Onko olemassa jokin tutkimusmenetelmä, teknologia tms., jolla voidaan aukottomasti todistaa, että sielua ei ole? No ei niin. Tiede tutkii aineellista maailmaa ja sen menetelmät, sekä laitteet on rakennettu siihen sopivaksi. Sielua tai sen olemattomuutta ne eivät havaitse. Tieteellisessä maailmassa vahvin "todiste" sielun olemattomuudesta muodostuu joukkovoimaisesta kielteisyydestä, joka on erittäin monimutkainen selitysten, sekä tieteellisten tutkimustulosten vyyhti.
Miten uskovaiset voivat todistaa aukottomasti sielun olemassaolon? No ei voikaan. Kyse uskonnoissa on vakiintuuneesta ja opitusta informaatiosta, sekä sen muotoilemasta psyykestä. Ilman sitä informaatiota ei voisi tietää 'uskomisesta', eikä sitä mihin ns. pitää uskoa ja millä ehdoilla: uskontojärjestelmää ei olisi olemassa. Kun uskovainen "todistelee" sielun olemassaoloa, hänellä on tukenaan vain ja ainoastaan muinaiskulttuurien jälkeensä jättämät ja useita kertoja muuttuneet ja muunnellut kirjoitukset. Pelkät sanathan ei todista mitään, vaan se on vain symbolien jonoja, jotka antavat tietoa ja luovat merkityksiä. Kirjoitettu sana luo oman mielikuvallisen maailmansa ja jos sen sanan ja realismin välillä ei ole yhteyttä, kyse on joko vilpittömästä, jopa sokeasta uskomisesta tai sitten harkitsevammasta suhtautumisesta kirjoitukseen.
Psyyke rakentuu mm. siitä tiedosta, jota saamme, sekä ympäristöstä, jonka vaikutuksen alaisena elämme, sekä tiedon käsittelystä, jossa tietyin perustein osa tiedoista hyväksytään ja osa hylätään. Meillä on aina läsnä todellisuus ja epätodellisuus.
Onko siis sielu olemassa vai ei?
Onko sielu olemassa vai ei?
65
1340
Vastaukset
- Anonyymi
Ei muuta kuin onnea ja menestystä. Mielikuvituksen tuotoksia kun on sangen vaikea todellisiksi osoittaa. Mikset aloita jostain helpommasta, vaikka esimerkiksi todistamalla, että vesihiisi on totta eikä tarua 😄
- Anonyymi
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.
Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!
Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.
Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.
re - Anonyymi
"Onko sielu olemassa vai ei?"
Sielu on olemassa vain silloin kun ihminen on elävä.
Ihminen on silloin elävä sielu eli elävä olento.
Kun Jla loi ihmisen, niin hän muovasi kehon maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Vanhassa käännöksessä: Näin ihmisestä tuli elävä sielu.
921Ms2:7 Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
381Ms2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Onko sielu olemassa vai ei?"
Sielu on olemassa vain silloin kun ihminen on elävä.
Ihminen on silloin elävä sielu eli elävä olento.
Kun Jla loi ihmisen, niin hän muovasi kehon maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Vanhassa käännöksessä: Näin ihmisestä tuli elävä sielu.
921Ms2:7 Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
381Ms2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen
monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse
noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille.
Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana,
miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,
tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin,
ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.
Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä,
heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle:
silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti.
Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi:
"Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle!
Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä
ohria orosen purra, olutta urohon juoa?"
Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla.
Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa,
oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla,
kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla."
Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa,
kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan,
nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan!
Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani
seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla.
Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla,
tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta,
vaarnat miesten vanttuhia, seinät miekkoja laella.
Olemattomuutta eivät tieteelliset laitteet havaitse.
Millaiset laitteet havaitsisivat?Eikä tiede muutenkaan todistele tai väitä sataprosenttisen ehdottomasti että jotain ei ole, vaikka voikin antaa palikat päätellä, ettei ole, kun osoittaa että on jotain josta loogisesti seuraa että jotain ei sitten oikein millään voi olla.
- Anonyymi
Niinsanotut tieteelliset laitteet ovat vain laitteita. Eivät nevoi havaita henkimailmasta mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinsanotut tieteelliset laitteet ovat vain laitteita. Eivät nevoi havaita henkimailmasta mitään.
Eip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut:
pojastako polvi muuttui, lapsesta laji väheni!"
Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliteräisen
huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä.
Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta:
olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän,
yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä.
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen."
Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli,
tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen.
Kerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti:
orsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti.
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Min teki pahoa orret, kamana tihua työtä,
jotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet?
"Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä!
Tukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa:
tuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme.
Käykämme ulos pihalle, ulos pellolla torahan,
tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat,
kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella."
Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja,
levitettihin pihalle semp' on päällä seistäksensä.
Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika!
Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi
ehkä tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi
tahi kaula katkeavi : iske päältä, Pohjan poika!"
Iski päältä Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen,
kohta kolmasti rapasi; eipä oike'in osoita,
lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana.
Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!"
Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut:
yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut.
Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata
käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi,
vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen.
Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä!
Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!"
Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä,
sinne siirti silmiänsä pä'in kauloa omoa.
- Anonyymi
Tunneäly on hieno noin sanana https://youtu.be/isvK4PzeA4c
- Anonyymi
Ainoa kokemus on tietoinen ja siksi todellisuus on aina se jonka tiedostamme.
- Anonyymi
Mistä tiedät, että tiedostamasi todellisuus on todellisuutta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tiedät, että tiedostamasi todellisuus on todellisuutta?
Siitä että koen sen.
Meillä on vain kokemus jostain ja kokemus on aina tietoinen sillä muuten kokemusta ei olisi joten jokainen kokemus jonka tiedostamme on todellinen. Epätodellinen on vain todellisuuden yksi sävy tai vivahde. Esimerkiksi lottovoitto voi tuntua epätodelliselta kun se osuu kohdalle mutta kuuluu silti todellisuuteen. Meidän ainoa todellisuutemme on se josta olemme tietoisia koska todellisuudettomuutta ei yksinkertaisesti ole eikä siitä ole siten edes mahdollista olla tietoinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tiedät, että tiedostamasi todellisuus on todellisuutta?
Ei voikaan tietää. Hallusinaatioita on mahdoton erottaa todellisuudesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voikaan tietää. Hallusinaatioita on mahdoton erottaa todellisuudesta.
