Olen rakastunut hyvin läheiseen ystävääni. Olen ollut siitä asti kun häneen tutuistuin, ensimmäisestä tapaamisesta lähtien eikä tunteet ole siitä monessa vuodessa minnekään kadonneet tai edes välissä haalenneet. Meistä tuli heti läheiset ja alkuun meillä oli sellaista molemminpuolista kiinnostusta ja säätöä. Olisin halunnut tietysti enemmänkin mutta parissa vuodessa opin monen itkun kautta ettei mikään perinteinen rakkaussuhde tulisi koskaan toimimaan, ensinnäkään a) siksi että ystäväni tunteet eivät minua kohtaan ole romanttisesti yhtä vahvat ja b) siksi, että hän ei tahdo yksiavioista suhdetta ylipäätään kenenkään kanssa. Vaikka hän siis tunteisiin vastaisikin, seurustelusta ei tulisi mitään koska elämäntyylimme ovat liian erilaiset enkä usko että tulisin koskaan aidosti tyytymään siihen että hän tapailisi muitakin. Myös muita painavia esteitä löytyy, mutta ne liittyvät nimenomaan vain seurusteluun. Ystävänä hän on ainutlaatuinen kultakimpale.
Monta kertaa olen tullut siihen lopputulokseen, että on parempi unohtaa hänet ja valitettavasti myös ystävyytemme kokonaan. Olemme laittaneet kaksi kertaa välit poikki pitkäksi aikaa, viimeisimmällä kerralla emme olleet missään tekemisissä tai puhuneet sanaakaan puoleen vuoteen. Elämäni jatkui ja kävin treffeillä muiden kanssa ja ihan tosissani yritin unohtaa hänet ja hyväksyin tilanteen, mutta lopulta tajusin että kaipaan häntä ystävänä elämääni aivan valtavasti enkä ole löytänyt ikinä kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi korvata hänen paikkaansa. En ole moneen vuoteen edes ihastunut keneenkään toiseen sellaisessa mittakaavassa, että se olisi edes verrattavissa tähän ystävään. Olemme toki puhuneet asiasta monet kerrat täysin suoraan ja pystyn olemaan hänelle täysin rehellinen. Tunteeni häntä kohtaan ei tee väleistämme kiusallisia, mutta toisaalta asian puiminen ei ole myöskään poistanut niitä tai tuonut ratkaisua. Hän ei halua menettää minua mutta toisaalta hyväksyy myös sen jos nykyinen tilanne ei riitä minulle. Ei ole siis kyse minkäänlaisesta hyväksikäytöstä tai siitä, että minua johdettaisiin hölmönä rakastuneena harhaan. Aikuisena ihmisenä olen itse täysin vastuussa siitä, mitä esimerkiksi hänen kanssaan sänkyyn meneminen mielelleni aiheuttaa.
Nykyään tilanne on kuitenkin se että olemme ihan puhtaasti ystäviä emmekä "säädä" mitään eli tilanne on molemmille täysin selvä. Hän kertoo minulle naisseikkailuistaan avoimesti aivan kuin kenelle tahansa ystävälle ja tottakai toivon että hän olisi vain onnellinen. Olen tavallaan "tyytyväinen" tilanteeseen, sillä olin todella onneton niinä kuukausina kun emme puhuneet. Toisaalta tämäkin on kuitenkin ihan yhtä kidutusta ja tuntuu raskaalta olla rakastunut vuodesta toiseen ihmiseen jota en tule koskaan todellisuudessa itselleni saamaan ja joka täyttää ajatukseni ja vie tällä tapaa ajan kaikilta muilta potentiaalisilta miehiltä. En kuitenkaan usko, että kukaan muu voisi saada aikaan minussa mitään vastaavaa. Soittelemme melkein joka päivä ja vietämme aikaa yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella enää elämääni ilman häntä. Tai osaan, mutta se ei ole sen mukavampaa eloa sekään.
