Kysely: RANKIN juoksukokemuksesi?

4kk harjoittelulla maratonille,3 vkoa ennen maratonia flunssassa:viimmeistelykin meni vituiks.Itse maratonilla 26 c helle. 30 km kohdalta ryömimällä perille:aika melkein 5 puoli tuntia.

Lämpöä 23C.

Eka puolimaraton ilman mitään tankkausta tai yllensäkkään harjoittelua. Pelkkiä kympin juoksuja vain takana.Viimeiset viis kilsaa yhtä tuskaa, jalat maitohapoilla ja melkein kävellen maaliin.

16-vuotisten sarjassa v.1982 2000 metrin kisa. Laskin kierrokset väärin ja lähdin kolmen kierroksen jälkeen pitkään kiriin, josta tulikin sitten tosi pitkä. Ihmettelin, miksei kello soinut, en silti tajunnut tilannetta. Hämmästelin myös, miten helposti kaverit jäivät, 80 m tuli eroa neljännellä kierroksella. Seuraava ihmetyksen aihe oli, miksei yleisö ollenkaan taputtanut loppusuoralla. "Maaliin" tullessani soi kello ja toimitsijat huusivat poikaa jatkamaan. Otti päähän, hävetti ja olin tietysti aivan hapoilla.
En tajua, miten selvitin vielä kierroksen - olin kai aika kovassa kunnossa. Voitin n.20 metrillä, aika oli jotain 6.10 tienoilla.
Hauska muisto.

Olin 11v. ja FJG:n 600m finaalissa. Asteita oli n.35, mulla ei ollut hattua ja tietysti sain auringonpistoksen ennen kisaa. Silti oli pakko lähteä kisaan mukaan ja vetää loppuun asti täysillä. Yritys kannatti sillä sijoituin kolmanneksi Suomen suurimmassa juniori-kisassa ja paransin ennätystäni monella sekunnilla. Viimeiset 200m taistelin oksennusta vastaan ja teki mieli keskeyttää. Ylpeys ei vaan onneks sallinu sitä. Loppusuoralla ohitin vielä pari tyttöä ja maaliin päästyäni oksensin useaan kertaan. Mut vietiin paareilla ensiapuun. Hädin tuskin jaksoin mennä palkintojen jakoon. olin ihan sippi monta päivää tämän jälkeen.

Juoksin kengillä, jotka eivät koko kesänä aiheuttaneet vaivoja jalkoihin. Silti maratonilla alkoi kympin kohdalla tuntua, että pikkuvarpaisiin tulee ongelmia. Vauhdinjako onnistui ja maalikin tuli vastaan tavoiteajan tuntumassa, mutta lopussa oli varpaat tulessa ja aivan loppu oli hidasta, vaikka potkua olisi muuten ollut vaikka loppukiriin. Maalissa kengät pois ja sukat. Näkynä kaksi kirsikkatomaattia pikkuvarpaiden paikalla.

Penisiliinikuurille siirtyi muutaman päivän päästä tuttavallisesti hän...

maratonilla se, kun oli vielä "vatsaflunssa" flunssan jälkeen päällä. kaikki kurkusta alas mennyt jäi hölsymään vatsaan. hiipimiseksi meni ja kissaa ei jaksanut sanoa puolimatkan jälkeen, eli pystyin oksentamaankin vasta maalissa.

Lämpöä laivalta lähtiessä maratonille juuri sopivat 17-18 astetta, mutta juoksun aikana lämpötilä nousi kolmeenkymmeneen ja ylikin. Viisi tuntia siinä meni hämärän rajamailla nestehukan kanssa taistellessa.

Tukholmaan en lähde enää koskaan. Kyllä jämpti on näin.

Ehkä fyysisesti rankin juoksu on ollu viime vuoden sm-maastot porvoossa. Siellä juoksu kulki hyvin ja voimia jäi loppuun. Reitin lopussa oli tiukka ylämäki jonka jälkeen loppu suora. aivan loppu metreillä alkoi heikottaa ja heti maaliin päästyä kun pysähdyin paikalleni sumeni silmissä. silloin oli kaikki pelissä.

henkisesti ehkä rankin on tämän vuoden sm-maantie Hämeenlinnassa, kun 3km ennen loppua 100metrin matkalla molemmat pohkeet menivät kramppiin ja tuli täydellinen sammuminen. mahdollinen mitali valui käsistä hetkessä.

tietysti myös loukkaantumiset ottavat koville.
-deksi-

Armeijassa oli maastojuoksu kisa pirun mäkisellä reitillä. Kunto oli mitä oli, mutta pysyin mukana kärkijoukossa n. puoliväliin. Loppu piti taistella kun en halunnut hidastaa vaikka vauhtia oli ihan liikaa. Maalissa kaaduin maahan ja tuntui että maa keinuu ja päässä pyörii. Mutta kyllä se oli sen arvoista. Yks kaveri pyörtyi hetkeksi, mutta tokeni pian.

SUomenlahden Laivasto armon vuonna 1997. Niin kutsuttu reppujuoksu. 15 km hilan maastoteitä. 7,5 km yhteen suuntaan, josta käännös takaisin. Selässä armeijan "leipälaukku", varustereppu jossa 15 kg:n telamiina käärittynä huopaan. Jokainen pakkaa testissä itse miinansa parhaimmalla kokemallaan tavalla reppuun ennen juoksua. Osa keskeytti, kun miina hakkasi kulmittain laukussa niin kovaa, ettei kipu ollut enään siedettävissä. Eräältä kaverilta alkoi tulla virtsan mukana verta viikon sisällä, koska miina oli hakannut munuaisiin niin rajusti, aiheuttaen akuutin tulehduksen.

Aika juoksulleni oli 1.14.27 josta kuittasin täydet 5 pistettä. Ehdottomasti rankin kokemukseni. Sai psyykata itseään monin eri tavoin jatkamaan, eteneminen oli paikoin näköpiirissä oleva tienmutka kerrallaan tsemppaamista.
Itse kurssilla olikin sitten vielä leppoisampia juoksu kokemuksia, yhdistettynä mm. talviseen vuodenaikaan ja mereen.