Pop musiikkia!

Anonyymi kirjoitti:

Vihdoinkin asiallista, eikä mitään ikivanhaa shittiä.

No asiallista ainakin. Jep.

Anonyymi kirjoitti:

Omistan sinulle tämän kappaleen. Voit miettiä, miksi! ;O ;O ;)
https://www.youtube.com/watch?v=Oe4Ic7fHWf8

Hmm, ei syty lamppu. :)

Jäähyväiset?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut viittaus kyllä jäähyväisiin. :)

Hmm, no sä olet "rakastunut" muhun? ;)

Anonyymi kirjoitti:

Äh, ei. Ehkä olen ymmärtänyt sinusta jotain väärin mutta ei se mitään. ;)

Heh, mitähän se vois olla se väärin ymmärretty? :)

Ei mua yleensä kauhean väärin pysty ymmärtämään, kun suoraan puhun. :)

Anonyymi kirjoitti:

Luulin, että olet naisista pitävä nainen. Olenko ymmärtänyt väärin? ;O

Et ole ymmärtänyt väärin. Kyllä pitää paikkansa. Tosin yhdestä kerrallaan. :)

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, etten ole väärin sitten ymmärtänyt. Ei ole tarkoitus julkisella palstalla udella mutta olin vaan ymmärtänyt sen viesteistäsi. Olet kivaa keskusteluseuraa ja mukava persoona. :)

Ei mua haittaa julkisella palstalla utelu. Itsehän mä olen asioita "ääneen" kertonut. :)

Jätän vastaamatta sitten, jos koen liian araksi kysymykseksi.

Kuin myös. :)

Anonyymi kirjoitti:

Sinun pitäisi ajatella itsestäsikin, että olet upea nainen. Toivottavasti joku sanoo sen sinulle (päivittäin). ;) ;)

Se kuulostaisi oudolta. Mielummin upea ihminen, kun nainen sanan sisältö on ontto, kun omaa itseäni mietin. Ei tuntuis sille, että mua kehutaan. Vaan jotain oletus naista. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Se kuulostaisi oudolta. Mielummin upea ihminen, kun nainen sanan sisältö on ontto, kun omaa itseäni mietin. Ei tuntuis sille, että mua kehutaan. Vaan jotain oletus naista. :)

Personoidun enemmän nimeeni tai ihmisyyteen, kuin naiseuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun pitäisi ajatella itsestäsikin, että olet upea nainen. Toivottavasti joku sanoo sen sinulle (päivittäin). ;) ;)

Kun vaikka puhunkin naisista tai miehistä, niin enemmän tunnen kuuluvani ryhmään miehet kuin ryhmään naiset.

Naiset on jotain minusta erilaisia olentoja ja miehet, hekin on hiukan minusta erilaisia olentoja mutta jo kotoisampia ja tutumpia kun ne naiset. Hullunkurista, mutta kai olen leimautunut lapsena miessukupuoleen vahvasti ja kokenut itseni aina enemmän maskuliiniksi. Kehoni nyt tekee poikkeuksen, kun naisen kehoon olen syntynyt.

Anonyymi kirjoitti:

No, jokainen on tietysti yksilö sukupuolien sisälläkin. Ehkä liikaa on liian pitkää ajateltu, että naisten tai miesten tulisi olla tietynlaisia. Sellainen ajattelu synnyttää painetta ja ahdistusta sukupuolien sisällä. Jokainen nainen ja mies saa olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään niin kuin itselleen parhaiten sopii. Ei kaikki naiset ole tai ainakaan ulkoisesti tai sisäisestikään vaikuta mitenkään kovin feminiinisiltä. Sekä miehissä että naisissa on myös feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä jossain määrin ja saa ollakin.

Toisaalta myös ulkoisesti feminiininen nainen voi olla sisäisesti maskuliininen tai toistepäin tai niinkin, että sekä sisäisessä että ulkoisessa korostuu molemmat. Maskuliinisuus ei ole kuitenkaan yhtä kuin huono ja karski käytös. Feminiinisyyskään ei ole yhtä kuin ulkoisen olemuksen ylikorostaminen. Nuo asiat voidaan ymmärtää väärinkin, mikä johtaa vääriin asenteisiin, oletuksiin ja luo paineita naisille ja miehille. Sukupuolen sisällä tulee olla paljon tilaa ja toisaalta ymmärrys siitä, että vaikka nainen ja mies ovatkin erilaisia, ne ovat myös monessa todella samanlaisia.

