Mata Hari rakasti intohimoisesti miehiä ja makeaa elämää. Hänen elämänsä päättyi teloitusryhmän luoteihin. Ansaitsiko kohukaunotar kovan kohtalonsa?
On varhainen aamu lokakuun 15. päivänä vuonna 1917. Tanssija ja kurtisaani, vakoilusta kuolemaan tuomittu Mata Hari, valmistautuu elämänsä viimeiselle matkalle ranskalaisessa Saint-Lazaren vankilassa.
”Älä pelkää, sisar. Tiedän miten kuolla ilman heikkoutta. Tulet näkemään hyvän lopun!” Mata Hari lohduttaa itkevää nunnaa, joka saattelee häntä ulos vankilarakennuksesta pitkin heikosti valaistua kivistä käytävää.
Mata Hari ottaa sinisen takin harteiltaan, kieltäytyy tarjotusta silmäsiteestä ja puhaltaa lentosuukon teloittajilleen.
Laukaukset kajahtavat koleassa aamussa. Mata Harin haavojen peittämä ruumis vajoaa äänettömästi maahan, veri värjää alushameiden mytyn punaiseksi. Viimeinen armonlaukaus ohimoon sinetöi kuoleman.
Vai sinetöikö?
Lue lisää
Perhehelvetti
Margaretha Geertruide Zelle syntyi vuonna 1876 varakkaan hattukauppiaan perheeseen Leeuwerdenin pikkukaupungissa Hollannissa. Hänen isänsä Adam Zelle palvoi tummasilmäistä pikku prinsessaansa, josta varttui itsekeskeinen ja turhamainen nuori nainen.
Neito aloitti 15-vuotiaana lastentarhanopettajan opinnot, mutta lähti koulusta, kun rehtori raiskasi hänet.
Tapauksen jälkeen Margaretha alkoi nähdä seksin raa’an mekaanisena toimituksena, joka oli kaukana rakkaudesta.
Neljä vuotta myöhemmin Margaretha avioitui sanomalehti-ilmoituksella tapaamansa kapteeni Rudolph McLeodin kanssa ja muutti tämän mukana eksoottiselle Jaavalle. Seksuaalinen huuma haihtui kuitenkin nopeasti miehen osoittautuessa väkivaltaiseksi juopoksi.
Pahoinpidelty vaimo nousi kapinaan. Hän oli tajunnut suuren vetovoimansa miehiin ja kosti Rudolphille pettämällä tätä saaren nuorten sotilaiden kanssa.
Teksti jatkuu alempana
Ristiriidoista huolimatta Margaretha sai puolisonsa kanssa kaksi lasta. Lastenhoitajan huhuttiin myrkyttäneen pienokaiset, mutta Margaretha uskoi Rudolphin tartuttaneen näihin syfiliksen.
Norman-poika kuoli kesällä 1899, ja perhe palasi Hollantiin pari vuotta myöhemmin. Pian tämän jälkeen Rudolph poistui parin yhteisestä kodista ja vei tyttären, Nonin, mukanaan.
Margaretha oli nyt yksin ja pennitön.
Alaston jumalatar
Rahapulassa Margaretha keksi aloittaa uuden elämän Pariisissa, jossa elettiin belle époquen, ihanan aikakauden, kultaisia vuosia. Valon kaupunki oli täynnä taiteilijoita, ja Margaretha yritti saada töitä mallina.
Pian notkeavartaloinen kaunotar alkoi luoda uraa tanssijana. Vuonna 1905 hän debytoi hienoissa pariisilaissalongeissa.
Mata Hari
Mata Harin Siva-jumalalle omistettu viettelyä, vihaa ja rakkautta ilmentävä tanssiesitys vuodelta 1905. Aivan alasti tanssijatar ei esiintynyt, sillä hänellä oli yllään ihonvärinen vartalosukka. Mata Hari käytti aina myös koristeltuja rintaliivejä, joilla hän halusi peittää pienet rintansa. ©LEHTIKUVA
Suitsukkeet tuoksuivat huumaavasti neidon tanssiessa alasti lukuun ottamatta kahdesta pyöreästä metallinpalasta valmistettuja jalokivikoristeisia rintaliivejä, ranteissaan ja nilkoissaan kiliseviä ketjuja sekä lanteitaan kiertäviä värikkäitä huiveja, jotka hän riisui yksi kerrallaan.
