ilman rakkautta. Voiko se toimia? Onnistuuko se?
Elämä tottumussuhteessa
Anonyymi
25121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Että ollaan vaan kun aina on oltu? Muttei enää edes ymmärretä miksi.
Kyllähän se voi toimia jos negaa ei ole painolastina..
Minä sanoisin että lasten takia. Tai siksi että puoliso tarvitsee toista vaikka sairauden takia.
Velvollisuudentunnosta ja kiltteydestä.
Kaikki tällä pallolla eivät ole vielä itsekeskeisiä kusipäitä. Jotkut vielä ottavat toisia huomioon.
Ja tottumussuhde on helppo ja turvallinen vaihtoehto. Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla. Että on jotakin edes. Ei tarvitse kohdata maailmaa yksin, kun on tottunut siihen ylellisyyteen, että on kumppani. Joku joka kuuntelee ja tukee...
Sitäpaitsi pienempi paha on se tunnettu paha.
Ei tarvitse kokea irrallisuutta jonka yksinolo aiheuttaa, ei tarvitse kokea yksinäisyyttä tai kohdata elämää sellaisena kuin se on. Tasaisena, tylsän harmaana massana. Kunhan on joku, jonka kanssa jakaa sen.
Vaikka moni sinkku vannoo, että mieluummin yksin kuin huonon kanssa.. niin yhtä moni vannoo, että ihan sama, kunhan joku on.
Mutta mitä järkeä.. ?
Sepä siinä. Ei pysty ymmärtämään sellaista, mitä ei ole itse kokenut.
Aika realistinen kuvaus, eteenkin sen asian puolesta..
"Tai siksi että puoliso tarvitsee toista vaikka sairauden takia.
Velvollisuudentunnosta ja kiltteydestä. Kaikki tällä pallolla eivät ole vielä itsekeskeisiä kusipäitä. Jotkut vielä ottavat toisia huomioon."
Minä ainakin ymmärrän, jos liitto on kestänyt pitempään, niin ei ensimmäisien hankaluuksien sattuessa turvallista elämää pidä hylätä.
Ja minä olen huomannut muutamien vanhempien "laimenneiden" parisuhteiden pysyneen kasassa, ihan taloudellisista syistä. Eikä pahempia erimielisyysiäkkään ole ilmennyt! Heillä on turvaa ja seuraa toinen toisistaan. Vuodet hionneet suuremmat särmät pois.
Jotkut pariskunnat jopa muuttaneet yhteen, vielä avioeronkin jälkeen; avopareiksi!
trollikka
Juu, syitä on monia. Yleensä kuitenkin on joku syy tai ainakin tekosyy olla yhdessä.
Monta erilaista ihmistä maa päällänsä kantaa ja kaikille yhteistä on kai turvallisuuden kaipuu. Jotkut uskovat että se turvallisuuden saavuttaa vain jos on toinen ihminen rinnalla.
Tosiasiassa turvallisuuden tunne lähtee omasta itsestä. Omasta ajatusmaailmasta. Ja se on yllättävän hauras särkymään..
ja kun se särkyy kerran, tulee tilalle herkästi pelko. Ja kun pelkoa ei osata käsitellä tai kohdata, ajaa se takertumaan turvallisiin ulkoisiin asioihin. Turvallisuuden tunne tulee ulkoistetuksi...
Rakkaus saattaa välillä lähteä harhailemaan jopa kadota,kun on liikaa paineita ja stressiä mutta se saattaa myös löytää tien kotiin kun antaa sille aikaa,hoitaa sitä ja vaalii sitä.Ei se parisuhde ole yhtä hormonaalisesti räiskyvää tunteiden tangoa koko ajan.Rakkaus saa uusia piirteitä ja ulottuvuuksia.Se että on avoin kadonneelle tunteelle,saattaa riittää löytämään sen uudestaan.
Ei entis aikaan erottu tähän tahtiin kuin nykyään.Tänä päivänä suhdetta vaihdetaan heti kun tuntuu ettei ole onnellinen tai rakkaus on kadonnut tai on liikaa ongelmia tai mikä syy kenelläkin.Tilanteen korjaamiseksi vain harva pari jaksaa tehdä töitä,kun voi vaan mennä ties mille linjoille ja valita tiskiltä sopivamman ehdokkaan ja sitten taas kaikki alkaa alusta...
Paha asia se luovuttaminen.
Välillä näyttää, että useilla onkin sellainen suhde. Enemmän pysytään erossa toisesta ja elo on sitä, että toista siedetään, ei suoranaisesti haluta. Yhteyttä ei ole välillä ja kumpikin on vaan haaleassa vedessä. Kännissä tai huonons hetkenä slkaa marina toisesta. Ymmärrys puuttuu.
Ei sen puoleen....olen joskus myös ollut ”pystyynkuollut”. Ei kiitos enää ikinä.
