Muita juuri eronneita?

Anonyymi

Hei kaikille! Tulin äidin luokse muka käymään kylässä pikaisesti eri paikkakunnalta (etätyöt hoituu missä osoitteessa vaan) kun miehen piti kuulemma saada autonkorjausrauhaa ja vähän omaa rauhaa muutenkin. Ei tarvinnut kuulemma ottaa juuri mitään mukaan kun hän hakee minut äkkiä pois ja yhtäkkiä ilmoittaakin sitten 400 km päästä, että me erotaan ja parempi minun jäädä tänne vielä toistaiseksi nyt ja hän lähettää jotain vaatteita ja tavaroita...

Olen niin lamaantunut ja shokissa kaikesta etten edes varmaan vielä tajua koko asiaa, paniikkia pukkaa ja siis joku pelottaa vaikken edes tiedä mikä ja kauhean yksin olen koko asian kanssa. Äiti ei tue ollenkaan, on vaan suunnilleen vihainen kun olen täällä ja ei jaksa mitään sydänsuruja nyt.

Oksettaa koko ajan ja vatsa reistaa eli syöminen ei onnistu, nukkuminen on huonoa ja yöt ahdistaa. No ihan 24/7 ahdistaa ja en jotenkin pysty tekemään yhtään mitään. Olen vain ja melkein tärisen välillä aina. Milloin tämä helpottaa tai miten oman olon voisi rauhoittaa ja miten saisi ymmärryksen, että tästä on pakko selvitä tai sitten kuolla mutta en halua jälkimmäistä vaihtoehtoa kyllä. Mies on valehdellut kaikesta jo pitkään ja en tiedä onko joku uusi ihminen kuvioissa. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Vertaistuki on usein parasta ja kuulla muidenkin mielipiteitä yli päänsä eroista jne. Mutta toivoisin asiallisia kommentteja, niitä toisia en aio edes lukea. Nyt ei oikeasti jaksa.

Voimia joka tapauksessa kaikille, jotka sattuvat olemaan jossain edes vähän samankaltaisessa vaiheessa elämässään ja koitetaan tsempata ja selvitä tästä jotenkin eteenpäin ajan kanssa!!!

26

1549

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tuo menee ihan kriisin vaiheiden kautta, vaiheet ovat samat, mutta jokainen käsittelee ne sitten omalla tavallaan.

      Liiku, puhu, puhu, liiku. Älä käytä päihteitä. Tarvittaessa puhu vaikka ammattiauttajille.

      Tuosta selviää kyllä.

      Teet projektisuunnitelman, jolla hoidat eron käytännönasiat, kun siihen tulee aika.
      Vielä ei kannatta suunnitella, vaan käytä aikasi itseesi ja anna tunteiden ja ajatusten tulla.

      Puhu.

      Tsemppiä!

      • Anonyymi

        Kiitos paljon sinulle sanoistasi ja neuvoistasi, tsempistä, kaikkea niitä tarvitsin! Ja päihteitä en onneksi käytä lainkaan ettei siitä ole pelkoa.

        Voi kun olisi joku kaveri joka tulisi ja lähtisi vaikka mun mukaan luontoon kävelylle kun tuntuu ettei yksin vaan nyt saa lähdettyä vaikka kuinka haluaisikin. Niin kumma olo kuin olisi tosiaan ihan lamaantunut ja vain sidottu sohvaan ja ajatukset kiertää samaa kehää. Ja reagoin tosiaan myös hyvin somaattisesti erityisesti vatsalla mutta myös päänsärky, niska-hartiajumit melkoiset...Niin kokonaisvaltainen jännitystila päällä ilmeisesti koko ajan.

        Mutta oikeasti helpottaa lukea ihmisten ajatuksia ja neuvoja ja ihana huomata, että on vielä hyviäkin ja empaattisia ihmisiä olemassa, varsinkin kun oma mies ei omaa mitään tunteita tällä hetkellä eikä tunnu kuin jatkavan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut enkä kyllä halua olla tekemisissäkään hänen kanssaan, en pysty. Sattuu vielä liikaa. Ja teki niin inhottavan ja ilmeisesti hyvinkin suunnitellun tempun. :( Yhtä aikaa tosi pettynyt, vihainen, surullinen ja ihan kaikkea.

