Kysytään täälläkin..
Mitähän ajaa takaa samalla kurssilla oleva jätkä, joka vaikuttaa monella tapaa (ujosti) ihastuneelta ja hieman pröystäillen kertoo itsestään ja omista asioistaan aivan kuin yrittäisi tehdä vaikutuksen?
Olen tietysti mennyt jo ihastumaan häneen, mutta koska hän ei oikeastaan kysele minusta mitään ja joskus jos alan kertomaankin jotain saattaa hän vain lähteä kävelemään pois kesken keskustelun tai kääntää katseen ja näyttää ei-kiinnostuneelta.. joten en halua enää kertoa itsestäni ja asioistani yhtään mitään kun ymmärrän tuosta ettei kuitenkaan arvosta minua. Joskus jos on jotain kysynyt niin keskustelu on kääntynyt häneen tai loppunut lyhyeen. On tuo tietysti helpotus, että on pois luotaan työntävä sillä ihastukseni on hälventynyt reilusti. Pelkään vain enemmän satuttavani itseäni ja että kuvittelenkin vain kaiken eikä hän tosiasiassa yritä tutustua. Ei siis olekkaan ihastunut vaan muuten vain hyvin huomionhakuinen? En ole ainakaan huomannut, että harrastaisi tuota kauheasti muiden tyttöjen kanssa enkä koe olevani mitenkään erikoisen kaunis tai edes sellainen, jonka hyväksyntää haettaisiin. On minulla muutama jätkä kaverina, mutta eivät he ole koskaan tuolla tavoin käyttäytyneet.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16945856/en-tajua-tata-jatkaa
Mitähän ajaa takaa samalla kurssilla oleva jätkä, joka vaikuttaa monella tapaa (ujosti) ihastuneelta ja hieman pröystäillen kertoo itsestään ja omista asioistaan aivan kuin yrittäisi tehdä vaikutuksen?
Olen tietysti mennyt jo ihastumaan häneen, mutta koska hän ei oikeastaan kysele minusta mitään ja joskus jos alan kertomaankin jotain saattaa hän vain lähteä kävelemään pois kesken keskustelun tai kääntää katseen ja näyttää ei-kiinnostuneelta.. joten en halua enää kertoa itsestäni ja asioistani yhtään mitään kun ymmärrän tuosta ettei kuitenkaan arvosta minua. Joskus jos on jotain kysynyt niin keskustelu on kääntynyt häneen tai loppunut lyhyeen. On tuo tietysti helpotus, että on pois luotaan työntävä sillä ihastukseni on hälventynyt reilusti. Pelkään vain enemmän satuttavani itseäni ja että kuvittelenkin vain kaiken eikä hän tosiasiassa yritä tutustua. Ei siis olekkaan ihastunut vaan muuten vain hyvin huomionhakuinen? En ole ainakaan huomannut, että harrastaisi tuota kauheasti muiden tyttöjen kanssa enkä koe olevani mitenkään erikoisen kaunis tai edes sellainen, jonka hyväksyntää haettaisiin. On minulla muutama jätkä kaverina, mutta eivät he ole koskaan tuolla tavoin käyttäytyneet.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16945856/en-tajua-tata-jatkaa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähteä kävelemään pois kesken keskustelun?
On samantekevää, onko henkilö kiinnostunut vai ei. Jos hän ei osaa käyttäytyä, älä tuhlaa aikaasi.
🦄
Olen huomannut, että monilla miehillä on kurkkua myöten naisten voimaantumista ja muuta pätemistä vastaan kehittynyt asenne, joka estää heitä käyttäytymästä normaalisti, vaikka nainen olisikin normaali eikä päällepäsmäri.
Varsinkin, jos on miehellä huono maku ollut naisten suhteen ja ollut siten tekemisissä pyrkyriluonteisten ja itseään jatkuvasti muiden kautta korottavien naisten kanssa. Tuollaisia naisia nykypäivänä kyllä riittää, olen sen naisena itsekkin kokenut..
Siis mies on vaurioitunut kusipääksi, joko tarkoituksella tai huomaamattaan.
Palautuminen normaaliksi saattaa kestää vuosia hyvässäkin suhteessa, jos mies edes on siihen halukas.
Tai mies voi olla itsekeskeinen ihan narsismiin saakka ja ajatella olevansa suhteen tähti, jonka pelkkä sinuun kohdistuva huomio pitäisi heidän mielestä riittää tekemään sinut nöyräksi ja kuuliaisen riippuvaiseksi. Näitä Ladbiblen veljeskunta pöljiä kyllä riittää, varsinkin ylemmän tason miehissä.
Eivät yleensä ole älyllisesti kovinkaan kummoisia, kuten muutkaan jonkun ryhmän perässä sopuleina roikkuvat.
Tosimies ei roiku ryhmien luomissa ajatuskaavoissa ja ennakkoluuloissa, vaan tekee itse omat arvionsa perustuen TOTUUTEEN.
