Vaikka sinkut palsta onkin niin aika moni näyttää kuitenkin kaipaavansa suhdetta. Mun kysymys miksi? Eikö sen kaipuu pitäisi tulla vasta sitten jos tapaa mielenkiintosen henkilön? Varsinkin monelle naiselle tuntuu olevan ns. normitila olla suhteessa vaikka äijä ei niinkään herätä fiiliksiä.
Itse olen nussinut viimeeksi 2006. Nuorena sitä tapahtu paljonkin mutta näin 31 vuotiaana jotenkin tykkään tästä yksinolosta. Korona oli siltä kantilta hyvä että ei tarvi sukuloida. Kyllähän useita kertoja ois nussimaan päässy mut jotenkin nettiporno on aiheuttanu sen että kyl sen naisen pitäs olla helvetin hyvännäkönen.
Prisma tai mikä tahansa marketti on hyvä kertomaan totuuden siitä mikä se kohtalo on oikeesti sitte aviossa. Paperilla näyttää hyvältä. Eilen tuli yks 3 lapsen perhe vastaan ja äijä oli ihan perus silmälasipäinen heppu, tusinassa 13. Nainen oli ehkä 160cm ja 100kg. Oman ymmärryksen mukaan parisuhteeseen liittyy seksi. En tiedä mistä niin kovia huumeita saa että seksi liittyy tuohon suhteeseen.
Mun paras kaveri on tällänen suhdetyyppi ja jos joskus tulee jostai maagisesta pillun saamisesta ni aina kertoo "mul on sentää muija". On sillä muija ja ollu muijia mut kaikki ne vaan on ihan saatanan roskiksien näkösiä ja mikä naurettavinta, nykyinen on kääpiö. 123cm pituudeltaan ja kaiken lisäksi alkoholisti.
Seksi on paljon muuta kun runkkaaminen mutta tunti aktin tai runkkaamisen jälkeen fiilis on kuitenkin sama. Miksi nussia ellei siihen ole tarjolla parasta laatua? Ennen kävin viikottain ravintolassa mutta enää en tule syömään yhdessäkään ravintolassa. Tunti illallisen jälkeen maha on yhtä täynnä söitkö 70 euron illallisen vai makkarasoppaa kotona.
Itse olen nussinut viimeeksi 2006. Nuorena sitä tapahtu paljonkin mutta näin 31 vuotiaana jotenkin tykkään tästä yksinolosta. Korona oli siltä kantilta hyvä että ei tarvi sukuloida. Kyllähän useita kertoja ois nussimaan päässy mut jotenkin nettiporno on aiheuttanu sen että kyl sen naisen pitäs olla helvetin hyvännäkönen.
Prisma tai mikä tahansa marketti on hyvä kertomaan totuuden siitä mikä se kohtalo on oikeesti sitte aviossa. Paperilla näyttää hyvältä. Eilen tuli yks 3 lapsen perhe vastaan ja äijä oli ihan perus silmälasipäinen heppu, tusinassa 13. Nainen oli ehkä 160cm ja 100kg. Oman ymmärryksen mukaan parisuhteeseen liittyy seksi. En tiedä mistä niin kovia huumeita saa että seksi liittyy tuohon suhteeseen.
Mun paras kaveri on tällänen suhdetyyppi ja jos joskus tulee jostai maagisesta pillun saamisesta ni aina kertoo "mul on sentää muija". On sillä muija ja ollu muijia mut kaikki ne vaan on ihan saatanan roskiksien näkösiä ja mikä naurettavinta, nykyinen on kääpiö. 123cm pituudeltaan ja kaiken lisäksi alkoholisti.
Seksi on paljon muuta kun runkkaaminen mutta tunti aktin tai runkkaamisen jälkeen fiilis on kuitenkin sama. Miksi nussia ellei siihen ole tarjolla parasta laatua? Ennen kävin viikottain ravintolassa mutta enää en tule syömään yhdessäkään ravintolassa. Tunti illallisen jälkeen maha on yhtä täynnä söitkö 70 euron illallisen vai makkarasoppaa kotona.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ei mitään ongelmaa, kukin makunsa mukaan. Ennen teeskenneltiin enemmän pidettäessä parisuhdetta normina, otettiin ensimmäinen eteen osuva suunnillleen sopiva. Nykyään ne on varmasti aidompia pahimmin luonnevikaisten siirryttyä syrjään noista kuvioista. Nettiporno on ehdottomasti hyvä asia, vähentänyt varmasti perhehelvettejä.