"Hallusinaatiolla...aistialueiden aivosolut aktivoituvat spontaanisti ilman ulkoista ärsykettä tai viestiä aistinelimiltä."
Sieluko siellä kutittelee aivoalueita?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hallusinaatio - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siitä että koen sen.
Meillä on vain kokemus jostain ja kokemus on aina tietoinen sillä muuten kokemusta ei olisi joten jokainen kokemus jonka tiedostamme on todellinen. Epätodellinen on vain todellisuuden yksi sävy tai vivahde. Esimerkiksi lottovoitto voi tuntua epätodelliselta kun se osuu kohdalle mutta kuuluu silti todellisuuteen. Meidän ainoa todellisuutemme on se josta olemme tietoisia koska todellisuudettomuutta ei yksinkertaisesti ole eikä siitä ole siten edes mahdollista olla tietoinen."Siitä että koen sen."
Me ihmiset voimme kokea kaikenlaista.
Näemme esim unia, jotka voimme kokea hyvin todellisina.
Erilaisilla huumeilla voidaan aikaansaada kaikenlaisia "unia".
Mutta ei näillä ole yhteyttä todellisuuteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voikaan tietää. Hallusinaatioita on mahdoton erottaa todellisuudesta.
Kokemus on silti todellinen.
- Anonyymi
kun menette nukkumaan, nuklahdatte niin kas sielua ei ole.
aivot itsekseen toimii.. jne.
Kun heräätte, sielu tulee takaisin.
Näin kai se sammuu se ns. sielu kuollessakin ?
ei siis sen kummempaa....- Anonyymi
On se siellä edelleenkin. Mihin se katoaisi? Millä perusteella se katoaa ja aivot itsekseen toimii? Ethän nyt vain ole niin primitiivinen kädellinen, että käytät perusteena kokemaasi "blackoutia", että ikään kuin se todistaisi sielun olemattomuuden? Voi sinua pieni velikulta :D Mehän näemme unia joka yö. Siellä se sielu leijuu unisfääreissä :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se siellä edelleenkin. Mihin se katoaisi? Millä perusteella se katoaa ja aivot itsekseen toimii? Ethän nyt vain ole niin primitiivinen kädellinen, että käytät perusteena kokemaasi "blackoutia", että ikään kuin se todistaisi sielun olemattomuuden? Voi sinua pieni velikulta :D Mehän näemme unia joka yö. Siellä se sielu leijuu unisfääreissä :)
Emme me näe unia koko aikaa. Suuren osan yöstä olemme käytännöllisesti katsoen tajuttomana https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/uni/
- Anonyymi
Sean Carroll on sen jo mielestäni todistanut.
Jos toimintaamme ohjaisi jokin fyysisestä ruumiista erillään oleva "henkiolento", silloin pitäisi olla olemassa ”henkihiukkasia” ja ”henkivoimia”, jotka olisivat vuorovaikutuksessa tavallisten atomien kanssa.
Mitään tällaista ei ole havaittu. Kaikki aineen vuorovaikutusvoimat noudattavat jo hyvin tunnettuja fysiikan lainalaisuuksia.- Anonyymi
Ei tuo ole muuta kuin jyrkkää asenteellista ja mustavalkoista jossittelua ja vastakkainasettelua. Pitäisi kai nyt itse kunkin peruskoulun käyneen ymmärtää, että uskonnollisessa maailmassa aine ja henki on eri asioita. Miten Carroll vakuuttaa sinut uskomaan, että >pitää< olla "henkihiukkasia"? Uskonnothan perustuu mielikuvaan, että sen voimia ei ymmärretä ja että se on aineellisen maailman "ulkopuolella", pystyen kuitenkin vaikuttamaan siihen. Tietenkin, sillä onhan yliluonnollinen olemus luonut kaikkeuden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuo ole muuta kuin jyrkkää asenteellista ja mustavalkoista jossittelua ja vastakkainasettelua. Pitäisi kai nyt itse kunkin peruskoulun käyneen ymmärtää, että uskonnollisessa maailmassa aine ja henki on eri asioita. Miten Carroll vakuuttaa sinut uskomaan, että >pitää< olla "henkihiukkasia"? Uskonnothan perustuu mielikuvaan, että sen voimia ei ymmärretä ja että se on aineellisen maailman "ulkopuolella", pystyen kuitenkin vaikuttamaan siihen. Tietenkin, sillä onhan yliluonnollinen olemus luonut kaikkeuden.
Kuvitellun "sielun" toimintaedellytysten lähtökohtana on, että jokin kuvitteellinen "henkivoima" olisi jatkuvassa vuorovaikutuksessa tavallisten atomien kanssa.
Kaikkia tunnettuja vuorovaikutusvoimia välittää aina jokin hiukkanen. Nämä kaikki ovat hyvin tunnettuja. Jos vuorovaikutusvoimia olisi enemmän, fysiikka sellaisena kuin se nyt tunnetaan, ei voisi enää toimia. Se kuitenkin toimii täysin, siten kuin kvanttikenttäteoria ennustaakin sen toimivan.
Eikä "henkivoimia" ei ole missään eikä koskaan havaittu millään rakennetasolla edes havaittu. Joten mitä ymmärtämistä niitten olemassaolo vaatii? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuvitellun "sielun" toimintaedellytysten lähtökohtana on, että jokin kuvitteellinen "henkivoima" olisi jatkuvassa vuorovaikutuksessa tavallisten atomien kanssa.
Kaikkia tunnettuja vuorovaikutusvoimia välittää aina jokin hiukkanen. Nämä kaikki ovat hyvin tunnettuja. Jos vuorovaikutusvoimia olisi enemmän, fysiikka sellaisena kuin se nyt tunnetaan, ei voisi enää toimia. Se kuitenkin toimii täysin, siten kuin kvanttikenttäteoria ennustaakin sen toimivan.
Eikä "henkivoimia" ei ole missään eikä koskaan havaittu millään rakennetasolla edes havaittu. Joten mitä ymmärtämistä niitten olemassaolo vaatii?Niin, aineellisessa maailmassa. Henkimaailma ei ole aineellinen maailma, siksi sitä ei havaita aineellisen maailman tutkimisella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, aineellisessa maailmassa. Henkimaailma ei ole aineellinen maailma, siksi sitä ei havaita aineellisen maailman tutkimisella.
