Tästä oli eilen lehdissä juttua: Siihen kaatuvat kaverisuhteet, mutta samalla tapaa myös parisuhteet. Ei jakseta soittaa, ei tavata. Kukaan ei jaksa enää panostaa keneenkään. Kaikki yhteydenpito vaatii työtä. Nykyään maataan vaan laakereillaan. Mistä se johtuu?
Ihmissuhdelaiskuus
Anonyymi
4155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
En tiiä mistä johtuu, mutta olen itsekin ollut suurimman osan elämääni tuollainen kaverisuhdelaiska. Oikeasti välillä on harmittanutkin, etten vaan jaksa rampata kavereilla ja jatkuvasti morsettaa jotain kuulumisia ja kysellä kuis kulkee.
Kyllä mä heistä tykkään, siitä ei ole kyse. Ja olen iloinen, kun tavataan ja kuullaan. En vaan jotenkin ole aktiivinen.
Silläpä en hirmusti haalikkaan kavereita ympärilleni. Saisin kyllä helposti uusia kavereita, mutten viitsi petyttää heitä laiskuudellani pitää yhteyksiä.
Aina joku on pettynyt ja pettyy minuun tuon vuoksi. Ikävää, mutta ymmärrettävää.
Lisään, että parisuhde on aina ollut mulle se merkittävempi juttu ja ihmissuhde, kuin kaverisuhteet.
Mä oon sellainen intensiivinen ja intiimi ihminen ja mieluusti panostan kumppaniini en niinkään kavereihin. Me ihmiset vaan ollaa erilaisia. Outona minua moni pitää ja on aina pitönyt, ei haittaa. Itseään täällä pitää kuunnella, kun onnellinen haluaa olla, eikä muita.
Toki viisat neuvot kannattaa aina ottaa mukaan ja punnita. Niistä voi joskus olla hyötyä ja iloa.
Saako kumppanilla olla ystäviä?
Joo, tottakai saa. Olen puolisoakin välillä koittanut houkutella soittelemaan kotipuolensa ystäville ja kavereille. Mutta ei ole hänkään kaveri ihmisiä. Ne on jääneet.
Ei sen vuoksi tarvi ystävistä ja kavereista luopua, etten minä satu olemasn kaverisuhteilija. Kyllä puolisolla silti saa olla muutakin elämää. Mulla on sitten kätevästi omaa aikaa ilman puolisoa, kun hän on muualla. Paitsi nyt kun muksut on kesälomalla kotona 24/7.
Mut ei ole puolison ystävät mulle ongelma.
Tuota saa ihmetella jos parisuhteetkin.🤔
Kannattaisi heti sitten oleskella toisen luona.
Itsekään en ole hyvä pitään yhteyttä. Enemmikseen tulee sitten tämä tunne, ettei halua seuraani jos on vaan yksipuolista.
Mietin, että johtuisiko yhteiskuntarytmistä? Viekö mehut?
Jep, ja sehän hallitsevalle/omistavalle luokalle sopii. Ihmiset vedetään niin piippuun etteivät vähäisellä vapaa-ajallaan jaksa tavata muita, jolloin ei myöskään synny keskustelua vallitsevasta tilanteesta eikä liikehdintää asioiden muuttamiseksi.
Sama toisessa päässä työttömille; ruuvia kiristetään niin ettei voimavaroja riitä mihinkään.
Näin ihmiset pysyvät kätevästi hallittavissa omissa pikku kuplissaan.
Kyllä suomen työläiset on vähän liiankin hyvinvoivia, rahaa riittää ja perseet ei kun levenee, samoin vaatimukset.
Työnkin pitää olla juuri oikeanlaatuista eikä mitenkään rasittavaa tahi peräti epämukavaa tai muuten heti ollaan inisemässä liittoon päin.
Ja mitä muka rasittavuudesta, kun ulkomaalaistaustaiset tekee kaikki vähänkään rasittavammat työt??
Suu kiinni ja kiitä onneasi mihin oot saanut syntyä, olisi eri meininki Kiinassa ja Intiassa.
Ilman pääomas ja liikeideoita söisitte vieläkin juuria metässä!
Ai sinusta rapiat 2000egee on hyvä palkka kokopäiväisestä raskaasta työstä?
Jos haluat hyvän palkan, mene kouluun tai perusta menestyvä yritys? Nythän on noita liiketilojakin tyhjinä joka korttelissa!
Matalapalkkaiset työyritykset eivät kuule ole mitään rahasampoja.