        Kaunista ja hyvää syksyä sinulle! -Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos paljon sinulle sanoistasi ja neuvoistasi, tsempistä, kaikkea niitä tarvitsin! Ja päihteitä en onneksi käytä lainkaan ettei siitä ole pelkoa.

        Voi kun olisi joku kaveri joka tulisi ja lähtisi vaikka mun mukaan luontoon kävelylle kun tuntuu ettei yksin vaan nyt saa lähdettyä vaikka kuinka haluaisikin. Niin kumma olo kuin olisi tosiaan ihan lamaantunut ja vain sidottu sohvaan ja ajatukset kiertää samaa kehää. Ja reagoin tosiaan myös hyvin somaattisesti erityisesti vatsalla mutta myös päänsärky, niska-hartiajumit melkoiset...Niin kokonaisvaltainen jännitystila päällä ilmeisesti koko ajan.

        Mutta oikeasti helpottaa lukea ihmisten ajatuksia ja neuvoja ja ihana huomata, että on vielä hyviäkin ja empaattisia ihmisiä olemassa, varsinkin kun oma mies ei omaa mitään tunteita tällä hetkellä eikä tunnu kuin jatkavan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut enkä kyllä halua olla tekemisissäkään hänen kanssaan, en pysty. Sattuu vielä liikaa. Ja teki niin inhottavan ja ilmeisesti hyvinkin suunnitellun tempun. :( Yhtä aikaa tosi pettynyt, vihainen, surullinen ja ihan kaikkea.

        Kaunista ja hyvää syksyä sinulle! -Ap

        Tuo ajatusten kiertäminen on niin tuttua. Se kestää aikansa, mutta se juuri osoittaa että prosessoit tapahtunutta.

        Sinä selviät tästä. Se, että pystyt täällä erittelemään asioita ja toimit järjellisesti on iso juttu. Tulet ulos tästä vaiheesta ihan kelpo tyyppinä ja kokemusta rikkaampana (tuolta ei varmaan nyt tunnu, mutta joskus tästä on kulunut vuosi 😊)

        Itse tuli jätetyksi toisen miehen vuoksi pari vuotta sitten ja olin ihan sumussa muutaman kuukauden. Kävelin parhaimmillaan 38000 askelta päivässä.

        Veisin sinut metsään kävelylle mieluusti, mutta koska elämä ja tämä palsta, niin vain kuvainnollisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ajatusten kiertäminen on niin tuttua. Se kestää aikansa, mutta se juuri osoittaa että prosessoit tapahtunutta.

        Sinä selviät tästä. Se, että pystyt täällä erittelemään asioita ja toimit järjellisesti on iso juttu. Tulet ulos tästä vaiheesta ihan kelpo tyyppinä ja kokemusta rikkaampana (tuolta ei varmaan nyt tunnu, mutta joskus tästä on kulunut vuosi 😊)

        Itse tuli jätetyksi toisen miehen vuoksi pari vuotta sitten ja olin ihan sumussa muutaman kuukauden. Kävelin parhaimmillaan 38000 askelta päivässä.

        Veisin sinut metsään kävelylle mieluusti, mutta koska elämä ja tämä palsta, niin vain kuvainnollisesti.

        Voi kiitos niin paljon sanoistasi ja kannustamisesta, rohkaisusta. Ja uskon sinua kyllä ihan täysin kun olet saman kokenut elämässäsi niin sellainen ihminen tietää kyllä mitä se on vaikka totta kai kaikki ihmiset yksilöinä reagoivat omilla tavoillaan, toiset voimakkaammin ja toiset pääsee ehkä vähän helpommalla.