Kysymykseni on siispä tämä: Jos jatkamme näin puhtaasti ystävinä onko todennäköistä että rakkauteni häntä kohtaan kuitenkin edes joskus, jossain vaiheessa kyllästyy olemasta ja alkaa pikkuhiljaa laimenemaan? Voiko olla, että vuosien mittaan joku toinen joskus ilmestyy jostain ja vie jalat alta yhtä hyvin kuin hän? Tiedän, että moni ehdottaa tähän ystävyyden lopettamista. Tuntuu kuitenkin että näin erikoislaatuinen ystävyys on minulle tärkeämpää kuin tulevat ja menevät ihastukset. Olen onnellinen ja niin pohjattoman onneton samaan aikaan. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Monta kertaa olen tullut siihen lopputulokseen, että on parempi unohtaa hänet ja valitettavasti myös ystävyytemme kokonaan. Olemme laittaneet kaksi kertaa välit poikki pitkäksi aikaa, viimeisimmällä kerralla emme olleet missään tekemisissä tai puhuneet sanaakaan puoleen vuoteen. Elämäni jatkui ja kävin treffeillä muiden kanssa ja ihan tosissani yritin unohtaa hänet ja hyväksyin tilanteen, mutta lopulta tajusin että kaipaan häntä ystävänä elämääni aivan valtavasti enkä ole löytänyt ikinä kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi korvata hänen paikkaansa. En ole moneen vuoteen edes ihastunut keneenkään toiseen sellaisessa mittakaavassa, että se olisi edes verrattavissa tähän ystävään. Olemme toki puhuneet asiasta monet kerrat täysin suoraan ja pystyn olemaan hänelle täysin rehellinen. Tunteeni häntä kohtaan ei tee väleistämme kiusallisia, mutta toisaalta asian puiminen ei ole myöskään poistanut niitä tai tuonut ratkaisua. Hän ei halua menettää minua mutta toisaalta hyväksyy myös sen jos nykyinen tilanne ei riitä minulle. Ei ole siis kyse minkäänlaisesta hyväksikäytöstä tai siitä, että minua johdettaisiin hölmönä rakastuneena harhaan. Aikuisena ihmisenä olen itse täysin vastuussa siitä, mitä esimerkiksi hänen kanssaan sänkyyn meneminen mielelleni aiheuttaa.
Nykyään tilanne on kuitenkin se että olemme ihan puhtaasti ystäviä emmekä "säädä" mitään eli tilanne on molemmille täysin selvä. Hän kertoo minulle naisseikkailuistaan avoimesti aivan kuin kenelle tahansa ystävälle ja tottakai toivon että hän olisi vain onnellinen. Olen tavallaan "tyytyväinen" tilanteeseen, sillä olin todella onneton niinä kuukausina kun emme puhuneet. Toisaalta tämäkin on kuitenkin ihan yhtä kidutusta ja tuntuu raskaalta olla rakastunut vuodesta toiseen ihmiseen jota en tule koskaan todellisuudessa itselleni saamaan ja joka täyttää ajatukseni ja vie tällä tapaa ajan kaikilta muilta potentiaalisilta miehiltä. En kuitenkaan usko, että kukaan muu voisi saada aikaan minussa mitään vastaavaa. Soittelemme melkein joka päivä ja vietämme aikaa yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella enää elämääni ilman häntä. Tai osaan, mutta se ei ole sen mukavampaa eloa sekään.
Kysymykseni on siispä tämä: Jos jatkamme näin puhtaasti ystävinä onko todennäköistä että rakkauteni häntä kohtaan kuitenkin edes joskus, jossain vaiheessa kyllästyy olemasta ja alkaa pikkuhiljaa laimenemaan? Voiko olla, että vuosien mittaan joku toinen joskus ilmestyy jostain ja vie jalat alta yhtä hyvin kuin hän? Tiedän, että moni ehdottaa tähän ystävyyden lopettamista. Tuntuu kuitenkin että näin erikoislaatuinen ystävyys on minulle tärkeämpää kuin tulevat ja menevät ihastukset. Olen onnellinen ja niin pohjattoman onneton samaan aikaan. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vastasit itse. Haluat olla ystävä ja rakkautesikin on loppujen lopuksi ystävärakkautta. Löydät vielä sen miehen joka sinuun kolahtaa kunnolla.
Pelottaa etten löydä koskaan ketään toista.
Itse estät itsesi, muistat vaan olla ahdistumatta kun ystäväsi kanssa on tilanne toisinpäin. Löytyy kyllä mutta ei sillon kun etsit.
Haluaisin säilyttää tuon ystävyyden kaikesta huolimatta.
Taitaa olla laivaköyden paksuista satua.
Tuossa on myös mietintää, että minkä yksittäisen kirjaimen voi esittää myös tuolla tavoin "10A10O00" mikä kirjain on kysymyksessä?
Jazuliko tässä tilittää lilliksestä?
Hän kertoo minulle naisseikkailuistaan avoimesti aivan kuin kenelle tahansa ystävälle ja tottakai toivon että hän olisi vain onnellinen.
Mies kyseessä.