Jos sielu olisi olemassa, sen vuorovaikutus aineen kanssa olisi havaittavissa tietenkin aineellista maailmaa tutkimalla. Miten paksusta rautalangasta tämä tarvitsee inttäjälle vääntää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sielu olisi olemassa, sen vuorovaikutus aineen kanssa olisi havaittavissa tietenkin aineellista maailmaa tutkimalla. Miten paksusta rautalangasta tämä tarvitsee inttäjälle vääntää?
Jos sielu olisi olemassa,
on se olemassa,voin vannoa ! Tai siis energia mitä olemme.
Sielu on ihimesen henki jonka juma-anoiti luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen.
Lankeemuksen jälkee tuli hengelien kuolema eroon jumalasta,ihminen kääntyi pimeyteen, lähti pois valkeutesta jumala on valkeus.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.- Anonyymi
Etsi yksi Raamatun kohta, joka sanoo sielun olevan henki. Löytyykö?
- Anonyymi
Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.
Sano ja pyydä anteeksi !
Sitä ei osteta vaan anotaan rukouksella.
Pyydä, niin sinulle annetaan anteeksi!(Kristus/Luoja) Anonyymi kirjoitti:
Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.
Sano ja pyydä anteeksi !
Sitä ei osteta vaan anotaan rukouksella.
Pyydä, niin sinulle annetaan anteeksi!(Kristus/Luoja)Olet täysin väärässä,jos sielusi metät pimeytelle etsinä sitä takaisinen saa,etkä etes ruloilie koska et tunne jeesusta lainkaan,se on oma miellikuvituses rukoilet mukamas,vielä uskottolet isellesi sellaista. Joja on täysin mahdotoan ihmisen tehtä sellainen myys silunsa paholaiselle ja sitten rukoileen sitä takaisin luulet saavasi sitä enään.
Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
Ei ihmisen elä ikuiseste ei hän vältä hautaa.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?Anonyymi kirjoitti:
Etsi yksi Raamatun kohta, joka sanoo sielun olevan henki. Löytyykö?
Ihminen on alunperin kolminaisuus: henki sielu ja ruumis. Mutta kun ihminen rikkoi hänelle asetetut rajat, niin silloin henki poistui ihmisestä. Siksi ihminen ei ole yhteydessä henkimaailmaan.
Silloin kun ihminen itse henkilökohtaisesti turvautuu tämän ainoaan mahdollisuuteen saada elävä henki ihmsen luojalta hänestä tulee uusi ehjä kokonaisus, kolminaisuus : henki sielu ja ruumis.
Tämän ehjän kokonaisuuden voi saada vain Luojamme tarjoamalla ainoalla tavalla.
Sen ainoan mahsollisuus on meille ilmoitettu ilosanomana, josta käytetään nimitystä Evankeliumi. Jokainen joka on hyväksynyt tämän Jumalan antaman evankeliumin ja pysynyt siinä ja kasvaa hengellisesti.
Tätä kasvamista sanotaan pyhittymiseksi. Siinä ihminen saa kokonaan uuden ulottuvuuden elämään ja kaikkeuteen. Tämä on ainoa tie täyteen ihmisyyteen.
On myös huomioitava, etä on vain yksi ainut tie hyvään Jumalan Rakkauteen ja kaikeen Hänen armoonsa. On monia täysin vihamielisiä voimia henkimailmassa, jotka voivat eksyttää ja johdattaa kapinaan ainoaa Jumalaamme vastaan.
Jumala on ilmoitanut evankeliuminsa Pyhissä kirjoituksissa, joista on kooste, jota sanotaan Raamatuksi. Sen täyttymys on Raamatun Uusi Testamentti. Sen ymmärtää Jumalan antaman Pyhän Hengen avulla. Pyhän Hengen saa vain ja ainoastaan Jumalalta itseltään.- Anonyymi
Välva kirjoitti:
Ihminen on alunperin kolminaisuus: henki sielu ja ruumis. Mutta kun ihminen rikkoi hänelle asetetut rajat, niin silloin henki poistui ihmisestä. Siksi ihminen ei ole yhteydessä henkimaailmaan.
Silloin kun ihminen itse henkilökohtaisesti turvautuu tämän ainoaan mahdollisuuteen saada elävä henki ihmsen luojalta hänestä tulee uusi ehjä kokonaisus, kolminaisuus : henki sielu ja ruumis.
Tämän ehjän kokonaisuuden voi saada vain Luojamme tarjoamalla ainoalla tavalla.
Sen ainoan mahsollisuus on meille ilmoitettu ilosanomana, josta käytetään nimitystä Evankeliumi. Jokainen joka on hyväksynyt tämän Jumalan antaman evankeliumin ja pysynyt siinä ja kasvaa hengellisesti.
Tätä kasvamista sanotaan pyhittymiseksi. Siinä ihminen saa kokonaan uuden ulottuvuuden elämään ja kaikkeuteen. Tämä on ainoa tie täyteen ihmisyyteen.
On myös huomioitava, etä on vain yksi ainut tie hyvään Jumalan Rakkauteen ja kaikeen Hänen armoonsa. On monia täysin vihamielisiä voimia henkimailmassa, jotka voivat eksyttää ja johdattaa kapinaan ainoaa Jumalaamme vastaan.
Jumala on ilmoitanut evankeliuminsa Pyhissä kirjoituksissa, joista on kooste, jota sanotaan Raamatuksi. Sen täyttymys on Raamatun Uusi Testamentti. Sen ymmärtää Jumalan antaman Pyhän Hengen avulla. Pyhän Hengen saa vain ja ainoastaan Jumalalta itseltään.Siitä Ahti Lemminkäinen, tuo on kaunis kaukolainen,
aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla;
ei itse sotia käynyt eikä Kyllikki kyleä.
Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana
itse Ahti Lemminkäinen lähtevi kalankutuhun;
tullut ei illaksi kotihin, ensi yöksi ennättänyt.
Jo meni Kyllikki kylähän, noien neitojen kisahan.
Kenpä saattavi sanoman, kenpä kielen kantelevi?
Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman,
sepä kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni!
Jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla,
kylän neitojen kisassa, kassapäien karkelossa."
Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemminkäinen
tuosta suuttui, tuosta syäntyi, tuosta viikoksi vihastui.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha!
Jospa paitani pesisit mustan käärmehen mujuissa,
kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan mennäkseni
Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille:
jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla,
noien neitojen kisassa, kassapäien karkelossa."
Kyllä Kyllikki sanovi, nainen ensin ennättävi:
"Ohoh armas Ahtiseni! Ellös lähtekö sotahan!
Näin mä unta maatessani, sike'in levätessäni:
tuli ahjona ajeli, valkea välähtelihe
aivan ikkunan alatse, periseinän penkeretse;
siitä tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe
siltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan."
Siitä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki:
"En usko unia naisten enkä vaimojen valoja.
Oi emoni, kantajani! Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi
juomahan soan olutta, soan mettä maistamahan."
- Anonyymi
Onko sielu olemassa vai ei?
Nyt laitetaan pökköä pesään ja katsokaa,onko sielu olemassa ja kyse on pahasta sielusta !
https://www.youtube.com/watch?v=ailIcFkcsSI - Anonyymi
Miksi Raamattu ei puhu kuolemattomasta sielusta.. Vaikka monet muut uskonnolliset kirjat sitäkin enemmän?
- Anonyymi
Eihän Jeesuksellakaan kuolematonta sielua ollut. Raamatun oppi perustuu ideaan, jossa kuolleet ruumiit herätetään takaisin eloon.
Samankaltaisia tarinoita löytyy Mesopotamian vanhoista mytologioista. Jumalatar Inanna tapettiin myös, mutta virvoitettiin eloon kolmen päivän kuluttua... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän Jeesuksellakaan kuolematonta sielua ollut. Raamatun oppi perustuu ideaan, jossa kuolleet ruumiit herätetään takaisin eloon.
Samankaltaisia tarinoita löytyy Mesopotamian vanhoista mytologioista. Jumalatar Inanna tapettiin myös, mutta virvoitettiin eloon kolmen päivän kuluttua...On niillä leikit tappohommia ja taas herätellään...siinähän se aika kuluu tekemisen puutteessa
- Anonyymi
Välva kirjoitti:
Sielu ei kuole koskaan.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille
kultia kyselemähän, hope'ita haastamahan."
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni!
Onp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme.
Vasta päänä eilisenä, aamulla ani varahin
kynti orja kyisen pellon, käärmehisen käännätteli;
nosti aura arkun kannen, perä penningin ylenti:
siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu.
Arkun aittahan ehätin, panin aitan parven päähän."
Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli kotieloista!
Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen,
kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon.
"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni,
onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa,
jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin."
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni!
Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella."
Sanoi lieto Lemminkäinen: "Kyllikki on kylänkävijä;
juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa,
kylän impien iloissa, kassapäien karkeloissa!"
Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha:
"Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan tuville
ilman tieon tietämättä, ilman taion taitamatta,
Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille!
Siellä lappi laulanevi, tunkenevi turjalainen
suin sytehen, päin savehen, kypenihin kyynäsvarsin,
kourin kuumihin poroihin, palavihin paateroihin."
Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui,
noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista
yhtenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä,
ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä:
senpä hyötyivät minusta, sen verran, katalat, saivat,
min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta,
järky jäästä iljanesta, tuoni tyhjästä tuvasta.
"Toisinpa oli uhattu, toisinpa kävi kätehen.
Mielivät minua panna, uhkasivat uuvutella
soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille,
panna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an.
Vaan minäpä, mies mokoma, en tuossa kovin hätäillyt;
itse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi:
lauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa,
velhot veitsirautoinensa, tietäjät teräksinensä
Tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan,
alle koprun korke'imman, alle pyörtehen pahimman. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän Jeesuksellakaan kuolematonta sielua ollut. Raamatun oppi perustuu ideaan, jossa kuolleet ruumiit herätetään takaisin eloon.
Samankaltaisia tarinoita löytyy Mesopotamian vanhoista mytologioista. Jumalatar Inanna tapettiin myös, mutta virvoitettiin eloon kolmen päivän kuluttua...Jeesuksella oli ja on aina sama kuolematon sielu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jeesuksella oli ja on aina sama kuolematon sielu.
Tähän aikaan oli rauha ja ystävyys Väinölän ja Pohjolan välillä. Väinämöinen päätti kadonneen Ainon sijaan noutaa itselleen vaimon Pohjolan tyttäristä.
Mutta Joukahaisen mielessä kyti kostonhalu. Hän takoi itselleen tulisen jousen, punoi jänteen Hiiden hirven suonista, vuoli pinon nuolia, joiden varret olivat tammesta ja päät tervaksesta, karkaisi ne käärmeen myrkyssä ja sulitti ne pääskysen pienillä sulilla. Näin varustettuna hän väijyi vanhaa Väinämöistä.
Kauan hän odotti; viimein hän keksi muutamana aamuna mustan pilkun merellä. Se oli Väinämöinen, joka matkasi Pohjolaan olkisella oriillaan, kavioiden aalloissa kastumatta.
Joukahainen otti jousensa. Äiti kielsi häntä: "Älä tapa Kalevan poikaa! Hän on sukua suurta, hänen kanssansa katoo laulu ja ilo maan päältä!"
Joukahainen mietti vähäisen, mutta ampui vihdoin. Ensimmäinen nuoli kävi pilviin. Toinen meni maan sisään. Kolmas sattui Väinämöisen hevosen vasempaan lapaan, ja ratsastaja suistui selästä mereen. Silloin Joukahainen kerskaeli ja sanoi: "Et sinä vanha Väinämöinen sinä ilmoista ikänä, kuuna kullan valkeana astu Väinölän ahoja."
Mutta Väinämöinen ei ollut kuollut, sillä laulun voima on kuolematon. Yhdeksän päivää ajeli häntä myrsky ympäri meren selkää, ja hänen jäsenensä alkoivat kylmästä kangistua. Silloin lensi ilman halki Lapin kokko, jonka toinen siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi. Kiitollinen kokko muisti vielä koivun, jonka Väinämöinen oli jättänyt kaskeensa linnuille leposijaksi, ja kantoi uroon selässään rannalle nimettömälle perimmäiseen Pohjolaan. Siellä oli Pohjan piika pikkarainen tehnyt liiton auringon ja kuun kanssa herätäksensä ja noustaksensa yksin ajoin. Ennen päivän koittoa hän oli jo kerinnyt kuusi villaista lammasta, pessyt pöydät, lakaissut lattian ja kantanut rikat pellolle. Hän kuuli Väinämöisen valituksen, ilmoitti sen emännälle, joka urohon nouti tupaan ja virvoitti häntä.