        Mutta olen pahoillani sinun erostasi ja tuskasta jota olet kokenut ja huh hurjat askelmäärät olet kyllä päivien aikana silloin tallannut. Mutta tuo sumussa olemisen ilmaus oli juurikin hyvä, itsestä tuntunut nyt tämän ekan viikon aikana just kuin oisi vaan sumun peitossa eikä tosiaan edes ymmärrä vielä kunnolla asiaa.

        Ja kiitos myös virtuaalisesta metsälenkistä yhdessä, se oli kivasti ajateltu. Hyvää yötä ja rauhallista unta sinne jonnekin!


    • Anonyymi

      Et jää odottelemaan mitään tavaroiden lähettämistä. Järjestät itsellesi seuraa ja apua, jonka kanssa käyt tavarasi hakemassa. Et jää keskustelemaan sen kummempia ukon kanssa. Otat tavarasi, häivyt ja annat paskan olla, sillä paskahan noin käyttäytyvä ihminen on.

      Ero pelottaa ja surettaa ja siitä kaikesta tulee helposti ihan fyysisesti paha olo. Itkut pitää itkeä ja niitä tulee. Vaan älä jää niihin vellomaan. Keksit tekemistä, järjestät käytännön asiat, juttelet ystäville ja kavereille. Ja siis tosiaan hoida kaikki käytännön asiat mahdollisomman nopeasti. Siitä tulee vain pahempi olo, jos ne jättää venymään.

      • Anonyymi

        Kiitos myös sinulle kovasti kun kommentoit, nimenomaan pakko antaa noin alhaisen ihmisen olla enkä tosiaan pysty edes mihinkään yhteydenpitoon nyt niin ikävästi teki. Halveksin häntä melkein.

        Sepä juuri kun siihen suruun ja näihin tunnetiloihin ei saisi jäädä vellomaan vaan pitäisi päästä liikkeelle edes suihkuun ja vähän ulos ja herätä niin sanotusti tästä kauhun sumusta jossa nyt ollut pari päivää, sain siis maanantaina vasta tietää kaiken kun aloin kyselemään milloin voisin palata jo, että eikö olisi jo aika. En tiedä milloin olisi edes kertonut muuten.

        Hyvät ystävät olisivat nyt kullanarvoisia mutta kaikilla omat elämänsä ja hyvin menee etteivät ehkä edes ymmärrä miten näin voi käydä. En ole vielä kertonutkaan kellekään. En ole jaksanut. Mutta pakko vaan toivoa ja uskoa, että tämä olotila sekä fyysisesti että henkisesti helportaali jossain vaiheessa.

        Hyvää syksyä ja viikonloppua sinullekin! -Ap


    • Puolentoista vuotta osin yllättävästä erosta, rouva sai nopean ahaa-elämyksen tehdä nopeita muutoksia elämäänsä. Kahteen elämään. Ei tinkimisen varaa. En tiedä oliko kolmatta pyörää, eikä sen ole väliäkään, tapahtunut mikä tapahtunut.

      Keskity mahdollisimman paljon omiin asioihisi, niihin joita voit tehdä/hoitaa/suorittaa, se edistää omaa tilannettasi ja vie hetkellisesti ajatukset pois kivusta, kun se ongelma tosiaan on se, että ajatukset jäävät kiinni tiettyihin asioihin pyörimään.

      Itselle parasta lääkettä oli(on) omien asioiden edistäminen, työ ja etenkin luonnossa liikkuminen, metsässä mieli ja sielu lepäävät. Kunhan saa ajatukset pois siitä, minkä ympärillä ne kiertävät tahtomattakin. Toki aikaa on jo kulunut, tilanne on muuttunut ja ajatukset suuntautuvat jo kohti tulevaa, mutta silti ajoittain kaipaa terävää huomion hajottamista.

      Sinä tulet voittajana ulos tästä tulipesästä, mutta kova matka se on taittaa ❤

      • Anonyymi

        Hyvää viikonloppua ja kiitos tosi paljon sinun tarinastasi, ikävää että myös sinun puolisosi päätti yhtäkkiä kääntää kelkkansa eikä mitään neuvoteltavaa ollut. Mitäpä siinä voi sitten tehdä enää, ei yhtään mitään. On vaan pakko niin sanotusti luovuttaa. Mutta onneksi vaikutat voivan jo paremmin ja olet saanut etäisyyttä asiaan ja toipuminenkin vauhdissa.