Mistä niin päättelit?
Ette voi keksiä on niin ihmeellinen koodausjärjestelmä, mikä tuli mieleeni mutta tuohan selkeästikin tuo Ö-kirjain... tuolla koodausjutulla kun koodaa omia kirjoituksiaan, siis bittitasolla koodattuja juttuja, niin voi olla vaikea lukuista tekstiä.
Tuli vain mieleen tehdä tuollaista, siis kokeillakin huviksi.
Tämä ihmeellinen numero-kirjainpötkö... on eräs koodausmenetelmä, toisenlainen tapa kertoa kirjaimista, ei ole salakirjoitettu, pelkkää logiikkaa.
Mutta: kuvittele jos tulee 34566-pitkä sähköpostiviesti tuon tyyppinen missä on numeroita ja kirjaimia sekaisin, osaisitko lukea tämän itsellesi elintärkeän viestin?
hah, innosti tosiaan itsekin kokeilemaan tehdä hyvää koodaus-juttua, tietystikin joku jakso sarjasta The Outer Limits innosti kokeilemaan :D
Aivan turhaa energianhaaskausta. Ihannoitu ystävyys, jota ei sellaisena todellisuudessa ole. Sinun päässäsi kaikki tapahtuu. Päästä irti ja ole hyvä itsellesi.
Ainakin ystäväsi voisi olla hieman hienotunteisempi, tarviiko hänen noita suhteitaan nyt sun kanssas puida, tietäen kuitenkin mitä mielessäsi liikkuu. Jos teillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai mitä nyt ystävyyteen kuuluukin, niin turhahan yhteyttä on katkaista. Elämässä kuitenkin paljon muutakin jaettavaa kuin nuo suhdesekoilut. Tietenkin jos tuo ystäväsi löytää sen oikean, voi pakostakin joutua ottamaan etäisyyttä sinuun. Joten etsi muitakin lähellesi, yhden kortin varaan ei kannata laskea liikaa. Ja pieni etäisyys auttaa myös näkemään paremmin. Elämässä joutuu useinkin tekemään kompromisseja, tyytymään riittävän hyvään.
Mietitkö koskaan asiaa niin, ettei sun tarvitse häntä kohtaan kokemaasi rakkautta mihinkään lopettaa?
Ehkä yrität sitä ja joku sisälläsi haraa vastaan. Vertaa muita häneen selkeästi ja lisäksi rakennat jotain pilvilinnaa, vaikka tiedät, että se on turhaa.
Mä sinuna en tappelis sitä rakkautta vastaan. Hyväksyn sen, annan olla ja hymyilen. Siitä ei tule muuta kuin nyt mitä on, mutta sehän on jo jotain upeaa.
Sitten voi nostaakin kytkintä kohti muuta maailmaa ihan toisin.
En mä ole sammuttanut mun rakkauksia. Kyllä ne on yhä voimissaan, vaikken mä ihmisten ksnssa edes ole tekemisissä.
Se mitä on saanut, on todellista, se mitä haluisi, on haavetta. Rakkaus ei ole ikinä tulevaisuudessa, se on tästä hetkestä historiaan ja se on totta. 😊
Sulla on kyllå hemmetin hyvä ajatus tuossa. Hyvin puettu sanoiksi. Mulla on monesti sanat vähän haussa vaikka tunnenkin yhtä sun toista.. Ja vähän sama itsellä kuin tuolla aloittajalla, paitsi että mä suojelen itseeni enkä luota. Mutta silti taidan rakastaa, ja sekös mua v.ttuttaa. Kasvunpaikkoja nämä.
No mä rakastan yhä kahta aivan maagisen ihanaa naista, keiden kanssa sitten noin muuten suhteesta ei tullut mitään. Jo ensimmäisen jälkeen oli vaikeaa jotenkin päästä hänestä irti...Tuntui älyttömältä ihastua toiseen ja silti rakastaa yhä toista... Mutta tosiaan se on oman pään sisäinen ristiriita.
En halua ja haikaile kumpaakaan naista elämääni, mutta kumpaakin yhä rakastan, tietenkin eritavalla kuin silloin, kun olin heidän kanssaan. Se tunne mitä koen heitä kohtaan, on minun ikioma, eikä sille voi mitään, se vaan on ja se pitää minun itsekin hyväksyä. Sitä on mahdotonta toisille edes sanoin kuvailla, mutta itselle se on oikeastaan aika tärkeä.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että tälläistä tunnetta ei voi vaan lakaista maton alle ja koittaa tappaa... Ei ihminen voi tunteita noin vaan säädellä ja veivata, mutta kyllä voi ymmärtää ja huomioida. Sitten kun ne on sisäistänyt ja hyväksynyt, niihin osaa oikein reagoidakin.