Joo. Olen tuota transsukupuolisuuttani ja ylipäänsä miettinyt transsukupuolisuutta, että siinä tietty binäärisyys äkkiä korostuu ja nousee ahdistuksena helposti pintaan.

Kun puhutaan väärään kehoon syntymisestä, väärään sukupuoleen syntymisestä jne. Mäkin olen miljoona kertaa miettinyt, että olis ollut helpointa syntyä miespuoliseen kehoon. Näin mun keho olisi vastannut paremmin mun psyykeäni, persoonaani ja ihmistä jota lähempänä tunnen olevani identiteetiltäni ja olemukseltani.

Sekä keholliset tuntemukset ja tietyt ominaispiirteet, kehontoiminnot olis tuottaneet vähemmän päänvaivaa.

Mutta lopputulemaksi olen kuitenkin sitä mieltä, että synnyin ihan oikeaan kehoon, eikä sitä kehoa tarvitse muuttaa, mun on pitänyt vaan sopeutua siihen parhaani mukaan. Mä synnyin tällaiseksi ja joku muu jonkunlaiseksi muuksi.

Kuten sanot.

"No, jokainen on tietysti yksilö sukupuolien sisälläkin. Ehkä liikaa on liian pitkää ajateltu, että naisten tai miesten tulisi olla tietynlaisia. Sellainen ajattelu synnyttää painetta ja ahdistusta sukupuolien sisällä. Jokainen nainen ja mies saa olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään niin kuin itselleen parhaiten sopii. Ei kaikki naiset ole tai ainakaan ulkoisesti tai sisäisestikään vaikuta mitenkään kovin feminiinisiltä. Sekä miehissä että naisissa on myös feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä jossain määrin ja saa ollakin."

Näin ja oman identiteettinsä, psyykkisen ja henkisen minänsä mukaan voi elää ihan omassa kehossaankin hyvin pitkälle. Mutta vaatii ja edellyttää sitä kehonsa hyväksymistä. Jos sitä ei pysty hyväksymään, tulee eteen ihan eri luokan ongelmat ja toimenpiteet.

On ihan ok olla maskuulini nainen tai femiini mies. Eikä siitä tarvi ongelmaa tehdä.

MCMLXXVI kirjoitti:

Joo. Olen tuota transsukupuolisuuttani ja ylipäänsä miettinyt transsukupuolisuutta, että siinä tietty binäärisyys äkkiä korostuu ja nousee ahdistuksena helposti pintaan.

Kun puhutaan väärään kehoon syntymisestä, väärään sukupuoleen syntymisestä jne. Mäkin olen miljoona kertaa miettinyt, että olis ollut helpointa syntyä miespuoliseen kehoon. Näin mun keho olisi vastannut paremmin mun psyykeäni, persoonaani ja ihmistä jota lähempänä tunnen olevani identiteetiltäni ja olemukseltani.

Sekä keholliset tuntemukset ja tietyt ominaispiirteet, kehontoiminnot olis tuottaneet vähemmän päänvaivaa.

Mutta lopputulemaksi olen kuitenkin sitä mieltä, että synnyin ihan oikeaan kehoon, eikä sitä kehoa tarvitse muuttaa, mun on pitänyt vaan sopeutua siihen parhaani mukaan. Mä synnyin tällaiseksi ja joku muu jonkunlaiseksi muuksi.

Kuten sanot.

"No, jokainen on tietysti yksilö sukupuolien sisälläkin. Ehkä liikaa on liian pitkää ajateltu, että naisten tai miesten tulisi olla tietynlaisia. Sellainen ajattelu synnyttää painetta ja ahdistusta sukupuolien sisällä. Jokainen nainen ja mies saa olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään niin kuin itselleen parhaiten sopii. Ei kaikki naiset ole tai ainakaan ulkoisesti tai sisäisestikään vaikuta mitenkään kovin feminiinisiltä. Sekä miehissä että naisissa on myös feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä jossain määrin ja saa ollakin."

Näin ja oman identiteettinsä, psyykkisen ja henkisen minänsä mukaan voi elää ihan omassa kehossaankin hyvin pitkälle. Mutta vaatii ja edellyttää sitä kehonsa hyväksymistä. Jos sitä ei pysty hyväksymään, tulee eteen ihan eri luokan ongelmat ja toimenpiteet.

On ihan ok olla maskuulini nainen tai femiini mies. Eikä siitä tarvi ongelmaa tehdä.

