Voiko palkinnoksi löytää jonkun?
Kun nauttii sinkkuelämästä
Anonyymi
43<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Minusta olisi hyvä luonnonlaki sellainen että seuraa etsivä ja kaipaava löytäisi sitä ja ne jotka hehkuttavat vapauden ihanuutta, jäisivät aina yksin.
Olen samaa mieltä
Kyllä mulla ainakin niin kävi. Erosin 44 vuotiaana, ja minusta oli ihan mahtavaa elää villejä "poikamiesvuosia". Menin teininä parisuhteeseen, joten ne rilluvuodet jäivät elämättä.
Olin suunnitellut jatkavani poikamieselämää vähintään 6 vuotta, mutta n vuoden päästä erosta löysin maailman mahtavimman naisen, joka oli minua vielä 15 vuotta nuorempi. Naimisiin menimme viime vuonna.
Multakin on jäänyt rilluvuodet elämättä. En kyllä koe menettäneeni mitään niiden suhteen.
Ehkä kuitenkin sinkkuna matkustelisin, tekisin kaiken ihan oman pään mukaan ja nauttisin, kun kukaan ei ölise vastaan.
Lyhyeksi jäi lento sulla, mutta hyvä lopputulos. :)
Onnea siitä.
Voi sitä suhteen aikanakin rillutella.
Voi, jos rillututtaa.
Sinkkuelämästä voi mainiosti nauttia, ja voi jossain vaiheessa löytää jonkun, jos haluaa löytää.
Toisaalta kun ikää tulee lisää, voi kiinnostus mennä.
Totta. Ajattelee ett on jo liian vanha, kokee itsensä naurettavaksi, jos vielä kuvitteleekin kelpaavansa jollekin näinkin vanhana.
Kun ikää tulee lisää, ei kiinnostus mene, mutta oppii ajattelemaan asioita realistisesti, eikä enää kuvittele, että parisuhde olisi joku "onnellisuusautomaatti".
Omituista että kukaan nuorempanakaan noin ajattelee..
No ainakin Huittisissa ajattelivat niin.
Ehkä, tai sitten ei, mutta kun nauttii elämästään, saa palkinnoksi hyvän elämän. Sinkkuna on ihan yhtä hyvä olla.
Ei oo, teen itsemurhan, jos sitä ei parin vuoden sisään löydy!
No sit kipin kapin etsimään .. onko senssi-ilmoitukset tehtynä nettiin ja sanomalehtiin..
Seuraintalolta lähibubin terassille koluttuna kaikki naiset...?
Ostovaimo thaikuista..?
Seurakuntalaiset ja kirjaston hiljaiset hiirulaiset ?
Mitä annettavaa sinulla on naiselle kuin naiselle?
En uskalla tehdä itsemurhaa.
No ei pelkoa.. kuolema korjaa sinutkin joka tapauksessa kun aikasi on. Ennenkuin huomaatkaan on elämäsi elettynä ja sitten onkin katumisen aika.
Kadut elämättä jäänyttä elämääsi ja valittelet että valitit elämästäsi sen sijaan, että olisit elänyt sitä.
Sinulla on tässäkin minun kanssani nyt tällä hetkellä mahdollisuus vaihtaa ajatuksiasi toisen elävän olennon kanssa vuorovaikutuksessa ja mitä sinä teet;
surkuttelet ettet uskalla päättää elämääsi.
En ole itsemurhan kannattaja kuin äärimmäisissä tapauksissa.
Mutta elämä on valintoja, se pitää paikkansa. Sinä olet onnekas ettet joudu elämään oikeassa kurjuudessa. Kuten vaikka kehitysmaissa eletään.. ei ruokaa tai juomaa.. kuollaan ennen aikojaan tauteihin tai nälkään.. myydä persettä että saa syödäkseen. Ja sekin vain jos on onnekas. Mutta tuon tajuaminen vaatisi epäitsekkyyttä.. että näkisi asioita oman "boxinsa" ulkopuolelta.
