Suomeen on jälleen tulossa lisää ihmisiä ulkomailta. En ole ainakaan Yleltä löytänyt artikkelia sukupuolijakaumasta. Toki Yle tästä mainitsi 2015.
https://www.suomenuutiset.fi/hallituksen-hyvesignaloinnista-uusi-jattilasku-tuhannesta-afganistanilaisesta-maahanmuuttajasta-suomen-veronmaksajille-jopa-puolen-miljardin-euron-kustannukset/
Kyllähän se hyvä olis, jos naisen onnistuisi löytämään, että myös työllistyisi Suomessa.
Maahanmuutossa on aina monta puolta. Toisaalta ei voida aina pelkkää rahaakaan ajatella, jos vapaat naiset Suomessa tulee kaiken aikaa vähenemään, jos maahanmuutto on jatkuvasti miesvoittoista. Kuten sanoin, Yle ei ole tänä vuonna kirjoittanut tästä, onko tulijat ylivoimaiselta enemmistöltään miehiä vai olisiko tällä kertaa huomattava määrä myös naisia.
Jos tehdään karkea yleistys, tällä hetkellä pohjoismaat alkavat olemaan jo aika miesvoittoisia, mutta Itä-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa naisten määrä miestä kohden on yleensä parempi kuin pohjoismaissa. Etäisyyskään ei ole liian kaukana ja jos joku ei halua lentää, eikös nykyään junallakin ala päästä jo kohtuu nopeasti useaan Euroopan maahan.
Palstalla on kyllä kerrottu esimerkiksi Portugalista, jossa ei mitenkään mahdotonta tutustua. Samoin Viro, joka toki onkin hyvin suosittu maa, jos tarkastellaan avioliittojen määrää. Toki Viro on hyvin pieni maa, joten on luonnollista, että naisia ei tule tulevaisuudessa riittämään, jos kaikkien pitää etsiä vain yhdestä maasta erityisesti, jos maa on pieni.
Tämä toki tiedetään, että joissakin kulttuureissa naisen pariutuminen ulkomaalaisen kanssa voi olla hankalampaa, mutta sitä en tiedä, kuinka yleistä tämä on nykypäivänä Euroopan maissa.
Tämä kysymys on kyllä kaiken aikaa läsnä, etsiäkö ulkomailta vai omasta maasta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että omasta maasta löytyisi aina helpommin, jos kilpailu niistä harvoista vapaista naisista kovenee kaiken aikaa.
https://www.suomenuutiset.fi/hallituksen-hyvesignaloinnista-uusi-jattilasku-tuhannesta-afganistanilaisesta-maahanmuuttajasta-suomen-veronmaksajille-jopa-puolen-miljardin-euron-kustannukset/
Kyllähän se hyvä olis, jos naisen onnistuisi löytämään, että myös työllistyisi Suomessa.
Maahanmuutossa on aina monta puolta. Toisaalta ei voida aina pelkkää rahaakaan ajatella, jos vapaat naiset Suomessa tulee kaiken aikaa vähenemään, jos maahanmuutto on jatkuvasti miesvoittoista. Kuten sanoin, Yle ei ole tänä vuonna kirjoittanut tästä, onko tulijat ylivoimaiselta enemmistöltään miehiä vai olisiko tällä kertaa huomattava määrä myös naisia.
Jos tehdään karkea yleistys, tällä hetkellä pohjoismaat alkavat olemaan jo aika miesvoittoisia, mutta Itä-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa naisten määrä miestä kohden on yleensä parempi kuin pohjoismaissa. Etäisyyskään ei ole liian kaukana ja jos joku ei halua lentää, eikös nykyään junallakin ala päästä jo kohtuu nopeasti useaan Euroopan maahan.
Palstalla on kyllä kerrottu esimerkiksi Portugalista, jossa ei mitenkään mahdotonta tutustua. Samoin Viro, joka toki onkin hyvin suosittu maa, jos tarkastellaan avioliittojen määrää. Toki Viro on hyvin pieni maa, joten on luonnollista, että naisia ei tule tulevaisuudessa riittämään, jos kaikkien pitää etsiä vain yhdestä maasta erityisesti, jos maa on pieni.
Tämä toki tiedetään, että joissakin kulttuureissa naisen pariutuminen ulkomaalaisen kanssa voi olla hankalampaa, mutta sitä en tiedä, kuinka yleistä tämä on nykypäivänä Euroopan maissa.
Tämä kysymys on kyllä kaiken aikaa läsnä, etsiäkö ulkomailta vai omasta maasta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että omasta maasta löytyisi aina helpommin, jos kilpailu niistä harvoista vapaista naisista kovenee kaiken aikaa.
Vastaukset 266
Vanhimmat
Entä jos muutat jonnekkin ja luot sinne uuden identiteetin itsellesi. Ota vaikka henkilön rooli jota ihailet (alfa), ja vedä sitä roolia jossain missä ihmiset eivät tunne häntä.
Ajattele vaikka että nyky identtiteettisi vain yksinkertaisesti feilasi. Opettele uusi tapa kävellä, katsoa ihmisiä silmiin ja puhua, uusi äänenpäine. Uudet mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet.
Ajatus, että muuttaisi jonnekin muualle, ei missään tapauksessa ole välttämättä huono. Tilanteet maailmalla muuttuu kaiken aikaa, eikä ole mikään itsestään selvyys, että aina olisi paras mahdollinen asua omassa maassa, erityisesti aikoina, jolloin kilpailu parisuhdemarkkinoilla väistämättä tulee kovenemaan.
Tässä tietysti tulee aina omat haasteet, miten elättää itsensä jossakin toisessa maassa ja miten juuri rakentaa itsestä sellainen "hyvä tyyppi", jota arvostetaan maassa, johon muuttaa. Tämä on kuitenkin tosiasia: naisen löytäminen on helpompaa, jos naisia on vapailla markkinoilla paljon ja on lisäksi onnistunut muutenkin pärjäämään toisessa maassa kohtuu hyvin.
Mainitsit uusista mielipiteistä. Tämä, että pystyy myös ainakin riittävästi muuttamaan omaa ajatteluaan, on itseasiassa välttämättömyys, jos haluaa pärjätä muuallakin kuin omassa maassa. Joustaa siis täytyy, mutta joskus joustaminen voi johtaa myös parempaan onnellisuuteen, erityisesti, jos todella huomaa sen, että vapaita naisia on ja heihin on jokseenkin helpompi tutustuakin kuin esimerkiksi Suomessa.
Mulla ei ole paljoa kokemusta, mutta mielenkiintoista olisi kuulla kokemuksia, jos jotkut ovat selvästi huomanneet eroja Suomeen verrattuna.
Miehet kuvittelevat että ulkomailta voisi löytää naisen jos sellaista ei Suomessa löydä. Mutta ihan samalla lailla ulkomailla tavataan naisia silloin kun ollaan porukoissa ja juodaan viinaa.
Viinamiehet juovat viinaa ja tapaavat naisia niin koti- kuin ulkomaillakin.