*maskuliini :)

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän, että ihmisillä voi olla monenlaista vaikeutta hyväksyä itsensä ulkonäön ja/tai sukupuolen puolesta. Luulen, että epävarmuus omasta ulkonäöstä on todella yleistä, koska täydellisyys ulkonäön puolesta on niin harvinaista ja katoavaakin. Se vaatii aina työstämisprosessin ja erityisesti tuossa sukupuoli- mutta myös seksuaali-identiteettiasiassa. En tiedä, helpottaako se, mutta monihan ellei jossain määrin kaikki pohtii noita asioita jossain vaiheessa elämää. Onneksi näistä asioista on lupa ääneen puhua eikä tabuja enää ole siinä mielessä. Se vähentää painetta ja häpeää, mikä usein sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti etsintään ja työstämiseen voi liittyä.

Hyvä, että olet voinut hyväksyä oman kehosi, koska jokaisen pitäisi lähtökohtaisesti ajatella, että on sellaisenaan riittävä. Ajattelen myös, että Jumala näkee jokaisen luomistyönsä "täydellisenä". Me ihmiset emme vaan usein ajatella niin itsestämme eikä muista, sekin on kovin inhimillistä. Ymmärrän silti, että siitä voi seurata todella suurta ahdistusta henkilölle itselleen, jos kokee, ettei ole syntynyt siihen sukupuoleen, johon olisi halunnut syntyä. Tuollaisen pohdinnan voi saada aikaan joskus se seksuaali-identiteetin työstäminen ja hyväksyminen, jos se poikkeaa heteronormatiivisesta. Silloin voi tulla niitä ajatuksia helposti, että toivoo, että olisi syntynyt vastakkaiseen sukupuoleen, jos tuntee seksuaalista mielenkiintoa samansukupuolisiin. Ei noin tietenkään kaikilla ole mutta tuotakin voi joillakin olla ja se syy tai juuri oman sukupuoli-identiteetin kyseenalaistamiseen voi olla myös tuossa joillakin.

Yym, itselläni nuo kehodysforiset oireet ei liittyneet niinkään suoraan ulkonäköön, vaan inhoon niitä kohtaa. Ne ei tuntuneet omilta, kuuluvan minuun ja vasta kun niistä kuten rinnat alettiin puhua ja niistä huomauttaa aloin kokea ne ulkonäkö tekijänäkin epämukaviksi. Sitä ennen ne oli vaan jotain ylimääräistä.

Ne jotenkin alleviivasi jotain sellaista mitä halusin välttää. Naiseutta. Halusin olla vaan mä, ihminen jonka sukupuoli on yhdentekevää.

Ja sitten se poika porukka johon olin aina ennen kuulunut, kuin nenä päähän alkoi suhtautua muhun tyttönä, naisena. Kaikki muuttui vaikeeksi.

Niinno, olen elänyt heterona, en ole kyseenalaistanut tuota kun vasta 30 , kun ihastuin ja melkein karkasin naisen mukaan. Toki jälkeenpäin olen osannut ynnäillä viehtymystä tyttöihin jo nuoresta, mutta se oli viatonta pitkään. Vaikka fantsuissa taas olen aina haaveillut vain naispuolisista.

En tiedä miten kaikki kullakin nivoutuu, mutta tutkimukset väittää, että aivojen kehityksessä on n. 6 viikon paikkeilla altistunut aivot testokylvylle joka on maskulisoinut. Joka vaikuttaa seksuaalisuuteen kuin myös sukupuolikokemukseen. Minä kyllä mään tuossa järkeä.

Anonyymi kirjoitti:

*samansukupuolisiin=siis oman sukupuolen edustajiin (oman biologisen sukupuolen edustajiin). (Anteeksi kömpelyyteni kielenhallinnassa!) ;) ;)

Eipä mitään. :)

Mullakin tulee typoja.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän. Tuossa on varmaan monta asiaa. Ei-toivottujen asioiden huomioiminen tai biologisen sukupuolen huomioiminen kaveripiirissä itseä häiritsevällä tavalla ja ylipäätään seksuaalisuuden herääminen esipuberteetti-iässä tai puberteetti-iässä ja siihen liittyvät kehonmuutokset. Tuo voi olla myös monilla muilla tytöillä, että ei pidä siitä, että mm. rintojen kasvua pojat huomioi. En itsekään pitänyt siitä, se tuntui häiritsevältä lapsena/nuorena poikien taholta. Siihen ei kuitenkaan itselläni liittynyt sitä, että olisin syvästi koskaan kokenut syntyneensä väärään sukupuoleen. Jossain vaiheessa kyllä pohdin sitäkin, itseasiassa jo n. 10-vuotiaana, koska koin kiinnostusta myös naisiin, että olisin halunnut syntyä mieheksi. Tuo on tuon ikäiseltä lapselta aika syvällistä pohdintaa, kun jälkikäteen itseäni mietin. Se meni kuitenkin äkkiä ohi ja olen itse ollut täysin sinut biologisen sukupuoleni kanssa jostain 11-12-vuotiaasta. Ensimmäiset todelliset ihastumiset samanikäisiin poikiin tuli 11-12-vuotiaana, myös vanhempiin poikiin/miehiin (jotka teini-ikäiselle tyypillisesti kaukoihastuksia ja julkisuuden henkilöitä). Olin pitkään myös ihastunut aina todella paljon vanhempiin miehiin, esim. joihinkin opettajiin (kohteiden edes tietämättä asiasta mitään ja usein myös teinikaukoihastuksia niin kuin se tuolle iälle on tyypillistä).