"Eikö sen kaipuu pitäisi tulla vasta sitten jos tapaa mielenkiintosen henkilön?"
-No silloin viimeistään se tuleekin. Moni vaan tykkää läheisyydestä ja intimiteettiydestä parisuhteessa. Eikä kaikki välitä siitä nussimisesta, kuten ilmaisit ilman tunteita ja muutakin yhteistä intressiä.
Mulle henkilökohtaisesti sinkkuus tarkoittaa todellakin sinkkuutta, mihin ei sisälly edes säätöjä. Olen yksin kirjaimellisesti, kun olen sinkku. Edes tosiaan rusinoita pullasta en nypi, siis käy hässimässä ketään enkä kenenkään kanssa.
Ja taas seksi tulee kuvioon vasta, jos seurustelen, olen parisuhteessa. Ja seurusteluun ryhdyn, jos tykkään ihmisestä kokonaisvaltaisesti. Ei seksi edellä.
Suhteessa ollaan, koska viihdytään yhdessä ja tunnetaan tunteita, mitään muuta älykästä syytä en keksi. Eikä sulje pois sitä, että pitkissä suhteissa on nousut ja laskut viihtymisessä, ne on osa ihmisen omaa murrosta. Ei suhteen tarvi silti heti lopoua, jos on ajanjaksoja kun ei ole fiilikset katossa, kunhan tunteita yhä on.
Jos niitä murroksia ei kestä, ei kannata pitkää suhdetta tavoitellakkaan. Lyö leikin kesken aina, kun on vähänkään vaikeampaa tai tulee vastoinkäymisiä.
Ts. hengailee vaan kevytsuhteissa mistä on helppo lähteä, kun ei huvita enää. Well, en kaipaa niitä.
Ja en määrittelisi ihmistä parisuhde tyypiksi, jos se vaan roikkuu suhteessa, kuhan joku on todella sitä mitenkään ylläpitämättä ja vaivaa näkemättä. Oikeasti parusuhde vaatii panostusta.
Se on pikemminkin sinkkutyyppi, joka ei osaa olla yksin.
Siis se roikkuja, jolla ei ole tunteitakaan, fiiliksiä.
Joka kuorii kerman päältä.
Oon välillä miettinyt vähän samoja juttuja. Mutta hyvähän se on jos ja kun muille kelpaa. Ronkelit runkkaa, on vanha sanonta ja pitää kutinsa omallakin kohdalla.
Ja toisaalta ronkelit pitää myös kiinni, jos on hyvän löytänyt. Just kun ei niitä hyviä joka oksalla istu.
Sinkkuus=Seksi.
Voi pahus, kun oletkin vanha. Itsehän olen ikinuori 45 vuotias.
>Simiti<
Mielenkiintoinen juttu itselleni kun kaupunkilainen, niin MM-ralli ja eräs erikoiskoe kaupungin eli Harjun koe, tekisi mieli käydä vilkiuilemassq tuota.
Sivusta, ei se suhde ole aina pelkkää ulkonäköä. Hyvän luonteen merkitys on suuri, jos suhteesta haluaa pitempikestoisen. Olen laittanut merkille sen, että jos toinen kokee itsensä keskivertoa kauniimmaksi, vaikuttaa myös luonteeseen negatiivisesti. Toisesta tulee samalla vaativampi. Toisista jopa itsekkäämpi ja ylimielisesti.
Kauneus ei ole aina hyvä juttu. Sisäinen kauneus on parasta, mut ulkoinen toki hyvä olla kohtuullinen. Kauniimmat yleensä käytetympiäkin (irtosuhteilu). Samalla ailahtelevampia käytökseltään, mennyt jättää aina jälkensä. Itse koen, sillai ulkoisen tärkeäksi, et jollei toinen huolehdi itsestään, niin mitä se arki voi olla sellaisen kanssa?