Eli aloittajakin voi päästä tuon ystävän kanssa tilanteeseen, että ystävä on elämässä mukana ja silti tutustuu johonkin ihmiseen, joka tuo taas jotain ihan muuta ihanaa elämään, ilman , että siitä elämästä pitää mitään repiä pois. :o)
Miksi tunteittesi pitäisi laimeta? Anna niiden vain olla ja nauti. Ehkä ne joskus laimenevatkin, aika näyttää, mutta nyt on tämä hetki.
Monet ihmiset ovat olleet tuollaisessa tilanteessa syystä tai toisesta. Parisuhteeseen tarvitaan kuitenkin paljon muutakin kuin rakkautta. Rakastamista voi siis hyvin jatkaa ystävänäkin, sinulla ei ole mitään syytä olla onneton rakastaessasi. "Onnettomuutesi" voi johtua liiasta läheisyydestä, et pysty keskittymään muuhun elämääsi, kun olette jatkuvasti tekemisissä. Ota etäisyyttä.
- Sheena
Jos vastaa kommentina tuota 10A10O00? 10A10O00?
Joka tarkoittaisi tietysti "tuota ÖÖ".... hyvä koodausjärjestelmä pelkkää logiikkaa, mutta tuohon vielä sotken jonkun salauksen niin sitten mahdonton selvittää.
Minä Robotti, seuraava jakso olisi tuossa Eärirajoilla tulossa katseltavaksi ja on kymmeniä vielä odottamassa noita jaksoja, välillä kyllästyttävät kaikki elokuvat, niitä on liikaa katsottavana ja arvioitavana...
No, ensinnäkin olet löytänyt jotakin harvinaista.. aidon ja hyvän ystävän. Niitä ei putoile syliin ihan noin vain.
Ongelmasi on selkeä, sinä haluat jotakin mitä et voi saada. Hänet sinun tavallasi.
Joten ongelma on puhtaasti sinun pääsi sisällä. Ystäväsi on syytön tilanteeseen että sinulla on suurempia tunteita kuin hänellä.
Mielestäni sinun tulisi hyväksyä se että hävisit tämän taiston. Eli et tule saamaan häntä koskaan haluamallasi tavalla. Tilanteen käsitteleminen on sinun asiasi, sillä itse olet ongelmasi itsellesi tehnyt. Tilanteen läpikäynti ja tappion hyväksyminen auttaa siihen onnettomaan oloon.
Se että teillä niin hyvä ja antoisa suhde ystävinä tekee tilanteesta sellaisen, että on vaikeaa prosessoida asiaa niin sanotusti etäältä.
Hyviä ja ihania ihmisiä on harvassa, ja elämä on lyhyt.. itse tilanteessasi pitäisin kiinni ystävyydestä hinnalla millä hyvänsä. Jopa sillä hinnalla että olisin vain kakkonen. Päästäisin irti omasta egostani ja omista haluistani vain saadakseni nauttia hänen rakastamisestaan.
Aina ei voi voittaa...
Kysymys kuuluukin haluatko olla onnellinen? Vastaus on ilmiselvä. Haluat.
Kumpi tekee sinut onnellisemmaksi hän sinun elämässäsi ja sinä kakkosena vai ilman häntä kokonaan.
Se mitä eniten haluat ei ole vaihtoehtona. Siitä haaveilu kannattaa lopettaa saman tien. Et saa sitä. Ja sen haaveilu vain ruokkii epätoivoasi. Ja tekee sinut onnettomaksi. Sinun on aika päästää irti siitä haaveesta ja elää. Joko hän elämässäsi tai ilman. Hänen ehdoillaan.
Noin niin kuin mielipiteenä vain...
Aidon ja hyvän... blaa blaa.
Niin .. blaa blaa blaa...
Aivan, kornia fuulaa palstahahmolta.
Ystävyydelläkin on hintansa... montako miljardia olet valmiina maksamaan ystävyydestä koko elämäsikikö?
Minä näen noita urheilija-tyttöjä aika seksikkäitä aina kun harrastan pyöräilyä, enkä ole lusmu autossa istuja, aika kauniita, nooh, urheilijoilla on eritasoiset naiset muutenkin kuin autossa istujilla heh :D
"Mitä sinä tekisit jos olisit minä?"