Toki ulkonäkökompleksia itselläni on ollut pitkään niin kuin monilla muillakin. Joillakin tai luultavasti aika useilla se on läpi koko elämän. Se on hyvin tyypillistä naisille olipa se ulkonäön "taso" mitä tahansa: myös erittäin fyysisesti viehättävillä naisilla voi olla ulkonäkökompleksi, jonka takana on siis heikko itsetunto ja täydellisyyden tavoittelu.

"Ymmärrän. Tuossa on varmaan monta asiaa. Ei-toivottujen asioiden huomioiminen tai biologisen sukupuolen huomioiminen kaveripiirissä itseä häiritsevällä tavalla ja ylipäätään seksuaalisuuden herääminen esipuberteetti-iässä tai puberteetti-iässä ja siihen liittyvät kehonmuutokset."

- Monta asiaa joo. Olin elänyt siihen asti huoletonna vapaadti sellaisena, kun olen. Kukaan ei tehnyt sukupuolesta numeroa. Toki joskus jotkut huomautteli käytöksen poikamaisuudesta ja kaverit taas jakoi leikeissä mulle iskän rooleja, kun olin heistä sopiva niihin. Poikamaisuuden vuoksi. Tytöt nimenomaan näki mut poikamaisena. Niinpä olin outsider heille sillä saralla, mitä tuli tyttöjuttuihin.


"Tuo voi olla myös monilla muilla tytöillä, että ei pidä siitä, että mm. rintojen kasvua pojat huomioi."

-Varmasti joo.


"En itsekään pitänyt siitä, se tuntui häiritsevältä lapsena/nuorena poikien taholta. Siihen ei kuitenkaan itselläni liittynyt sitä, että olisin syvästi koskaan kokenut syntyneensä väärään sukupuoleen."

-Liian intiimiä huomiota. Ok.

"Jossain vaiheessa kyllä pohdin sitäkin, itseasiassa jo n. 10-vuotiaana, koska koin kiinnostusta myös naisiin, että olisin halunnut syntyä mieheksi."

-Ihastuitko naisiin? Vai miten kiinnostus ilmeni sulle?

"Tuo on tuon ikäiseltä lapselta aika syvällistä pohdintaa, kun jälkikäteen itseäni mietin."

-On kyllä. Mutta kuulostaa tutulta.

"Se meni kuitenkin äkkiä ohi ja olen itse ollut täysin sinut biologisen sukupuoleni kanssa jostain 11-12-vuotiaasta."

-Okei.

"Ensimmäiset todelliset ihastumiset samanikäisiin poikiin tuli 11-12-vuotiaana, myös vanhempiin poikiin/miehiin (jotka teini-ikäiselle tyypillisesti kaukoihastuksia ja julkisuuden henkilöitä). Olin pitkään myös ihastunut aina todella paljon vanhempiin miehiin, esim. joihinkin opettajiin (kohteiden edes tietämättä asiasta mitään ja usein myös teinikaukoihastuksia niin kuin se tuolle iälle on tyypillistä)."

-Mä ihastuin tyttöihin ja poikiin, viattomasti. Seksuaalinen kiinnostus ylipäänsä kehenkään oikeaan ihmiseen heräsi oikeestaan vasta aikuisena. Ja miessukupuoleen sekin oli sellaista, että halusin tuntea jotain. Tuntematta kuitenkaan mitään sähköistä. Romanttisia tunteita, fyysiset oli oheistoimintaa jolla miellytin. En kuitenkaan itse saanut mitään fyysistä tyydytystä, joten ajattelin olevani aseksuaali. Sitä sanaa tietämättä, mutta sisällön kuitenkin juuri sanaan sopien.