        Luonto ja metsä, järvenranta ovat minullekin henkireikiä olleet aina hankalissa tilanteissa elämässä...Nyt en jotenkin ole vielä jostain syystä pystynyt tai jaksanut edes luontoon ja se huolettaa vähän kun siellä tosiaan saisi olla ihan rauhassa ja yrittää keskittyä luonnon seuraamiseen mitä milloinkin siellä on riippuen vuodenajasta. Mutta olen nukkunut niin huonosti ja vähän, että sekin varmaan vaikuttaa kaikkeen ettei tunne jaksavansa yhtään mitään.

        Kova matka on edessä minulla sen tiedän mutta uskon myös sinua kun tsemppaat, että tästäkin tulikokeesta voi selvitä vielä joku päivä voittajana. Samoin sinä tulet selviämään ja oletkin jo paljon lähempänä maaliviivaa kuin minä. Kaikkea hyvää syksyysi ja mukavia ruskaretkiä metsään! :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää viikonloppua ja kiitos tosi paljon sinun tarinastasi, ikävää että myös sinun puolisosi päätti yhtäkkiä kääntää kelkkansa eikä mitään neuvoteltavaa ollut. Mitäpä siinä voi sitten tehdä enää, ei yhtään mitään. On vaan pakko niin sanotusti luovuttaa. Mutta onneksi vaikutat voivan jo paremmin ja olet saanut etäisyyttä asiaan ja toipuminenkin vauhdissa.

        Luonto ja metsä, järvenranta ovat minullekin henkireikiä olleet aina hankalissa tilanteissa elämässä...Nyt en jotenkin ole vielä jostain syystä pystynyt tai jaksanut edes luontoon ja se huolettaa vähän kun siellä tosiaan saisi olla ihan rauhassa ja yrittää keskittyä luonnon seuraamiseen mitä milloinkin siellä on riippuen vuodenajasta. Mutta olen nukkunut niin huonosti ja vähän, että sekin varmaan vaikuttaa kaikkeen ettei tunne jaksavansa yhtään mitään.

        Kova matka on edessä minulla sen tiedän mutta uskon myös sinua kun tsemppaat, että tästäkin tulikokeesta voi selvitä vielä joku päivä voittajana. Samoin sinä tulet selviämään ja oletkin jo paljon lähempänä maaliviivaa kuin minä. Kaikkea hyvää syksyysi ja mukavia ruskaretkiä metsään! :)

        Kiitos :)

        Pitkällä olen jo ja tiesin kyllä alusta alkaen, että lopulta tulen putkesta ulos voittajana, mutta matka on pitkä ja kivulias. Enkä tietysti olisi halunnut sille matkalle, mutta aina ei voi valita matkaansa, vain tavan jolla sen tekee.

        Koita ystävä hyvä päästä luontoon, vaikka tuntuu nyt vaikealta lähteä sinne eikä voimia oikein ole. Itselle ensimmäiset retket olivat yhtä itkua, mutta hiljalleen pääsin taas kiinni mielenrauhaan ja vajosin metsän elämään mukaan. Jo nyt maailma unohtuu metsässä ja saan olla yhdessä jonkin itseäni isomman kanssa, ihan rauhassa.

        Kaunista syksyä ja elämän rakkautta, aurinko nousee taas uudelleen :)


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Kiitos :)

        Pitkällä olen jo ja tiesin kyllä alusta alkaen, että lopulta tulen putkesta ulos voittajana, mutta matka on pitkä ja kivulias. Enkä tietysti olisi halunnut sille matkalle, mutta aina ei voi valita matkaansa, vain tavan jolla sen tekee.

        Koita ystävä hyvä päästä luontoon, vaikka tuntuu nyt vaikealta lähteä sinne eikä voimia oikein ole. Itselle ensimmäiset retket olivat yhtä itkua, mutta hiljalleen pääsin taas kiinni mielenrauhaan ja vajosin metsän elämään mukaan. Jo nyt maailma unohtuu metsässä ja saan olla yhdessä jonkin itseäni isomman kanssa, ihan rauhassa.