Raittiit miehet eivät tapaa naisia kotimaassa ja elävät haavemaailmassa jossa muka ulkomaalaisia naisia voisi tavata jotenkin ilman että pitäisi juoda viinaa. Haaveeksi jää.
t. viinamies
Varmaan eri Euroopan maissa juomatavoissa kuitenkin jonkin verran eroja?
No on todellakin. Jos ei viinamiestä halua niin muualta Euroopasta löytyy helpommin viinaton mies.
Niin ja jos on Suomessa tottunut käyttää vain vähän alkoholia, tämän luulis olevan myös etu, jos etsii naista muualta Euroopasta.
Se on etu miehelle ihan täällä Suomessakin. Joillekin meistä naisista jopa vaatimus.
Vaatimus siis naisen asettamana, ei naiseen kohdistuvana.
Tietysti on huomattavasti helpompaa löytää vain vähän juova mies, jos itsekin juo vain vähän.
Naiset ei kiinnosta, mutta mieheni hain kyllä ulkomailta. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekin.
Naiselle pariutuminen ulkomaalaisen miehen kanssa vaan saattaa olla helpompaa kuin toisin päin.
Ei ainakaan mun mieheni kotimaassa ole mitään eroa sukupuolella. Eikä kyllä valtapuolisesti missään muuallakaan Euroopassa. Katolisissa maissa toki voi joutua kääntymään katoliseksi, jos morsio haluaa sikäläiset kirkkohäät.
Jos haluaa asua Suomessa niin sanoisin jopa, että miehen on paikoin helpompi löytää nainen, joka on halukas muuttamaan mukana. Se miehen mukana muuttaminen kun on naisille usein luontevampaa.
Vaan toisaalta Suomi ei noin kaikenkaikkiaan ole hirveän vetovoimainen kohde. Varsinkin Euroopan kaupungeista tuleville Suomen pienemmät kaupungitkin ovat aika kauhistus. Pääkaupunkiseutu on yleensä enemmän ok. Noin periaatteessa tietäisin heti parinkin naista, jotka tulisivat heti Suomeen. Vaan ei nuorille koulutetuille naisille kuka vaan mies kelpaa.
"Katolisissa maissa toki voi joutua kääntymään katoliseksi, jos morsio haluaa sikäläiset kirkkohäät"
Tätä olen kyllä miettinyt. Esimerkiksi Italiassa ja Portugalissa naisten määrä miestä kohden on parempi kuin Suomessa, mutta sitten todellakin tämä kysymys, kannattaako tehdä tuttavuutta, jos ei ole valmis kääntymään katoliseksi.
Olen myös miettinyt näitä entisen Jugoslavin maita, esimerkiksi Serbiaa. Siellä pääuskonto on ortodoksisuus.
Eivät kaikki katoliset ole uskonnollisia. Silläkin on paljon väliä mistä maasta on kyse. Mun miehenikin on periaatteessa katolinen. Hän vaan ei ole lainkaan kiinnostunut mistään uskontoon liittyvästä. Minä, joka en edes kuulu mihinkään kirkkoon, tiedän enemmän hänen kirkkoonsa liittyvistä asioista kuin hän. Ja meillä ei siis hetkeäkään mietitty mitään kirkkohäitä.
Tarkastellaanpa+Italiaa.
Kyllähän Suomessakin valtaosa on ollut luterilaisia, mutta ei se kerro suoraan mitään uskonnollisuudesta. Katolilaisissa on ihan yhtälailla tapauskovaisia kuin luterilaisissakin. Ei siitä uskonnosta siis kannata itselleen ongelmaa tehdä. Sekin, että kristinuskolla on suuri merkitys on niin suhteellista. Kuten sanottu niin munkin mieheni on katolinen, siis ihan kirkkoon kuuluva jne. mutta ei todellakaan uskontoaan harjottava. Anopilleni se usko on paljon tärkeämpää ja hän olisi häätkin halunnut, mutta ei niitä tosiaan edes oikeasti harkittu.
Lähdetään siis tästä, että matkustaa esimerkiksi Roomaan, Lissaboniin tai Belgradiin, käy paikoissa, joissa ihmisiä liikkuu, lähinnä varmasti baarit? Tosin tätä en tiedä, kuinka paljon muualla Euroopassa tehdään tuttavuutta esimerkiksi kahviloissakin. Sitten yksinkertaisesti juttelee, kuten normaalissa tutustumisessa Suomessakin? Tosin varmaan olis hyvä jotakin tietää kyseisestä maasta. Tuli mieleen esimerkiksi Euroviisut, koska niissä ainakin näkee joitakin tunnettuja nimiä eri Euroopan maista.
Tai toinen vaihtoehto netti: aloittaa tuttavuuden teon, kuten aloittaisi suomalaisen naisen kanssa? Tosin varmasti jotakin olisi hyvä tietää kyseisistä maista, kun aloittaa kirjoittelun tuntemattomalle naiselle. Politiikka ja uskonto varmaan hankalat aiheet kaikissa Euroopan maissa ensimmäisiin kirjoituksiin. Näistä on kuitenkin hyvä jotakin tietää ja esimerkiksi maan historiasta. Toinen juttu taas, miten tuoda esiin tietoa keskustelussa.
Ihmisten väliseen kanssakäymiseen pätee samat lainalaisuudet joka paikassa. Ystävällisyys, käytöstavat ja huumori auttaa alkuun. Joku yhteinen kieli on oltava ulkomaalaisen kanssa. Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi toisesta maasta ja kulttuurista, vaan näistä eroista ja samankaltaisuuksista voi myös aloittaa keskustelun.
Näistä aloituksista tulee tunne, että aloittaja teoretisoi ja varmistelee, sen sijaan että rohkeasti vain lähtisi sitä naista etsimään ja tutustumaan toiseen maahan. Mikään pohjatyö ei vaan lopulta sitä menestystä takaa kuitenkaan ja parhaiten tässä asiassa opettaa käytännön kokemukset.
Ihmiset tosiaan ovat ihmisiä ihan kaikkialla maailmassa. Kulttuurieroja toki on, mutta ihmiset ovat varsin samanlaisia. Eli ihan samalla tavalla sen keskustelun voi alottaa kun Suomessakin. Ihan jokaisella on ulkomailla ollessaan sellanen pieni ulkomaalaislisä, jonka kautta on helppo keskiä jutunjuurta. Sikäli en siis suosittele yrittämään mitenkään täydellisesti perehtymään sen toisen maan asioihin. Täytyyhän sillä toisellakin olla jotain mitä voi sitten omasta maastaan kertoilla. Jos liikaa yrittää tehdä itsestään vaikka Italia-asiantuntijaa niin menettää osan siitä ulkomaalaislisästään. Enemmän ihmisiä
on yleensä kiinnostanut kuulla vaikka Suomesta kuin omasta maastaan.
"+Kaikkea+ei+tarvitse+tietää+valmiiksi+toisesta+maasta+ja+kulttuurista,+vaan+näistä+eroista+ja+samankaltaisuuksista+voi+myös+aloittaa+keskustelun."