Ja ottaa naisen tunteet, tarpeet ja elämän huomioon, koska oma perhe on terveen, luonnollisen miehen ydinyksikkö, ei veljeskunta.
Niin ja tasavertaisuutta korostaakseni lisään, että myös naisen tulee pitää omaa perhettään ja parisuhdettaan ensisijaisena, eikä muiden naisten mielipiteitä tai omaa etuansa.
Suhde ei toimi, jos nainen esim haukkuu miestään tämän selän takana tai käyttää taloudellisesti hyväksi tai pitää lapsia miestään tärkeämpänä suhteessa.
Ihan vinkkinä vaan. Kaikkien oksettavian esimerkkien jälkeen, mitä olen nähnyt.
Itse en edes seurustele ystävyyssuhteissa naisten kanssa, jotka luovat ikävää ilmapiiriä haukkumalla miestään selän takana. Erittäin epämiellyttävää, kun mies tulee siihen ja nainen juuri puhunut pahaa tästä oikein olan takaa. Tuollaisia ystäviä olen joutunut karsimaan rankasti (3), tuskin ovat ystävinäkään kovin luotettavia.
Itse, jos on miehelle jotain valittamisen aihetta, niin lataan päin naamaa, ei siihen ystäviä tarvita sijaiskärsijiksi.
Tietääkös joku sellaisen naisen, jolle mies on tärkeämpi kuin omat lapset?
Kertokaa heti, jos olette sellaisesta kuulleet. Minä en ole vielä kuullut, muuten kuin niissä tapauksissa, joissa isäpuoli raiskaa lapsipuoliaan minkä ehtii eikä äiti tee asialle mitään. Tai kieltäytyy edes uskomasta koko asiaa. Mutta jos nyt puhutaan terveemmistä tapauksista.
Ns. "kusipäistä" miestä ei tarvitse sietää millään verukkeella. Jokainen on vastuussa vain omasta kusipäisyydestään. Elämä vaurioittaa jokaista, eikä sen verukkeella ole lupa vaurioittaa muita.
Selän takana haukkuminen on ala-arvoista keneltä tahansa. Minäkään en vietä aikaa sellaisten kanssa.
En tiedä. Ei ole perheellisiä tuttuja, kun lapsielämä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Itsellä siis ei ole lapsia. Olen nähnyt paljon sitä, että mies muuttuu täysin ulkopuoliseksi ja toisarvoiseksi lapsiin verrattuna ja tämän vaikutus suhteeseen on yleensä, että seksi loppuu, mies pettää tai tulee ero muuten vaan.
Esim ranskalaisessa ja italialaisessa kulttuurissa mies säilyttää asemansa perheen päänä. Monissa länsimaisissa kulttuureissa mennään "lasten ehdoilla" ja se kyllä näkyy nykynuorison käytöstavoissa, eivät kunnioita mitään auktoriteetteja ja tekevät ihan tasan tarkkaan murhiin saakka mitä lystäävät.
Totta, jokainen vaurioutuu elämässä. On omaa päätöstä mitä sietää. Itse en pidä kusipäisyyttä kovinkaan pahana rikkeenä.
Monet kusipäiset ovat kunniaihmisiä, eivät ehkä juuri ruollaisia mustamaalaavia puskissa huutelijoita, kun selän takana juonivat.
Itsekkin olen, lol.
Minä pidän kusipäisyyttä pahimpana rikkeenä.
Jos perheessä on "pää", se yleensä tarkoittaa että sama henkilö on myös k...pää.
Naisen mielipiteiden sivuuttaminen kasvatuksessa on järjetöntä. Se johtaa mm. kuvailemiisi tilanteisiin, joissa kunnioitetaan vain maskuliinisia arvoja ja joissa arvostus perustuu vain auktoriteettiin.
Minullakaan ei ole lapsia, mutta sen verran olen niitä tavannut, että epäilen pessimistisiä kuvitelmiasi lasten käyttäytymisestä. Pelon ja auktoriteettien kautta kasvattaminen on yltiömaskuliinisten väkivallanihailijoiden touhua. Se, että kuvittelet vaihtoehtojen olevan maskuliininen kasvatus tai ei kasvatusta ollenkaan antaa sinulle aiheen tutustua kasvatukseen enemmän, joko teorian tai käytännön kautta.
Se murhaaminen on muuten myös yksi k...päisyyden muoto. Sitä ei kitketä kasvattamalla nuoria k...päiksi esimerkin kautta.
Ensisijainen esimerkki ihmisten välisestä huomioon ottavasta ja kunnioittavasta käytöksestä tulee todellakin vanhemmilta.
Jos isä/äiti on kunnioitettu, arvostettu ja rakastettu, lapsi oppii sen matkimalla arvoja. Kun äiti ja isä kohtelevat toisiaan ensisijaisina ja tärkeinä, lapsi saa hyvän esimerkin toimivasta, tyydyttävästä parisuhteesta ja siten suuremman mahdollisuuden henkilökohtaiseen onneen myöhemmässä elämässä.
