Olen jo pitkään tutkinut kasvisruokajuttuja (yli kolme vuotta) ja aina välillä on tuntunut vahvemmin että ryhdyn vegaaniksi, välillä en jaksa välittää.. Haluaisin elää toisin.. Tällä hetkellä olen kasvispainoitteisesti syövä (en osta itse omaan kotiini koskaan lihaa, mutta vanhempieni luona käydessäni syön sitä) mutta tuntuu että veganismi olisi ainoa oikea tapa selvittää tämä ristiriita ja huono omatunto. Ystäväni on sanonut minulle ettei kannata ryhtyä vegaaniksi koska se tekee elämän niin vaikeaksi. (Hänen sisko on vegaani, joten kokemusta löytyy..) Olen niin hukassa.. En tiedä mitä tehdä ja pelkäänkin muutosta koska elämä vaikeutuisi huomattavasti esim. sukulaisissa käydessä. Jos joku haluaisi tarjota jotain apua, näkökulmia, kertomuksia omasta siirtymisestä jne. olisin erittäin kiitollinen.
olen tekopyhä :(
Wanna be
4669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaista painia varmasti jokainen kasvissyöjä ja vegaani on käynyt itsensä kanssa. Toisilla muutos tapahtuu äkkiä, toisilla se vie vuosia. Oli miten oli, niin neuvoksi sinulle: kuuntele omaa sisintäsi äläkä muita! Totta kai neuvot ja vinkit ovat ihan ok, mutta se päätös, että kannattaako, on sinun eikä kenenkään muun.
Ja sitten tuosta elämän hankaluudesta vegaanina. Siltä se minustakin tuntui ennen kuin olin vegaani. Nyt se, että kaikki valinnat - mitä syö, mitä ostaa, mitä kuluttaa - "täytyy" punnita tarkkaan, on vain positiivista. Sukulais- ja ystävävierailut ... joo, kyllä se joskus tuntuu hankalalta, nimenomaan toista osapuolta ajatellen, kun joku haluaa laittaa parastaan minulle eikä tiedä, olisiko se lintua vai kalaa ... No, ajan myötä sekin asia asettuu kohdalleen. Älä aliarvioi heitä. Ystävällinen ja kärsivällinen asioiden selittäminen ja keskustelu, kinasteluihin mukaan menemättä, tuottaa kyllä tuloksen ja saa muut ymmärtämään linjasi ja hyväksymään sinut sellaisena kuin olet. Joillekin asia vain on vaikeampi ymmärtää kuin toisille. Voit joutua selittämään samat asiat 20 kertaa.
Ei minulle nykyään tulisi mieleenikään hylätä veganismia tuollaisten asioiden takia, enkä kyllä söisi lihaa vain kohteliaisuudesta edes vanhempien luona. Kyllä minulla on oikeus tulla hyväksytyksi vegaanina missä sitten ikinä liikunkin. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ylpeämpi olen siitä, että kuljen omaa tietäni ja olen sovussa oman sisimpäni kanssa. Ei tämä ole mitään itsekkyyttä eikä tekopyhyyttä. Päin vastoin, haluan kulkea tietä, joka on hyväksi koko luomakunnalle.
Minulle muuten paasto ja asioiden miettiminen yksinäisyydessä oli se viimeinen askel kasvissyöjästä vegaaniksi. Sen aikana sain sisäisen varmuuden.
Vielä kerran neuvoni sinulle: älä arvioi itseäsi muiden silmin tässä asiassa vaan tee ja ole sitä, minkä oma sisimpäsi kokee oikeaksi. Jos siltä tuntuu, että tarvitset aikaa päätöksellesi, anna sitä itsellesi.
Tsemppiä!
En usko että isovanhempani tai muutkaan vanhemmat sukulaiseni tulevat koskaan tajuamaan kasvissyönnin syitä. Joskus kun näistä asioista on keskusteltu he ovat nauraneet päin naamaa ja vähätelleet.. Mikä otti aika koville nuorempana kun kukaan ei ottanut tosissaan.
Kiitos kuitenkin vastauksesta. :)
Tutulta kuullostaa sukulaisten reaktiot, mutta usko tai älä, eivät ne kauaa jaksa naljailla. Ja kun ne näkevät että sinä olet tosissasi, alkavat ne ainakin kunnoittamaan jos eivät ihan ymmärtämään sinua.
Olisi moni asia tässä maailmassa jäänyt tekemättä jos olisi kuunneltu ja toteltu sukulaisten tahtoa.
Ja kuten jo sanoin aiemmin, sinähän eltä omaa elämääsi etkä sukulaisten - ja sukulaiset omaansa eivätkä sinun. Mieti siis tosissasi mitä SINÄ haluat.
itse siirryin kasviruokaan 10vuotta sitten ja kolme vuotta olen ollut vegaanina. yleisin kysymys liene juuri tuo"eikö se oo kauheen vaikeeta". ei ole. ja on. siihen tottuu. ainoa vaikeuksia tuottava tekijä minulle ovat enää mummola käynnit, jotkut harvat satunnaiset vierailut uusien ihmisten luona ja ulkomailla ravintolakäynnit.ja näitä ei onneksi ole usein!
onhan se aluksi ehkä työlästä kun selvittää mitä missäkin tuotteessa onmutta äkkiäkös sen oppii, mikä kuuluu minun ostoskoriini ja mikä ei.
omat sukulaiseni eivät myöskään kaikki ole millään vieläkään käsittäneet asiaa. mummo tarjoaa vieläkin mulle lihaa jne. mutta sitä on vaan vähän kestettävä. toisaalta ajattelen että minun täytyy olla esimerkki. haluan elää oman etiikkani mukaan. ja mitä enemmän meitä vegaaneja on, sitä helpommaksi meidän elämämme tulee. asiat ovat menneet eteenpäin hurjasti ihan viimeisen 3vuodenkin aikana, saati kymmenen!
sosiaaliset paineet voivat tosiaan aluksi olla suuria mutta kyllä se ohi menee, kun olet tarpeeksi monta kertaa selittänyt syysi. elä oman etiikkasi mukaan, älä sukulaistesi!
zemppiä!