        Kaunista syksyä ja elämän rakkautta, aurinko nousee taas uudelleen :)

        Kauniisti kirjoitettu ja varsinkin nuo loppulauseet, tuli vähän tippa silmään, no itkua tulee nyt vähän väliä mutta kyllä maailmaan itkua mahtuu ja loppuu sekin aikanaan. Kiitos paljon kaikesta tsempistä ja sanoistasi sinulle ja toivon sulle pelkkää hyvää tästä eteenpäin matkan tekoon jo paljon valoisammilla poluilla. Olet päässyt jo pitkästi matkaa pois pahasta. Minä tulen perässä täältä vielä...

        Luontoon on kova kaipuu mutta edelleen on joku ihme lamaantunut olotila ettei oikein osaa eikä pysty mihinkään ja tarvisi suunnilleen jonkun, joka pakottaisi kanssaan vaikka ulos metsään hetkeksi. Tiedän kyllä, että se auttaa eikä ikinä voi tehdä huonoa mutta luotan, että lähipäivinä se aika tulee että on aika lähteä taas kävelyille ja hakemaan rauhaa luonnosta. Ja toivon, että siitä se taas lähtee pikku hiljaa ne elämän normirutiinit.

        Päivä on todella valjennnut tänäänkin ja maailmassa kaikki jatkuu kuten ennenkin niin eiköhän minunkin elämäni taas jossain vaiheessa. Kiitos vielä ja iloa, valoa ja rakkautta sinullekin elämäsi hetkiin!


    • Anonyymi

      Älä suostu puolison saneluun tässä asiassa, vaan sinulla on ihan oikeus käydä/ olla teidän yhteisessä kodissa ja hakea sieltä haluamiasi tavaroita, jos et sinne halua jäädä.

      Toinen neuvo. Mene lääkäriin hakemaan ainakin nukahtamislääkkeitä (ovat kevyitä rauhottavia).

      • Anonyymi

        Kiitos sullekin paljon kun olet ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa, jopa tänne kirjoittaminen helpottaa edes hetkeksi oloa kun hetken keskittyy johonkin muuhun kuin murehtimiseen. Mutta joo minä ajattelin myös noin, ja olen ehdottanut että menisin muutamaksi päiväksi sinne mutta hän on suoraan kieltänyt etten voi niin kauan kunnes hän pääsee johonkin pois eikä se ole vielä ollut mahdollista ja nyt hällä iltavuoroviikko töissä eli erittäin huono aika. Ja mulla on kuulemma mahdollista olla täällä äidillä eli on katto pään päällä ja hänelläkin kuulemma pakko olla kun käy töissä työpaikalla eikä etänä niin kuin minä.

        Lähettää muutamia juttuja nyt postissa, jotka mun on pakko saada mahdollisimman pian ja muusta en vielä tiedä, ei suostu puhumaan asioista eikä miten asiat hoidetaan. Tämä tilanne on tosi ahdistava ja niin joka tapauksessa siihen kotiin en itse halua ainakaan jäädä, että suuria muutoksia tulee elämään nyt paljon kun mahdollisesti muutto takaisin tänne kotikonnuille ja työpaikan jatkokin nyt mietinnässä. Kaikki menee ehkä uusiksi koko elämässä. Ja tosiaan olen 400 km päässä niin ihan muutamassa tunnissa ei vaan käydä äkkiä jotain hakemassa vaan veisi jonkun verran aikaa ja ainakin muutaman päivän.