"Sikäli en siis suosittele yrittämään mitenkään täydellisesti perehtymään sen toisen maan asioihin. Täytyyhän sillä toisellakin olla jotain mitä voi sitten omasta maastaan kertoilla. Jos liikaa yrittää tehdä itsestään vaikka Italia-asiantuntijaa niin menettää osan siitä ulkomaalaislisästään. "
Asiassa on kaksi puolta. Kuten ehdinkin jo sanoa, kannattaa välttää asennetta "minä tiedän". Toisaalta, jos on erittäin kiinnostunut tutkimaan jotakin maata, muodostuu jo valmiiksi jokin tietty näkemys eri asoista, mutta mielenkiintoista onkin siinä vaiheessa, kun tutustuu, kuinka paljon tutustuminen vahvistaa tätä näkemystä, vai tuleeko vastaan jotakin muuta. Asenne on tässä tärkein, eli ei asenteella "minä tiedän", vaikka olisikin käyttänyt paljonkin aikaa perehtymiseen. Tuli muuten mieleen portugalilainen tv-sarja Kolme naista, joka on katsottavissa Yle Areenalla, historiallinen draama. On tullut katsottua.
Lisäksi tässä myös Portugalin historiaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Portugalin_historia
Tuli mieleen, että näistä nyt voi lähteä liikkeelle. Väittäisin kuitenkin, että esimerkiksi tuo tv-sarja on turvallisempi tapa aloittaa keskustelu, jos tulee tilaisuus tutustua portugalilaiseen naiseen. Sehän on muutenkin mielenkiintoista yhteistä ajan kulua tutustumisen yhteydessä. En siis tarkoita, että pitäisi koko aikaa keskustella tuosta tv-sarjasta, vaan se voi olla mukana jossain vaiheessa keskustelua.
"olen+tehnyt+jopa+vuosikausia,+toisinaan+tuottanut+parempaa+onnistumista,+toisinaan+taas+huonompaa.+Tulosta+on+toki+tapahtunut,+vaikka+tästäkin+osa+palstalla+on+100%+eri+mieltä.+"
Ukrainassa on enemmän naisia kuin miehiä, ja "ukrainalainen vaimo voi haluta olla kotona ja kokata" https://www.bing.com/search?q=vaimo ukrainasta hakusessa?&qs=n&form=QBRE&sp=-1&pq=vaimo ukrainasta hakusessa?&sc=0-27&sk=&cvid=9E7D48C840E04F25BFB42A7233A84593#
Jep, ja kielikin on slaavilaisiin kieliin kuuluva. Tämä varmasti helpottaa kielen oppimista, jos on lähellä jotakin toista paljon puhuttua kieltä. Samoin puolan kieli ja monet kielet entisessä Jugoslaviassa. Eikös se Donald Trumpinkin vaimo ole syntynyt Jugoslaviassa.
Mutta onko suomipoika valmis siihen että naisystävä ei käy töissä? Se on sitten täysin suomipojan harteilla tuoda riittävästi pätäkkää huusholliin, jotta vaimo voi jatkaa sitä kotona olemista ja kokkailua.
Ajatuksenahan se on kiva että olisi aina siisti koti ja ruoka pöydässä ja viimeisen päälle laitettu leidi korkkareissa hieromassa niskaa ja tuomassa drinkkiä.
Suomipojat ovat nykyään aika tottuneita siihen, että naiset hankkivat omat rahansa. Suomipoika on siksi myös tottunut käyttämään oman palkkansa pitkälti itseensä.
Ulkomaalainen kotivaimo pitäisi mm. ruokkia ja vaatettaa säännöllisesti, lisäksi tälle olisi annettava rahaa itsensä puunaamiseen sun muuhun tilpehööriin. Se vaimo saattaisi myös haluta luoda ystävyyssuhteita kodin ulkopuolella ja ehkä jopa harrastaa jotain.
Siinä on keskituloisenkin suomipojan tili koetuksella, kun yhtäkkiä omien menojen lisäksi täytyisi samasta palkasta hoitaa toisen ihmisen kaikki kulut ja halut. Kun ei se vaimo välttämättä sitten pysy siellä kotona kokkaamassa ikuisesti, ellei ole tyytyväinen elämänsä laatuun suomipojan kanssa.
No eihän näiden poikien haihattelussa ole realismin häivääkään. Mutta antaa lasten haaveilla.
Mä en missään tapauksessa väheksy sitä tosiasiaa, että kompromisseja joutuu tekemään. Kompromisseja joutuu tekemään molemmat. Vaikka joku täällä ehtikin jo sanoa, että tässä haihattelussa ei olisi realismin häivääkään, asia ei kuitenkaan ole aina ihan näinkään, erityisesti jos on kykenevä kompromisseihin. Siitä on vaan yksinkertaisesi lähdettävä, että jo parisuhdetta etsiessä ottaa huomioon tämänkin seikan, että nainen olisi halukas tekemään Suomessa töitä. Vaikka maahanmuuttajanaisten työllistyminen olisikin Suomessa muita heikompaa, siitä huolimatta on naisia myös maahanmuuttajissa, jotka käyvät töissä. Tämä ei siis ole missään tapauksessa mahdottomuus.
Jos joidenkin mielestä naisen maahanmuutto Suomeen on epärealistista, väittäisin, että vähintään yhtä epärealistista on se, että Suomessa olisi maailman onnellisimmat ihmiset myös tulevaisuudessa, jos maahan tulee kaiken aikaa vaan pelkkiä miehiä ja yhä suurempi määrä miehiä jää kokonaan ilman puolisoa. Ei ole tuokaan mitään kovin mukavaa luettavaa.
https://www.verkkouutiset.fi/hs-puolisottomien-osuus-noussut-nopeasti/#413751d7
Huomatkaa, lähes joka toinen 30 v mies vailla puolisoa.
Puoliso+tarkoittaa+avioitunutta+ihmistä.+Ei+varmasti+tule+minään+yllätyksenä,+että+avioliitto+instituutiona+ei+enää+suurissa+määrin+kiinnosta+pariskuntia,+onhan+se+melkoisen+aikansa+elänyt+konsepti.
Lisäksi:
Harva varmaan pitää epärealistisena sitä, että muunmaalaiset naiset muuttaisivat Suomeen. Eiköhän jokainen tunne tai vähintään tiedä muutaman muilta mailta tänne muuttaneen naisen.
Lainaamasi kommentti viittasi tämän langan ensimmäiseen kommenttiin, jossa sanottiin seuraavaa: "ukrainalainen vaimo voi haluta olla kotona ja kokata"
Mikäli tuo ulkomailta itselleen Suomeen vaimon, joka haluaa vaan olla kotona ja kokata, niin ei pidä sitten jälkeenpäin yllättyä vaimon työhaluttomuudesta.
Se on monelle tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan tottuneelle miehelle kova paikka, kun joutuukin yhtäkkiä siitä omasta palkastaan hoitamaan omien menojensa lisäksi myös kaikki ne vaimon kulut.