Juuri ja juuri esim.julkiset pysyy pystyssä näillä kehyksillä. Nyt tulee vielä kovemmat ajat kun lainaa tuli otettua vähän liiankin hanakasti. Kannattaa varautua siihen.
Kokoomuksesta päivää? No tervepä terve! Tiiätkö kun kaikilla ei ole samanlaisia lahjoja syntyessään, niitä kun pn on eri aloilta ja erilaisia.
"Matalapalkkaiset työyritykset"? Työyritykset ?
Matalapalkka-aloja ovat mm.palomiehet,siivoojat,poliisit, hoitajat, koulunkäyntiavustajat, rakennustyöntekijät. Kädentaitoja ja tunneälyä vaativia välttämättömiä töitä.
Siitäkö pitäisi riittää korvaukseksi 2000-3500egee/kk?
Katopa piruuttaan mitä millekin ammattikunnalle maksetaan mistäkin osaamisesta.
Eiku tämähän on joku pk-yrityksen perustanut. Eikä ahneuksissaan haluisi maksaa kunnon palkkaa. Ammattiliitotkin on saatanasta.
Ei pieni ymmärtää että menestyvän yrityksen takana on tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät. Sillon sitä mammonaa sataa laariin.
Lahjoja tai ei, kunhan syntyy kultalusikka suussa niin tulevaisuus on turvattu taloudellisessa mielessä, mut henkinen pääoma tuppaa jäämään yksinkertaiseksi, kun kaikessa pitää vain keskittyä oman omaisuuden turvaamiseen, kun pitää miettiä miten pystyy minimoimaan verojen maksun yhteiskunnalle?
Jokaisen euron kun kokee ansainneensa. Näistä lähtökohdista eripuraa syntyy, kun raha on valtaa, vaikka joukossa on myös niitä, jotka rahan ovat perineet tai voittaneet lotossa tmv. Varallisuus tekee ihmisestä viisaamman oloisen, kun köyhemmät katsovat heitä parempina ihmisinä ylöspäin kunnioittaen varautuneesti, koska kunnioitus harvemmin näkyy vastavuoroisena?
Kateuteen ja katkeruuteen monesti syyllistetään huonompiosaisia, perustellen kun itsellä on paremmin asiat? Häpeän tunne voi syntyä toisilla, jos joutuvat olemaan tekemisissä huonompiosaisten kanssa? Se on sitä heikkoutta, jota parempiosaiset pyrkivät monesti peittelemään. Harvemmin ymmärtävät huonompiosaisia, se näkyy monissa asioissa arjessa.
Ahneus on toisilla perisynti, jota sairaudeksikin voisi luokitella. Elämä on peliä, jossa menestyminen ja laatu/ järjen käyttö eivät aina kulje käsikädessä. Toiset on häikäilemättömiä, vastuuttomia toimissaan, itsekkyyden puolesta puhujia. Koska näitä hyödyntämällä menestyy monesti paremmin, ainakin hetkellisesti. Ihmissuhteetkin on vain hyödyn väline heille.
Ei muuta, kun alatte sitten osakesijoittajiksi, niin pääsette osingoille kermakakusta😂
Nimenomaan. Ihmisillä on erilaisia kykyjä ja niillä voi ansaita keskivertoa enemmän jos osaa hoitaa asiansa ja nähdä ylimääräistä vaivaa. Myöskin yritteliäisyydestä ja riskinottamiaesta voi saada palkinnon. Työläinenkin ottaa iltavuoron.
Älä minua tai kokoomuslaisia syytä, josset osaa mitään muuta, kun soittaa suutasi ja sitäkin erittäin huonosti, kohdista vaan vihasi omaan luojaasi.
Luonto on siten julma, jotkut nyt vaan on aina älykkäämpiä, rikkaampia, kauniimpia ja isomunaisempia kuin sinä. On luonnotonta vaatia jotain palkkatasa-arvoa, siitä on kyllä jo tarpeeksi huonoja kokemuksia.
Totuus on, että työläiset tarvitsevat niitä, joilta onnistuu rahoitus ja innovaatiot. Vastuu huipulla on massiivinen ja kansallinen ellei kansainvälinen. En väitä, että kaikki tätä huomioivat toimissaan.
Ja kyllä 3500 € on mielestäni läskiperseen palkka mistä tahansa yksinkertaisesta työstä.
