Yhä enemmän poikakaverin kaltainen

Samanlaisiksi ollaan myös tulossa. Mieheni on perus negatiivinen ihminen, kaikesta pitää aina ensin etsiä ne huonot puolet ja tottakai ääneen ne minulle möläyttää. Alkaa omakin positiivisuus mureta. Aivan ihmeellistä, että minä mietin asioista niitä huonoja puolia...

En kyllä äkkiseltään keksi mitään hyviä puolia, jotka olisivat tarttuneet, ne meillä on melko samat olleet aina. Ehkäpä säästäväisyys, minäkin nykyän ajattelen mitä mikäkin maksaa ja miten saisi halvemmalla. Outoa, että tämä taas on ollut yksi niitä asioita, joista en alussa miehessä tykännyt. Toisaalta isännällä se menee jo pihiyden puolelle, sinne itselläni vielä pitkä matka.

Onpa kiikkutuolissa vierekkäin palvelukodin terassilla sitten tulevaisuudessa leppoisat olot, kun ei tule erimielisyyksiä.

Just eilen puhuessani siskoni kanssa puhelimessa hän sanoi että puhetyylini on alkanut muistuttaa poikaystäväni puhetyyliä. Savolaismurteeseen liittyvää tempoa kai lähinnä - ei poikaystävänikään varsinaisesti murteella puhu mutta tietyllä poljennolla kyllä. Hauskaa sinänsä. Itse en ole huomannut.

Joo, mä oon huomannu samoja asioita itestäni. :) Entisestä poikaystävästä jonka kanssa pari vuotta sitten seurustelin, jäi jotai tapoja. esim. kerran hän kääri pyyhkeen pääni/hiusteni ympärille kun kävin suihkussa, ja sen jälkeen olen tehnyt aina niin. Ja mä juon jogurtin suoraan purkista niin kuin hänkin teki.. Ja joitakin sanontojakin on jäänyt.

Nykyisestä poikaystävästänikin olen saanut jonkin verran vaikutteita (olemme seurustelleet puoli vuotta). Tai ehkä ne on enemmänkin meidän hassuja inside-juttuja. :) Mutta varmasti nekin jutut jäis päälle vaikka mulla ois joskus tulevaisuudessa joku toinen jätkä, riippuen tietenkin sen jätkän luonteesta.

Ei se outoa oo, mutta kun sen huomaa niin kieltämättä huvittaa.. ulkopuolisia varsinkin. =D

http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn4957

...minä olen ainakin ruvennut röyhtäilemään ihan sairaasti suhteen myötä... :S Hih.