Mutta olen iloinen että et uskalla tehdä itsemurhaa, sillä olet tärkeä .. ainakin äidillesi.
Varmasti joku on kiinnostunukki.
Varmasti. Ei voi tietää kuka, kun ei ole kaiken maailman tietäjä, selvännäkijä ja ajatusten lukija.
Onko semmosia miehiä ja naisia, joista ei kukaan oo kiinnostunu?
Rehellisesti uskon että ei ole. Luulen että jokaisesta joku on joskus ajatellut sillain kiinnostuneella tavalla..
Jossakin tilanteessa, jossakin elämänvaiheessa, jollakin on ollut ajatuksia sinustakin. Joku, ehkä ihan random tyyppi.. bussikuski, kaupan kassa.. ala-asteen luokkakaveri.. työpaikan vahtimestari..
Ei voi tietää.. noita ajatuksia kun ei ihmiset hevillä tuo julki. Itse olen kova ihastumaan ja olen monasti ihastunut niin tuttuihin kuin tuntemattomiinkin. Minulle se on rikkaus..
Musta ei ole kukaan mies ollut oikeasti kiinnostunut, siis halunnut tutustua muhun. On tietenkin joku papparainen saattanut ehdotella "päiväkahveja", mutt ei oikein innostanut nuorena naisena ruveta yli 70v. papan patjaksi. Kai ne papat ajatteli, ett näin rumalle käy kuka tahansa, joka kelpuuttaa panoalustaksi, kun ei muutakaan ole tarjolla.
Mä olen oppinut häpeämään ja peittelemään ihastumistani, jotenkin mieltänyt ettei rumalla ole oikeutta ihastumisiin, kun se on naurettavaa, koska vastakaikua ei tule. Joskus erehtynyt jollekin möläyttämään ihastumisestani, niin kyseinen henkilö on naureskellut asialle ihan vaan sen takia, kun hänestä on ollut huvittavaa, ett ruma voi edes kuvitellakaan jonkun voivan kiinnostavan rumasta naisesta. Siks on tullut häpeän tunnetta ihastumisen yhteydessä. Jospa sitä oppisi torppaamaan kyvyn ihastua, ei ole mitään järkeä tuntea tunteita, joihin ei ikinä vastata.
No olen eri mieltä tuosta. Yksipuoleinen ihastuminen on yhtälailla ihastumista. Eipä se minullekkaan todellakaan ole vastakaikua sadellut ihastumisiini. Oikeastaan vasta nyt vanhemmalla iällä on niin käynyt.
Ulkonäkökeskeisyys vaivaa sinuakin. Karista se, niin voit paremmin. Olin yhdessä 25 vuotta ruman miehen kanssa, enkä koskaan pitänyt häntä rumana. Minä en jaksa erotella ihmisiä ulkonäön perusteella. Se on vain kuori.
Jos sinä et halua arvostaa itseäsi ulkonäkösi takia, et taatusti saa arvostusta muiltakaan.
Jokaisessa, ihan jokaisessa on kauneutta. Ja nyt luulet ettei sinussa ole, mutta kyllä sinussakin on. Minun silmäni pyrkivät näkemään kauneuden ennemmin kuin rumuuden. Sekin on valinta. Tietoinen valinta.
Sinäkin olet tehnyt tietoisen valinnan väheksyä itseäsi..