        Ja lääkäriin olen varmaan ihan lähipäivinä menossakin käymään, että miten tässä jaksaa ja saisi itsensä jotenkin voimaan edes fyysisesti vähän paremmin ja että saisi paremmin nukutuksi. -Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos sullekin paljon kun olet ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa, jopa tänne kirjoittaminen helpottaa edes hetkeksi oloa kun hetken keskittyy johonkin muuhun kuin murehtimiseen. Mutta joo minä ajattelin myös noin, ja olen ehdottanut että menisin muutamaksi päiväksi sinne mutta hän on suoraan kieltänyt etten voi niin kauan kunnes hän pääsee johonkin pois eikä se ole vielä ollut mahdollista ja nyt hällä iltavuoroviikko töissä eli erittäin huono aika. Ja mulla on kuulemma mahdollista olla täällä äidillä eli on katto pään päällä ja hänelläkin kuulemma pakko olla kun käy töissä työpaikalla eikä etänä niin kuin minä.

        Lähettää muutamia juttuja nyt postissa, jotka mun on pakko saada mahdollisimman pian ja muusta en vielä tiedä, ei suostu puhumaan asioista eikä miten asiat hoidetaan. Tämä tilanne on tosi ahdistava ja niin joka tapauksessa siihen kotiin en itse halua ainakaan jäädä, että suuria muutoksia tulee elämään nyt paljon kun mahdollisesti muutto takaisin tänne kotikonnuille ja työpaikan jatkokin nyt mietinnässä. Kaikki menee ehkä uusiksi koko elämässä. Ja tosiaan olen 400 km päässä niin ihan muutamassa tunnissa ei vaan käydä äkkiä jotain hakemassa vaan veisi jonkun verran aikaa ja ainakin muutaman päivän.

        Ja lääkäriin olen varmaan ihan lähipäivinä menossakin käymään, että miten tässä jaksaa ja saisi itsensä jotenkin voimaan edes fyysisesti vähän paremmin ja että saisi paremmin nukutuksi. -Ap

        "Mutta joo minä ajattelin myös noin, ja olen ehdottanut että menisin muutamaksi päiväksi sinne mutta hän on suoraan kieltänyt etten voi niin kauan kunnes hän pääsee johonkin pois eikä se ole vielä ollut mahdollista ja nyt hällä iltavuoroviikko töissä eli erittäin huono aika"

        Teet niin kuin haluat, mutta en edelleenkään suostuisi saneluun. Jos olette eläneet vuosi kausia yhdessä, niin ei asiat hetkessä voi muuttua niin, ettei hetkeäkään voisi elää saman katon alla, jos on tahtoa. Jotain tässä nyt ehkä halutaan salata tai sitten hän on vaan sen verran raukkamainen, ettei pysty kohtaamaan sinua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mutta joo minä ajattelin myös noin, ja olen ehdottanut että menisin muutamaksi päiväksi sinne mutta hän on suoraan kieltänyt etten voi niin kauan kunnes hän pääsee johonkin pois eikä se ole vielä ollut mahdollista ja nyt hällä iltavuoroviikko töissä eli erittäin huono aika"

        Teet niin kuin haluat, mutta en edelleenkään suostuisi saneluun. Jos olette eläneet vuosi kausia yhdessä, niin ei asiat hetkessä voi muuttua niin, ettei hetkeäkään voisi elää saman katon alla, jos on tahtoa. Jotain tässä nyt ehkä halutaan salata tai sitten hän on vaan sen verran raukkamainen, ettei pysty kohtaamaan sinua

        Nimenomaan en tiedä onko joku kolmas ihminen kuviossa jo täysillä mukana, olen sitä epäillyt koko kesän ja elokuussa kesäloman koko ajan kiinni puhelimella ja jonkun kanssa naputteli jatkuvasti ja kysyinkin suoraan mistä kyse kun puhelin on mukana vessassa ja suihkussakin ja ihan joka paikassa kun tekee ruokaa jne.niin kuulemma foorumeille kirjoittelee.

        Ja nyt välttelee minua ja asioista puhumista ja koko hommaa, tietää että tilanne on jotenkin saatava selvitettyä eteenpäin mutta ilmeisesti kokee ettei pysty kohtaamaan minua ainakaan nyt heti vielä ja kunnes itse pääsee johonkin voisin vasta mennä.