Mutta tehän olette kumpikin asennetyöttömiä, vai mitä? Pitäisi luvata kuukin taivaalta kymppitonnin kuukausipalkan lisäksi että perse nousee sohvalta. Siinäpä vasta oman edun hakuisuutta, että työllä ei ole mitään muuta arvoa, paitsi palkan suuruus👎
Osakesäästötili on käden ojennus huonommassa asemassa oleville, se mahdollistaa enemmän kuin perus osakesijoittaminen. Voittojen verotus tapahtuu vasta, kun siirrät rahaa pois osakesäästötililtä. Kannustan kaikkia aktivoitumaan, sijoittamalla mahdollisuus parantaa omaa tilannetta valoisampaa suuntaan. 👍
Lyhyempää viikkoa ja päivää töihin.
Hyvä, että selviää yhdestä työviikosta hengissä. Ei jää palautumisaikaa.
En muista aikaa, milloin oli aikaa toisille.
Ei mene hyvään suuntaan.
Kaukosuhteet kaatuu tuohon, varsinkin jos vain toinen osapuoli matkustaa ja toinen makailee sohvallaan, kyllä sellaisessa laiskistuu lähtemään mihinkään.
moni viihtyy äly puhelimen kanssa niin sosiaalinen live elämä vähenee,
Olin yhtä kaverilaiska ennen älylaitteitakin.
Moni kokee sen älypuhelimessa olon tärkeämmäksi ja ne ihmiset siellä kuin sen jonka kans on jossain paikassa kahvilla, itse kokenut sen ja miettinyt, ett miks ihmeessä pyysi edes kahville, Kun halusi mieluummin viettää aikaa ystävien kans somessa.
Kaikki odottaa että muut hoitaa yhteydenpidon.
Itse sinkkuna olen huomannut että ne ystävättäret, joilla on parisuhde, ottavat yhteyttä vasta kun parisuhde voi huonosti tai tulee ero. Sitten muistetaan minut ja ehkä muut sinkkuystävät kun haetaan kuuntelijaa ja miehen huonoja puolia halutaan rauhassa ruotia ja halutaan haukkua miestä. Mutta jos minä yksinäisenä kaipaan kaveria ja seuraa tai juttuseuraa tai huolien kuuntelijaa niin toinen ei koskaan ehdi ja lopettaa puhelutkin lyhyeen. Viimeksi ystävättäreni tokaisi jopa että älä puhu niin pitkään.
Aika hyvä esimerkki: Kerran ystävättärellä tuli sitten ero niin hän pyysi saada tulla juhannusta viettämään minun ja perheeni kanssa ettei olisi yksin. Totta kai kutsuin hänet koska minusta se oli mukavaa saada vieraita. Mutta hänelle ei sovi että tulisin hänelle koskaan kyläänkään saati juhlapyhiä viettämään hänen perheen kanssa. Kuulun ns huonoihin taustatukijaystäviin, joita ei tarvi kunnioittaa kuten ykkösystäviä, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia ja rahakkaita. Kelpaan sitte kun oma alennustila, surkeus, menetys esim ero jne vastoinkäymiset on niin kovia ettei sitä voida näyttää muille joille esitetään menestyvää ja tasokasta. Mutta minulle pystyssä pitelijälle uskalletaan näyttää se oma todellinen surkeus.
Mulla on vähän sama juttu, tukijaksi kelpaan, mutt muuten en ja ei ole haluja kuunnella mun murheita, on antanut sen suoraan ymmärtääkin, joten olen pitänyt nyt masennuksenikin ja yksinäisyyteni omana tietonani. Kuulumisia kysyy vaan silloin tällöin, enimmäkseen jutut koskee häntä itseään. Kun hänellä menee paremmin, niin pitää yhteyttä harvemmin, kun menee huonommin, purkaa mulle. Olen jo tottunut, etten kuulu ystäviin, on senkin tehnyt useat kerrat selväksi eli mulla ei ole liikoja luuloja tärkeydestäni.
Tämä on mullakin ollut tosi normaalia (olen tuo jolle vastasit) että jos ystävättäreni soittaa ja kysyy kuulumisia niin hän tekee sen puhelun alussa muodon vuoksi ja siirtyy nopeasti omiin asioihin että saa kohta kertoa mitä HÄNELLE kuuluu tai on joku kutkuttava juoru tulilla jostain ns paremmasta ystävästä ja on pakko päästä kertomaan jollekin ulkopuoliselle. Tai tuo ykköskaveri on ollut jotenkin inhottava. Minä et ketjuun kuulu niin voi kertoa mitä vain.
Musta tuntuu välillä että olen muiden ihmisten likasanko. Nyt olen pitänyt radiohiljaisuutta tähän tyyppiin enkä puhu kellekään vieraalle mitään. Oli mieli hyvä tai paha. Ainoastaan siskolle tai omille lapsille enää puhun asioitani.