Mun ei ole tarvinnut itse väheksyä itseäni, kyllä ne muut on sen tehnyt mun puolestani. Mä vaan ärsytän muita läsnäolollani, olen jo senkin hyväksynyt. Itse en tuijota toisissa ulkokuoreen, en häpeä kulkea toisten seurassa ihmisten ilmoilla, niinkuin muutamat on hävenneet mun seurassa oloa. Mulle on niin monesti sanottu suoraan päin naamaa totuuksia rumasta ulkonäöstä, ihan ventovieraatkin on sanonut. Olen kuule saanut aikoinaan potkutkin, joiden perimmäisenä syynä oli se, ettei liikkeen uus omistaja tykännyt mun naamasta, oli jopa liiton toimitsijalle sanonut suoraan mun naaman muistuttavan petolinnunpersettä. Kaks tuttavaa oli keskenään jutellut musta ja toinen heistä sitten suurta nautintoa tuntien kertoi mulle, ett heidän molempien mielestä olen luontaantyöntävän näköinen ja nauroi paskasesti sen päälle. En yllättynyt tuon naureskelijan mielipiteestä vaan sen toisen, luulin ettei hän alennu jauhamaan paskaa mun selän takana toisen kans mun ulkonäöstä, petyin kovasti. Kai jotenkin kuvitellaan ettei ruma tiedosta omaa ulkonäköään vaan se pitää tulla sanomaan, tyyliin, ett mitä sä oikein luulet itsestäsi, etkö sä tajua, ett oot ruma. Totta helvetissä tajuan etten mikään nätti ole, on mulla silmät päässä, näen peilistä naamani ja valokuvistakin tuo totuus näkyy. Kuvittelin, ett olen ihan tavallisen näköinen, en nätti, en kaunis vaan tavallinen, mutt kun kerran muut on siitä rumuudesta hokeneet, mun täytyy sitten olla helvetin karsean näköinen. Minkäpä tuolle ulkonäölleen voi, mut on luotu tämän näköiseksi ja sille en itse voi mitään ja jos se ärsyttää muita, niin minkä sillekään voi, mun on vaan pitänyt tottua siihen, ett saan kuuloa niitä totuuksia tästä rumasta kuorestani. Vähemmän on tullut sanomisia, kun en laittaudu, silloin monilla oli vielä isompi tarve sanoa, ett hei, etkö älyä, ei sun kannata yrittää mitään, sä olet ruma. Mä en väheksy itseäni vaan ne, joilla on pakottava tarve tulla sanomaan, etten kelpaa, en mäkään mene sanomaan kellekään takaisin ettet säkään mikään kaunotar ole, katsopa tarkemmin omaa naamaa peilistäsi.
No ei ole helppoa sinun olla sinä. Se joka tuntee tarvetta kommentoida negatiiviseen sävyyn ulkonäköäsi on vähä-älyinen tai sisäisesti niin heikko, että tuntee tarvetta nostattaa itseään sinun yläpuolelleen. En aidosti usko että olet läpensä ruma..
Mutta toi sun alas painaminen ihmetyttää.. nuorilta sen ny vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta tökeröä ja törkeää tuommoinen.
Ulkoisesti jokainen on, mikä on ja sellaisenaan tulisi myös hyväksyä. Naurettavaa jos joku tuntee tarvetta huomautella.
Herättää epäilyksiä..
Kun sinkkuna juo viinaa ja käy yökerhossa tapaa naisia. Sieltä se kumppanikin sitten löytyy.
Raitis mies on sinkkuna yksin kotona ja sinkuksi jää.
t. viinamies
Viinamiestä ei kannata uskoa.
Viinamiehen kertoma karu totuus elämästä ei ehkä ole mukava ja sitä ei haluttaisi uskoa. Mutta todellisessa elämässä vain viinaa juomalla voi löytää kumppanin. Ajatukset siitä että kumppani löytyisi juomatta jostain harrastuksista ja lenkkipoluilta on vain romanttista haaveilua jota ei tapahdu todellisessa elämässä.
t. viinamies
Takuulla oot sinkku juomises takia! Kusipää!
Varohan viinamies ettet iske varattua naista ja saa kunnolla turpaan varatun naisen mieheltä. Ei se totuus löydy sieltä pullonpohjasta vaikka kuinka etsisit. Ainoa mitä juomalla saavutat on se ett juot itses hautaan.
Jos oikeasti nauttii sinkkuelämästä niin olisiko parisuhde muka joku palkkio? Kuulostaa pikemmin rangaistukselta.
Mutta jos haluaa joskus seurustella, mutta unohtaa asian ja löytääkin jonkun niin silloinhan se on palkinto.
Tuskinpa siinä sitten paljon sinkkuna nauttii. Aina ahistus takoo päänupissa ... pakko ... löytää ... joku!!!