Lisäkilot vaikeuttaa aina arkea jollain tavalla, katkeroituminen reilusti ylipainoisilla todennäköisempää kuin normaaleilla, joka myös ymmärrettävää ulkoisen paineen myötä? Moni ei katso hyvällä heitä. Siksi itse näin koen. Harmonia löytyy, kun on ymmärrystä ja kunnioitusta toista kohtaan.
Luottamuksen puute tai sen rakentamisen vaikeus estää lähentymistä. Löytyykö dialogissa kemiaa kahden ihmisen välillä? Pettymykset syö uskoa kaikkeen.
Aika moni naiset kivoja kun ne ei ole omia tai ei seurustella vaan tapaillaan mut suhteessa muuttuvat ilkeiksi ja häijyiksi ja kwaakkuvat kuin varikset mut jos haluaa naisista parhaimman puolen niin kannattaa vain tapailla aina silloin tällöin tai kun tekee mieli naista ja sit voikin taas hetkeksi tehdä omia juttujaan
Olenkohan jotenkin outo, kun en oikeastaan edes ymmärrä otsikon kysymystä? En mä mitenkään erityisesti pidä sinkkuudesta tai ole myöskään pitämättä siitä. Mä nyt satun olemaan sinkku ja ei siinä ole itselleni sen kummemmin pohdittavaa.
En mä mieti sinkkuutta mitenkään aktiivisesti. Kunhan nyt vaan elän elämääni, jossa kaikki on varsin hyvin. Joskus olisi kiva, kun olisi joku, jonka kainaloon käpertyä ja toisinaan on ihanaa, kun saa olla omassa rauhassa ja tehdä asiat täysin oman mielen mukaan.
Huonon parisuhteen sinkkuus voittaa mennen tullen. Hyvä parisuhde taas olisi (ehkä) sinkkuutta parempi vaihtoehto. Sanon ehkä, kun en lopulta ole varma onko sellaista minusta hyvää parisuhdetta olemassakaan.
Eli tapailu silloin tällöin tai kun tarve on se parhain
En ole koskaan vain tapaillut ketään. Mulla ei ole minkään valtakunnan kiinnostusta kevytsuhteisiin.
Se on vain se tunne, että joskus olis kiva käpertyä jonkun kainaloon. Tunne ei tarkota, että tekisin asialle siinä hetkessä mitään. Se hetki olis huonoin mahdollinen hetki etsiä seuraa ja tulisi taatusti valittua sutta ja sekundaa. Mulle ihminen ei ole mikään "hetken huvi". En mä saisi sellasesta mitään irti.
Minä olen kokeillut molempia. Sekä parisudetta että yksin elämistä, ja yksin eläminen voittaa 10-0.
En ole edes irtosuhteita harrastanut muutamaan vuoteen. Ei vain kiinnosta.
Tietyn tapahtuman jälkeen tajusin miten ainutkertainen elämä on ja miten itse asiassa hauras on lanka elämän ja kuoleman välillä.
On alkanut tajuta miten hirvittävän tärkeää on elää tämä meille annettu elämä parhaansa mukaan niin, että osaa nauttia ja iloita joka päivästä. On sitten vastoinkäymisiä tai muita murheita ja harmeja. Ja omalla kohdallani se paras on elää vapaana ja keskittyä ottamaan irti paras kaikesta. Vapaana.
Ihminen ei tajua ennenkuin tätä ollaan ottamassa meiltä pois.
Siksi täytyy kuunnella sydäntään ja elää niinkuin se sanoo. Ja minulla se sanoo näin.
En enää halua haaskata hetkeäkään epätyydyttäviin ihmissuhteisiin elämään joka syö ja vie paljon enemmän kuin antaa. Niin paljon itsekäs on lupa olla.
Olen pian keski-ikäinen nainen, ja jos terveenä pysyn elämää tulee olemaan vielä toinen mokoma edessä. Ja niin paljon olen oppinut elämää arvostamaan, että en sitä tuhlaa enkä heitä pois tyhmiin valintoihin. Intuitio ja sydän ohjaa ja niitä kuuntelen.
Voin sanoa että olen onnellinen kaikkine harminaiheineni ja vastoinkäymisineni sillä ne ovat juuri sitä elämää. Haluan kokea sen pohjia myöten.