        Ja on tässä vielä yksi iso paha susi eli väkivalta jota ollut ja sanoi ettei enää kertaakaan siihen voi eikä halua turvautua siksi parempi ettei kohdata yhtä aikaa ettei vaan tule riitaa asioista. Meillä on nimittäin paljon riidelty koko avioliiton ajan ja se meidän suurin ongelma ollutkin avioliitossa että riitoja tulee milloin mistäkin ja väkivalta tullut niihin mukaan.😞 Että joo kyllä tässä on monia asioita jotka vaikeuttaa kaikkea ja varmasti ihmetyttää ihmisiä, joilla itsellä normaali parisuhde tai avioliitto. Kaikilla ei ole niin normaalia ollut vaan eikä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan en tiedä onko joku kolmas ihminen kuviossa jo täysillä mukana, olen sitä epäillyt koko kesän ja elokuussa kesäloman koko ajan kiinni puhelimella ja jonkun kanssa naputteli jatkuvasti ja kysyinkin suoraan mistä kyse kun puhelin on mukana vessassa ja suihkussakin ja ihan joka paikassa kun tekee ruokaa jne.niin kuulemma foorumeille kirjoittelee.

        Ja nyt välttelee minua ja asioista puhumista ja koko hommaa, tietää että tilanne on jotenkin saatava selvitettyä eteenpäin mutta ilmeisesti kokee ettei pysty kohtaamaan minua ainakaan nyt heti vielä ja kunnes itse pääsee johonkin voisin vasta mennä.

        Ja on tässä vielä yksi iso paha susi eli väkivalta jota ollut ja sanoi ettei enää kertaakaan siihen voi eikä halua turvautua siksi parempi ettei kohdata yhtä aikaa ettei vaan tule riitaa asioista. Meillä on nimittäin paljon riidelty koko avioliiton ajan ja se meidän suurin ongelma ollutkin avioliitossa että riitoja tulee milloin mistäkin ja väkivalta tullut niihin mukaan.😞 Että joo kyllä tässä on monia asioita jotka vaikeuttaa kaikkea ja varmasti ihmetyttää ihmisiä, joilla itsellä normaali parisuhde tai avioliitto. Kaikilla ei ole niin normaalia ollut vaan eikä ole.

        Mutta on myös raukkamainen ja alhainen, jonka myönsi tavallaan itsekin, että joutui valehtelemaan kaikesta että lähdin tänne äidille ja niin sai minut pois sieltä nyt hetkeksi ainakin.

        Itse voin edelleen tosi huonosti, näen painajaisia koko ajan minkä nukun ja syöminen tosi heikkoa, olen suoraan sanottuna jo ihan uuvuksissa. Vaikka kuinka on minkälainen ihminen ja tosi alhainen valheidensa kanssa niin silti tämä sattuu minuun ja koko elämä on ihan sekaisin taas yhtäkkiä ja valtavan isoja muutoksia tiedossa.


    • Anonyymi

      Oikeastaan, siis realistisesti, sinun pitäisi olla ikionnellinen kun mies teki elämänsä ainoan, oikean ja kunnon päätoksen - kirjaimellisesti poistuu sinun elämästä!

      Tuon tason mieheltä ei tosin olisi voinutkaan odottaa mitään hienotunteisempaa ja älykkäämpää tapaa ilmoittaa se. Tuo valehteleva pahoinpitelijä käyttäytyi juuri omalla tavallaan - se ei osaa muuta.

      Miksi et säästäisi kyyneleitäsi mihin tahaansa paljon arvokkaampaan?!
      Ero tuosta oliosta EI ole surusi arvoista.

      • Anonyymi

        Kiitos paljon sinulle sanoistasi ja kannustamisesta, olet todella oikeassa että olen jo aivan liikaakin vuodattanut niitä kyyneliä hänen vuokseen ja ei hän niitä ansaitse ainakaan yhtään ainutta. Ja totta myös se, että eipä hän kykene vaan totuutta puhumaan asioista eikä keskustelemaan oikeasti ja asiallisesti mistään niin eihän tämän tietenkään olisi pitänyt minulle olla niin suuri yllätys mutta en yksinkertaisesti tiedä miksi pääsi niin pahoin muka silti yllättämään. En oikeasti tiedä sitäkään miksi sattuu näin paljon.