Margarethasta tuli sensaatio, josta koko Pariisi kohisi. Hän markkinoi itsensä pariisilaisille intialaisen temppelitanssijan tyttärenä, joka oli kasvanut Jaavan viidakossa.
Mata Hari on indonesialainen nimi, jonka Margaretha Geertruide Zelle otti käyttöön ryhtyessään tanssijaksi. ©LEHTIKUVA
Uudelleensyntymän eksoottisena tanssijana kruunasi uusi nimi: Mata Hari. Se merkitsee indonesian kielellä ”auringonnousua” tai ”päivän silmää”.
Mata Hari nousi nopeasti seurapiirien juhlituimmaksi kaunottareksi. Hän loisti Euroopan hienoimmilla estradeilla, ja hänen kuvansa koristivat postikortteja.
Rahaa tulvi sisään ovista ja ikkunoista. Eräs hullaantunut rahapohatta hankki Mata Harille linnan Loiren laaksosta ja huoneiston Pariisista.
Loisto hiipuu
Teksti jatkuu alempana
Lähes kymmenen vuoden loisteliaan uran jälkeen Mata Harin suosio alkoi hiipua. Seksisymboli alkoi vanheta ja itämainen alastontanssi kadotti uutuudenviehätyksensä. Belle époque loistavine kurtisaaneineen päättyi lopullisesti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1914.
Mata Harista tehtiin moraalisen rappion symboli. Hänen persoonaansa liitetyistä fantasioista tuhoisin oli kuvitelma, että tanssija-kurtisaani oli myös vakooja. Mikäpä olisi ollut ihanteellisempi paikka onkia sotasalaisuuksia kuin vuoteessa rakastelun raukaisemilta miehiltä?
Eräänä päivänä Mata Harin luokse saapui saksalainen konsuli Karl Kroemer. Mies kysyi, suostuisiko tanssija ryhtymään saksalaisten vakoilijaksi, jos hän saisi 20 000 frangia.
Mata Hari otti rahat, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ryhtyä vakoojaksi.
Mutta kun hän matkusti hieman myöhemmin Hollannista Englannin kautta Ranskaan, Britannian vastavakoilupalvelun miehet kuulustelivat häntä perusteellisesti.
Britit kuvittelivat Mata Harin olevan Clara Benedix, saksalaine
On varhainen aamu lokakuun 15. päivänä vuonna 1917. Tanssija ja kurtisaani, vakoilusta kuolemaan tuomittu Mata Hari, valmistautuu elämänsä viimeiselle matkalle ranskalaisessa Saint-Lazaren vankilassa.
”Älä pelkää, sisar. Tiedän miten kuolla ilman heikkoutta. Tulet näkemään hyvän lopun!” Mata Hari lohduttaa itkevää nunnaa, joka saattelee häntä ulos vankilarakennuksesta pitkin heikosti valaistua kivistä käytävää.
Mata Hari ottaa sinisen takin harteiltaan, kieltäytyy tarjotusta silmäsiteestä ja puhaltaa lentosuukon teloittajilleen.
Laukaukset kajahtavat koleassa aamussa. Mata Harin haavojen peittämä ruumis vajoaa äänettömästi maahan, veri värjää alushameiden mytyn punaiseksi. Viimeinen armonlaukaus ohimoon sinetöi kuoleman.
Vai sinetöikö?
Lue lisää
Perhehelvetti
Margaretha Geertruide Zelle syntyi vuonna 1876 varakkaan hattukauppiaan perheeseen Leeuwerdenin pikkukaupungissa Hollannissa. Hänen isänsä Adam Zelle palvoi tummasilmäistä pikku prinsessaansa, josta varttui itsekeskeinen ja turhamainen nuori nainen.
Neito aloitti 15-vuotiaana lastentarhanopettajan opinnot, mutta lähti koulusta, kun rehtori raiskasi hänet.
Tapauksen jälkeen Margaretha alkoi nähdä seksin raa’an mekaanisena toimituksena, joka oli kaukana rakkaudesta.
Neljä vuotta myöhemmin Margaretha avioitui sanomalehti-ilmoituksella tapaamansa kapteeni Rudolph McLeodin kanssa ja muutti tämän mukana eksoottiselle Jaavalle. Seksuaalinen huuma haihtui kuitenkin nopeasti miehen osoittautuessa väkivaltaiseksi juopoksi.