"Toki ulkonäkökompleksia itselläni on ollut pitkään niin kuin monilla muillakin. Joillakin tai luultavasti aika useilla se on läpi koko elämän. Se on hyvin tyypillistä naisille olipa se ulkonäön "taso" mitä tahansa: myös erittäin fyysisesti viehättävillä naisilla voi olla ulkonäkökompleksi, jonka takana on siis heikko itsetunto ja täydellisyyden tavoittelu."

-Mulle taas ulkonäkö on ollut aina enemmän ja vähemmän evvk. Joku oma tyyli on ollut tärkeä löytää, muttei kompleksia et oisin ruma tms. Vain ne tissit on ollu pääsispä eroon niistä. Ja nuorempana havittelin teinipoikien tavoin lihaksikasta yläkroppaa. Sainkin kuivan lihaksikkaan yläkropan, muttei se ollut kuten toivoin, maskuliininen.

MCMLXXVI kirjoitti:

"Ymmärrän. Tuossa on varmaan monta asiaa. Ei-toivottujen asioiden huomioiminen tai biologisen sukupuolen huomioiminen kaveripiirissä itseä häiritsevällä tavalla ja ylipäätään seksuaalisuuden herääminen esipuberteetti-iässä tai puberteetti-iässä ja siihen liittyvät kehonmuutokset."

- Monta asiaa joo. Olin elänyt siihen asti huoletonna vapaadti sellaisena, kun olen. Kukaan ei tehnyt sukupuolesta numeroa. Toki joskus jotkut huomautteli käytöksen poikamaisuudesta ja kaverit taas jakoi leikeissä mulle iskän rooleja, kun olin heistä sopiva niihin. Poikamaisuuden vuoksi. Tytöt nimenomaan näki mut poikamaisena. Niinpä olin outsider heille sillä saralla, mitä tuli tyttöjuttuihin.


"Tuo voi olla myös monilla muilla tytöillä, että ei pidä siitä, että mm. rintojen kasvua pojat huomioi."

-Varmasti joo.


"En itsekään pitänyt siitä, se tuntui häiritsevältä lapsena/nuorena poikien taholta. Siihen ei kuitenkaan itselläni liittynyt sitä, että olisin syvästi koskaan kokenut syntyneensä väärään sukupuoleen."

-Liian intiimiä huomiota. Ok.

"Jossain vaiheessa kyllä pohdin sitäkin, itseasiassa jo n. 10-vuotiaana, koska koin kiinnostusta myös naisiin, että olisin halunnut syntyä mieheksi."

-Ihastuitko naisiin? Vai miten kiinnostus ilmeni sulle?

"Tuo on tuon ikäiseltä lapselta aika syvällistä pohdintaa, kun jälkikäteen itseäni mietin."

-On kyllä. Mutta kuulostaa tutulta.

"Se meni kuitenkin äkkiä ohi ja olen itse ollut täysin sinut biologisen sukupuoleni kanssa jostain 11-12-vuotiaasta."

-Okei.

"Ensimmäiset todelliset ihastumiset samanikäisiin poikiin tuli 11-12-vuotiaana, myös vanhempiin poikiin/miehiin (jotka teini-ikäiselle tyypillisesti kaukoihastuksia ja julkisuuden henkilöitä). Olin pitkään myös ihastunut aina todella paljon vanhempiin miehiin, esim. joihinkin opettajiin (kohteiden edes tietämättä asiasta mitään ja usein myös teinikaukoihastuksia niin kuin se tuolle iälle on tyypillistä)."

-Mä ihastuin tyttöihin ja poikiin, viattomasti. Seksuaalinen kiinnostus ylipäänsä kehenkään oikeaan ihmiseen heräsi oikeestaan vasta aikuisena. Ja miessukupuoleen sekin oli sellaista, että halusin tuntea jotain. Tuntematta kuitenkaan mitään sähköistä. Romanttisia tunteita, fyysiset oli oheistoimintaa jolla miellytin. En kuitenkaan itse saanut mitään fyysistä tyydytystä, joten ajattelin olevani aseksuaali. Sitä sanaa tietämättä, mutta sisällön kuitenkin juuri sanaan sopien.

"Toki ulkonäkökompleksia itselläni on ollut pitkään niin kuin monilla muillakin. Joillakin tai luultavasti aika useilla se on läpi koko elämän. Se on hyvin tyypillistä naisille olipa se ulkonäön "taso" mitä tahansa: myös erittäin fyysisesti viehättävillä naisilla voi olla ulkonäkökompleksi, jonka takana on siis heikko itsetunto ja täydellisyyden tavoittelu."