Tämä on oikea tapa elää minulle, joku toinen tuntee toisin.
Nussin viimeks toissapäivänä ja varmaan nussin tänään tyttöystävää. Minun mielestä ei ole järkee olla sinkku koska sitten pitäis olla koko ajan jossain deitti jutuissa etsimässä panoseuraa tai käydä baareissa iskemässä yhden yön seuraa. Olen ollut sinkku viimeksi v 2000. Minä en viihdy sinkkuna ja kun erosin niin menin heti baariin etsimään naista ja kävin sitten 4 viikonloppuna baaris kunnes löysin nykyisen tytttöystävän.
Toiset osaa elää eloaan vain toisen ihmisen kautta? Ilman sitä on on orpo olo? Silloin myös vaara toisen joutua hyväksikäytetyksi? Aisteilla elo, toinen ei ole mieleen tai tunnu oikealta itselleen, silloin ottaa helposti vain rusinat pullasta ja vaihtaa kohdetta? Tunne side olematon? Eletään hetkessä? Näitä tuntuu olevan paljon?
No eipä tässä sinkkuudessa mitään vikaa ole.
Mutta eilen maalta kotiiinpäin ajellessa mietin, että toisaalta haluis rakastaa. Siis ei varsinaisesti nitään monimutkaista määriteltyä saman katon alla asumista ja vaikeaa tapailua, vaan letkeää elämistä omissa elämissä ja silloin tällöin tapaamista.
Jonkun kanssa siis vaan rakastais ristiin.
Vois jäädä kaikki ihastumiset ja muut välimuodot välistä. Ihastumiset, tutustumiset ja kaikenmaailman kasvukivut... niitä ei jaksais. Ja sittenkin sellainen suhde, ettei kumpikaan uppoudu täysin siihen suhteeseen, vaan se olisi joku hetki kuin akunlatausta.
Mutta tokkopa tuollaiseen ruostavaan kukaan vaan taivaalta putois. 😀
Tämä.
Kuvailet minun elämääni paitsi ei meidän suhteessamme varmasti mitään ihmeellistä rakkautta ole, kiintymystä kyllä.
Olen elänyt tällaisessa suhteessa - voiko sitä suhteeksi sanoa? - pian nelja vuotta.
Tapailemme kun se kummallekin sopii, emme edellytä emmekä vaadi toisltamme mitään.
Kumpikin on täysin vapaa menemään miten tahtoo, ja mitään emme kontrolloi emmekä tenttaa.
Niin kauan kun meillä molemmilla synkkaa hyvin tämä, kun haluamme oikeasti toisiamme nähdä ja tavata. Kun toinen on ihan tärkeä ja kiva osa elämää, olemme tyytyväisiä.
Sellainen parhaat-kaverit-seksisuhde.
Tämä mies on kouluikäisen pojan yh. joten se on otettava huomioon. Vapaammin voimme tavata kun poika on äidillään. Isä on siis pääasiallinen huoltaja.
Pojalle olemme hyvät kaverukset, hänelle ei ole syytä suhteemme kaikkia osia paljastaa.
Liikumme myös kaikki kolme yhdessä esim. huvipuistossa tai risteilyllä yms. mutta myös kahdestaan kun kumpikin on vapaa.
En tiedä miten kauan tämä jatkuu, mutta kumpikaan meistä ei halua sitovaa parisuhdetta.
Jos tulee kestämään vielä vuosia, jatkamme pojan kasvettuakin tätä samaa kaavaa: tapaillaan mutta asutaan erillään. Ei vaadita eikä kytätä. Eletään omaa elämää johon tämä kaveruus sitten kuuluu tärkeänä osana.
Ja jos tämä loppuu, en ole miettinyt mitä teen. Suurimmalla todennäköisyydellä jatkan täysin sinkkuna sillä ei varmasti ole helppo löytää samanlaiseen suostuvaa miestä.
Olin onnekas kun häneen törmäsin.
Niin, no ainoa mikä pomppasi kertomuksestasi silmään, oli tuo ” parhaat-kaverit-seksisuhde.”
Sitähän en tiedä, mitä tuo sinulle tarkoittaa, mutta itse hinkuisin vielä lisäksi jonkun ”yhteyden”. Enemmänkin ystävä, kuin kaveri.
