Reilu kolme vuotta yhteistä elämää takana, yhdessä ei tehdä muuta kuin katsotaan televisiota. Kaikki läheisyys on myös loppunut kun tuntuu, että toinen vain työntää henkisesti kauemmas eikä tee aloitetta minkäänlaiseen hellyyteen. Ei edes kädestä pitämiseen.
Mies kesät töissä , toukokuulta syys-lokakuulle (kausiluontoinen yrittäjä), viihteellä käy kavereidensa kanssa ja kesällä jos vähänkään vapaata, kalareissuja niin ikään kaveriporukalla. Minua ei pyydä koskaan mihinkään mukaan..
Kolme kesää olen viettänyt kesälomani yksin, kaverini kulkevat, tekevät ja touhuavat omien puolisoidensa kanssa.
Olen varmasti liiankin perheorientoitunut ja parisuhteeseen sitoutunut ja kaipaisin sitä yhdessä tekemistä ja kokemusten ja muistojen keräämistä.
Minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, eikä mitään mitä odottaa, edes pientä valonpilkahdusta, jonka voimalla jaksaisin nämä yksinäiset ajat. Tällä hetkellä työ ja työkaverit ovat ainoa ilon aiheeni. Mutta en halua heidän kanssaan kaveerata myös vapaa-ajalla..
Tällaistako parisuhde-elämä on? Tunnen itseni ihan idiootiksi kun vain odotan jonkinlaista huomiota. Niinkuin koira odottaisi herkkupalaa..
Eikä olla enää mitään teinejä, itse olen 41, mies pari vuotta vanhempi.
Asiasta on keskenäänkin keskusteltu, hän pyytää anteeksi, sanoo välittävänsä, mutta jatkaa kuitenkin samaa toimintaa.
En ole pyytänyt matkustelua, rahaa enkä mielestäni muutakaan valtavaa. Vaikka onkireissu makkaranpaistoineen olisi joskus kiva. Kahvit pihakeinussa mukavia jutellen tai vaikka yhdessä viihteellä käyminen. Mutta ei hän kuulemma jouda...
Mies kesät töissä , toukokuulta syys-lokakuulle (kausiluontoinen yrittäjä), viihteellä käy kavereidensa kanssa ja kesällä jos vähänkään vapaata, kalareissuja niin ikään kaveriporukalla. Minua ei pyydä koskaan mihinkään mukaan..
Kolme kesää olen viettänyt kesälomani yksin, kaverini kulkevat, tekevät ja touhuavat omien puolisoidensa kanssa.
Olen varmasti liiankin perheorientoitunut ja parisuhteeseen sitoutunut ja kaipaisin sitä yhdessä tekemistä ja kokemusten ja muistojen keräämistä.
Minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, eikä mitään mitä odottaa, edes pientä valonpilkahdusta, jonka voimalla jaksaisin nämä yksinäiset ajat. Tällä hetkellä työ ja työkaverit ovat ainoa ilon aiheeni. Mutta en halua heidän kanssaan kaveerata myös vapaa-ajalla..
Tällaistako parisuhde-elämä on? Tunnen itseni ihan idiootiksi kun vain odotan jonkinlaista huomiota. Niinkuin koira odottaisi herkkupalaa..
Eikä olla enää mitään teinejä, itse olen 41, mies pari vuotta vanhempi.
Asiasta on keskenäänkin keskusteltu, hän pyytää anteeksi, sanoo välittävänsä, mutta jatkaa kuitenkin samaa toimintaa.
En ole pyytänyt matkustelua, rahaa enkä mielestäni muutakaan valtavaa. Vaikka onkireissu makkaranpaistoineen olisi joskus kiva. Kahvit pihakeinussa mukavia jutellen tai vaikka yhdessä viihteellä käyminen. Mutta ei hän kuulemma jouda...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo ei kuulosta parisuhteelta eikä miestäsi kiinnosta seurustelu. Kaverisuhde se on. Oman mieheni kanssa meillä on kaikkea ja teemme yhdessä vähän kaikkea. Käymme myös kalassa yhdessä aina kun itse kerkeän. Hellyyttä on kyllä joka päivä ja saan koskea miestäni eikä se juokse karkuun ja seksiäkin on ihan riittävästi ollut aina. Minun mies on työtön. Sanon sulle että älä odota huomiota vaan ala sitä vaatimaan ja jos ei tepsi niin sun on varmaan parempi olla sitten jonkun toisen miehen kanssa. Miehes pitää sua itsestäänselvyytenä koska et ole vaatinut mitää. Ala siis vaatimaan kaikkea sitä mitä parisuhteen kuuluu olla.
Minun mies on oma-alotteinen kyllä joten olen siinä mielessä onnekas ettei minun tarvii vaatia juuri mitään koska saan kyllä halauksia ja kaikkea. Keväällä käymme onkimassa siikaa meren rannalla. Nyt ei ole oikein voinut matkustella korona takia mutta yhteistä tekemistä on ollut ja mieheni kyllä kysyy tehdäänkö jotain ja mitäs lomallani tehdään. Yks huono puoli on että mieheni kun lähtee kalaan niin herätys on neljältä tai viideltä aamulla koska kuudelta pitää olla jo kalassa.
Lähde kävelemään, ei se siitä paremmaksi muutu.
Lopeta suhde.
Voi kun saisin sinut vakuuttuneeksi siitä, että kohdallesi ei sattunut oikea mies. Miten pääsit pois tuosta tervyttäsi kuluttavasta suhteesta. Olosi tulee vain huononemaan siinä, jos jäät.
Yksinäisyys parisuhteessa on surkea olotila. Kun eroat, alussa on hankalaa. Koita etsiä jo uutta partneria jo nyt. Tuossa ukossa ei kannata roikkua oman mielenterveytesi vuoksi, eikä minkään taloudellisen tai muun syyn vuoksi.
Sinusta on tullut itsestäänselvyys. Huomaa sinut sitten kun pakkaat laukkusi ja lähdet. Surullista mutta totta💎
Kuulostaapa keljulta. Eikä teillä ole lapsia, jotka veisi huomiota parisuhteelta. Tuo on kaksin ollessa erityisen mälsä tilanne. Jos kumppanilla ei ole sulle aikaa, niin miksi kavereille on?
En ymmärrä. Kumppani tulee ennen kavereita.
Keskitytkö liikaa siihen että, mies ei tee sinua onnellisesksi.
Oma terveys voiko aiheuttaa esim. Vaihdevuosi oireet, estrogeeni vaje..
Jos vaikka hankkisit sen koiran iloksesi.
Kaikenlaista touhua voi kotiin hankkia!
Pitääkö tuonkaltaista kysyä täältä.
Toivottavasti et ole koukussa sen omaisuuteen, mutta elämäsi heität hukkaan tuossa tilanteessa. Mies ei tee mitään mitä se ei halua, eikä se halua sun kanssa tehdä mitään. Lähde viettämään aikaa ja tekemään juttuja kavereidesi kanssa ja unohda koko äijä. Tilanne ei ole normaali.
En ymmärrä, mikä joitakin vaivaa, kun hyväksyvät tuollaisen. Itse olen paljon vähemmästäkin päättänyt suhteen, niin en hyväksyisi tuollaista hetkeäkään. Muitakin miehiä löytyy, sellaisia, joita kiinnostaa olla parisuhteessa. Saakoon nämä kavereiden kanssa hillujat olla keskenään
Ei vitsi. Onpa ankean kuuloista.