Kannattaa+lukea+siitä+Verkkouutisten+artikklista+tuo+kohta:+"Useimmille+vakaalta+näyttävä+parisuhde+on+lastenhankinnan+edellytys,+ja+lapset+syntyvät+pääsääntöisesti+avo-+ja+aviopareille.+Puolisottomuus+pienentää+todennäköisyyttä,+että+lähitulevaisuudessa+syntyisi+lapsi,+Jalovaara+sanoo+Helsingin+Sanomille."
"Mikäli tuo ulkomailta itselleen Suomeen vaimon, joka haluaa vaan olla kotona ja kokata, niin ei pidä sitten jälkeenpäin yllättyä vaimon työhaluttomuudesta.
Se on monelle tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan tottuneelle miehelle kova paikka, kun joutuukin yhtäkkiä siitä omasta palkastaan hoitamaan omien menojensa lisäksi myös kaikki ne vaimon kulut."
Jep, ja tämän takia on hyvä jotenkin jo tutustumisvaiheessa edes vähän tietää, millaiseen parisuhteeseen halutaan. Tämän takia olisikin mielenkiinsoita kuulla kokemuksista, kuinka helppoa tämä käytännössä on jotenkin sovitella nämä jonkin verran erilaiset tasa-arvokäsitykset.
Tuota minäkin mietin. Miten tuo määritellään. Ottaen huomioon avioliiton suosion laskun pysyvänä parisuhdemuotona, avioliittojen määrä ei lopulta ole kuitenkaan hirveän hyvä mittari. Lisäksi oleellista on myös se, kuinka suuri osa on tahtomattaan ilman parisuhdetta. Varsin moni 20-35 vuotias ei ihan oikeasti edes ole vielä ehtinyt aidosti haluta parisuhdetta. Miehillä tuo pelko "pallosta jalassa" on huomattavasti naisten vastaavaa pelkoa suurempi. Nuo omasta tahdostaan parisuhteetta olevat täytyy ehdottomasti poistaa luvusta, sillä muutoin kokonaiskuva vääristyy. Kyselytutkimusten mukaan miesten mielestä "oikea" perheenperustamisikä lähenee jo tuota 35:ttä.
"Jos+tutkit+tilastoja,+että+vähemmän+kuin+50%+miehistä+elää+ilman+naista,+millä+tämäkin+tarkaan+määritellä?"
Tilastoja voidaan tulkota monin eri tavoin.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3686108-yksin-asuminen-yleistyy-maiden-vaurastuessa
"Yksin elävien osuus kotitalouksista on tuplaantunut monissa teollisuusmaissa 1960-luvulta tähän päivään."
Tuon mukaan sinkkuna asuvien osuus olisi 40 prosenttia tai yli Tanskassa, Suomessa, Saksassa ja Norjassa. Tässä on vielä huomioitava tämäkin seikka, että erityisesti pohjoismaat alkavat olemaan yhä enemmän miesvoittoisia. Tuloksena tulee olemaan nimenomaan se, että yhä useampi nuori mies joutuu elämään sinkkuna.
Tässä asiassa olen päässyt aika hyvään yhteisymmärrykseen palstalla, että naisilla on yleensä laajempi ystäväpiiri.
En pysty lukemaan tuota artikkelia kokonaan, mutta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa.
https://www.aamulehti.fi/tiedejateknologia/art-2000007934407.html
Palataan vielä tuohon Kansan Uutisten artikkeliin.
"Ainakin 25 maassa on nyt enemmän sinkkutalouksia kuin perheitä, joihin kuuluu kaksi aikuista ja lapsia. Virossa, Suomessa, Saksassa ja Japanissa yksinäisten määrä on noin kaksinkertainen perheisiin verrattuna."
Tuossakin tärkeä huomio: "Nykynuoret lykkäävät perheen perustamista esimerkiksi opintojen, urakehityksen tai muiden omien tavoitteiden vuoksi. Yhä useampi myös päättää olla hankkimatta lapsia."
Asia ei varmastikaan tule helpottumaan, jos kaiken aikaa vaan lisätään koulupakkoja. Tämä kun helposti tietää sitä, että aikaa tulee menemään pakostikin johonkin muuhun kuin ihmissuhteiden miettimiseen. Tästä ongelmastahan mä olen täällä palstalla puhunut, kun nämä ihmissuhdeongelmatkin vaativat aikaa. Ei voi mitenkään ratkaista ihmissuhdeongelmia kestävällä tavalla, jos ei ole tarpeeksi aikaa pohtia ja perehtyä niihin.
SItten tuossakin hyvin tärkee kohta: "Yhden hengen talous voi olla perhettä riskialttiimpi esimerkiksi työttömyyden tai sairauden kohdatessa tai varauduttaessa vanhuuteen. "
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006415695.html
Kannattaa huomata siis tämä: "Ilman puolisoa asuvien perheenperustamisiässä olevien kolmekymppisten osuus on noussut viidenneksellä vain kymmenessä vuodessa."
Sitten matematiikkaa: paraneeko tilanne miesten osalta, jos pohjoismaat ovat tulevaisuudessa yhä miesvoittoisempia? Jos väitetään, että Suomi on tulevaisuudessakin maailman onnellisin maa, kuka näin todella väittää.
Tuossakin hyödyllistä tekstiä Eikä ole aivan uusi tuo artikkeli.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sinkkujen-maara-kasvaa-parisuhdemarkkinoilla-vallitsee-epatasapaino/1911898#gs.ct82tl
"Sinkkujen määrä kasvaa - parisuhdemarkkinoilla vallitsee epätasapaino"
Tärkeetä luettavaa: "Useimmille yksinasuminen ei ole valittu elämäntapa, vaan parisuhde ja perhe elää toiveissa."
Myös tämä: " Tästä ikäryhmästä joka viides nainen ja joka neljäs mies jää lapsettomaksi vain siksi, ettei sopivaa kumppania löydy, kertoo johtaja Anna Rotkirch Väestöntutkimuslaitoksesta."
Tuostakin voi hyvin päätellä kaiken tämän jälkeen, mikä on miehen asema Suomessa tulevaisuudessa. Ei tietenkään kaikkien.
Tämä: "Todellisuus on kaukana ihmisten haaveista. Keskiverto suomalaisaikuinen haluaisi nimittäin 2-3 lasta ja perusperheen."
https://www.verkkouutiset.fi/lapsettomuus-on-lisaantynyt/#448e02e3
Tässä jälleen kiinnostavaa luettavaa: "Viime vuoden lopussa 25 prosenttia 40–44-vuotiaista oli lapsettomia, kun vuonna 2000 osuus oli vielä alle 22 prosenttia. Sekä naisten että miesten lapsettomuus on yleistynyt tarkasteluaikana."
Tuossa vielä Yleltä.
https://yle.fi/uutiset/3-11074513
Miksi siis sinkkutalouksien määrä on kaiken aikaa nousussa?