Mutta kuten jo tuossa ylempänä sanoin, en voi tietää mitä itse tarkoitus tuolla ilmaisulla. 😊
Ulkoisen kuoren ihannointi paistaa läpi. Yrittäisin pysyä tarttuvuus etäisyyden paremmalla puolella jos tuntisin sinut.
Kaikesta huolimatta arvostan tätä suorasukaista ajattelutapaasi. Peukku sille.
Tunne on varmasti erilainen ihmisillä jotka ovat sinkkuja omasta tahdostaan tai kuten itselläni jolla se on elämän sanelema realiteetti. Sinkkuus antaa minulle samanlaisen tunteen kuin huonopalkkainen työ; hengissä pysyy mutta elämään ei pysty.
Olisin valmis vaihtamaan tämän sinkkuuden tuoman yksinäisyyden jopa huonoon parisuhteeseen, siinä olisi edes teoreettiset toiveet kääntää se toimivaksi. Vähän kuin peruskoulussa jossa opettajat lyttäsivät muut luokan pojat mutta me muutama ei sitten saatu mitään huomiota.
Jotenkin tuntuu että elämä valuu sormien läpi kun ei ole ketään jolle antaa rakkautta ja vastaanottaa sitä. En haluaisi elää niin että hautajaisissa puhutaan miten elin onnellisena vaan siitä miten pystyin tekemään muiden elämästä enemmän elämisen arvoisen.
Millainen ihminen sitten lopulta on sinkku "omasta tahdostaan"? Valtaosa on sinkkuja, kun sopivaa ei ole osunut kohdalle. Sellaiset, jotka eivät huolisi, vaikka mitä tarjottaisiin, ovat aika harvassa. Itse en taida olla ikinä tavannut ketään sellaista. Eli loppujen lopuksi valtaosa ihmisistä on sinkkuja "elämän realiteettien takia".
Itsellä ihan tasan sama syy, mutta en mä elä siltikään mitään "puolielämää", vaan olennihan onnellinen juuri tässä missä olen. Jotkin asiat varmasti olisivat mukavampia parisuhteessa, mutta yksikään niistä asioista ei estä mua olemasta onnellinen.
Ystävämies kerran aikoinaan sanoi, että ihminen haluaa aina sitä toista mitä ei ole. Jos on sinkku, niin haluaa parisuhteen. Jos taas on parisuhteessa, haluaa sinkuksi. Näkee aina parisuhteessa sinkkuuden hyvät puolet ja sinkkuudessa parisuhteen hyvät puolet. Ja näin tämä hänenkin kohdallaan kyllä totisesti meni. Omalla kohdallani taas ei todellakaan.
"En haluaisi elää niin että hautajaisissa puhutaan miten elin onnellisena vaan siitä miten pystyin tekemään muiden elämästä enemmän elämisen arvoisen."
Tuohon ei tarvita parisuhdetta. Voit tehdä kaikkien läheisten ihmisten ja vaikka vähän etäisempienkin elämästä parempaa erilaisilla toimilla, teoilla ja valinnoilla. Eräs ystävänainen on puolestaan sanonut, että miehiä tulee ja menee, ystävät pysyy. En omalla kohdallani allekirjoita ihan tätäkään, koska ei elämässäni nyt niin paljon parisuhdemiehiä ole ollut. Sen sijaan allekirjoitan ajatuksen, että niin parisuhteessa kuin sinkkunakin voi olla todella ihania ja kivoja suhteita erilaisten ihmisten kanssa.
- Shee-na
Pari tuttua on sinkkuja omasta tahdostaan. Toisella on ollut pari huonoa suhdetta ja päättänyt olla enää yrittämättä. En yhtään epäile etteikö löytäisi sopivaa jos yrittäisi. Toinen taas on päättänyt olla töiden takia. Paljon reissuhommissa ja todennut että kun ei halua mitään etäsuhteita niin parempi olla ilman.
Joka lähtöön meitä onneksi löytyy, itse sinkkuna haaveilen parisuhteesta ja parisuhteessa sitten olen ollut onnellinen.
Sen verran paljon on noissa yhdistyksissä ja luottamustehtävissä ollut että ainakin uskoo että jonkun elämää olisi helpottanut. Niistä vain se palaute puuttuu.
