Tunnekokemuksen puuttuminen

Ei ole tullut puskista. Menin sekaisin liian nopeasta masennuslääkevieroituksesta ja aloin tehdä asioita, joita en normaasti tekisi. Hoitona lisää lääkkeitä. Tilani on jatkunut niin pitkään, että kaikenlaista on kerennyt selvittelemään. Itse epäilen neurotoksista tai hypoksista aivovauriota. Muistin ja kognition vaikeuksia on, mutta ei päänsärkyä ja pahoinvointia. Vasen käsi ei aina tunnu "omalta", kuin se olisi jotenkin irrallinen. Janon tunne on poissa lähes kokonaan. Näläntunne on normaali.
Minulla on myös voimakasta ahdistusta. Syy voi toki olla myös psyykkinen, kuten dissosiaatio.

Pään laajassa magneettitutkimuksessa ei ollut löydöksiä. Neurologinen perusstatus oli viimeksi normaali kun tutkittiin. Pääni on lisäksi ollut eri tilanteissa joidenkin iskujen kohteena vuosikymmenien varrella.

Muiden oireideni kanssa pärjään, mutta tunteet olisi hienoa saada takaisin. -AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole tullut puskista. Menin sekaisin liian nopeasta masennuslääkevieroituksesta ja aloin tehdä asioita, joita en normaasti tekisi. Hoitona lisää lääkkeitä. Tilani on jatkunut niin pitkään, että kaikenlaista on kerennyt selvittelemään. Itse epäilen neurotoksista tai hypoksista aivovauriota. Muistin ja kognition vaikeuksia on, mutta ei päänsärkyä ja pahoinvointia. Vasen käsi ei aina tunnu "omalta", kuin se olisi jotenkin irrallinen. Janon tunne on poissa lähes kokonaan. Näläntunne on normaali.
Minulla on myös voimakasta ahdistusta. Syy voi toki olla myös psyykkinen, kuten dissosiaatio.

Pään laajassa magneettitutkimuksessa ei ollut löydöksiä. Neurologinen perusstatus oli viimeksi normaali kun tutkittiin. Pääni on lisäksi ollut eri tilanteissa joidenkin iskujen kohteena vuosikymmenien varrella.

Muiden oireideni kanssa pärjään, mutta tunteet olisi hienoa saada takaisin. -AP

Lue lisää

No pitihän se arvata, että juurikin psyykelääkitys taustalla! Tämä on ollut paljon esillä viime aikoina ja hyvä niin! Eihän se niin pitäisi olla, että lieviinkin ongelmiin annetaan heti pilleriä ja vain niitä.

Eiköhän se niin mene, että nykyään magneettitutkimus jo kertoo aika paljon, sillä hyvin pienetkin muutokset näkyy siinä. Mun käsittääkseni hypoksian jäljet näkyy mri-kuvassa. Sitten on vielä erilaisia toiminnallisia aivokuvauksia, mutta ne vasta tulkinnanvaraisia onkin Kuvissa näkymättömien aivovammojen yms. merkityksestä paljon keskustellaan, mutta oireiden taustalla voi olla toki myös toiminnalliset/kokemukselliset tekijät, kuten kuvaat. Siispä aivojen toiminnan arviointi on tosi tosi kimurantti kombinaatio fysiikkaa, psyykettä, kokemuksia, tunteita.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

No pitihän se arvata, että juurikin psyykelääkitys taustalla! Tämä on ollut paljon esillä viime aikoina ja hyvä niin! Eihän se niin pitäisi olla, että lieviinkin ongelmiin annetaan heti pilleriä ja vain niitä.

Eiköhän se niin mene, että nykyään magneettitutkimus jo kertoo aika paljon, sillä hyvin pienetkin muutokset näkyy siinä. Mun käsittääkseni hypoksian jäljet näkyy mri-kuvassa. Sitten on vielä erilaisia toiminnallisia aivokuvauksia, mutta ne vasta tulkinnanvaraisia onkin Kuvissa näkymättömien aivovammojen yms. merkityksestä paljon keskustellaan, mutta oireiden taustalla voi olla toki myös toiminnalliset/kokemukselliset tekijät, kuten kuvaat. Siispä aivojen toiminnan arviointi on tosi tosi kimurantti kombinaatio fysiikkaa, psyykettä, kokemuksia, tunteita.

Monisairas

Lue lisää

Lääkitys tuli kymmeniä vuosia sitten tarpeeseen. Pakko-oireinen häiriöni oli vakava. Pääsin siitä kuitenkin eroon, mutta lääkitys jäi pitkäksi aikaa päälle ylläpitohoitona. 10 vuotta sitten yritin siitä eroon, ei onnistunut. Jatkoin lääkitystä, koska elämäni oli hektistä ja aina oli huono aika vieroittautumiseen.
Vointini perään ei kysellyt kukaan 15 vuoteen, reseptejä vain uusittiin. 2019 lopussa päätin vieroittautua työterveyslääkärini valvonnassa. Pahimmat oireeni alkoivat vasta kuukausia viimeisen lääkeannoksen jälkeen. Silloin ei ollut enää työterveyslääkärin seurantaa, olin omillani. Nämä eivät tietenkään voi olla vieroitusoireita, koska virallisesti ne ovat lieviä ja kestävät korkeintaan kuukauden.

Jotta kuvio menisi vielä mutkikkaammaksi, altistuin lääkevieroituksen aikana myrkylliselle kemikaalille. Tätä ei tietenkään kukaan ole uskonut, mutta ei sen niin väliä enää. En yrittänyt itsemurhaa, enkä impannut. Olin muuten vain poissa tolaltani. Oireet, mitä minulle vieroituksen seurauksena tuli, eivät olleet niitä, mihin lääke alunperin määrättiin. Mutta kukaan ei usko, eikä kuuntele. Läheisetkin vain tyrkyttävät lisää lääkkeitä "koska tarvitset niitä". Näkisin, että lääkityksen puuttumisen takia kehoni meni ylikierroksille.

Nyt olen tunteeton zombi vailla olemassaolon tarkoitusta. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä joka hetki.