Just näin!
Jos ja kun nauttii sinkkuelämästä, on se oma vapaus ja itsenäisyys juuri se paras palkinto.
Tässä on muuten taas yksi asia jota en todellakaan ymmärrä; miksi se, että haluaa elää sinkkuna, ei halua perisuhdetta, haluaa olla vapaa, herättää niin paljon vihaa tietyissä piireissä?
Miksi nähdä vaivaa ja provosoitua siitä miten joku toinen elämänsä haluaa elää?
Mitä se vie siltä joka viettää aikansa epätoivoiseen etsintään ja jättää elämättä?
Itsehän siinä itseltään vie.
Jos tuntee raivoa siitä että joku (yleensä nainen) haluaa elää yksin, kannattaa kysyä itseltään miksi näin on.
Olisiko yksi selitys ärsyyntymiseen siinä että vannoutuneet sinkkunaisetkin usein ottavat miehen jos vaan riittävän komea, varakas tai kuuluisa vonkaaja sattuu tulemaan vastaan.
Paljon on menettänyt jos ei ole viettänyt pitkään "rilluvuosia" sinkkuna näin jälkikäteen kun ajattelee , jos nuo vuodet olisivat jääneet elämättä olisi hyvin kokemusköyhä historia josta tuskin muistaisin mitään , nyt on rilluteltu oikein huolella ja on kiva noita aikoja muistella . Elämästä pitää nauttia , ainutkertainen tilaisuus....
Näin on!
Olen niin samaa mieltä tästä. Itseltäni nuo rilluvuodet on ja vähän tasoittuneet mutta vapaudesta nautin edelleen.
Elämästä pitää nauttia, se on totinen tosi. Uusintaa ei saa, pitää elää tämä ainutkertainen täysin sydämin.
-sinkkunainen-
"Olisiko yksi selitys ärsyyntymiseen siinä että vannoutuneet sinkkunaisetkin usein ottavat miehen jos vaan riittävän komea, varakas tai kuuluisa vonkaaja sattuu tulemaan vastaan."
Miksi se sinua ärsyttää? Eihän se nainen joka näin ajattelee, sinua olisi kuitenkaan huolinut? Mitä siis menetit? Mitä se on sinulta pois?
Tuskin nämä tämän tyypin naiset ovat ainoita maan päällä, keskity niihin joita kiinnostaa muukin kuin komeus ja varakkuus ja kuuluisuus.
Kyllähän epärehellisyys ja opportunismi ovat ärsyttäviä piirteitä. Olisiko muuten vaikea vastata suoraan edelliseen viestiini?
Seikkailijan löytää seikkailemalla. Aina hyvä miettiä myös peiliin katsomista, onko minun oma tekeminen sellaista, et itse voisin sellaisesta ihmisestä kiinnostua? Aina hyvä miettiä millaisen kuvan antaa itsestään muille? Haluaako samanlaisista asioista tykkäävän ihmisen, silloin sen löytää myös niiden parista parhaiten.
Nyt en ymmärrä kehen tuolla oppoturnismilla viitataan?
Olenko oppoturnisti jos haluan elää ilman parisuhdetta? Perustele miksi ja miten?
Miksi olen oppoturnisti jos haluan elää itselleni parhaalla mahdolloisella tavalla?
Pitäisikö ihmisen joka ei sitoutua halua, sitoutua koska te muut niin haluatte ja vaaditte? Millä oikeudella niin pitäisi tapahtua?
Jos ja kun on olemassa ihmisiä jotka toisista haluavat hyötyä, ja heitähän kyllä riittää, ei pidä niputtaa kaikkia vapaaehtoisesti sinkkuja siihen ryhmään.
Itse liikun piireissä joissa tapaan samanmielisiä enkä koskaan kenellekään mitään lupaa. Sen teen selväksi heti alkuunsa. Toinen on täysin vapaa etsimään muualta ja siihen kehotankin.
Hienoja sanoja, mikä tuo oppoturnipsi on? Eikä turnipsi oo nauris?