olisi tajunnut, että tatuoinnin ottaminen oli alunalkujaankin typerä idea.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c745fb6b-4594-4b3f-b9e6-380fe6a58d06
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c745fb6b-4594-4b3f-b9e6-380fe6a58d06
Jos järkeä olisi päässä ollut edes hitusen
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rahvaat!
Juurikin näin,
Vain se, minkä kanssa on syntynyt, on oikein ja luonnollista.
Muu on oman kehon tuhoamista. Minun mielipiteeni.
Keho pilataan hirviömäisillä piirustuksilla. Jos ne olisivat välttämättömiä, ne olisivat nahkassa jo kohdusta tultaessa.
Mulla ei ollut edes hampaita kohdusta kömpiessäni. Pitäisikö palauttaa itseni syntymälookkiin?
Kyllä ne idut ovat siellä olleet.
Kuten karvojen ajelu, eiku..
Mitä se tähän kuuluu?
Itsekin koen kehon tuhoamiseksi.
Ihan nätti peittotatuointi, pienestä on hyvä aloittaa.
Tatuointi = h**raleima
Tatuointeja ottavat ihmiset, jotka ovat kykenemättömiä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä.
Entä jos tatuoinnin ottamista on harkinnut pitkään? - cu-
Heh, aha. Enpä nyt sanoisi.
Ja impulsiivisia. Sitten kadutaan.
Munkeillakin on tatuointeja, joita voisi ainakin kuvitella rauhallisiksi ja harkitseviksi.
Katujia ja impulsiivisia riittää joka ihmisryhmään. Tatuoinneilla ja ilman.
Näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että nyt katuisin niitä kaikkia tatuointeja ni, jotka olisin 17-19vuotiaana ottanut, jos niihin olisi rahaa liiennyt.. Tein valinnan dokata kaikki rahani tuolloin, joten rahaa ei jäänyt niihin ja sitten kun sain ns. Itseäni niskasta kiinni ja lopetettuani rahojani juopottelen aloitettuani 20vuotiaana opiskelun jota en keskeuttänytkään ja vihdoin lopulta sain paperitkin käteen-oli tatuointien ottamiseen mielenkiinto jo hiipunut sen verran etten kuvia nahkaani ottanut, vaikka rahaa siihen jo olisikin ollut. No, nyt olen tosiaan jo kohta 39v... Kuvia ei ole edelleenkään enkä ota. Ensimmäisen lapsen saatuani pähkäilyn lapseen liittyvää tatskaa aikani, mutta meni ohi taas. Tuumasin lopulta, et ei ne kuvat sovi miun persoonaan.. Oon valtavirran vastaan ollu jotenki aina ja nykyään tää kuvattomuus on kapinointia normeja vastaan, on jääny irtosuhteetkin.. ;)
No mutta rakas ystäväni. Se on otettu ja sillä siisti.
Ihotautilääkäri, merikapteeni ja pappi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/09/laakari-merikapteeni-ja-pappi-paljastavat-tatuointinsa-suurin-tatuointeihin
Mitä tuohon nyt sanoisi? Ehkäpä oli hyvä idea tai sitten ei? Mielestäni se riippuu paljon myös aiheesta. Ystäväni ovat ottaneet tatuonteja esimerkiksi edesmenneen henkilön muistoksi. Itse en ottanut. Käyn joka ikinen vuosi haikailemassa raviradalla, mihin tuhkat siroteltiin.
Tatuoinneista nillitävät ne, jotka eivät ole uskaltaneet niitä ottaa.