-Mulle taas ulkonäkö on ollut aina enemmän ja vähemmän evvk. Joku oma tyyli on ollut tärkeä löytää, muttei kompleksia et oisin ruma tms. Vain ne tissit on ollu pääsispä eroon niistä. Ja nuorempana havittelin teinipoikien tavoin lihaksikasta yläkroppaa. Sainkin kuivan lihaksikkaan yläkropan, muttei se ollut kuten toivoin, maskuliininen.

Jotenkin minusta on kuitenkin aina tuntunut hyvältä, jos joku nainen on nähnyt minut maskuliinina tai ihastunut mun maskuliinisuuteen.

Jotenkin mun sisin silloin ja minä herää henkiin, tämän ei mitään monotonisen persoona kuoren alla. Ihan kuin Jekyll ja Hyde. Tämä irl minä, jota olen mm. heterosuhteessa. Eloton ja tylsä. Ja se eloisa, elämäntäyteinen minä jota olen, kun olen naiseen lämässä tai saan huomiota naisilta.

MCMLXXVI kirjoitti:

Jotenkin minusta on kuitenkin aina tuntunut hyvältä, jos joku nainen on nähnyt minut maskuliinina tai ihastunut mun maskuliinisuuteen.

Jotenkin mun sisin silloin ja minä herää henkiin, tämän ei mitään monotonisen persoona kuoren alla. Ihan kuin Jekyll ja Hyde. Tämä irl minä, jota olen mm. heterosuhteessa. Eloton ja tylsä. Ja se eloisa, elämäntäyteinen minä jota olen, kun olen naiseen lämässä tai saan huomiota naisilta.

Miesten mielenkiinnon osoitus saa jotenkin vetäytymään kuin kotilo kuoreensa, epämukavaa. Jos se on fyysistä tai romanttista laatua. Ihailua tms. Yökkistä. :)

Siksi tulin palstallakin kaapista ulos. Ahdisti joidenkin miesoletettujen ihastelut. Ja samaan aikaan naisoletettujen mahdollinen mielenkiinto taas herätti taas mun sisimpääni kätketyn elävän ja intohimoisen minän. Runotkin alkoi taas pulputa runosuonistani ulos.

Mutta nyt öitä. Kiitos juttuseurasta. :)

Anonyymi kirjoitti:

"-Ihastuitko naisiin? Vai miten kiinnostus ilmeni sulle?"

Koin aikuiset, fyysisesti erittäin viehättävät naiset, seksuaalisesti viehättävinä ja haluttavina. Yksi voimakas muisto on juuri tuollaisesta ihastumisesta, kun olen ollut 10-v. ja olen ollut ulkomailla perheen kanssa. Rannalla oli aikaa katsella. Muistan yhden naisen kohdalla ajatelleeni, että syntyisinpä uudelleen mieheksi, että saan olla tuon naisen kanssa. Ihan siis puhtaasti seksuaalista ja ulkonäön ihailua. Olin kuitenkin kovin nuori tuollaisten ajatusten kanssa enkä tietystikään puhunut kenellekään mitään ajatuksistani. ;) ;O

Oli minullakin myöhemmin joitakin ihastuksia samanikäisiin kavereihin tms. Pojat ja vanhemmat miehet kuitenkin alkoi kiinnostaa siinä 11-v. alkaen. En silti siinä vaiheessa kokenut itseäni fyysisesti viehättävänä. Olen kyllä saanut etenkin nuorena aikuisena 20-30-v. paljon positiivista huomiota miehiltä myös ulkonäöstä ja minuun on ihastuttu, minua on haluttu ja se on ilmaistu. Se on ollut ainakin itselleni tärkeää. Se oma epävarmuus ulkonäössä itselläni liittyy painonvaihteluun, ei niinkään omiin ulkonäkögeeneihin ja -raameihin, koska niihin olen tyytyväinen ja niistä kiitollinen. Ainahan sitä korjaamisen varaa kaikilla on mutta omissa raameissaankin voi yrittää olla paras mahdollinen versio. Itse olen toivottavasti matkalla siihen, vaikka nuori aikuisuus on takana ja siihen liittyvä hehkeys. ;) ;) ;)

P.S. Itse pidän omista rinnoistani, vaikka ei ne täydelliset ole. Onneksi kuitenkin on aina niitä tissimiehiä, jotka arvostaa ja haluaa kokea tai palata siihen vauva-ajan euforiaan naisen sylissä. Tittimiehet kunniaan! Hupittaminen on sallittu aikuisille miehillekin! ;) ;D ;)

"Onneksi kuitenkin on aina niitä tissimiehiä, jotka arvostaa ja haluaa kokea tai palata siihen vauva-ajan euforiaan naisen sylissä"