Jos joku mieskin lähestyy minua niin lopetan tutustumisen heti alkuun koska tunnen että minusta halutaan aina jotain muttei kukaan anna mitään vastavuoroisesti.
Viimeisin miesystäväkin oli samaa lajia kuin ystävätär. Kun tarvi itsetunnon nostattajaa niin otti yhteyttä ja tuli hakemaan seuraa. Kun minä tahdoin juttuseuraa niin oli kiire, oli jo seuraa, lähdössä johonkin, kipeä, krapulassa tai liika kännissä tai pahalla tuulella ja minulle tiuskittiin. Heivasin tämänkin elämästäni turhana painolastina vaikka samalla menetin sen vähäisen hyvänkin mitä oli. Mutta lopulta sitä huonoa alkoi olla liikaa.
Olen tajunnut että mua on helppo käyttää hyväksi koska olen hyvä kuuntelija ja keskustelija. Kunpa itsekin saisi joskus puhua ja joku kuuntelisi.
Yksin on paras, en tuppaa seuraan kun ei kerran minua huolita, mutta en suostu myöskään enää kenenkään yksipuoliseksi tukikepiksi.
Niin minunkin pitäisi tehdä ja olen tehnytkin sen etten toisten ole ruvennut jonkun tukihenkilöksi, kun muut ovat hylänneet. Koen, ett yhdelle tutulle olen tosiaan joku oksennusastia johon oksentaa pahan olonsa ja kun menee paremmin, pistää mut sivuun odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Tiesin jo alusta asti ett olen joku tukihenkilö, monesti korosti miten tärkeämpiä on toiset ystävistään, ei missään vaiheessa saanut mua tuntemaan, ett mussa olisi jotain hyvää tai tärkeätä. On mua nuorempi, olenkin ajatellut, ett on ajatusmaailmaltaan penikka vaikka aikuinen onkin.
Mun tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka innostuvat vaikka mun ideoista mennä johonkin tai tehdä jotain, vakuuttavat että joo tämä toteutetaan! Sitten huomaan että ovat toteuttaneet ne ideat toisten kanssa tai sitten ne jää vaan puheeksi.
Oon miettiny että oonko mä jotenkin huonoa tai rasittavaa seuraa, mutta aina ne ilahtuu kun minua näkevät ja samoin positiivisin sanoin eri ihmiset mua kuvailevat. Ei mua silti koskaan minnekään kutsuta.
Ystävät kyllä kutsuu ja on yhteydessä.
Ei muakaan mihkään kutsuta. Tietäävät jo ettei välttämättä kannata kutsuakkaan.
Sukulaiset poikkeus, niihin meenkin sen mukaan kun pääsen.
Ehkä kaikki ei vaan ole kovin kaverikeskeisiä ihmisiä? Oon tätä miettinyt monta kertaa, että itse en viihdy isoissa laumoissa, en seurapiireissä, en juhlissa, supermarketeissa, konserteissa jne jne. Että ehkä osa meistä vaan on parhaimmillaan pienessä tutussa porukassa, pienissä tapahtumissa.
Yksi tai kaksi ystävää on tarpeeksi. Tuttavia on hemmetisti, niitä vaan moikataan ja pari sanaa silloin tällöin vaihdetaan, kun törmätään.
Ehkä internetistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista olla maailman menossa mukana kotisohvalta käsin. Mutta se on pakko sanoa että jos joku valittaa että joutuu olemaan aina se osapuoli joka ottaa yhteyttä, niin lopeta se yhdeydenottaminen. Se on lähes häiriköintiä.
Koska kaiken täytyy olla niin viimesen päälle ihqua ja somesuodatettua, ettei siitä kukaan oikeasti nauti. Miehillekkin täytyy luvata elämysseikkailu; pullanleivontaa alasti ja anaaliseksiä kaikkea kerralla, jotta on tarpeeksi hyvä ajallinen sijoitus. Muuten mies ei tule, vaan odottaa parempaa tarjousta munastaan.
Ittee ärsyttää tuossa, kun jostain säärikarvojen ajelustakin tehdään joku kansallinen puheenaaihe. Nainen itse kuvittelee olevanaa joku individualistisen feminismin edelläkävijä, mutta onnistuu vaan näyttämään ja saamaan kaikki muutkin naiset näyttämään totaali aivottomilta idiooteilta.
