Olisin todella kiitollinen, jos joku kääntäisi englanniksi tai saksaksi

Volapük on Johann Martin Schleyerin, Saksan Badenista kotoisin olevan katolisen papin, vuosina 1879–1880 kehittämä ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli.[1] Sen ISO 639 -kielikoodit ovat vo ja vol. Volapükiä kirjoitetaan normaalien latinalaisten aakkosien lisäksi treemallisilla kirjaimilla ä, ö ja ü.

Kielioppi
Volapükin kielioppi on indoeurooppalaista tyyppiä, agglutinoiva ja täysin järjestelmällinen. Siinä on vaikutteita erityisesti saksasta, vaikka kieliopillista sukua ei olekaan. Esimerkiksi sijamuotoja on samat neljä kuin saksassa: nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi. Sijamuodot ja verbien taivutusmuodot muodostetaan etu- ja loppuliittein. Runkosanat ovat yksitavuisia, konsonanttiloppuisia ja enimmäkseen kolmikirjaimisia. Genetiivin pääte on -a, esim. mena=ihmisen, akkusatiivin pääte -i , esim. meni=ihmisen tai ihminen objektina ja datiivin pääte -e, esim. mene=ihmiselle. Substantiivin monikon pääte on -s, joka liitetään muissa sijoissa kuin nominatiivissa vasta sijapäätteen jälkeen. Esim. mens=ihmiset, menes=ihmiselle.

Verbin infinitiivi (hakumuoto) päättyy, -ön, esim. tanön=sitoa. Yksikön ensimmäisen persoonan pääte on -ob, yksikön toisen persoonan -ol, yksikön maskuliinisen kolmannen persoonan -ol, yksikön feminiinisen kolmannes persoonan -of. Esimerkiksi tanob tarkoittaa sidon, tanol sidot, tanom (miehestä) sitoo ja tanof (naisesta) sitoo. Vastaavat monikon persoonamuodot saadaan liittämällä yksikön persoonapäätteen loppuun -s, esimerkiksi tanobs on sidomme. Muut aikamuodot ilmaistaan etuliitteillä, esim. älöfob merkitsee rakastin, elöfob olen rakastanut, ilöfob olin rakastanut, olöfob tulen rakastamaan ja ulöfob tulin olemaan rakastanut. Imperatiivin pääte on -öl, esim. löföl on rakasta. Jussiivi (painokkaisiin käskyihin, esim. armeijassa) -öz-loppuinen, esim. memöz muista (komentaen) Optatiivi (kohteliaisiin pyyntöihin käytettävä muoto) -ös-loppuinen, esim. memös muista.

Kustakin verbistä saattoi pystyä muodostamaan yli 504 440 muotoa, kun kaikki tempukset, aspektit, modukset ja persoonat huomioidaan – tästä kieltä arvosteltiinkin. Passiivisia muotoja muodostetaan preesensissä pa-etuliitteellä, muissa aikamuodoissa aikamuodon tunnuksen eteen liitettävällä pelkällä p:llä. Esim. palöfob tarkoittaa minua rakastetaan, pälöfol sinua rakastetaan, pelöfom hän on rakastanut, pilöfof hän oli rakastanut jne..

Ääntäminen
Sananpaino on viimeisellä tavulla. Ü äännetään saksan ja viron tavoin kuten suomen y. Muut useimmat kirjaimet äännetään kuten suomessa, y kuitenkin j:nä, j suhu-s:nä ja ä e:nä.

Historia
Schleyerin mukaan hän sai unettomana yönä ilmestyksen, jossa Jumala käski häntä luomaan kansainvälisen kielen. Runkosanoista kolmasosa on otettu englannista, neljäsosa romaanisista kielistä, viidesosa saksasta ja loput muista elävistä kielistä, mutta suuri osa sanoista muuttui Schleyerin käsittelyssä (vokaalien mielivaltaisessa muuttelussa, konsonanttiyhtymien välttämisessä, r:ttömyydessä ja w:ttömyydessä) niin paljon, ettei niitä juuri voi alkuperäkielen perusteella tunnistaa. Esimerkiksi kielen nimi volapük muodostuu sanoista vol (genetiivi vola), maailma, englanniksi world, ja pük, puhe, englannin sanasta speak. Ilmeisesti tämä suurelta osin oli tarkoituksellista etäisyyden ottamista olemassa oleviin kieliin. Lisäksi tähän saattoi vaikuttaa se, että vaikka Schleyer puhui hyvin todella monia kieliä, englantia hän ei osannut kovin hyvin. R-äännettä Schleyer ei kieleensä ottanut, koska sitä ei tunneta kiinassa. Se jätettiin pois tai korvattiin l:llä, kuten sanoissa vol (world) ja lin (ring, soittaa). Vuonna 1931 volapükiin lisättiin R.

Volapükin harrastajien kokoukset pidettiin vuonna 1884 Friedrichshafenissa, 1887 Münchenissä ja vuonna 1889 Pariisissa. Kahdessa ensimmäisessä kokouksessa puhuttiin enimmäkseen saksan kieltä, mutta viimeisessä ainoastaan volapükiä.

Volapük oli ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt keinokieli, ja se saavutti nopeasti melko suuren suosion. 1880-luvun lopussa oli arviolta 283 volapükin harrastajien kerhoa, 25 volapükiksi ilmestyvää tai volapükistä kertovaa lehteä, sekä 316 kirjaa 25 eri kielellä. Suomessa toimi volapükkerho ainakin Raumalla ja Joensuussa ilmestyi suomenkielinen volapükin oppikirja Helppotajuinen Oppikirja Schleyer'in maailmankielessä Volapük vuonna 1889.

Noin vuonna 1889 tohtori Johann Martin Schleyerin ja kielen helpottamiseen tähdänneen ryhmän välille syntyi kiista. Schleyer vastusti ryhmän pyrkimyksiä. Monet tarkoituksenmukaisempaa kansainvälistä suunnitelmakieltä kaivanneet volapükin puhujat siirtyivät kaksi vuotta aikaisemmin kehitetyn esperanton pariin. Esperanto oli paljon helpompi oppia. Sen kielioppi, varsinkin verbien taivutus, on paljon yksinkertaisempi kuin volapükin ja sanasto suurten luonnollisten kielten perusteella paljon paremmin tunnistettavissa. Lisäksi esperanton kehittäjä Ludwig Lazarus Zamenhof ei pyrkinyt Schleyerin tapaan esiintymään kehittämänsä kielen ehdottomana auktoriteettina.[1] Nämä seikat johtivat sii