Vanhempien kuuluu kohdata lapsi yksikkönä, ei eriytyneesti keskenään ristiriitaisina kilpailijoina. Tällä mallilla vanhempien parisuhde on ykseys, jossa varsinaiasti ei ole yksittäistä perheen päätä ollenkaan ja lapsi saa myös esimerkin demokraattisesta päätöksenteosta tinkimättömän oman edun etsinnän sijasta.
Älä kiitos muokkaa kommenttini merkityksiä valitsemalla kirjoituksestani vain sitä puolta, joka palvelee omia etujasi ja mielipiteitäsi niiden vastakohtana. Pidätkö minua jotenkin vähä-älyisenä? Josset osaa muullain vastata...
Kyllä ranskalaiset naiset ovat kautta aikojen osanneet pitää kiinni oikeuksistaan ja ei voi kiistää, etteikö äiti olisi palvottu hahmo Italiassa. Nuo maat tosin monin tavoin Suomea konservatiivisempia ja toimimattomampia.
Jonkun asian mieltäminen ei tarkoita, että se on pois toiselta puolelta.
No mutta tuo lasten ehdoilla-kasvatusmetodihan on juuri niitä k.päitä kasvattanut. Kokonaisia sukupolvia täysin armottomia, rahan ja huomion kipeitä pikku-satanisteja. Kyllä kurinpito kuuluu lasten kasvatukseen, yhtenä osana.
Voisin tähän lisätä, ettei kyse varsinaisesti ole siitä, että olisi jotenkin tarpeellista edes harrastaa arvottamista perheessä.
Aikuisten järjelliselle auktoriteetille on syynsä, kuten varmaan jokainen myöntää.
Tärkeys on vähän eriasia. Lasten ehdoilla-kasvatusmetodi hajottaa perheen idealistisen demokratian asettamalla lapset ja heidän tarpeensa ensisijalle. Silloin lapset ovat perheen muita jäseniä tärkeämpiä henkilöitä, joka on jo mielestäni kieroutunutta ja epätervettä. Toki myös isä ja äiti, lasten vanhemmat ja elättäjät ovat tärkeitä, heidän kokonaisvaltainen hyvinvointinsa, yhtälailla, kuin lasten. Muutenhan lapset ovat auktoriteetti ja vanhemmat/toinen vanhempi suorastaan orjan asemassa!
Tässä kuviossa useimmiten naiset näkyvästi asettavat lapsensa ja heidän kauttaan itsensä miestä tärkeämmiksi. Perheen dynamiikka on epäterve.
Tietysti esim perustarpeiden kuten ruuan antamisen täytyy olla tärkeämpää, kuin esim vanhemman tupakointi. Mutta ruuan ei aina tarvitse olla täydellistä ja parasta ykköslaatua mitä lapaet haluavat, jotta isä pääsee keilaamaan tai äiti voi ostaa itselleen jotain kaunista ilman, että siitä syntyy perhettä rasittava ristiriitatilanne.
Tasapaino.
Kirjoitin tahallani kärjistävästi. Annoit siihen aihetta olemalla tarpeettoman lyhytsanainen. Jälkeen päin antamasi selitys oli tarpeellinen. Myönnetään, että ennen kuin selitit asiasi paremmin, en pitänyt sinua kovin harkitsevaisuuteen taipuvaisena kirjoittajana.
Ok. Ehkä se johtuu vaan siitä, että jotenkin harhaisessa päässäni kuvittelen lukijoidenkin näkevän saman kokonaisuuden mitä itse näen...
Nänä asiat ovat niin monitasoisia kokonaisuuksia.
Olen vähän laiska selittämään ja ehkä alussa itsekkin kärjistin hieman avaamatta tarpeeksi.
Kiitos hyvästä keskustelusta, yksinäänhän ei kukaan saa aikaan mitään ajatuksien heijastelua.
Hauskaa päivää sinulle☀
Viestillä ei ole merkitystä (kommunikaation näkökulmasta), ennen kuin vastaanottaja on antanut sille sellaisen.
Minä olen ensimmäisenä tulkitsemassa kommunikatiivista laiskuutta yleensä vähintään yksinkertaisuudeksi ja pahimmassa tapauksessa ilkeydeksi. Olen saanut siitä sen verran palautetta, että osaan jo hieman varoa asiaa.
Joskus yllätyn positiivisesti: vastapuoli ei olekaan niin vähä-älyinen mitä ensin antaa ymmärtää. Aina ei käy niin, ja joudun pitäytymään itse laatimassani tulkinnassa.
Mukavaa iltaa sinullekin.
Jos sänky tekee pelottavia ääniä nukkuessa, olisi joo hassua.
No mitenkä olisi ihan kysyä kaverilta itseltään? Olisiko se maailman kaatavaa?
Miksi veivata päässään ja kysyä muilta, kun yksi tyyppi tässä maailmassa sen varmaksi...
Siis tietää tyypin ajatukset siis.... eli hän itse...