakin hän vain hymyilee. Olen hirveän huono aloitteentekijä. Ja ehkä vain rikkoisin jotain aloitteellisuudella. Ehkä hän ei halua minua. On niin suuri mahdollisuus pilata kaikki.
mua kattelee muutama työkaveri 40 ... en tiedä mitä niiden päässä liikkuu (en ole selvännäkijä), mutta en pahastuisi jos joku heistä jossain sopivassa tilanteessa nappaisi minua haaruksista kiinni ja "ottaisi ohjat käsiin"
tulen heitaa teidat, painimattolla laaaaaaaa.
Kuulostaa niin tutulta tuo sinun juttusi, aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut. Tosin meillä on molemmilla tunteita toisia kohtaan ja ollaan niistä keskusteltukin ja ihmetelty, mitä tää oikein on. Kumpikin seurustelee omalla tahollaan, joten salasta puuhaa tämä meidän juttu. Nyt on tainnut edistyä jo niin pitkälle, että se on menoa nyt! Tarkoituksena ei ole luopua omasta kullasta kummankaan, kunhan vaan pidetään keskenään hauskaa. Elämässä olisi muuten aika tylsää, jos ei olisi jotakin piristävää menossa. En sinänsä hyväksy pettämistä, mutta minkäs teet kun tunteet hallitsee...