Jonkin ajan kuluttua Väinämöinen kyllästyi vieraana olemaan vieraassa maassa ja lupasi kultaa ja hopeata, jos hänet vietäisiin omille maille. Siihen vastasi Louhi, Pohjolan emäntä: "Kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä; mutta jos tahdot takoa Sammon yhdestä joutsenen kynästä, maholehmän maitosesta, yhden orasen jyvästä, yhden uuhen untuvasta, niin annan sinulle tyttäreni vaimoksi ja saatan sinut kotiisi."
- "En taida Sampoa takoa", vastasi Väinämöinen, "mutta lähetän veljeni Ilmarisen, joka on takonut taivaankannen; hän täyttää tahtosi." - "Hyvä on", arveli Louhi. "Lähetän sinut nyt kotiisi; mutta varo, ettet päätäsi ylennä, ennenkuin hepo uupuu tai ilta ennättää, muuten kohtaa sinua tuho."
Väinämöinen lähti hevosella ja reellä paluumatkalle, mutta ei ennättänyt kauas, kun kuuli surinaa ylhäältä päänsä päältä ja nosti silmänsä ja katsahti taivaalle. Siinä hän näki verrattoman kauniin Pohjan neidon istuvan valkeankiiltävissä vaatteissa taivaankaarella kehräämässä kultalankaa kultakankaaseensa. Ihastuneena Väinämöinen pyysi kaunista neitoa astumaan maahan ja tulemaan hänelle vaimoksi. Mutta neito ilvehti ja käski hänen ensiksi halkaista jouhen veitsellä kärettömällä, sitten hän käski hänen vetää munan solmuun, kiskoa kivestä tuohta ja vihdoin särkeä jäästä aidaksia ilman pilkkehen pirahtamatta. Nämä kaikki teki Väinämöinen; mutta kun neito vielä käski hänen tehdä venettä hänen kehrävartensa muruista ja työntää veneen vesille ilman kouran koskematta, löi Väinämöinen kirveellä polveensa, kuten ennen on kerrottu raudansynnyn sadussa.
Jeesusken omilla ijankaikkinen elämä alkaa,tämä oli elämistä ijankaikkisuuttavarten.
Päästään ikuiseti Jeesuken seuraan se on meitän voittopalkintomme,emme sitä voi edes ajatella,se mitä raamattu lupaa.- Anonyymi
Äiti lieto Lemminkäisen aina koissa arvelevi:
"Minne on saanut Lemminkäinen, kunne Kaukoni
kaonnut,
kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?"
Ei tieä emo poloinen eikä kantaja katala,
missä liikkuvi lihansa, vierevi oma verensä,
kävikö käpymäkeä, kanervaista kangasmaata,
vai meni meren selällä, lakkipäillä lainehilla,
vaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa,
joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista.
Kyllikki, korea nainen, katseleikse, käänteleikse
koissa lieto Lemminkäisen, Kaukomielen kartanossa.
Katsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa;
niin päivänä muutamana, huomenna moniahana
jo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti.
Kyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni
kaonnut
matkoille majattomille, teille tietämättömille:
veri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!"
Siitä äiti Lemminkäisen itse katsovi sukoa;
itse itkulle apeutui: "Voi, poloisen, päiviäni,
angervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen,
jopa, laiton, lapsueni saanut päiville pahoille!
Tuho on poikoa pätöistä hukka lieto Lemminkäistä:
jo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!"
Kourin helmansa kokosi, käsivarsin vaattehensa.
Pian juoksi matkan pitkän, sekä juoksi jotta joutui:
mäet mätkyi mennessänsä, norot nousi, vaarat vaipui,
ylähäiset maat aleni, alahaiset maat yleni.
Tuli Pohjolan tuville. Kysytteli poikoansa,
kysytteli, lausutteli: "Oi sie Pohjolan emäntä!
Kunne saatoit Lemminkäisen, minne poikani menetit?"
Louhi, Pohjolan emäntä, tuop' on tuohon vastaeli:
"Enpä tieä poikoasi, kunne kulki ja katosi.
Istutin oron rekehen, korjahan kovan tulisen;
oisko uhkuhun uponnut, meren jäälle jähmettynyt
vai saanut sutosen suuhun, karhun kauhean kitahan?"
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Jo vainen valehtelitki!
Susi ei syö minun sukua, karhu ei kaa'a Lemminkäistä:
sormin sortavi sutoset, käsin karhut kaatelevi.
Kunp' on et sanone tuota, kunne saatoit Lemminkäisen,
rikon uksen uuen riihen, taitan sampuen sarahat."
Sanoi Pohjolan emäntä: "Syötin miehen syöneheksi,
juotin miehen juoneheksi, apatin alanenäksi;
istutin venon perähän, laitoin kosket laskemahan.
Enkä tuota tunnekana, kunne sai katala raukka,
koskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin."
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Jo vainen valehtelitki!
Sano tarkkoja tosia, valehia viimeisiä,
kunne saatoit Lemminkäisen, kaotit kalevalaisen,
taikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!"
Sanoi Pohjolan emäntä: "Jospa jo sanon toenki:
panin hirvet hiihtämähän, jalopeurat jaksamahan,
ruunat suuret suistamahan, varsat valjastuttamahan;
laitoin joutsenen hakuhun, pyhän linnun pyyäntähän.
- Anonyymi
Energiaa välittäen suomentanut xxxxx.
Yksi lukijamme kysyi meiltä, millaista kuoleman jälkeinen elämä on. Kuolema on aihe, mitä monet meistä välttelevät, mikäli mahdollista. Miksi luulet niin olevan? Luultavasti, koska pelkäämme sitä enemmän kuin mitään muuta. Ja miksi luulet niin olevan?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että pelkäämme kuolemaa, koska usein pidämme sitä loppunamme. Monet niistäkin jotka sanovat uskovansa kuoleman jälkeiseen elämään, pelkäävät kuolemaa. Luulen sen johtuvan siitä, ettemme tiedä, mitä kuolema oikeasti on. Meillä on tämä synkkä ja ankea määritelmä - jonka juuret ovat usein massatietoisuudessa - että kuolema on rangaistus, loppu, kuilu.