Miksi tämmöistä julkaistaan? Miksei julkaista uutisia oikeasti älykkäiden ja menestyneiden naisten saavutuksista? Niitäkin on!
Vastaus: Koska niihin ei pysty massat samaistumaan. Ei voi tuntea itseään tärkeäksi, jos toinen on aivokirurgi ja itse on jättänyt säärikarvat ajelematta ollakseen jotain yhteiskunnallisesti merkittävää.
Naiset oli karvasia jo vuonna viis, so what? Varmaan jokainen aikuinen ihminen ihan ite osaa joko ajella tai ei😕
Oma asia, jos on noin surullisen riippuvainen koko maailman mielipiteistä.
Yritämä sitten seurata jotain triathlon-tyttösiäkin, pysäyttävät jonkin mäen päälle: seuraat meitä? Ja sanovat: et pääse meidän vauhteihin, muttta seuraajos huvittaa.
No mä näen muutakin laiskuutta ihmisissä. Kaikkeen pitää saada palvelu. Ennen oli hirvipeijaiset porukalla tehtyjä, nyt pitopalvelut hoitaa. Talonrakennuksen hoitaa talopakettifirma, auton pesut kone, huollot liike, vaikka kyse ois vaan pyyhkijän sulkien vaihdosta tai polttimon vaihdosta. Lasten synttärit hoitaa joku puuhafirma....
Itse tekeminen, yhdessä tekeminen ja osallistuminen johonkin on menettänyt kiinnostuksen ihmisillä...
Mutta ei ole minulta pois... heidän oma valinta. Mä touhuilen ja jeesailen sen mitä omalta elämältäni ehdin. Ja tykkään siitä.
aivan niin totta. täysin kohdilleen. ulkoistus jyllää :(
No joo. Isäni rakensi talomme talkoohengessä 50-luvun loppupuolella. Silloin oli tapana ja kaikenlisäksi vielä ainoa tapa tavallisen pulliaisen saada omakotitalo 🤷♀️. Talo oli talkoohengen mukainen perinteinen "talopaketti" eli rintamiestalo. Töissä käytiin silloin kuusi päivää viikossa- 8h pv. Kaikki vapaa-aika, illat myöhään yöhön ja sunnuntait meni rakentamiseen, myös talkoolaisilla suureksi osaksi. Talo valmistui suunnilleen kahdessa vuodessa. Muutto tapahtui aika tavalla keskeneräiseen taloon. Rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman kiinnostusta, osaamista ja taitoa.
Tuossa kulman takana rempataan suojeltua puutaloa (näyttää isohkolta rintamamiestalolta) jo seitsemättä vuotta. Pari, joista nainen on rakennusinsinööri tekee rempaa perinteitä noudattaen, pienellä budjetilla. Ihan köyhimmästä päästä pariskunta ei silti ole. Rakentaminen on nykyisin enemmän arvovalinta, käytännön ja kiinnostus kysymys. Tavallisen ihmisen aika mahdotonta rakentaa taloa ilman omaa panostusta ja panostukseen tarvitaan taitoa ja kiinnostusta.
Mitä lasten synttäreihin yms tulee, niin sekin arvokysymys. Itseäni ei todellakaan huvittanut järjestää lasten synttäreitä aikoinaan missään puuhapaikassa tai mäkkärissä. Lapset myös viihtyvät oikein hyvin toistensa kotona, jos heidän kanssaan seurustelee. Meilläkin viihdyttiin usein liian hyvin. Pois sai suurinpiirtein ajaa 😂
- Sheena
Olitko näkemässä kun taloa rakennettiin 50-luvulla?
Mut tosiaan ihmiset loitontuu toisistaan. Vanhukset tällätään vsnhoinkoteihin ja lapset hoitokoteihin. Viikonloput jokainen omissa harrastuksissaan ja yhteyttä pidetään somessa.
Kyllä siinä oppii ulos sosiaalisuudesta lapsesta pitäen.
Mutta itse kun on tottunut muuhun, ei ymmärrä miks muut on sokeita sille, eivät tiedä paremmasta....
Jaa-a, eipä meikäläisen piireissä vaan. Kun ei ehdi aina tapailemaan kaikkia, ja koronakin yhä rajoittaa, niin lähetellään viestejä, napsnapsnaps, kätevää kuin mikä.
- Sheena
Ja sä luulet, että just nää laiskat viestit riittää? Se kertoo vaan sen ettei vois vähempää kaverit/kumppanit kiinnostaa. Viesteissä ei oo lähtökohtaisesti mitään panostusta. Tässä ydin on kasvokkain kohtaamisesta.