-Eikä vaan miehet. Mä en tosin ole koskaan äidin rintaa lupsuttanut, tuttipullo on ruokikkunut. :)

Anonyymi kirjoitti:

Jos siis olisit naisen kanssa parisuhteessa, haluaisitko olla suhteen "mies"? Jos noin on, pidät enemmän sitten varmaan feminiinisistä kuin maskuliinisista naisista sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pitääkö paikkansa? Miten suhtaudut omiin feminiinisiin puoliisi? Varmasti sinussakin on niitä: äidillisyys, huolehtivaisuus, empaattisuus, lempeys, lämpö. Nuo ainakin olen näiden keskustelujen perusteella sinusta aistivinani voimakkaasti. Maskuliinisuuteenkin tietysti liittyy huolehtivaisuus, empaattisuus ja lämpö ovat erittäin toivottavia ominaisuuksi miehissä. Miten haluaisit, että toinen nainen huomioi nuo feminiiniset piirteet sinussa? Suhteessahan ollaan aina kokonaisuuden kanssa ja hyväksytään ja kohdataan toinen kokonaisuutena. Miten suhteessa miehen kanssa haluat nuo puolet huomioitavan?

Suhteessa, olipa siinä kaksi samansukupuolen edustajaa tai eri sukupuolen edustajia, toinen varmaan aina tai usein on se "nainen" ja "mies". Tietysti voihan esim. lesbosuhteissa olla kaksi hyvin feminiinistä naistakin. Usein kuitenkin jonkinlainen jako voi olla.

"Jos siis olisit naisen kanssa parisuhteessa, haluaisitko olla suhteen "mies"? Jos noin on, pidät enemmän sitten varmaan feminiinisistä kuin maskuliinisista naisista sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pitääkö paikkansa?"

-Kyllä ja pitää paikkansa. Bimboista pissaliisoista en tykkää, tykkään terävistä ja sanavalmiistakin naisista, joilla leikkaa hyvin. Mutta sehän ei toki naisellisuutta sulje pois.

" Miten suhtaudut omiin feminiinisiin puoliisi? Varmasti sinussakin on niitä: äidillisyys, huolehtivaisuus, empaattisuus, lempeys, lämpö. Nuo ainakin olen näiden keskustelujen perusteella sinusta aistivinani voimakkaasti."

-No ne on osa minua. Olen ihan sinut niiden kanssa. Kovuuttakin löytyy tarvittaessa. Ja periksiantamattomuutta. Pehmeä ja lämmin kelle voi olla, kylmän ja kova kelle täytyy olla.

" Maskuliinisuuteenkin tietysti liittyy huolehtivaisuus, empaattisuus ja lämpö ovat erittäin toivottavia ominaisuuksi miehissä."

-Joo, ei ne naisten yksinoikeuksia ole ominaisuuksina. Mulla on pitkälti isäni luonne mitä tulee juurikin lämpöön, empatiaan ja huolehtivaisuuteen. Ja jääräpäisyys myös.

" Miten haluaisit, että toinen nainen huomioi nuo feminiiniset piirteet sinussa? "

-Ihan miten itselleen sopii. Hyvä, jos osaa arvostaa niitä ominaisuuksia, ne kun varmasti on häntäkin kohtaan vilpittömät ja saatavilla.

"Suhteessahan ollaan aina kokonaisuuden kanssa ja hyväksytään ja kohdataan toinen kokonaisuutena. Miten suhteessa miehen kanssa haluat nuo puolet huomioitavan?"

- Kuten edelläkin.

"Suhteessa, olipa siinä kaksi samansukupuolen edustajaa tai eri sukupuolen edustajia, toinen varmaan aina tai usein on se "nainen" ja "mies". Tietysti voihan esim. lesbosuhteissa olla kaksi hyvin feminiinistä naistakin. Usein kuitenkin jonkinlainen jako voi olla."

- Tjaa, varmaan toinen on jollain tavoin jin ja toinen jang, femiini ja maskuliini.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt menee aika henkilökohtaiseksi nämä kysymykset mutta en voi olla kysymättä. Ei tarvitse välttämättä vastata, jos et halua. Pidätkö miehen kehosta sitten ollenkaan? Itseäni viehättää seksuaalisessa mielessä ulkoisia maskuliinisia piirteitä omaavat miehet eli pitkät, lihaksikkaat ja komeat. Vaikka kasvot olisikin "tavalliset" niinkuin useilla suomalaisilla miehillä ja naisilla on, pidän silti hyväkroppaisista miehistä. Arvostan valtavasti sydämensivistystä ja lämpöä ja empaattisuutta miehissä siellä maskuliinisen ulkokuoren alla. Toki terveellä tavalla maskuliiniset sisäiset piirteetkin vetoaa miehissä.