Tässä lukijamme kysymys (jota olen vähän editoinut):
"Minne menemme kuoleman jälkeen? Tiedämmekö, kuka olemme päästyämme sinne? Tunnemmeko toiset tai tuntevatko he meidät? Sulaudummeko vain suureen tuntemattomaan? Olemmeko ei-mitään?"
Aloitetaanpa vastaamalla lukijamme kysymyksiin.
* Minne menemme kuoleman jälkeen?
Ette mene minnekään. Ette taatusti niihin paikkoihin, joita monet teistä kuvittelevat ja joista he puhuvat - taivas, helvetti, helvetin esikartano, kiirastuli. Noita paikkoja ei ole olemassa, ainakaan sillä tavalla kuin suosittu kuvitelma näkee ne.
* Tiedämmekö, kuka olemme päästyämme sinne?
Ehdottomasti! Ette menetä ainoastaan identiteettiänne, vaan teillä on paljon selkeämpi ja voimallisempi tieto siitä, kuka olette, kuin fyysisen elämänne aikana.
* Tunnemmeko toiset tai tuntevatko he meidät?
Taaskin, ehdottomasti kyllä. Se on kuin iloinen ja onnellinen perhetapaaminen. Tunnistatte kaikki, joita olette koskaan tunteneet kaikissa elämissänne. Ja he tuntevat teidät.
* Sulaudummeko vain suureen tuntemattomaan?
Ette. Ei ole mitään "suurta tuntematonta". On vain puhdasta tietoisuutta kaikissa monissa muodoissaan - henkisissä ja fyysisissä.
* Olemmeko ei-mitään?
Ette ole koskaan ei-mitään. Ette ole koskaan olleet ettekä tule koskaan olemaan ei-mitään. Tämä kuolema on hyvin väärinymmärretty asia. Ja koska ette ymmärrä sitä, pelkäätte.
Olemme sanoneet kaiken tämän monta kertaa aiemmin. Mutta se kannattaa toistaa.
Olette kaikki ikuisia valo- ja rakkausolentoja. Se on näin yksinkertaista. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin te ette ole olleet olemassa. Eikä myöskään tule sellaista aikaa. Olette Jumala. Jumala on ikuinen. Te olette ikuinen.
Kyllä, luovutte fyysisestä kehoasusta. Olette tehneet sitä vuosisatoja. Mutta fyysinen kehonne ei ole yhtä kuin te. Se on ainoastaan - ja melkein kirjaimellisesti - pelkkä asu, missä olette päättäneet leikkiä jonkin aikaa. Korostamme sanaa "leikkiä", koska näin henkenne tarkoitti, ennen kuin se otti viimeisimmän asunsa.
Leikin on tarkoitus olla hauskaa. Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Silloin kun teiltä puuttuu leikkiä ja hauskuutta, elämästänne tulee rankkaa.
Kuoleminen on helpoin asia, minkä koskaan teette. Olette tehneet sen hyvin monta kertaa ja henkenne tietää, että voitte siirtyä "syntymä-kuolema" -kierron läpi helposti ja vaivattomasti.
Silloin kun saavutte "toiselle puolelle", ette ole lähteneet "tältä puolelta". Olette edelleen täällä fyysisessä maailmassa. Teillä ei vain ole kehoa.
Kehon rasittamatta olette nyt vapaampi ja onnellisempi, kuin voitte kuvitella. Nautitte vierailuistanne fyysiseen maailmaan ja rakkaidenne luo, jotka ovat vielä fyysisessä muodossa. Se on suurta huvia.
Voitte myös helposti kommunikoida rakkaidenne kanssa, jotka ovat fyysisessä muodossa. Se on vielä selkeämpää kommunikointia kuin ollessanne kaikki fyysisessä muodossa.
Ainoa ongelma on, silloin kun rakkaanne jotka edelleen "elävät", eivät usko tähän kommunikointiin. Mutta jos he ovat avoimia sille ja uskovat siihen yhtä paljon kuin te ollessanne toisella puolella, niin teillä voi olla iloista aikaa peuhata ja leikkiä toistenne kanssa - heidän ollessa fyysisyydessä ja teidän hengessä.
Kaikki mitä sanomme tässä, ei päde ainoastaan ihmisrakkaisiinne, vaan myös eläinrakkaisiinne.
Luotamme, että sanamme tänään ottavat vähän kuoleman raskautta ja pelkoa pois mielestänne ja sydämestänne. Nauttikaa vain siitä, kuka olette. Olkaa iloinen ja rakastava. Pitäkää hauskaa. Leikkikää. Sitä koko elämän tai kuoleman on tarkoitus olla - hauskanpitoa ja leikkiä.
Kaikki on hyvin.- Anonyymi
"Sitä koko elämän tai kuoleman on tarkoitus olla - hauskanpitoa ja leikkiä."
Varmaan näin ovat ajatelleet VTV:n nyt tutkinnan alla olevat johtajatkin. Virka ilman työvelvoitetta ja hupimatkustelua veronmaksajien rahoilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sitä koko elämän tai kuoleman on tarkoitus olla - hauskanpitoa ja leikkiä."
Varmaan näin ovat ajatelleet VTV:n nyt tutkinnan alla olevat johtajatkin. Virka ilman työvelvoitetta ja hupimatkustelua veronmaksajien rahoilla.Vastauksia saat tästä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17568117/bhagavad-gita - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sitä koko elämän tai kuoleman on tarkoitus olla - hauskanpitoa ja leikkiä."
Varmaan näin ovat ajatelleet VTV:n nyt tutkinnan alla olevat johtajatkin. Virka ilman työvelvoitetta ja hupimatkustelua veronmaksajien rahoilla.ja tästä myös:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa
Sitä ei ole olemassa. Tein tutkimuksia mun sielun olemassaolosta muutama vuosi sitten. Lensin ulos mun kehosta ja tein tieteellisiä kokeita mun kehon ulkopuolella. Lopputulos oli, että sielua ei ole olemassa, koska sen avulla ei saa tietoa ulkopuolisesta maailmasta, joten kehostapoistumiskokemus tapahtuu aivojen sisällä.
