Onko palstalaisilla sellaisia entisiä kumppaneita, joiden kanssa he palaisivat yhteen ihan milloin vain, jos mahdollisuus siihen tulisi eteen? https://youtube.com/watch?v=dYVDMh5XI5Y
Exän haikailu
Anonyymi
30131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jan haluaisi ehkä nossen takaisin, mut...
En sitään, jos erottais. Ystäväksi voisin haluta jäädä. Mut en muuta.
Kumpaa sä täs nyt itselles himoat, minua vai mun miestä? :D
Välillä tuntuu, et joku suorastaan odottaa että eroisin ja olisin vapaa. ;D
...mut jan on lihonut niin paljon etten ottaisi takaisin.
Kumppani ei kutsu mua Janiksi. :)
Vinkiksi kun seuraavan kerran yrität esiintyä hänenä. ;]
Palstalla pitää niin puhutella, koska muut käyttävät sitä nimeä.
Heko heko. Muru on nukkunut on piiitkän aikaa. Oli raskas kuuma päivä tänään. Meen itsekin köllimään.
Enhän mä hän olekaan. Kunhan tuumailin, että miks sanoi ”Jan”.
Ok.
En ole haikailevaa tyyppiä ollenkaan.
- Sheena
Ei ole ainuttakaan.
No, miten sen nyt ottaa.
Exiä on kolme. Ekasta erosin vähän oudoissa olosuhteissa. Ensin hän lähti itse, tuli sitten ihan nätisti pyytämään takaisin, mutta mua ahdisti liikaa. En mä siihen takaisin haikaile, mutta joskus olen miettinyt, että ehkä turhan helposti annoin siinä periksi. Sen jälkeisen parisuhteen katsoin taas niin luille ja loppuun saakka, että siitä ei ole mitään jäljellä. Viimesin exä taas on "paperilla" täydellinen ja tullaan erinomaisesti toimeenkin, niin kauan kun ei yritetä olla pariskunta. Silloin se homma hajoaa kokonaan käsiin. Hänet tavallaan ottaisin vaikka heti takasin, mutta tiedän ettei se juttu toimisi eli turha vaiva.
Oletko tämän kolmannen kanssa kokeillut erillissuhdetta, vai eikö sekään toiminut? Vai mikä se on nimeltään kun ikäänkuin "seurustellaan" ilman mitään aikomustakaan muuttaa yhteen tai perheytyä?
Toisinaan vaan henkilökemiat menee niin, että erossa on kamalaa, mutta yhdessä ei voi olla. ; )
Se on se parisuhde ylipäänsä, joka siinä on huono idea.
Me kun viihdytään hyvin yhdessä ja meillä on yhteistä tekemistäkin. Enempi yhdessä hengailu päätyy väistämättä siihen, että sitten ollaan jatkuvasti samassa paikassa. Se taas nostaa ennenpitkää hänestä esiin tiettyjä asioita ja minä taas reagoin siihen ja sitten kierre on valmis. Useampi kerta sitä yritettiin, mutta ei toimi. Sitten aina yrityksen jälkeen oltiin puoli vuotta puhumatta keskenämme lainkaan. Parempi pysyä tiukasti kaverizonella.
Ei. Exät on syystä exiä. Joskus näin hyvän tekstin:
Exän takasin ottaminen on kuin tunkisi p.skan takaisin p.rseeseen. 😄
Olipa syy mikä tahaansa, niin se on syy miksi on korahtanut kiville. 😁
Tiedät itsekin hyvin monen olevan märehtijöitä, jotka oksentavat takaisin suuhunsa möyhentääkseen oikein kunnolla valmiiksi, ennen kuin taas nielaisevat. ; )
Ja jäniksetkin syövät omia papanoitaan, kun ei tullut kerralla valmiiksi...
Ne ei uskokaan itsensä, tai toisen tunteeseen. Ja suurella todennäköisyydellä satuttavat itseään itse. Ja suotta.
Lopuksi, kävi miten kävi, ei välitetä silloin itsestään.
No ei tulisi kauppoja.. exät on exiä syystä.
Ottaisin ex- vaimon takaisin, erottiin olemattomasta syystä eikä ollut riitelyä.
Muista existä en välittäisi.
Juu. Monesti miehet katuu jälkeen päin sitten kun kaikki on lopullisesti menetetty...
Siksi ei pidäkkään eroilla hetken mielijohteesta ja suutuspäissään, vaan miettiä kunnolla ja harkiten.
Äkkinäiset äkkiä katuu.
Katuu naisetkin. Kun erottiin olemattomasta syystä molemmille olisi sopinut paluu entiseen mutta ei tehty niin silloin.
Ei ole.
BMW-kuskisi ajoneuvo oli muuytenkin passkkaa tavbaraa kuin pippelinsä anna hänen mennä vain pois.
En haikaile, mutta yksi tapaus on sellaista joita haluaisin tavata vielä.
Toinen on toinen poikaystävä mitä minulla koskaan on ollut, ja meillä ero tuli nuoruuden tyhmyyden ja impulsiivisuuden takia.
Oltiin hyvin nuoria, oltiin oltu vuoden verran yhdessä ja sitten sotkettiin asiat. Ihan lapsellisuuttamme.
Hän sitten reilun vuoden sen jälkeen ilmestyi ovelleni, olin muuttanut omaan asuntoon ja oli jo uusi poikakaveri. Oli saanut kotoani osoitteeni. Silloin jouduin valinnan eteen mutta se uusi voitti sitten. Jälkeenpäin sitten mietin valitsinko oikein.
Oli kiva poika, meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Olisi kiva tavata ja jutella vielä!
Kerrottakoon että sen silloisen kaverinkin kanssa ero tuli aikanaan.
Kenenkään perään ei ole tapanani haikailla, siskoni sanoi että rakkaus on ikuista kohteet vaihtuvat, se jäi mieleeni.
Monen näköistä kanssakulkijaa on tässä tavattu, yksi on kuollutkin jo. Mutta se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.
Toki joskus on haikea olo, kun muistelee Katja-vainaata, mutta elämä jatkuu ja that's it.
Yksi sellainen exä olisi, paitsi että hänellä on jo lapsia. Eli ei sittenkään.
On kauhee ikävä
No ei noin voimakkaasti ilmaistuna, kuin alotuksessa sanotaan. Vaan siis kyllä mä ihan hyvin voisin viimeisimmän eksäni ja lapseni isän kanssa takaisin yhteen mennäkin, jos se jotenkin mahdolliseksi tulisi. Me olemme hyvissä väleissä eikä ero johtunut mistään "yhteensopivuusongelmista" tmv. Käytännön tilanne nyt vaan oli sellainen, että oli pakko erota. Vaan siis en mä hänen peräänsä sen kummemmin haikaile. Elämä menee miten menee.