Ei ole saavutettuja etuja. Voi olla etuja, mutta ne eivät ole kallioon hakattuja. Esimerkiksi viime vuonna uusimaalaiset eivät päässeet ulos alueelta, eikä sinne päässyt sisään, ellei ollut vedenpitävä syy. Esimerkki siitä, että jos jotain pitää tehdä, niin se pitää tehdä.
Ammattiyhdistysliikkeen kannatus oli 1960-luvun alussa alamaissa, vain 20% kuului liittoihin. Uusi työttömyysturvaa käsittelevä laki esiteltiin ay-pomojen suulla siten, että pitää kuulua liittoon, mikä nostatti jäsenosuuden 90%:iin vuonna 1990. Sen jälkeen ollaan menty alaspäin. Tätä nykyä noin 50% kuuluu liittoon. Alamäki jatkuu kohti 1960 lukuja.
Miksi lasku? Ay-pomojen valhe, että pitää kuulua liittoon, että saa ansiosidonnaisen, paljastui. Pitää kuulua työttömyyskassaan. Yhä useampi valitsee vain työttömyyskassan. Esimerkiksi YTK:n jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti ja on yli puoli miljoonaa. Uusi ammattiliitoista riippumattomia työttömyyskassoja on syntymässä lisää. Liitot eivät tarjoa muuta kuin riitelyä. Kiristäminen ja uhkailu ei ole sopimista.
Hakaniemen diktaattorien hokema ajatus saavutetuista eduista on naivi. Se on työllistymistoimien este ja työttömyyden suuri syy Suomessa. Se on historiallinen ajatus, jota on pidetty yllä uhkailemalla, kiristämällä ja laittomilla lakoilla. Ajatelkaapa sitä, että lokakuussa 2018 SAK:n liitot pakottivat myös hallituksen kannattajat poliittiseen lakkoon hallitusta vastaan!
Hakaniemen diktaattorien toiminta on kuin perhonen ikkunan sisäpuolella, joka yrittää epätoivoisesti päästä ulos. Räpyttelee ja räpyttelee, eikä näe vaihtoehtoa, näkee vain ongelman. Sellainen on saavutetuista eduista kiinni pitäminen. Naivi ajatus. Ratkaisematon ongelma.
Ongelmiin löytyy aina ratkaisu. Yhä useampi palkansaaja liittyy vain työttömyyskassaan. Työntantajapuoli haluaa kehittää toimintaa, yrityksiä ja varmistaa työpaikat, minkä takia se luopuu neuvotteluista Hakaniemen diktaattorien kanssa. Lakot ja kiristäminen ei kiinnosta. On löydettävä ratkaisuja. Kolmikanta ei toimi. Sosialistihallitus on sidoksissa Hakaniemen diktaattoreihin, ei uskalla toimia. Ei uskalla tehdä työllisyystoimia, jotka suututtaisivat Hakaniemen miehet.
Suomen hyvinvointi vaatii, että menokehys saadaan kuriin. Se edellyttää työllisyyden nostamista nykyisestä 72%;sta 75%:iin ja edelleen 78%:iin. Muuten ei ole kivaa. Keinot löytyvät.
Suurin osa menestyvistä yrityksistä, joiden paranevista tuloksista uutisoidaan, toimivat ulkomailla. Näiden henkilökunnasta valtaosa, 80-90% ovat ulkomailla. Hakaniemen diktaattorit haluaisivat ulosmitata kiinalaisten selkänahasta omat kasvavat palkkionsa. Ay-pomojen piikkiin menee Kaipola ja Veitsiluoto. Ehkä tulee lisää.
Nyt yritysten tilauskanta on noussut tasolle 2007, josta se romahti vuoden 2008 ylimitoitettujen palkankorotusten takia. Euroopassa kasvetaan. Pääseekö Suomi mukaan? Suomen tuottavuus on aivan eri asia kuin yritysten kannattavuus. Sitä Kaipola ja Veitsiluoto myös viestittävät. Työpaikkoja siirretään ulkomaille. Sortuuko Suomen työläiset samaan mokaan kuin 2008? Yritykset löytävät kyllä tien ulos umpikujasta. Löytääkö ikkunaan päätään iskevä perhonen?