Elämä kuoleman jälkeen sen sijaan on totta, ja toimii ilman sielua. Sen olen todistanut muissa ketjuissa.- Anonyymi
Miten uskovaiset voivat todistaa aukottomasti sielun olemassaolon? No ei voikaan.
Sinun mielestä ihmisellä ei ole sielua ollenkaan, niinkö?’ Silloinhan ihminen olisi kuin kone.
Tottakai ihmisellä on sielu.
Ei sen olemassaoloa tarvitse mitenkään todistella.
Sielu on se mikä erottaa ihmiset toisistaan.
Se on se jokin joka tekee toisesta hyvän ja toisesta vielä paremman.
Sielunkumppani on 100% yhteenkuuluvaisuuden tunne, jonka aistii ihmisestä.
Ei näitä tarvitse todistella.
Tiede ei siihen pysty, mihin usko pystyy. Sielun olemssa oloa ei voi todistaa millä muota, ei henkeä voi todistaa, henki tietää mitä ihmisessä on muut kukaan ei tiesä paitsi Jumala joka on luonut ihmisen.
- Anonyymi
Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi, eipä löyä.
Kuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse:
"Kuu kulta, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?"
Tuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyllä vastaeli:
"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille:
yksin öitä kulkemahan, pakkasella paistamahan,
talvet tarkoin valvomahan, kesäksi katoamahan."
Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi eikä löyä.
Päivyt vastahan tulevi; päivälle kumarteleikse:
"Oi päivyt, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?"
Jopa päivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen:
"Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu
Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen:
mennyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten
tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille."
Siitä äiti Lemminkäisen itse itkulle hyräytyi.
Meni seppojen pajahan: "Oi sie seppo Ilmarinen!
Taoit ennen, taoit eilen, taopa tänäki päänä!
Varta vaskinen harava, piitä piihin rautaisihin;
piit tao satoa syltä, varsi viittä valmistellos!"
Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
vartti vaskisen haravan, piitti piillä rautaisilla;
piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli.
Itse äiti Lemminkäisen saapi rautaisen haravan,
lenti Tuonelan joelle. Päiveä rukoelevi:
"Oi päivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan valkeamme!
Paista hetki heltehesti, toinen himmesti hiosta,
kolmansi koko terältä: nukuttele nuiva kansa,
väsytä väki Manalan, Tuonen valta vaivuttele!"
Tuo päivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan aurinkoinen,
lenti koivun konkelolle, lepän lengolle lehahti.
Paistoi hetken heltehesti, toisen himmesti hiosti,
kolmannen koko terältä: nukutteli nuivan joukon,
väsytti väen Manalan, nuoret miehet miekoillehen,
vanhat vasten sauvojansa, keski-iän keihä'ille.
Siitä lenti lepsahutti päälle taivahan tasaisen
entisellensä sijalle, majallensa muinaiselle.
Siitä äiti Lemminkäisen otti rautaisen haravan;
haravoipi poikoansa koskesta kohisevasta,
virrasta vilisevästä. Haravoipi eikä löyä.
Siitä siirtihen alemma: meni myötänsä merehen,
sukkarihmasta sulahan, vyötäröistä veen sisähän.
- Anonyymi
Taivaassa perseet tervataan. Mutta miksi odottaa sinne saakka kun asian voi hoitaa jo tänään. Tervaukset ammattitaidolla, otahan yhteyttä.
- Anonyymi
Tässä opetusta mitä Raamattu sanoo. https://www.youtube.com/watch?v=XfuPQvZqgBo
- Anonyymi
Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio.
Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti
pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa;
kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi
kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella.
Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi,
niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki
neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa.
Vaka vanha Väinämöinen ajoa karittelevi
pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta.
Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirrätteli:
kuuli sukkulan surinan ylähältä päänsä päältä.
Tuossa päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle:
kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla,
kultakangasta kutovi, hope'ista helkyttävi.
Vaka vanha Väinämöinen heti seisatti hevosen.
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!"
Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi:
"Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?"
Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuohon vastaeli:
"Siksi neittä korjahani, tyttöä rekoseheni:
mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi,
joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi
noilla Väinölän tiloilla, Kalevalan kartanoilla."
Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:
"Kun kävin mataramaalla, keikuin keltakankahalla
eilen iltamyöhäsellä, aletessa aurinkoisen,
lintu lauleli lehossa, kyntörastas raksutteli:
lauleli tytärten mielen ja lauloi miniän mielen.
"Mie tuota sanelemahan, linnulta kyselemähän:
'Oi sie kyntörastahainen! Laula korvin kuullakseni:
kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi,
tyttärenkö taattolassa vai miniän miehelässä?'
"Tiainenpa tieon antoi, kyntörastas raksahutti:
'Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi;
vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta.
Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyvällä maalla,
niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa.
Harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana.'"
Tässä kerrotaan niistä jotka ovat uskovina kuollet nousevat ensin uudessa Ylösnousemusruumiissa.
1.Tess. 4:
Kun Herra tulee
13. Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.
14. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.
1. Kor. 15:22-23
15. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
(1. Kor. 15:51-52)
16. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
(2. Tess. 1:7)
17. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
18. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
Tässäkin kerrotaan niistä, jotka ovat vielä elossa silloin, kun Jeesus hakee omat uskovaiset kotiin taivaasen uudessa Ylösnousemusruumiissa.
1.Kor.15:
51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,
(Matt. 24:31; 1. Tess. 4:15-17; Ilm. 11:15)
52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
53. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.- Anonyymi
Jo oli sanoma saatu, viety viesti tuonnemmaksi
neien nuoren nukkumasta, kaunihin katoamasta.
Vaka vanha Väinämöinen, tuo tuosta pahoin pahastui:
itki illat, itki aamut, yöhyet enemmin itki,
kun oli kaunis kaatununna, neitonen nukahtanunna,
mennyt lietohon merehen, alle aaltojen syvien.
Astui huollen, huokaellen, syämellä synkeällä
rannalle meren sinisen. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sano nyt, Untamo, unesi, maku'usi, maan venyjä:
missä Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi?"
Sanoipa Untamo unensa, maku'unsa maan venyjä:
"Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi:
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen
alla aaltojen syvien, päällä mustien mutien.
