Vanhemmat ovat kuolleet, lapsia ei ole. Töissä en ole, joten ei työkavereita. Ystävät muuttaneet pois. Naapureina puolet nuorempia bilehirmuja. Yksi ystävä samassa kaupungissa on, mutta seurani ei kiinnosta koska olen köyhä, sinkku ja en seuraa muotia.
Monissa facebookin ryhmissä on "yksinäisiä", mutta heillä kuitenkin on perhettä, sukua tai muuta joihin pitää yhteyttä päivittäin. Ei sellainen ole yksinäinen! Henkisesti ehkä, mutta ei Oikeasti.
Monissa facebookin ryhmissä on "yksinäisiä", mutta heillä kuitenkin on perhettä, sukua tai muuta joihin pitää yhteyttä päivittäin. Ei sellainen ole yksinäinen! Henkisesti ehkä, mutta ei Oikeasti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinun pitää laajentaa elämänpiiriäsi. Kotona kököttäen ei sosiaalisia suhteita pääse muodostumaan. Kokeile vaikka jotain harrastustoimintaa.
Miksi olet työtön? Voisiko olla jotain työtä mitä pystyisit tekemään? Entä vapaaehtoistyö tms. Työ kuitenkin tuo merkityksen tunnetta elämään ja työpäivän jälkeen on mukava palata kotiin.
vau...
Suosin myös☺️
Sanoinko jotain väärää?
Mä ainakin odottelen, ett jos johonkin järjestön kirppariin pääsis töihin, kun palkkatukea kertyy tarpeeksi tai työkokeiluun, oikeisiin töihin en enää iän puolesta kelpaa tuo tuli viimeisimmän koulutuksen yhteydessä selväksi, ei viitsitty panostaa työtehtävien opastamiseen harjoittelupaikassa, kun ei ollut tarkoitus ottaa töihin ja kun ei opastettu työtehtäviin niin ei voi edes sen alan töitäkään hakea. Siivous ja hoitotyö on poissuljettuja vaihtoehtoja terveyssyistä, muutenhan en olisi työtön vaan olisin siivoojana jossain ollut jo pitkään ja siinä työssä ei olis ollut väliä mun ulkonäölläkään, ei siivoojia naaman perusteella töihin oteta. Vapaaehtoistyöhön en rupea, tein vuosia omaishoitajan töitä ja ollut yhdelle kaukaiselle sukulaiselle henk.koht.avustaja, joten se saa riittää mun osalta yhteiskunnalle tehdystä työstä. Menkää itse tekemään niitä hommia, jos mieli tekee, mulla ei tee mieli ja se siitä.
Jos vapaaehtoistyö ei natsaa, on toki monia muita keinoja lisätä sisältöä elämään. Kannattaa kokeilla jotain harrastustoimintaa sitten vaikka. Ja jos sellainen pelottaa, sitten on olemassa jonkinlaisia matalankynnyksen ryhmiä. Ite esim. mielenterveyspotilaana kävin sellaisessa hullujen ryhmässä. Olisiko sinulla jotain erityisiä mielenkiinnon kohteita.
Kannattaa myös kokeilla tuota sivua: https://www.kaverihaku.net/
Ei kyllä kuulosta hyvältä "ystävältä" tyyppi, joka ei halua seuraasi noista mainitsemistasi syistä. En sanoisi moista edes "kaveriksi".
Yksinäisyyttä on monenlaista. Parisuhteessa voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Omien lastensa seurassa voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Kavereiden keskellä voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Sukujuhlissa voi tuntea olonsa yksinäiseksi.
Se henkinen olotilahan se määre yksinäisyydelle onkin.
No joskus on yksinäinen olo. Perheen kanssa rutiinitkaan ei aina maita, edes heillekkään.
Jokainen kaipaa joskus muutakin, kun rutiineja ja perhe hössötystä, ainakin meillä. Jopa lapset.
Olis ihan kiva tutustua johonkin naiseen, jonka kanssa voisi käydä kylässä, syömässä, elokuvissa, harrasteissa, mitä nyt mieleen tulee. Mutta aika harvassa on niitä, jotka asuu lähellä tai siedettävän matkan päässä ja joilla olis aikaa oikeesti nähdä. Ja ilman lapsia.
Ilman lapsia, jotta se on vanhemman omaa aikaa. Jota mä ainakin kaipaan, etten ole vaan perheeni jatke, puoliso ja äiti. Olen myös minä, itsenäinen yksilö. Joka haluu muutakin tekemistä ja ajattelemista, kun perheasiat.
Ja lisättäköön ettei mitään seksisuhde kuviota, ennen kun joku Välis rientää taas paasaamaan liudan anoja kanssa pettämisestä tms. paskaa.
Ihan kaverina vaan. Ei mitään salasuhteita, peitetarinoita. Platonista täysin.
Tuu joskus käymään Stadissa.
T.Ano Batiikki
Heh, voishan sitä joskus tullakin. Varaa vaan koko päivän aikaa. Välillä miettinyt et hyppäis junaan ja huristelis Hesaan päiväksi kuluttaan tossunpohjaa. Korona hiukan hillinnyt suunnitelmia. :)
Taidenäyttely ja kiinalainen buffet?
Mullekkin kelpais nimittäin kulttuuriseura.
Pidetääs mielessä, kun syksy saapuu ja helteet toivon mukaan loppuis.
T.AB
Tai shoppailukin käy, esim oon ite tykännyt Triplasta.
Miksipä ei. En ole vaan shoppailija tyyppiä, mutta seurana jaksan käppäillä. Joskus käytiin Itiksessä ja muijat taaplas valehtelematta 5 h ees taas, samoja kauppoja läpi. Silloin oli hermot mennä ja istuinkin välillä yksin kahvilassa venttaamassa muita. 😜
Mulla kun on tapana kurkata max 3 liikettä läpi, kävelen vaatehyllylle tai rekille mitä etsin. Katson heti ne silmääni sopivat, niistä koot ja ehkä sovitan ja ostan. Marssin autoon ja ajan kotiin.
Sama kaiken muunkin ostamisen kanssa.
Kuulostaa kivalta. Pidetään mielessä.
Siel on yks makee vaatekauppa, josta voisit ehkä tykätä ja edullinenkin😉
Mut kattellaan.
Nyt jalat pystyssä punkassa. Ei sujunut ees treeni, varmaan elimistö vähän rasittunut jo tästä helteestä.
Kattellaan. Relax. 😏
Työtön pitää olla jos pyytää yli 5 euron tuntipalkaa niin ei kukaan palkaa töihin. Se syrjäyttää yksinäiset eikä naiset halua käyhää miestä joka tienaa alle 20 euroa tunti.
Mulla kans vähän sama tilanne. Läheisiä ei enää oikeasti ole, eikä lapsiakaan. Työtön olen tällä hetkellä, joten ei ole kontakteja toisiin ihmisiin siinäkään mielessä. Elämä vienyt tuttavat muualle, eikä viimeisestä koulutuksestakaan ystäviä löytynyt, yks vaan sometutuksi vaan. Kai tähänkin yksinäisyyteen tottuu, lapsena ollut paljonkin yksin koulukiusaamisen seurauksena, ei kukaan kiusatun seurana halunnut olla. Pitää vaikka ruveta uudestaan lukemaan kirjoja niinkuin lapsenakin tein, kummasti päiväkin hurahtaa ohi hyvän kirjan seurassa.
Mitä niille lapsillesi kävi kun niitä ei enää ole? :(
Ei kun mulla ei siis ole lapsia ollenkaan, sori, kun laitoin vääränlaisesti tekstini.
Oon 😞😔