Ammattiyhdistysliikkeen kannatus oli 1960-luvun alussa alamaissa, vain 20% kuului liittoihin. Uusi työttömyysturvaa käsittelevä laki esiteltiin ay-pomojen suulla siten, että pitää kuulua liittoon, mikä nostatti jäsenosuuden 90%:iin vuonna 1990. Sen jälkeen ollaan menty alaspäin. Tätä nykyä noin 50% kuuluu liittoon. Alamäki jatkuu kohti 1960 lukuja.
Miksi lasku? Ay-pomojen valhe, että pitää kuulua liittoon, että saa ansiosidonnaisen, paljastui. Pitää kuulua työttömyyskassaan. Yhä useampi valitsee vain työttömyyskassan. Esimerkiksi YTK:n jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti ja on yli puoli miljoonaa. Uusi ammattiliitoista riippumattomia työttömyyskassoja on syntymässä lisää. Liitot eivät tarjoa muuta kuin riitelyä. Kiristäminen ja uhkailu ei ole sopimista.
Hakaniemen diktaattorien hokema ajatus saavutetuista eduista on naivi. Se on työllistymistoimien este ja työttömyyden suuri syy Suomessa. Se on historiallinen ajatus, jota on pidetty yllä uhkailemalla, kiristämällä ja laittomilla lakoilla. Ajatelkaapa sitä, että lokakuussa 2018 SAK:n liitot pakottivat myös hallituksen kannattajat poliittiseen lakkoon hallitusta vastaan!
Hakaniemen diktaattorien toiminta on kuin perhonen ikkunan sisäpuolella, joka yrittää epätoivoisesti päästä ulos. Räpyttelee ja räpyttelee, eikä näe vaihtoehtoa, näkee vain ongelman. Sellainen on saavutetuista eduista kiinni pitäminen. Naivi ajatus. Ratkaisematon ongelma.
Ongelmiin löytyy aina ratkaisu. Yhä useampi palkansaaja liittyy vain työttömyyskassaan. Työntantajapuoli haluaa kehittää toimintaa, yrityksiä ja varmistaa työpaikat, minkä takia se luopuu neuvotteluista Hakaniemen diktaattorien kanssa. Lakot ja kiristäminen ei kiinnosta. On löydettävä ratkaisuja. Kolmikanta ei toimi. Sosialistihallitus on sidoksissa Hakaniemen diktaattoreihin, ei uskalla toimia. Ei uskalla tehdä työllisyystoimia, jotka suututtaisivat Hakaniemen miehet.
Suomen hyvinvointi vaatii, että menokehys saadaan kuriin. Se edellyttää työllisyyden nostamista nykyisestä 72%;sta 75%:iin ja edelleen 78%:iin. Muuten ei ole kivaa. Keinot löytyvät.
Suurin osa menestyvistä yrityksistä, joiden paranevista tuloksista uutisoidaan, toimivat ulkomailla. Näiden henkilökunnasta valtaosa, 80-90% ovat ulkomailla. Hakaniemen diktaattorit haluaisivat ulosmitata kiinalaisten selkänahasta omat kasvavat palkkionsa. Ay-pomojen piikkiin menee Kaipola ja Veitsiluoto. Ehkä tulee lisää.
Nyt yritysten tilauskanta on noussut tasolle 2007, josta se romahti vuoden 2008 ylimitoitettujen palkankorotusten takia. Euroopassa kasvetaan. Pääseekö Suomi mukaan? Suomen tuottavuus on aivan eri asia kuin yritysten kannattavuus. Sitä Kaipola ja Veitsiluoto myös viestittävät. Työpaikkoja siirretään ulkomaille. Sortuuko Suomen työläiset samaan mokaan kuin 2008? Yritykset löytävät kyllä tien ulos umpikujasta. Löytääkö ikkunaan päätään iskevä perhonen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.