Miksi jazz-musiikki on usein elitististä paskaa ?

Jazzmuusikotkin alkavat olla nykyään liian kouluettuja niin kuin monen muunkin tyylilajin muusikot. Klassisessa musiikissa koulutus voi olla ihan hyvä asia, mutta esim. jazissa, rockissa ja iskelmässä taas ei aina niin hyvä. Monet muusikot ovat menneet liian teknisiksi. He nojaavat liikaa koulutukseensa ja se tunnepuoli monesti jää pois. Kulmia hiotaan liikaa ja samalla se jokin, mikä tekisi esityksestä mielenkiintoisen katoaa pois. Ei ole säröjä, ei tunteella esittämistä, ei improvisointia.

Toki soittimia täytyy opetella soittamaan, joko itseopiskeluna tai jonkun opettajan johdolla eikä sekään ole pahitteeksi, jos osaa edes vähän lukea nuotteja, mutta liian pitkälle kouluttautuminen musiikin saralla ei ole minusta tarpeen, varsinkin, jos samalla unohtuu tunne ja musiikin tekemisen ilo.

Tunne on aina kuulijassa. Mikään ei tunnu aina hyvältä. Kun on aikansa kuunnellut jatsia liippaavaa musiikkia, rokkijytä kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta käy vaihtelusta suhteessa 1:100.:)

Kyllähän siitä aika pitkälti Sibelius-Akatemian jazz-osaston opetus on vastuussa, kun siellähän se asenne on sitä, että "Silloin kun soitto menee metsään, niin silloin ollaan jatsin ytimessä."

Ei toi kuitenkaan ollut niiden amerikkalaisten mestarien asenne siihen musaan.

Suomen jazz-kentällä on myös muutamia näitä rikkaiden sukujen vesoja, jotka tekevät uraa jazz-muusikoina.

He ovat päässeet Sibelius-Akatemian jazz-osastolle myös suku taustansa takia.

Jaska onkin enemmänkin sellasta intellektuellien juttua, Joskus aikoinaanhan sekin oli ihan oikeeta musaa, hyviä biisejä vaikka kuinka paljon, nykyään se menee jo vähän liian oudoksi, että jaksas innostua. Kaikki tuntuvat soittavan sooloa yhtä aikaa.

Jazzi on hölynpölymusaa, jolla ikäänkuin yritetään oikeuttaa elämän pskamaisuuden sietäminen.

On siihen suomijazzin elitistisyyteen oma osuutensa sillä, että Suomen miljonäärisuvuista pääsee näiden sukujen vesat suoraan omalla ohituskaistalla Sibelius-Akatemian jazz-osastolle sisään.

Sitten heitä lahjakkaammat pystymesästä tulijat taas jätetään jazz-osaston varjoon.

Tämän seurauksena Suomen jazz kenttä on täynnä näitä keskitason muusikoita, joista on vielä tullut ylpeitä siitä, että he ovat päässeet esille näissä jazz-skenen konserteissa. Siitä syntyy jazz-snobi.

Heidän musisointiaan erottaa aina yksi ja sama asia. Ettei heillä musiikillisesti ole oikein yhtään mitään oikeaa sanottavaa, kun heidän jokainen nuotti on soitettu ylpeydellä ja egolla. Sydän on jäänyt noiden taakse.