Hei oon 7 luokalle menevä tyttö ja inhoon koulu liikuntaa. 1-4 luokalla liikunta oli kivaa koulussa. Välillä oli koripalloa, jalkapalloa tai pesäpalloa mitä en niin osannut tai en tykännyt, mutta olin silti mukana ja kokeilin reippaasti kaikkea.
Vaihdoin koulua kun olin 5lk ja kaikki meni uudessa koulussa hyvin kunnes yhdellä liikunnan tunnilla eräs poika sanoi että olen vitun paska tässä pelissä kun en saanut palloa kiinni. Opettaja kuuli muttei sanonut mitään. kaikki tämä jatkui..aina vaan enemmän ja enemmän huudeltiin että: "pois kentältä" tai vittu toi ei osaa mitään" olin tosi surulline ja sitten aloin lintsata joitain liikunnan tunteja. Opettaja nöyryytti mua kaikkien edessä ja sanoi että "ei sitä palloa ole nyt niin vaikea ottaa kiinni" jne. Sitten mun asenne liikuntaan tuli ihan erilaiseksi :( en enää ees halunnu osallistua ja olin aina jossain nurkassa ja aloin vihaamaan itteeni. Nyt varmaa jotkut ihmettelee et miten tollasest alat vihaamaan ittees mut siis se ei ollut ainut syy (oon ongelmaperhees).
Mä en tiedä enää mitä tehä. Mua ahdistaa vitust liikunta ja muutenki koulu ku tulee kaikki maailman kuntotestit huhhuh. Kerra jouduttu juoksee vitun kaua ja piti olla tietys ajas juostu se matka. Aina kaikki on kauheeta kilpailuu ja kaikki on niin totista..eikö helvetti liikunnan pitäs olla kivaa??
Kertokaa plis teiä omia kokemuksii liikunnasta ja mitä mun pitäis tehä. Aijon kyllä kertoa uudelle opettajalle näistä ja itseasias se tietää mun "taustan" ja sen et mul on ahdiatust. En kyl usko et mikään tulee muuttuu mut en vaa mielelläni haluis olla missää syrjäs itkemäs..
Vaihdoin koulua kun olin 5lk ja kaikki meni uudessa koulussa hyvin kunnes yhdellä liikunnan tunnilla eräs poika sanoi että olen vitun paska tässä pelissä kun en saanut palloa kiinni. Opettaja kuuli muttei sanonut mitään. kaikki tämä jatkui..aina vaan enemmän ja enemmän huudeltiin että: "pois kentältä" tai vittu toi ei osaa mitään" olin tosi surulline ja sitten aloin lintsata joitain liikunnan tunteja. Opettaja nöyryytti mua kaikkien edessä ja sanoi että "ei sitä palloa ole nyt niin vaikea ottaa kiinni" jne. Sitten mun asenne liikuntaan tuli ihan erilaiseksi :( en enää ees halunnu osallistua ja olin aina jossain nurkassa ja aloin vihaamaan itteeni. Nyt varmaa jotkut ihmettelee et miten tollasest alat vihaamaan ittees mut siis se ei ollut ainut syy (oon ongelmaperhees).
Mä en tiedä enää mitä tehä. Mua ahdistaa vitust liikunta ja muutenki koulu ku tulee kaikki maailman kuntotestit huhhuh. Kerra jouduttu juoksee vitun kaua ja piti olla tietys ajas juostu se matka. Aina kaikki on kauheeta kilpailuu ja kaikki on niin totista..eikö helvetti liikunnan pitäs olla kivaa??
Kertokaa plis teiä omia kokemuksii liikunnasta ja mitä mun pitäis tehä. Aijon kyllä kertoa uudelle opettajalle näistä ja itseasias se tietää mun "taustan" ja sen et mul on ahdiatust. En kyl usko et mikään tulee muuttuu mut en vaa mielelläni haluis olla missää syrjäs itkemäs..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.