Jokainen tekee mitä haluaa!Mä pidän potan päässä aina kun polkasen konkelin liikkeelle.Jos ei halua pitää kypärää niin olkoon se jokaisen oma asia.Mun mielestä se auttaa jos nyt satun heittää lipat tahi törmäämään johonkin niin onpahan kaali edes vähän enemmän suojassa ku ilman pottaa.Mä en edes osais enää lähteä ajaa ilman kypärää.Mulle se on yhtä kuin pyöräily.Parit mällit olen nähny jossa olis potta säästäny suuremmilta ruhjeilta ja verenvuodatukselta mut jokainen päättäköön itse pitääkö vai ei.Kunniaan jokaisen oma päätös.Tästä taas tietysti seuraa näit provo viestejä mut tulkoon.Niihin en vastaa.Pyöräilen Järvenpään suunnalla Trek 6500 mallisella maasturilla joten moro jos törmätään.
Kypärästä vielä!?
Nimetön
9767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toisekseen en saa laittaa kypärää koska minulla on niskassa jänne poikki! B) kun olin polkupyöräonnettomuudessa 5 vuotta sitten JOS MINULLA OLISI OLLUT KYPÄRÄ PÄÄSSÄ niin en istuisi tässä kirjoittamassa tätä viestiä vaan olisin kaulasta alaspäin halvaantuneena... Nyt meni vaan leegot uusiks ja nassu uuteen uskoon but who cares
Nainen 26 W
Itse käytän kypärää aina, koska omaan päähäni ei ainakaan saa varaosia Biltemasta tai K-Raudasta. Jotenkin pyöräilemään tai rullaluistelemaan lähteminen ilman kypärää tuntuu samalta kuin ajamaan lähteminen ilman turvavyötä. Olo on jotenkin todella alaston.
Mielestäni kyse on kuitenkin jokaisen henkilökohtaisesta valinnasta, käyttääkö kypärää vai ei. Käyttämättömyydellä ei vahingoita ketään muuta kuin mahdollisesti itseään. Tällaisessa asiassa pitäisi jokaisen saada päättä ihan itse, kenenkään 'viisaamman' määräämättä. Kyllä jokainen ihminen on ihan itse vastuussa elämästään ja oikeutettu tekemään sitä koskevat päätökset - ainakin niin kauan kun ei teoillaan vahingoita muita.
Itse olen kerran kaatunut pahasti rullaluistimilla - ihan omaa hölmöyttäni - ja kypärä pelasti pahemmalta loukkaantumiselta.
Kaaduin suoraan rinnalleni/naamalleni, kypärä painui kasaan edestä niin, että se lyheni melkein 2 senttiä ja rannesuojat hajosivat. Selvisin kuitenkin pienillä vammoilla, hampaat tulivat läpi alahuulesta ja leukaan ommeltiin muutama tikki. Niska oli jäykkä muutaman päivän ajan, mutta siinäpä ne. Yhtäkään mustelmaa ei tullut, ei edes kasvoihin, mikä on pieni ihme.
Ilman kypärää olisin todennäköisesti katkaissut alahampaani ja murtanut leukani sekä mahdollisesti nenäni ja ehkä poskiluuni. Koko naama olisi siis voinut mennä remonttiin. Tämä oli minua hoitaneen lääkärin arvio.
Pyöräilykypärähän on hieno keksintö. Vaikkapa juuri apupyörät hylänneillä lapsilla se saattaa olla tarpeellinenkin. Ja kaikilla täysi-ikäisilläkin, jotka sen tarpeelliseksi tuntevat.
Myönnän, että minulle itselleni se ei ole kaikkein tärkein pyöräilyvaruste. Nykyinen ns. pakko saa minut suorastaan periaattesta karttamaan kapinetta.
Minusta ihmisen elinympäristön "pehmustaminen" alkaa mennä liian pitkälle. Kohta täytyy kadulla kävellessäkin olla kypärä ja mitä lienee muita suojavarusteita. Yksilö ei kohta edes osaa käyttää omia aivojaan jonkin tosielämän tilanteen riskien arvioimiseksi ja niiden välttämiseksi, koska kaikki on pullamössötetty erilaisilla turvallisuuspakoilla.
Kohta on varmaan systeemi, jossa voi huoletta kävellä vaikka ikkunasta ulos, eikä mitään tapahdu (koska yli kaksikerroksisissa rakennuksissa on määrätty turvavaljaat pakollisiksi tai jotain). Ja näin opittuna ihminen on sitten vähänkin poikkeavassa tilanteessa täysin kyvytön riskienhallintaan.