Jos tarkastellaan Wikipediasta rekisteröityjen parisuhteiden määrää, ei ne ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana näytä olevan nousussa, pikemminkin laskussa.
Sitten tuohon Ylen artikkeliin.
Sama tilanne näyttää oelvan myös Ruotsisa, jossa yksinasuvien määrä kasvanut Suomea nopeammin.
Puhutaanhan tuossakin poikamiesten syrjäytymisvaarasta. Lisäksi huomionarvoista on tämä: "Kolmekymppisen Virtasen ystävät ovat alkaneet seurustella ja moni on muuttanut yhteen miesystävänsä kanssa. Hän uskoo, että apua kuitenkin löytyy, mikäli sattuisi esimerkiksi murtamaan jalkansa tai sairastumaan äkillisesti."
Ja tämä: "Omiin vanhempiin voi turvautua ja minulla on laajat ystäväverkostot täällä Turussa."
Näin se menee, kuten olen tällä palstalla keskustellut: naisilla on laajemmat ihmissuhdepiirit.
Yksin asuminen ei tarkoita että olisi sinkku.
Yhteistaloudessa asuminen ei tarkoita että olisi parisuhteessa.
Moni parisuhteessa elävä asuu yksin.
Moni sinkkuna elävä asuu kämppisten/ perheen kanssa.
"naisilla on laajemmat ihmissuhdepiirit."
Ei sitä kukaan varmaan ole kiistänyt.
Mitä ajattelit ratkaisuksi ongelmaan?
Yhteiskunnan tulisi pakottaa kaikille miehille naisia kavereiksi, jotta miehet jotka eivät itse halua tai viitsi luoda ihmissuhteita, saisivat frendejä?
”Miksi siis sinkkutalouksien määrä on kaiken aikaa nousussa?”
No siksi, koska ihmisten elintaso on noussut. Heillä on varaa asua halutessaan yksin. Ns. kehittyneissä maissa useimpien ei ole enää pakko asua ahtaasti. Ihmisillä on mahdollisuus elää niin kuin heitä huvittaa. Lapsiakaan ei ole enää (kehittyneissä maissa) pakko hankkia vanhuudenturvakseen.
Silloin, kun ihmisellä on mahdollisuus valita, hän haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Ainut vaihtoehto sinkkutalouksien määrän supistamiseen, on elintasomme radikaali laskeminen. Sitten yhteisasuminen yleistyy, kun porukalla ei ole enää varaa asua yksin.
Syntyvyyden laskun pysäyttämiseen ainut tehokas lääke olisi ehkäisyn- ja abortin saannin vaikeuttaminen. Nyt, kun ihmiset voivat helposti päättää lapsilukunsa, harva haluaa isoa perhettä. Monet eivät halua nähdä ollenkaan sitä vaivaa, mikä lasten kasvatuksesta aiheutuu..
Jos tarkastelet tuota Ylen artikkelia: "Suomessa oli sellainenkin aika, kun naimattomia rangaistiin vanhanpiian ja vanhanpojan verolla. Sitä perittiin eri muodoissa 1930-luvun puolivälistä vuoteen 1975 saakka. Kovin veroluokka oli naimattomille, toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille ja lievin lapsiperheille."
Sitten vähän politiikkaa.
https://www.suomenuutiset.fi/suomalaisten-elama-ja-arki-kallistuvat-entisestaan-leena-meri-hallituksen-suloinen-sumutus-ei-muuta-tosiasioita/
"Liikkuminen on kallista ja kallistuu, asuminen on kallista ja kallistuu, veroja ei kevennetä eikä työstä jää riittävästi rahaa käteen."
Tuossa erinomainen artikkli Talouselämältä. En tosin pysty lukemaan kokonaan, mutta alussa tulee kuitenkin kaikki olennainen.
https://www.talouselama.fi/uutiset/yha-useampi-on-sinkku-ja-usein-se-tarkoittaa-taloudellista-takamatkaa-muihin-nahden-tallaisilla-tuloilla-sinkkutaloudet-keskimaarin-elavat/dbd0d3eb-a688-411a-8ab3-7540b6cae428
Jälleen kysyn, mikä on oikeesti "sinkkujen" asema Suomessa? Kyllä asiaa voi aina kierrellä ja saada eri seikat näyttämään paremmalta, mutta totuus on aina totuus.
"Yhteiskunnan tulisi pakottaa kaikille miehille naisia kavereiksi, jotta miehet jotka eivät itse halua tai viitsi luoda ihmissuhteita, saisivat frendejä?"
Yhteiskunta "pakottaa" ihmiset tavalla tai toisella tulemaan toimeen esimerkiksi peruskoulussa. Ja yhä enemmän näitä pakkoja tulee olemaan samalla, kun koulupakkoja lisätään. Totuus on kuitenkin aina totuus: ihmiset menevät heti omille teilleen, kun nämä pakot loppuvat. Tämä on lukuisia kertoja nähty.
Tämä ihmissuhteiden solmiminen ei ole läheskään aina mikään viitsimiskysymys. Kuten täällä jo aiemminkin ollaan todettu, olemme aina kuitenkin tavalla tai toisella kulttuurimme vankeja.
Kulttuurissamme miehen arvoa mitataan hyvin paljon sillä, kuinka hyvin hän menestyy uralla ja tätä rakennetta ei ihan noin vain muuteta. Jokainen, joka vähänkin tarkkailee ympäristöä, huomaa tämän tosiasian jo hyvin varhain: menestyneillä miehillä on pääsääntöisesti paremmat edellytykset muuhunkin "onnelliseen" elämään kuten esimerkiksi parisuhteeseen ja perheeseen. Tämä on jo peruskoulussa havaittavissa, että ne pojat, joilla on osaamista sellaissa asioissa, joita yleisesti arvostetaan, saavat helpommin kavereita.
Kokemuksesta voin sanoa myös tämän, että näin se vaan menee, että jos olet opiskelija, parhaimmassa tapauksessa lisäksi työelämässä, on huomattavasti helpompaa uusien kavereiden hankkiminen kuin työttömänä ilman opiskelupaikkaa. Lisäksi vanhatkin kaverit pysyvät todennäköisemmin elämässä, jos on opieklupaikka tai olet työelämässä. Sitten todella tullaan näihin kysymyksiin, mistä työttömyys aiheutuu, miksi kaikki eivät pääse yhtä helposti opiskelemaan, miksi osalle koulunkäynti on vaikeampaa jne.
Tulevaisuudessa miehillä ei varmsti tule olemaan helpompaa, kun koulutusvaatimukset kasvavat. Yhä vähemmän jää oikeesti aikaa miettiä ihmissuhteita, vaikka totuus vaan on se, että ihmissuhteet ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeä asia onnellisen elämän kannalta. Siinä vaiheessa sen viimeistään todella huomaa, kun ihmissuhteita ei elämässä ole.