        Ja järkeni sanoo kyllä täysin, että tämä on lopulta ainut ja paras vaihtoehto elämän jatkamiseen ja että minä muutan kokonaan sieltä pois ja saamme myös kunnon välimatkan toisiimme ja eroomme. Mutta tunteet tulevat ilmeisesti jotenkin jälkijunassa ja välillä lyövät järjen yli ja tuntuu ettei tästä voi selvitä hengissä vaikka nimenomaanhan selviän hengissä tästä kun ei enää satu mitään pahaa eikä ikävää. Mutta tuleehan tämä aikaa viemään koko prosessi kuitenkin kokonaisuudessaan eihän sille mitään voi mutta eiköhän se aika paranna ja auta niin kuin kliseesanonta menee mutta se on monessa asiassa kyllä usein paikkansa pitänyt ja jospa tässäkin elämän vaiheessa. -Ap


    • Anonyymi

      Meillä oli helppo ero, oltiin avoliitossa. Sovimme vain että lähdetään omalle tielle.

      Olen pysynyt sinkkuna siitä asti.

      Ahdistukseeni sain apua soittamalla auttavaan puhelimeen, syynä ei ollut avoero.

      • Anonyymi

        Hienoa kuulla, että joillakin ero voi mennä noin hyvin ja helposti ja sovussa. Se on varmasti hyvin helpottavaa siinä tapauksessa joskin tietysti myös vaikeimmissa eroissa sitten ehkä myöhemmin. Mutta aluksi sattuu ja on vaikeaa.

        Kaikkea hyvää sinulle myös jatkoon ja nauti elämästä sinkkuna nyt! -Ap


    • Anonyymi

      Se on paska tunne.. tiedän sen kokeneena. Enään en sitä halua kokea, jos tulee tilanne missä tämä tunne tulee mielummin lopetan elämän oman käden kautta

      • Anonyymi

        Eron jälkeen on kyllä tosi inhottava olo joka tavalla ja itsellä tullut ainakin niin moninaisia oireita ja eilen vielä toisen koronapiikin saaneena on erittäin ikävä olo nyt ja vatsaoireet ja ruokahaluttomuus huipussaan eron jälkeen . Sain jo ekasta rokotteesta samoja, joten osasinkin pelätä näitä oireita. Mutta edelleen suren myös eroa vaikkei tietenkään suremista ole joten kaikki oireet yhteen niin joo ei yhtään kivaa. :( 😞 Itse olen ajatetellut myös sinkkuna oloa josko ei tarvisi eroja enää kohdata. Mutta aika näyttää tietenkin! Tsemppiä sulle kovasti ja voimia!!! -Ap


      • Anonyymi

        Älä nyt ihmeessä sellaista edes harkitse että itsesi lopettaisit jos alkaisi entisenlaisesti ahdistaa. Se menee ohi jos muuten olet suht koht terve.


    • Anonyymi

      Voimia sinulle!! Jos jaksat, lue minun vähän vastaava teksti. Kirjoitin sen tänään 10.11. En tunne sinua mutta yritetään selvitä!!

      • Anonyymi

        Hei, jos tämä oli aloittajalle niin kiitos lämpimästi ja täytyypä lukea sinun tarinasi ja tuskasi kunhan ehdin...ja samoin sinulle joka lailla jaksamista ja tsemppiä kestää kaikki kauheat tuntemukset ja järkytys. Kohtalotovereita siis on olemassa. Koitetaan jaksaa ja selvitä vahvempina jossain vaiheessa eteenpäin elämässä. Voimaa ja valoa jostain ihan pienestäkin meille molemmille!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      453
      2341
    2. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      238
      2086
    3. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      189
      1602
    4. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      109
      1581
    5. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      3
      1361
    6. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      53
      1355
    7. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      152
      1345
    8. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      52
      1236
    9. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      68
      1115
    10. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      101
      1069
    Aihe