Pahoinpidelty vaimo nousi kapinaan. Hän oli tajunnut suuren vetovoimansa miehiin ja kosti Rudolphille pettämällä tätä saaren nuorten sotilaiden kanssa.
Teksti jatkuu alempana
Ristiriidoista huolimatta Margaretha sai puolisonsa kanssa kaksi lasta. Lastenhoitajan huhuttiin myrkyttäneen pienokaiset, mutta Margaretha uskoi Rudolphin tartuttaneen näihin syfiliksen.
Norman-poika kuoli kesällä 1899, ja perhe palasi Hollantiin pari vuotta myöhemmin. Pian tämän jälkeen Rudolph poistui parin yhteisestä kodista ja vei tyttären, Nonin, mukanaan.
Margaretha oli nyt yksin ja pennitön.
Alaston jumalatar
Rahapulassa Margaretha keksi aloittaa uuden elämän Pariisissa, jossa elettiin belle époquen, ihanan aikakauden, kultaisia vuosia. Valon kaupunki oli täynnä taiteilijoita, ja Margaretha yritti saada töitä mallina.
Pian notkeavartaloinen kaunotar alkoi luoda uraa tanssijana. Vuonna 1905 hän debytoi hienoissa pariisilaissalongeissa.
Mata Hari
Mata Harin Siva-jumalalle omistettu viettelyä, vihaa ja rakkautta ilmentävä tanssiesitys vuodelta 1905. Aivan alasti tanssijatar ei esiintynyt, sillä hänellä oli yllään ihonvärinen vartalosukka. Mata Hari käytti aina myös koristeltuja rintaliivejä, joilla hän halusi peittää pienet rintansa. ©LEHTIKUVA
Suitsukkeet tuoksuivat huumaavasti neidon tanssiessa alasti lukuun ottamatta kahdesta pyöreästä metallinpalasta valmistettuja jalokivikoristeisia rintaliivejä, ranteissaan ja nilkoissaan kiliseviä ketjuja sekä lanteitaan kiertäviä värikkäitä huiveja, jotka hän riisui yksi kerrallaan.
Margarethasta tuli sensaatio, josta koko Pariisi kohisi. Hän markkinoi itsensä pariisilaisille intialaisen temppelitanssijan tyttärenä, joka oli kasvanut Jaavan viidakossa.
Mata Hari on indonesialainen nimi, jonka Margaretha Geertruide Zelle otti käyttöön ryhtyessään tanssijaksi. ©LEHTIKUVA
Uudelleensyntymän eksoottisena tanssijana kruunasi uusi nimi: Mata Hari. Se merkitsee indonesian kielellä ”auringonnousua” tai ”päivän silmää”.
Mata Hari nousi nopeasti seurapiirien juhlituimmaksi kaunottareksi. Hän loisti Euroopan hienoimmilla estradeilla, ja hänen kuvansa koristivat postikortteja.
Rahaa tulvi sisään ovista ja ikkunoista. Eräs hullaantunut rahapohatta hankki Mata Harille linnan Loiren laaksosta ja huoneiston Pariisista.
Loisto hiipuu
Teksti jatkuu alempana
Lähes kymmenen vuoden loisteliaan uran jälkeen Mata Harin suosio alkoi hiipua. Seksisymboli alkoi vanheta ja itämainen alastontanssi kadotti uutuudenviehätyksensä. Belle époque loistavine kurtisaaneineen päättyi lopullisesti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1914.
Mata Harista tehtiin moraalisen rappion symboli. Hänen persoonaansa liitetyistä fantasioista tuhoisin oli kuvitelma, että tanssija-kurtisaani oli myös vakooja. Mikäpä olisi ollut ihanteellisempi paikka onkia sotasalaisuuksia kuin vuoteessa rakastelun raukaisemilta miehiltä?
Eräänä päivänä Mata Harin luokse saapui saksalainen konsuli Karl Kroemer. Mies kysyi, suostuisiko tanssija ryhtymään saksalaisten vakoilijaksi, jos hän saisi 20 000 frangia.
Mata Hari otti rahat, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ryhtyä vakoojaksi.
Mutta kun hän matkusti hieman myöhemmin Hollannista Englannin kautta Ranskaan, Britannian vastavakoilupalvelun miehet kuulustelivat häntä perusteellisesti.
Britit kuvittelivat Mata Harin olevan Clara Benedix, saksalaine
Vastaukset 1
Vanhimmat
Virkamieshyrrä temppuilee, miksi?