VIelä lisään. En siis voi tarkkaan tietää kokemusta, olisinko onnellisempi, jos mulla olisi vaimo ja lapsia, koska ei ole lapsia enkä ole koskaan ollut avioliitossa. Se on kuitenkin ollut toive jo ennen 30 ikävuotta. Kyllä sitä todella opiekluaikoina huomas tämän eriarvoisuuden kokemuksen, kun oli näitä, jotka meni perheen pariin. Erityisesti lomilla tämän turkallisen tosiasian huomas vieläkin selvemmin. Sitten vaan tutkimaan tilastoja perheellisten miesten ja perheettömien miesten eliniänodotteesta, samoin korkeasti koulutettujen ja vähän koulutettujen.
Ja tosiaan tämäkin tosiasia, kun parisuhteeseen päätyvät kaverit enemmän tai vähemmän häviää elämästä. Voin todellakin kokemuksesta sanoa, että tämä on ollut omalla kohdalla yleistä.
Vielä tuohon Ylen artikkeliin. Täysin oikeassa tuo sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo tuossa, että miehet ovat syrjäytymisvaarassa keski-iässä, kun kumppania ei löydy.
Jatkan vielä.
"Syntyvyyden laskun pysäyttämiseen ainut tehokas lääke olisi ehkäisyn- ja abortin saannin vaikeuttaminen. Nyt, kun ihmiset voivat helposti päättää lapsilukunsa, harva haluaa isoa perhettä. Monet eivät halua nähdä ollenkaan sitä vaivaa, mikä lasten kasvatuksesta aiheutuu.."
"Lapsiakaan ei ole enää (kehittyneissä maissa) pakko hankkia vanhuudenturvakseen."
Lue mun kaikki kommentit huolella, samoin artikkelit ja mieti tätä sen jälkeen uudelleen.
"Yksin asuminen ei tarkoita että olisi sinkku."
Tulkintoja on jälleen monia.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007391118.html
Mitenköhän tämä menee kuitenkin käytännössä, jos yksinasuvien määrä kuitenkin kasvaa.
Tärkeä huomio myös tuokin, että ihmiset eivät välttämättä aina sano, mitä todella ajattelevat, jos joku asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Jälleen vähän erilaisia tulkintoja.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201808182201109969
90 prosenntia miessinkuista ja 80 prosenttia naisista haluaisi parisuhteen.
Siis oliko sun pointti nyt se, että miehiä pitäisi alkaa taas kurittaa "vanhanpojanverolla", jotta rupeaisi kavereita löytymään?
Mitä "uudelleenmiettimistä" tuossa nyt on?
Länsimaisen nykyihmisen elintason säilyttäminen ei vaadi sitä, että tehdään lapsia jotta on vanhuudenturvaa. Siispä lapsia ei porsita samaan malliin kuin agraariyhteiskunnan aikoihin. Mukeloita ei tarvita jatkamaan suvun maatilan töitä.
Sen lisäksi ehkäisy on useimmilla helposti käsillä ja ehkäisyasioista on valistettu jo kauan.
Yksin asuminen ei millään mittarilla tarkoita, että henkilö ei voisi olla tahollaan parisuhteessa. Moni yksin asuva on parisuhteessa.
Kimppakämpässä asuminen ei millään mittarilla tarkoita, että henkilö ei voisi olla tahollaan sinkku. Moni kimppakämpässä (kämppisten, perheen jne.) kanssa asuva on sinkku.
Se ei ole mikään tulkinta vaan ihan puhdas fakta.
Yksinäisiä kuritetaan jo nyt. Jokainen voi miettiä sitä, pitääkö niitä kurittaa vielä lisää.
Miten niitä kuritetaan?
Olisiko ratkaisu sitten se, että arvonnalla valitaan jokaiselle yksi kaveri? Sen kanssa on sitten pakko olla tekemisissä, jonkun yhteiskunnalle maksettavan sakon uhalla?
On kumma, kun heti aletaan tulkitsemaan asioita rankaisuvallan keinoin. Oletko tutkinut Laasasen käsitteitä palkitsemisvalta ja rankaisuvalta?
Tosin Laasanen on puhunut näistä parisuhteen kontekstissa eli seksuaalinen palkitsemisvalta ja seksuaalinen rankaisuvalta, mutta idea toimii myös muissakin ihmissuhteissa.
Jos noita artikkeleita tutkii, ei sieltä ainakaan voi sellaistakaan tulkintaa tehdä, että nimenomaan "kestävät" parisuhteet olisi pysyneet ennallaan. On hyvä muistaa tämäkin, että jos puolisottomien määrä lisääntyy etenkin miehissä, on hyvin ymmärrettävää, että tulevaisuudessa puolisottomia on vieläkin enemmän, koska miesten määrä tulee Suomessa lisääntymään. Tästä miesten määrän lisääntymisestä on Ylekin kirjoittanut.
Niin, tämä mun pointti onkin siinä, kykeneekö ihmiset enää "kestäviin" parisuhteisiin. Vaikka tehtäisiin kyselyitä ja ihmiset vastaisivat, että ovat parisuhteessa, mutta se ei vielä kerro mitään. Vastaako joku, että on parisuhteessa, jos on vähän aikaa tapaillut jotakin naista? Se, miten asiat aina tulkitaan, ei ole aina niin yksiselitteistä.
Jos sun näkemys "kestävästä" parisuhteesta on sellainen, että mitä tahansa on siedettävä toiselta koska se papin aamen on saatu, niin tarvitseeko sellaiseen nykyihmisen enää kyetäkään?
Aikoinaan parisuhteet kestivät pakosta. Syinä oli mm. sosiaalinen paine (etenkään vanhojapiikoja ei katsottu erityisen hyvällä), perinteet (perhe, punainen tupa ja perunamaa) sekä tulevaisuuden turvaaminen (lapsien tehtailu jotta olisi huolenpitäjiä vanhoille päiville).
Siitäkin huolimatta, että kotiväkivalta oli tuolloin valitettavan tavanomaista, ne suhteet kestivät. Ymmärtänet ettei siinä rakkaudesta roikuttu, vaan pakosta.
Nykypäivänä suhteeseen ei tarvitse jäädä, jos siinä ei ole hyvä olla. Mikäli kokee että yksin on parempi, niin miksipä sitä kukaan väkipakolla jäisi huonoon suhteeseen? Nykypäivänä ei enää yhteiskunta paheksu sinkkuja. Naiset eivät tarvitse aviomiestä taloudellisista syistä. Ihmisten ei enää tarvitse tehdä lapsia vanhuuden turvaamiseksi.
Jatkan vielä.
Jos palataan vielä siihen Verkkouutisten artikkeliin, joka käsitteli puolisottomuutta. Siellä todettiin nämä seikat: vaikka puolisottomuus ei tarkoita suoraan lapsettomuutta, puolisottomien suuri määrä saattaa kuitenkin edsitää syntyvyyden laskua.