Mitä ajattelet, jos nainen ihailee sinun naiseutta? Koetko senkin ahdistavana niin kuin miesten huomion (joka on naisellisiin ominaisuuksiin kiinnittynyt)? Anteeksi, että utelen. On sen verran mielenkiintoinen aihe, että en voi olla kysymättä. ;) :)

"Pidätkö miehen kehosta sitten ollenkaan?"

-Pidän mä oman kumppanini kehosta. Muut ei kyllä kiinnitä edes huomiota siinä mielessä, että viehättäis. Toki näen ja osaan sanoa kuka on komea minusta, mutta seksuaalisella mielellä ja silmällä en miehiä katsele. Omani poikkeus, kun on tuteita.

" Mitä ajattelet, jos nainen ihailee sinun naiseutta? Koetko senkin ahdistavana niin kuin miesten huomion (joka on naisellisiin ominaisuuksiin kiinnittynyt)? Anteeksi, että utelen. On sen verran mielenkiintoinen aihe, että en voi olla kysymättä. ;) :)"

- En siinä määrin, mitä miesten ihailut koen. Mä en vaan halua olla miehille mielenkiintoinen. Paitsi omalleni, jos meinaan sen kanssa elää. Ei sekään mikään pakko mulle ole. Rinnat siis mun on vähän sellainen juttu, että niistä ei tarttis kenenkään kiinnostua.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, eri ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä... Minuun ehkä sitten vetoaa ne hauikset ja hyvin tiukat ja lihaksikkaat pakarat miehillä. Onneksi sellaisiakin miehiä on, jotka jaksaa painaa salilla ja tuoda iloa hyvällä ulkonäöllään kaikennäköisille naisille. ;)

Tykkäisit varmaan mun miehestäni noiden kuvausten perusteella. :)

Kaikkeen tottuu, komeaan mieheenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista. Kiitos vastauksista. :)

Onko? :)

Ole hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse pystyn kyllä kiinnostumaan ja jossain määrin ihastumaankin pelkän ulkonäön perusteella mutta sen varaan ei tietenkään voi suhdetta rakentaa. Olen itsekin tunneihminen ja se tunneside tarvitaan, jos haluaa läheisyyttä ja seksiä toisen kanssa. Tarvitsen siis tunnesiteen kaikkea intiimiä varten ja sen parisuhteen, että voi luottaa, että toinen on siinä vierellä eikä lähde lätkimään. Sellaiset ihmiset ei kiinnosta, jotka eivät etsi parisuhdetta ja halua sitä kaikkea, mikä siihen liittyy.

Kiitos rehellisistä vastauksista. :)

Joo, pystyn minäkin ulkonäön perusteella ihastumaan tai ainakin viehtymään, mutta naisten kohdalla.

Miesten kanssa monimutkaisempaa.

Hyvät arvot sulla, arvostan. 👍

Anonyymi kirjoitti:

P.S. Kiva päästä toisten pään sisälle. :)

Heh, mun pää ei kovin kiehtova ole. Mutta kiitos. :D

Anonyymi kirjoitti:

Bi-mielisille naisille, jotka etsii suhdetta miehen kanssa, on miehen ulkonäöllä usein kovinkin paljon merkitystä. Tietysti yksilöllisiä eroja ja mieltymyksiä on. Ehkä se on sen kauneuden arvostamista ja haluaa nähdä sitä ympärillään sisäisesti ja ulkoisesti. Toki nainen syö myös silmillään. ;) ;O ;)

Heh, no joo. Kyllähän mäkin symmetriasta olen aina pitänyt, eikä miehiä joiden kanssa olen ollut voi mitenkään rumiksi sanoa. :)

Mutta ei kyllä niitä naisiakaan, joihin olen silmäni iskenyt. Kauniita ja sopusuhtaisia. Varmasti monen silmään ja makuun namusia.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. :)

:) :) :)

Anonyymi kirjoitti:

Kauneus on usein symmetriaa ja persoonallisia poikkeuksia sopivissa kohdissa, sekin voi olla hyvin kaunista, jopa kauniimpaa kuin puhdas symmetria. Itse en pystyisi miettimään mitään läheisyyttä tai muuta sellaisen kanssa, jota en oikeasti halua myös silmillä ja kokonaisuudessa fyysisesti muutenkin. Hyvä olla tuossakin itselleen rehellinen. ;)

Kyllä vaan. Sopiva cocktail. :)