Olen pitkästä suhteesta reilu kaksi vuotta sitten eronnut onnellinen nainen. Minulla on teini-ikäisiä ihania lapsia, käyn töissä, elätän itseni ja olen positiivinen. Olen aika vanha ihminen, uskon itseeni, pystyn hoitamaan asiani itse ja olen selvinnytkin monenlaisesta. Nykyään en stressaa oikeastaan enää yhtään mistään. Ex miehen kanssa menee ihan OK.
Eron jälkeen vietin mukavaa sinkkuelämää. Yllätyin itsekin, miten helposti sain seuraa ja miehet viihtyivät kanssani. Sitten tapasin nykyisen seurustelukumppanin. Herraisä hän on ihana, käyn häneen tosi kuumana. Hän on todella mukava ja huomioon ottava herkkä mies. Myös hän on eronnut ja hänellä on lapsia ex vaimonsa kanssa.
Minua on alkanut yhä enemmän mietityttämään miehen ex vaimo. Hän on minun vastakohtani, mitä tulee asioiden hoitamiseen. Saan itseni joskus raivon partaalle, kun ajattelen sitä avutonta eukkoa. Heidän eronsa on vielä aika tuore ja monet eroon liittyvät käytännön asiat ovat täysin auki. Ex vaimo ei ole juurikaan kantanut vastuuta perheen toimeentulon eteen avioliiton aikana, niin arvata saattaa, että nyt eron kohdatessa hän on täysin P.A. Hän on "kouluttautunut" koko ikänsä käymällä erilaisia "zen -kursseja". Ex vaimo on ollut välillä työelämässä, mutta se on ollut hänelle todella raskasta. Häntä on työelämässä kiusattu, hän on ollut väsynyt, jne jne.
Vaikka pariskunta on eronnut, niin ex vaimo tarvitsee ex miestään aivan kaikkeen. Auton tankkauksesta lähtien aivan kaikkeen. Jos apua ei tule, niin ex vaimo saa saa migreenin, yöunet menevät ja hän on romahtamaisillaan.
Ja tämä uusi ihana hottis mieheni tietenkin rientää apuun. Pakkohan hänen on lastensa äitiä auttaa. Niinkuin sanottu, hän on todella kiltti ja empaattinen mies.
Sisimmässäni tiedän, että en viitsi katselle tuota ex vaimo kuviota kovin pitkään. Uuden miehen ex vaimo on mielestäni häpeäksi naissukupuolelle ja pelkkä ajatus hänestä saa minut värisemään ärsyyntymisestä. Kuuntelen joskus miehen kertomuksia heidän suhteestaan ja alan epäillä, että ex rouva onkin loistava manipuloija ja hyväksikäyttäjä. Naisen elämässä on tapahtunut kaikki kliseiset vastoinkäymiset jo lapsuusiästä alkaen. Joskus epäilen, onko kaikki tarinat tottakaan. Mies on aina ollut vaimonsa rinnalla taloudellisesti ja henkisesti, mutta samalla hän on mahdollistanut sen, ettei ex vaimon ole ikinä tarvinnut ottaa vastuuta itsestään tai edes lapsistaan.
Surettaa kyllä todenteolla, sillä pidän miehestä tosi paljon. Koen olevani hirviö, koska suunnittelen jättäväni miehen hänen ex vaimonsa vuoksi. En ole viitsinyt edes puhua miehelle asiasta, koska mielestäni miehen ja hänen ex vaimonsa asiat eivät kuulu minulle. Pattitilanne.
En varmaan ole ainoa ihminen, joka miettii näitä juttuja. Mikä neuvoksi. Jätänkö miehen vai luotanko siihen, että eukko ottaa vastuuta omasta elämästään jossain vaiheessa.
Eron jälkeen vietin mukavaa sinkkuelämää. Yllätyin itsekin, miten helposti sain seuraa ja miehet viihtyivät kanssani. Sitten tapasin nykyisen seurustelukumppanin. Herraisä hän on ihana, käyn häneen tosi kuumana. Hän on todella mukava ja huomioon ottava herkkä mies. Myös hän on eronnut ja hänellä on lapsia ex vaimonsa kanssa.