Puhuin nimenomaan tästä "kestävästä" parisuhteesta, koska useimmiten nimenmaan tämä "kestävä" parisuhde on lastenhankinnan edellytys.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vaestoliitto-suomalaismiesten-lapsettomuus-maailman-korkeinta-syyna-naisten-parempi-koulutus/6694464#gs.cwr2ng
Tuon mukaan suomalaismiesten lapsettomuus maailman korkeinta. Hyvä kysymys todellakin myös tämä, kuinka onnellisia me todellisuudessa olemme, vaikka Suomea pidetään toistuvasti maailman onnellisimpana maana. Naisetkin tilastoissa maailman kolmantena.
Jokatapauksessa syntyvyys laskee ja isäksi tullaan yhä myöhemmin.
Tuosta käy ilmi juuri tuo, että menestyneet miehet päätyvät myös useammin sisiksi. Lapsettomuus on siis yleisempää alemmissa tulo ja koulutusryhmissä.
Mikä johtopäätös? Miehet tulevat jatkossakin keskittymään täysillä uraan, ei kavereihin, koska tämä lisää todennäköisyyttä myös nimenomaan "kestävälle" parisuhteelle ja toki sitä kautta myös lapsille.
Kuten sanoin, koulutusvaatimukset kaiken aikaa kasvavat, joten erityisesti miehillä on entistä enemmän työmaata opiskelujen parissa ja vähemmän aikaa kavereille.
Mä tiedän, että tästä asiasta on monta tulkintaa, pariutuvatko naiset ylöspäin vai onko asia toisinpäin, mutta jokatapauksessa korkea koulutus erityisesti miehellä ja muukin menestyminen lisäävät todennäköisyyttä löytää "kestävä" parisuhde. Tämän takia on aika luonnollista, että uraan tullaan jatkossakin keskittymään.
Niin siis paljon näitä sinkkuja todellisuudessa Suomessa on? On luonnollista, että sinkkumiehiä tai miehiä, joilla ei ole "kestävää" parisuhdetta on Suomessa hyvin paljon verrattuna moneen muuhun maahan, koska täällä naiset ovat korkeasti koulutettuja ja hyvä tuloisia ja koska tämä rakenne, että miehen pitäisi olla naista "parempi" parisuhteessa, on yksinkertaisesti hyvin syvällä, vaikka osa pystyykin toimimaan toisella tavalla. Olenhan jo täällä ehtinytkin todeta tämänkin, kuinka haasteellsita tämä asennemuutos on, eli hyväksyä se, että nainen on joissakin asioissa esimerkiksi minua "parempi". Myönnän kyllä, että tämä on osasyy sinkkuuteeni.
Ehdin vielä kirjoittaa tuonkin kommentin, kun huomasin, että olitkin ehtinyt jo vastata.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110523731
Täytyy miettiä, mitä vastaan, jos ehdit vielä lukea tuon.
"Hyvä kysymys todellakin myös tämä, kuinka onnellisia me todellisuudessa olemme, vaikka Suomea pidetään toistuvasti maailman onnellisimpana maana. "
Noissa sun tilastoissasihan ei tutkita sitä, ovatko suomalaiset onnellisia juuri parisuhteisiinsa tai lapsilukuunsa. Niissä onnellisuus-tilastoissa vertaillaan eri maiden tyytyväisyyttä mm:
- Elintasoon
- Mahdollisuuteen kouluttautua ja koulutuksen laatuun
- Kodittomuuteen
- Valtion ja virkavallan luotettavuuteen
- Rikoksiin
- Terveyspalveluihin jne jne jne.
Suomi keikkuu onnellisuus-tilastojen kärjessä juuri siksi, että täällä elämä on keskimäärin tavallisen tylsää, vakaata ja turvallista.
Vaa'an vastapainona on toki korkeat lukemat mm. itsemurhissa, henkirikoksissa ja avioeroissa.
Ei kannata kuitenkaan sotkea noita täysin asiaan liittymättömiä onnellisuus-tilasto-hehkutuksia tähän. Niissä kun mitataan niin montaa muutakin asiaa, että siinä menee puurot ja vellit sekaisin jos yrittää vain yhden yksittäisen aspektin poimia sieltä tarkasteluun.
Niinpä, muistan hyvin joitakin vuosia sitten, kun luin jotakin onnellisuustutkimuksesta ja merkille pantavaa todellakin on, että monessa suhteellisen hyvin pärjäävässä maassa on kuitenkin suhteellisen korkeat itsemurhaluvut. Mä olen hyvin kriittinen näihin "tutkimuksiin", koska jo käsite "onnellisuus" on hyvin haasteellinen, mutta onhan se kuitenkin ärsyttävää, jos näkee aivan toista, mitä annetaan ymmärtää.
Näinhän se toki on. Mun täytyy kuitenkin huomauttaa tuo seikka, että tuo, että ei tarvitse tehdä lapsia vanhuuden turvaamiseksi, on vähän ongelmallinen. Tämä on kuitenkin todellisuutta myös Suomessakin, että meilläkin on yksinäisyyttä, joka heikentää elämänlaatua. Sanotaanko näin, että jos on vaimo ja omia lapsia, on todennäköisempää, että vanhuus ei ole yhtä yksinäinen.
"jokatapauksessa korkea koulutus erityisesti miehellä ja muukin menestyminen lisäävät todennäköisyyttä löytää "kestävä" parisuhde. Tämän takia on aika luonnollista, että uraan tullaan jatkossakin keskittymään."
On täysin miehen oma, kenties omia päämääriä vahingoittava valinta pariutua ainoastaan alaspäin. Plussapisteitä tyhmyydestä saa, jos ei itsellä ole rahkeita menestymiseen ja samalla hätistelee ympäriltään menestyneitä naisia.
Voit sysätä vastuuta "rakenteelle", mutta oikeasti kyseessä on yksilön valinta. Sellaisen valinnan jälkeen on turhaa kerjätä sääliä.
Niin, minähän avasin tätä ongelmaa enemmänkin tässä keskustelussa esimerkiksi tuossa kommentissa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110501566
"On täysin miehen oma, kenties omia päämääriä vahingoittava valinta pariutua ainoastaan alaspäin. "
Tästä olen ilman muuta samaa mieltä. Jos minä haluaisin pariutua ainoastaan "alaspäin", minä en voisi kiinnostua muista kuin toisen-aseteen koulutuksen omaavista lihavista naisista, koska itselläkin vatsaa löytyy. Jos mulla itsellä ei ole puhetaito ja muukaan keskustelutaito nyt mikään kovin erikoinen, väittäisin, että kommunikointi naisen kanssa olisi vieläkin vaikeampaa, jos naisella olisi mua "huonommat" keskustelutaidot.
Kuitenkin mun on ollut todettava, että mua ei vaan kiinnosta itseä lihavampi nainen, jolla on vieläpä mua "huonommat" keskustelutaidot. Mitä siis jää jäljelle?
Tuossa vielä lisää tämän ongelman ratkaisusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_psykoterapia
Eli terapia, joka tutkii esimerkiksi epätarkoituksenmukasia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin.