Saattaa olla että kun nuo lapset tuosta lähtee omilleen niin lähden johonkin ystävä-kerhotoimintaan mukaan.
Kirjoituksesi oli ilkeä toisten ihmisten suhteita törkeästi arvosteleva, äärimmäisen seksisuuntautunut, mutta vastaan silti, lyhyesti.
Olen ollut aikuiselämässäni sinkku muutaman kuukauden erottuani pitkästä liitosta ja lasteni isästä. Ei yhtään hullumpaa ollut olla sinkku. Uusi mies kuitenkin saapui elämääni. Emme asu emmekä tule asumaan yhdessä, se on molempien makuun. Jos sattumoisin eroaisin suhteesta, niin voisin olla sinkkukin, ellei ketään kelpo miestä ilmeistyisi. Mikäli ilmestyisi, niin myöskään hänen kanssaan en ryhtyisi asustamaan saman katon alla.
- Sheena
Viisaus elää sinussa Sheena, turha sitä on muille jakaa jotka eivät vielä ymmärrä.
Ehkä tulevat ymmärtämään mutta se että jakaisi kaiken aikansa, ajatuksensa ja tekemänsä toisen ihmisen kanssa tuottaa jopa minulle ihottumaa. Kiinteille 24/7 parisuhteille voi tulla allergiseksi.
AV
Pidän sinkkuudesta, koska ei ole tullut sopivaa ihmistä vastaan jonka kanssa aloittaa parisuhde.
Toki sitä välillä panettaa kovastikin, mutta seksiä en ole kiinnostunut harrastamaan kuin sitoutuneessa parisuhteessa. Oma käsi auttaa pahimpaan hätään.
Mieluummin tyytyväisenä sinkku kuin tyytymättömänä mitäänsanomattomassa parisuhteessa.
Et ole yksin tuntemuksissasi. Ajattelen mitä aika lailla samoin. Epäilen vahvasti sitä, että löytäisin itselleni mieleistä rinnalleni? Naiset tuntuvat elävän hetkessä ja levottomasti? Tuuliviiri rauhaton ei houkuta lähestymään, vaikka muuten tuntuisi mieleiseltä.
Ensivaikutelmalla on merkitystä, mut jos on siinäkin huomioinut epäonnistumisia omalla kohdalla, epäily kasvaa. Liian hyvältä tuntuva tuskin on sitä, sen olen oppinut kantapään kautta. Naisetkin pelaa omaa peliä, se hyvä tiedostaa etukäteen. Pahimmat ovat pahantahtoisia. Koston halu korostuu heillä, kun mielikuva luotu omassa pahassa mielessä.
Sinkkuus tuntuu silloin ainoalta vaihtoehdolta, kun paremmasta ei ole mielikuvaa. Pettymykset ruokkii yksinoloa itsekkäässä mielikuva maailmassa. Sinkkuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa, mut niiden kanssakin oppii elämään, kun luottamus muihin on nollan tuntumassa.
Joku Tomi-Irmeli Kljukallo ainakin saattaa sitten pitää.
Kun usko ihmiskuntaan loppuu, tulee sinkkuudesta elämän ohjenuora.
Itse kaipaisin naista myös. Sinkkuna pidemmän päälle tylsää. Mutta pitäisi löytyä sopiva. Kai joku lottovoitto pitää käydä että löytää sopivan naisen jostain.
Hyvä kyssäri. Itse runkkaan 3 kertaa päivässä. Ei aina tee mieli mut teen sen.
Seisokki pysyy aisoissa ja toimistotyö helpompaa kun ei tule erektiota. En tiedä miten pomo on huijannu ton palkkaamisen. On siis off the record kertonu että ei palkata taviksia tai rumia. Kroppa ja naama pitää olla kunnossa, yli 30v ei kannata edes hakea.
Väärinhän toiminta on mutta ei auta. Mulla ei rahat riitä oikeuteen. Tai riittäs mut en halua laittaa siihen.
Mutta jos on niitä ttttöjä ja seksiä muutenkin tarpeeksi niin miksi mennä naimisiin?
Avioliitossa oleva olent on aina pedofiili?