-Pitäisin onnen ja onnettomuuden sisälläni ja antaisin hänen olla niiltä rauhassa, elää omaa elämäänsä kuten tahtoo.
Et pitänytkään pitkää taukoa? Vai alkaako tauko vasta tästä päivästä? Hyvät alkuviikot! :)
Piipahtelen vaan vähän harvemmin.
Pesin just 8 ikkunaa ulkoa ja puitteet, huomenna jos pouta pesen toisen puolen talosta ikkunat. Loput siis, ulkoa.
Tervetuloa useammin! :) Hyvää iltaa ja yötä minun osaltani, sillä lopettelen noin tähän tänään. :)
Joo, aina vaan vähemmän olis tarkoitus. Hyvät illat ja yöt. Niin minäkin lopettelen. Pihatöitä vielä ennen pimeää. :)
Jazulin tauot on legendaarisia. Miehen logiikassa ilmoitti pitävänsä kesän taukoa ja olikin pois melkein 1/2 päivää :)
Mutta on hän ollut joskus muistaakseni yli kuukauden poissa niin, että olen luullut hänen lopettaneen? Nyt hän kyllä jossain lisäsi, että vähentää kirjoitteluaan eli ei ole kokonaan poissa.
"Kysymykseni on siispä tämä: Jos jatkamme näin puhtaasti ystävinä onko todennäköistä että rakkauteni häntä kohtaan kuitenkin edes joskus, jossain vaiheessa kyllästyy olemasta ja alkaa pikkuhiljaa laimenemaan? Voiko olla, että vuosien mittaan joku toinen joskus ilmestyy jostain ja vie jalat alta yhtä hyvin kuin hän? Tiedän, että moni ehdottaa tähän ystävyyden lopettamista. Tuntuu kuitenkin että näin erikoislaatuinen ystävyys on minulle tärkeämpää kuin tulevat ja menevät ihastukset. Olen onnellinen ja niin pohjattoman onneton samaan aikaan. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?"
Jos jatkat näin, niin luopuminen kestää ja kestää, niin tekeekin kipusikin, mutta se voi olla ihan hyvä ratkaisu
Melko varmasti jossain kohden rakkautesi hiipuu, kun saat maata jalkojesi alle ja huomaat ettei tuo ihminen olekaan täydellinen puoliso, sinulle.
Ystävyyttä en lopettaisi, jos se on mitenkään järkevästi mahdollista nyt, hyviä ystäviä on todella vaikea saada. Ja kun olette jo olleet pitkät ajat yhteydettä, niin ainoa vastaava kokeilemisen arvoinen olisi vielä pidempi tauko, vaikka pari kolme vuotta. Ehkä.
Olen tehnyt sijassasi juuri samoin, kärsinyt hiljaa. Ja aika paransi haavat tuolloin, kun muu elämä alkoi kiinnostamaan. Jos nyt tulisi vastaava tilanne, puhuisin asian halki ja lähtisin toiseen suuntaan. Jos kyseessä on todella hyvä ystävä, hän on sitä sittenkin kun välissä on vaikka viisi vuotta ja pari avioliittoa. Hyvät ystävät eivät katoa koskaan.
En ole koskaan rakastunut, joten olen huonoin mahdollinen henkilö vastaamaan tähän. Olen kuitenkin ollut samankaltaisessa tilanteessa, ollen se toinen osapuoli. Ystäväni rakastui minuun. Tein hänelle heti selväksi, ettei ystävyydestämme voi koskaan tulla mitään enempää. Hän ei tätä kyennyt hyväksymään ja yritti aina vaivihkaa päästä iholle. Kyllästyin tuohon kuvioon ja viimein katkaisin välimme. Olemme vuosien varrella yrittäneet elvyttää jonkun kerran ystävyyttämme, mutta hän ei ole päässyt yli tunteistaan, joten olen aina katkaissut välit yhä uudelleen; Tällä kertaa pysyvästi.
Minusta on perin juurin kummallista, että ystäväsi roikottaa sinua löysässä hirressä tietäen tunteesi häntä kohtaan. Muutenkin kaveri kuulostaa pelimieheltä. Ehkä hän nauttii siitä kun saa ihailua sinulta. Joku voisi väittää, että hän leikkii tunteillasi. Varsinkin jos kertoo muista naisista oikein tarkoituksella. Onko sellainen todellista ystävyyttä?
Itseäsi säästääksesi katkaisisin välit tähän mieheen ja suuntaisin katseen kohti uusia haasteita.