Täytyy myöntää, että minun mielestäni rullaluistelu taas on kutakuinkin yhtä turvallista ja tarpeellista kuin benji-hyppy ilman köyttä, mutta en toki rullaluistelijoita moiti, on minullakin varmaan joidenkin ihmisten mielestä omituisia tapoja. Tarkoitan vain muistuttaa, että tuo sinun onnettomuutesihan sattui nimenomaan tässä liikkumismuodossa, eikä polkupyörällä. Jolla taas minä ajelen mielelläni. Toistaiseksi ilman kypärää.
Vai on alaston olo ilman kypärää. Kerrohan minulle, että miten sinä 20 vuotta sitten uskalsit koskea edes pyörään, kun sillon tuollaisia kypäriä tuskin oltiin edes keksitty? Tai miten ylipäätään kukaan uskalsi? Oliko niissä pyörissä sillon niin paljon vähemmän hevosvoimia, vai oliko kadut niin pehmeät silloin, että uskallettiin ajaa?
Hei!
Kun vähän aikaa rullaluistelee ilman kypärää niin oppii ennakoimaan tilanteita ja varomaan itseään .. itsesuojeluvaiston kehittäminen on oikea tapa välttyä vahingoilta ei suojelu ..
Olihan tästä aiheesta keskustelleilla pointtinsa, mutta kyllä te vaan olette ajattelemattomia! Ensinnäkin: Varovaisuuden opetteleminen ei hyödytä siinä tilanteessa, jos joku muu sattuu ajamaan teidän päällenne. Tai jos olette liian humalassa ajatellaksenne..
Toiseksi: Sinä, joka väitit kypärän olevan epämukava ja aiheuttavan ylimääräistä hikoilua; oletko koskaan kokeillut mitään mallia muualla kuin kirpputorilla?
Kolmanneksi:Kypärän käyttöä vastaan kapinoiminen on haitaksi myös muille, eikä se ole täysin oma asianne. Teidän ääliöidenkin henkikulta voi olla jollekin kallis, ja ainakin minä toivoisin teidän kuolevan lähemmäksi satavuotiaina sydänkohtaukseen ennemmin, kuin typerässä onnettomuudessa, jossa ei olisi ollut pakko tulla mitään mustelmia kummempaa. Entä miltä onnettomuuden toisesta osapuolesta mahtaa tuntua? Kummin te valitsisitte: ajaisitte yhteen kypärättömän pyöräilijän kanssa, joka kuolee, vai ajaisitte yhteen kypärällisen kaverin kanssa, joka selviää lähes säikähdyksellä? Ja jos/kun teillä on lapsia, teidän esimerkkinne vaikuttaa heidän elämäänsä. Syytättekö itseänne, jos ekaluokkalaisenne ajaa teidän takianne ilman kypärää ja vammauttaa itsensä?
Uskon, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kapinoida, ja niissä voisi saada jopa äänensä kuuluviin.
Itselleni on tapahtunut vakava onnettomuus pyörän kanssa, enkä koe, että tapahtuma olisi ollut vältettävissä mainitsemillanne keinoilla. Mutta tätä en voi varmaksi tietää, koska en muista mitään kyseisestä päivästä, edellisestä viikosta tai seuraavasta vuodesta. Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi enää elää; saati sitten puhua tai kävellä, mutta onnekseni minulla oli kuumana kesäpäivänä vanha pottamallinen kypärä päässä.
Toivonpa siis, että punnitsette vielä kerran kypärän haitat ja hyödyt. Päänne on nimittäin arvokkaampi, kuin mikään muu.
...mutta vituttaa maksaa sinun hoitokulujasi. Valitettavasti nykysysteemillä ei juuri mikään asia ole pelkästään oma asia.
Siis jokaisella on vain yksi pää ja ei ole mun vika jos se sun pää menee rikki sen takia, ettet käytä kypärää. Kyllä ne meidän koululaiset irvailee mulle siitä, että käytän kypärää, mutta en välitä. Yks tyyppi kehitti laulunkin: "Potta päässä on hyvä olla!", johon vastasin: "Eikä oo aivovaurioita!" Jouduin kerran mummolla käyttämään ihan oikeeta pottakypärää, jossa oli liima sisäpuolella ja se tarttui hiuksiin!
en käytä kypärää polkupyörällä ajaessani, kypärä ei tunnu mukavalta ja muutenkin kypärä päässä rupeaa tukka hikoilemaan, jos kypärä tulee pakolliseksi niin lopetan polkupyörällä ajamisen, rajansa turvallisuudellakin.