"Siellä Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi
pikkuisessa pirttisessä, kamarissa kaitaisessa,
kiven kirjavan kylessä, paaen paksun kainalossa."
Siitä vanha Väinämöinen vetihe venesijoille.
Silmeävi siimojansa, katselevi onkiansa;
otti ongen taskuhunsa, väkärauan väskyhynsä.
Soutoa melastelevi, päähän saaren saauttavi,
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.
Siin' oli ongella olija, aina siimalla asuja,
käeksellä kääntelijä. Laski launihin merelle,
ongitteli, orhitteli: vapa vaskinen vapisi,
hope'inen siima siukui, nuora kultainen kulisi.
Jo päivänä muutamana, huomenna moniahana
kala otti onkehensa, taimen takrarautahansa.
Sen veti venosehensa, talui talkapohjahansa.
Katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onp' on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana!
Sileähk' on siikaseksi, kuleahka kuujaseksi,
haleahka haukiseksi, evätöin emäkalaksi;
ihala imehnoksiki, päärivatoin neitoseksi,
vyötöin veen on tyttöseksi, korvitoin kotikanaksi:
luopuisin meriloheksi, syvän aallon ahveneksi."
Vyöll' on veitsi Väinämöisen, pää hopea huotrasessa.
Veti veitsen viereltänsä, huotrastansa pää hopean
kalan palstoin pannaksensa, lohen leikkaellaksensa
aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi,
lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi.
Alkoi lohta leikkaella, veitsen viilteä kaloa:
lohi loimahti merehen, kala kirjo kimmeltihe
pohjasta punaisen purren, venehestä Väinämöisen.
Äsken päätänsä ylenti, oikeata olkapäätä
vihurilla viiennellä, kupahalla kuuennella;
nosti kättä oikeata, näytti jalkoa vasenta
seitsemännellä selällä, yheksännen aallon päällä. - Anonyymi
Ihmisellä on sielu, joka ei koskaan kuole. Jeesus sopi sen Jumalan kanssa, ja siksi olemme synnittömiä, pelastuneita ja kuolemattomia. Sielu jatkaa kehon kuoleman jälkeen paratiisissa Jumalan yhteydessä.
- Anonyymi
Ja joulupukki asuu Korvatunturilla.
- Anonyymi
Kun oli kyllin häitä juotu, pi'etty pitoja noita,
häitä Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa,
sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle, vävylle:
"Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet?
Istutko ison hyvyyttä vai emonko armautta
vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta?
"Et istu ison hyvyyttä, et emosen armautta
etkä pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta:
istut impesi hyvyyttä, neien nuoren armautta,
valvattisi valkeutta, kassapääsi kauneutta.
"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä!
Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:
puol' on päätä palmikolla, puoli palmikoitsematta.
"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä!
Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:
yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana.
"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä!
Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:
vast' on jalka kengitetty, toinen kengiteltävänä.
"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä!
Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi:
käsi on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana.
"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et väsynyt:
valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi.
"Mene jo myöten, myöty neiti, kanssa, kaupattu kananen!
Jo nyt on liittosi likellä, kovin läsnä lähtöaika,
kun on viejä vieressäsi, ottajaisesi ovilla:
oro suitsia purevi, reki neittä vuottelevi.
"Oltua rakas rahoihin, käpäs kättä antamahan,
kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon,
ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen,
käpäs käymähän kylähän sekä sievä lähtemähän! - Anonyymi
"Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut,
yli pääsi ymmärrellyt, jos te'it ka'utun kaupan,
iän kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen,
kun läksit isosi koista, siirryit syntymäsijoilta,
luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta.
"Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla!
Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana.
Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta,
venymästä vehnäsille, pettäjäisille pehusta.
Kun et voinut voita syöä, silpaisit sianlihoa.
"Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana:
annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien,
surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla.
Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit,
marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla.
"Lähet nyt talosta tästä, menet toisehen talohon,
toisehen emon alahan, perehesen vierahasen.
Toisin siellä, toisin täällä, toisin toisessa talossa!
Toisin siellä torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat,
toisin vierevät veräjät, sanovat saranarauat.
"Et osaa ovissa käyä, veräjissä vieretellä
talon tyttären tavalla; et tunne puhua tulta
etkä liettä lämmitteä talon miehen mieltä myöten.
"Niinkö luulit, neito nuori, niinkö tiesit jotta luulit,
luulit yöksi lähteväsi, päivällä paloavasi?
Etpä yöksi lähtenynnä, etkä yöksi, et kaheksi:
jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi päiväksi katosit,
iäksi ison majoilta, elinajaksi emosi.
Askelt' on piha pitempi, kynnys hirttä korkeampi
sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi."
Neito parka huokaeli, huokaeli, henkäeli;
suru syämelle panihe, vesi silmille vetihe.
Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin,
noinpa arvelin ikäni, sanoin kaiken kasvinaian:
et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa,
oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla. - Anonyymi
Siis mitä? Joillekin pitää todistaa sellainen olemattomaksi, mitä ei ole olemassa!
- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18195902/jos-heraisimme-todellisuuteen-tajuaisimme--prabhut-jatkavat-vastaamista-kysymyksiin
unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18195902/jos-heraisimme-todellisuuteen-tajuaisimme--prabhut-jatkavat-vastaamista-kysymyksiin
unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
Mekanismi on seuraava: - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
Mekanismi on seuraava:https://keskustelu.suomi24.fi/t/18200450/tuo-herrasmies
Tuo herrasmies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18200450/tuo-herrasmies
Tuo herrasmieshttps://keskustelu.suomi24.fi/t/18200538/jumalallisen-maskuliininen-ja-feminiininen-aspekti-krishna-on-seka-isa-etta-aiti-
Jumalallisen maskuliininen ja feminiininen Aspekti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18200538/jumalallisen-maskuliininen-ja-feminiininen-aspekti-krishna-on-seka-isa-etta-aiti-
Jumalallisen maskuliininen ja feminiininen Aspektihttps://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki on itse asiassa tämän aineellisen maailman tärkein universaalinen, kosminen laki. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki on itse asiassa tämän aineellisen maailman tärkein universaalinen, kosminen laki.https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
Sokrateen sanottiin olevan jivan mukta hänen filosofiansa vuoksi.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108326- 392539
- 1212263
- 221929
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151664- 111489
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183