Eipä tuohon lisäilemään. Tarkkoja havaintoja.
Ja välillä myös itsestä tuntuu, ettei kumpikaan edes ole ihhottava tai ilkeä tyyppi edes...mutta se menee sellaiseksi kun oletetaan, eikä nosteta nätisti kissaa ajoissa pöydälle ja puhuta. Kysytä. Kerrota ja selitetä, vaan siitä jostain pienestä huonosta hetkestä aiheutetaan hitaasti kehittyvä lumipalloefekti. Tyyliin: ”en mä tee mitään, kun ei toikaan..””miksi minun pitäisi aina olla se joka sanoo ja sit saa vihat päällensä..”
Eipä siinä muuta ole kuin just se, että jos vähänkään tahto puuttuu jommalta kummalta niin pallon pyöriminen on valmis. Jos taas molemmat olis sitä sorttia, että käydään tämä läpi niin vois olla mahdollista olla onnellisia yhdessä. Muuten se ajatuu joksikin ihmeelliseksi kaveri- & sukulaissuhteeksi. Arjenpalvelijoiksi, missä ei rakkaudet vilahtele.
Joillekin voi riittääkin jokin toveruus... mutta luulisi senkin sanoa heti alkumetreillä?
Itsellä ainakin on sen verran kavereita, ettei seurusteluun/suhteeseen sellaista erikseen tarvitse.
Kaverisuhde, kyllä voi mielestäni onnistua. Ei muuta läheisyyttä kuin vaatteet päällä halaaminen. Olisi sellaista kuin kimppakämpässä asuminen, mitä ihmiset nykyään tekevät. Saattaa olla eri-ikäisiä sukulaisiakin yhdessä asumassa. Nuoremmat huolehtivat vanhemmistaan. Kukin tavallaan.
No se on hyvin äkkiä velisisar-tyyppinen tuntemus. Kimppakämppä.
Hyvä tapa elää sellainenkin.
Ei musta. Se on just sitä ”pystyynkuolemista”. Sietämistä. Ei se ole oikein ketään kohtaan.
Ei se ole sitä, jos molemmat hyväksyvät tilanteen sellaisenaan. Kaksi vanhempaa ihmistä esim. auttavat toinen toistaan ja jakavat arjen ja juhlankin. Läheisyyttä on se, että pötkötellään yhdessä sohvalla ja päivän mittaan halaillaan. Seksiä ei kummatkaan halua. Silloin se voisi toimia.
Nuoremmat eivät ymmärrä sitä että ikä voi tuoda tulleessaan sairauksia, jotka estävät ja haittaavat seksin harrastamista niin paljon ettei siihen enää pysty.
nuodenmat luulee syyksi deaktio häiriötä vanhenmilla mutta suurin syy ijän tuoma haluttomuus, jäädään yksin eläjäksi kun sukupuoli vietti laskee alas päin,
Toimii se ja onnistuu mutta aina siitä puuttuu jotain.
Ei. Aivan täyttä sontaa ja itsepetosta. Pahemmaksi vain tekee jos menet ulkopuoliseen rakastumaan ja se tulee kyllä jossain vaiheessa tapahtumaan.
No en tiedä ilman millaista rakkautta? Onhan ystävyyssuhteissakin rakkautta, oikeestaan kaikissa ihmissuhteissa on jonkinlaista rakkautta edes lähimmäisen rakkautta. Voihan rakkaus olla läsnä, vaikkei se olisi hormonihuurua ja leiskuntaa.
Seksi itsessään ei ole mun mittareilla rakkautta, jos tunteet uupuu. Se on lihanhimoa tai jotain hellyyden korvaushoitoa.
Miksi ei voisi? Minusta Pirpana vastasi tyhjentävästi. Ei se ole aina vain, kun mä haluan, kun mä tartten.
Tälle kommentille peukku
Jos aloituksessa ajatellaan voimakas yhteys, että rakkaus on yhtä kuin seksi, niin tuuliajolla ollaan, eikä silloin ole eväitä arvioida yleisesti.
Sitaatti myös ylempää:
"Ei pysty ymmärtämään sellaista, mitä ei ole itse kokenut."
Viihdejutuissa yleensä on taustaoletus, etttrollataan.ä ns.tottumussuhteeseen ajaudutaan, perhe-, kulissi-, uskonto-, ym syistä. Usein näin onkin. Ei kuitenkaan ole koko totuus. Voi olla aitoa yhteenkuuvuuden tunnetta, kumppanuutta ilman leimaavaa seksipainotusta, kuten ed.kommentoija mainitseekin. Vanhemmalla iällä varmaan tavanomaistakin.
Tämä huomio vaan siksi, kun näillä alustoilla paljolti vain trollataan.
Hyvä kirjoitus.
Tottakai, jos kumpikaan ei odota enempää.