Minua on alkanut yhä enemmän mietityttämään miehen ex vaimo. Hän on minun vastakohtani, mitä tulee asioiden hoitamiseen. Saan itseni joskus raivon partaalle, kun ajattelen sitä avutonta eukkoa. Heidän eronsa on vielä aika tuore ja monet eroon liittyvät käytännön asiat ovat täysin auki. Ex vaimo ei ole juurikaan kantanut vastuuta perheen toimeentulon eteen avioliiton aikana, niin arvata saattaa, että nyt eron kohdatessa hän on täysin P.A. Hän on "kouluttautunut" koko ikänsä käymällä erilaisia "zen -kursseja". Ex vaimo on ollut välillä työelämässä, mutta se on ollut hänelle todella raskasta. Häntä on työelämässä kiusattu, hän on ollut väsynyt, jne jne.
Vaikka pariskunta on eronnut, niin ex vaimo tarvitsee ex miestään aivan kaikkeen. Auton tankkauksesta lähtien aivan kaikkeen. Jos apua ei tule, niin ex vaimo saa saa migreenin, yöunet menevät ja hän on romahtamaisillaan.
Ja tämä uusi ihana hottis mieheni tietenkin rientää apuun. Pakkohan hänen on lastensa äitiä auttaa. Niinkuin sanottu, hän on todella kiltti ja empaattinen mies.
Sisimmässäni tiedän, että en viitsi katselle tuota ex vaimo kuviota kovin pitkään. Uuden miehen ex vaimo on mielestäni häpeäksi naissukupuolelle ja pelkkä ajatus hänestä saa minut värisemään ärsyyntymisestä. Kuuntelen joskus miehen kertomuksia heidän suhteestaan ja alan epäillä, että ex rouva onkin loistava manipuloija ja hyväksikäyttäjä. Naisen elämässä on tapahtunut kaikki kliseiset vastoinkäymiset jo lapsuusiästä alkaen. Joskus epäilen, onko kaikki tarinat tottakaan. Mies on aina ollut vaimonsa rinnalla taloudellisesti ja henkisesti, mutta samalla hän on mahdollistanut sen, ettei ex vaimon ole ikinä tarvinnut ottaa vastuuta itsestään tai edes lapsistaan.
Surettaa kyllä todenteolla, sillä pidän miehestä tosi paljon. Koen olevani hirviö, koska suunnittelen jättäväni miehen hänen ex vaimonsa vuoksi. En ole viitsinyt edes puhua miehelle asiasta, koska mielestäni miehen ja hänen ex vaimonsa asiat eivät kuulu minulle. Pattitilanne.
En varmaan ole ainoa ihminen, joka miettii näitä juttuja. Mikä neuvoksi. Jätänkö miehen vai luotanko siihen, että eukko ottaa vastuuta omasta elämästään jossain vaiheessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
🥱🥱🥱
Provo, keksitty tarina!
Ei kantsii itteä kehua, jos itse olet se avuton ja yrität toisen aviomiestä keinolla millä hyvnsä, ei onnista!!!
Pitäisikö sinun hankkia pikkuhiljaa jo jotain ulkopuolista tukea? Ei nimittäin hyvältä vaikuta. Mene vaikka työterveyteen tai Mehiläiseen.
Olet hirviö. 🤷♀️
Voivoi mene itseesi.
Asemiehen kanssa Viagran voimalla eteenpäin. 🌆😁
Juokse sitten muualle sydämmetön itsekäs pska. Ukkosi tulee näkeen mikä kylmiö olet.
No sehän sua siinä viehättää, että on herkkä ja huomioonottava. Vaihda johonki paskiaiseen joka ei lapsistaan tai niiden äidistä välitä pätkääkään, niin saat yksinoikeuden, se kyllä ei sitte sunkaan lapsistas varmasti välitä.
Hienoa👍
Luepas oikein ajatuksella tämä kirjoittamasi teksti. Provo tai muuten vain kypsymättömän ja yksinkertaisen, itsekeskeisen ihmisen teksti.
S- kirjain on ainoa ero, mutta jokaisellahan niitä on. Rajoitteita.
Trolli.
Tämä kirjoitus taitaa olla provo, mutta onhan niitä tosiaan naisissakin sellaisia yksilöitä, jotka tekee omasta asentohuinauksestaan ja sairastamisestaan suuren numeron ja pistää koko yhteisön oireilemaan kanssaan, siinä samaan hengenvetoon mitätöiden kaikkien muiden tai erityisesti jonkun kärsimykset.
Ookko nää harkinnu jo tarpeeksi?