Toki se on mun omassa päässä oleva kokemus se, että nainen, joka on kaunis ja muutenkin menestynyt, olisi mulle "liian tasokas". Tämä mun ongelma on silloin läsnä, kun avaan Youtube videon, jossa esiintyy kaunis ja menestynyt nainen ja jos tätä videota on psykologisesti kuormittavaa katsoa. Tarvitaan lisää tätä "harjoitusta" ja ajan kanssa asita tuntuu helpommalta. Väittäisin siis, että tämä Youtube-videoidenkin katselu on osa eteenpäin menemistä, jos todella tunnistaa jonkun ilmiön, joka on läsnä muussakin elämässä.
"Plussapisteitä tyhmyydestä saa, jos ei itsellä ole rahkeita menestymiseen ja samalla hätistelee ympäriltään menestyneitä naisia."
Näin varmasti menee ja täytyy todellakin todeta, että olen parisuhdeyrityksissäni kokenut tätäkin, kun yhdessäolossa ilmenee minun osalta turhankin paljon murjottamista, koska koen, että en ole riittävä kyseiselle naiselle. Varmasti olisin saanut enemmän arvostusta, jos olisin vähemmän murjottanut.
"Voit sysätä vastuuta "rakenteelle", mutta oikeasti kyseessä on yksilön valinta. Sellaisen valinnan jälkeen on turhaa kerjätä sääliä."
Tämä kysymys on siinä mielessä ongelmallinen, että kokemuksesta tiedän, kuinka paljon tämä asenteiden muuttaminen vaatii työtä. Kognitiivinen psykoterapia on toki hyvä vaihtoehto, mutta tämä kaikki vaatii resursseja. Meidän on otettava tämäkin seikka huomioon, jos ollaan realisteja.
Edullisin tapa voi ilman muuta ainakin osalle olla keskittyä täysillä uraan ja tätä kautta maksimoida mahdollisuudet kestävään parisuhteeseen ja lasten hankintaan.
Siis... kaikki max. toisen asteen koulutuksen saaneet naiset ovat lihavia, tyhmiä ja keskustelutaidottomia?
Huhhuh. Ei se oo ihme että sulla ei käy flaksi ihmissuhteissa.
Pahoittelut jos kommenttini vaikutti siltä, että minua kiinnostaisi tämä asia ikään kuin henkilökohtaisella tasolla. Luen mielelläni myös henkilökohtaisista kokemuksista, mutta tämä on mielenkiintoisempi asia väestötasolla.
Oletetaan että seuraavat asiat pitävät paikkansa: 1. Naisilla ja miehillä on seksuaalista palkitsemisvaltaa. 2. Naiset ovat valikoivampia parinvalinnassa kuin miehet. 3. Naisten koulutustaso ja sitä kautta sosioekonominen asema on noussut väestötasolla ja kehitys jatkuu samaan suuntaan.
Nykyisen tilanteen perusteella näyttäisi mielestäni siltä, että:
1. miesten sosioekonominen asema seksuaalisen palkitsemisvallan muotona on heikkenemässä. Vasta tulevaisuus näyttää, käykö näin, mutta tämä ei ole mielipideasia. Evoluutio ei kysy kenenkään mielipidettä.
2. jos naiset valitsevat mielelään kumppanin, jonka sosioekonominen asema on heitä itseään matalampi, mutta miehet pitävät myös kiinni siitä, että heidän on löydettävä kumppani itseään alemmasta sosioekonomisesta lokerosta, naiset tekevät lopullisen valinnan. Ainakin käsittääkseni nykyisen biologisen tiedon mukaan se menee näin. Tällöin miehet, jotka kieltäytyvät lisääntymästä itseään sosioekonomisesti menestyneempien naisten kanssa eivät yksinkertaisesti lisäänny ollenkaan. Sen sijaan sellaiset miehet, jotka nopeiten ymmärtävät, millainen seksuaalinen palkitsemisvalta on arvokasta korkeastikoulutettujen naisten keskuudessa, lisääntyvät tehokkaimmin.
Tilanne on mielenkiintoinen. Sanoin ehkä vähän ikävästi aikaisemmassa viestissäni siitä, että kyseessä olisi tyhmyys. Sitähän se ei ole, koska evoluutio ei tunne tyhmiä valintoja. Se tuntee vain toimivia ja ei-toimivia valintoja. Evoluutiossa voittajia ovat ne, jotka nopeiten sopeutuvat uusiin tilanteisiin siten, että he tuottavat jälkeläisiä, jotka myös menestyvät noissa olosuhteissa. Naisten korkea koulutus ja sosioekonominen asema on ehdottomasti tilannetta muuttava tekijä.
Yhä mielenkiintoisempi on kysymys elämiseen tarvittavien resurssien ja pariutumisen yhteydestä: onko "luonnollista", että pariutumisvalinnat ovat niin sidoksissa elämiseen tarvittavien resurssien kanssa kuin ne olivat agraariyhteiskunnissa ja teollistumisen aikana? Mielestäni ei ole. Suurimman osan evoluutiostaan ihmisapinat ja ihmiset ovat eläneet pyyntikulttuureissa, joissa parisuhteen muodostaminen ei ole ollut ainoa tapa pysyä hengissä ja lisääntyä.
Sen vuoksi minusta näyttää siltä, että miehen sosioekonominen asema seksuaalisen palkitsemisvallan muotona oli vain ohimenevä vaihe. Naiset ovat pääsemässä takaisin tilanteeseen, joissa "jokin muu" ohjaa heidän valintojaan. Mitä se "jokin muu" on nykyisessä yhteiskunnassa saattaa selvitä vasta ajan kuluessa.
Aloittaja kyselee, josko Afganista tulisi tällä kertaa myös naisia Suomeen. Naisten perään haikailevan on hyvä tietää, ettei musliminaisten ole luvallista pariutua ”vääräuskoisten” miesten kanssa. Se on itse asiassa hengenvaarallista heille.
Korostin tuossa aloituksessa nimenomaan kovenevaa kilpailua vapaista naisista Suomessa ja tämän takia olen pohtinut tätä kysymystä, etsiäkö naista esimerkiksi Itä-Euroopan maista tai Etelä-Euroopan maista, koska nämä maat eivät ole kohtuuttoman kaukana ja lisäksi näissä maissa ei ainakaan tietääkseni naisen pariutuminen ole samalla tavalla rajoitettua kuten esimerkiksi muslimimaissa. On luonnollista, että kilpailu vapaista naisista Suomessa ei kasva samassa määrin, jos maahan tulee myös naisia. Nämä toki pariutuu luonnollisesti näiden Suomessa asuvien muslimimiesten kanssa.
Niin ja tästä kun ei ole tietoa, kuinka paljon Suomeen on tulossa miehiä tällä kertaa. Tuossa Ylen artikkeli vuodelta 2015.
https://yle.fi/uutiset/3-8354207
Itä- ja Etelä-Euroopan maissa se, mitä tällä palstalla kutsutaan tasoteoriaksi, on voimassa vahvemmassa muodossa kuin Pohjoismaissa.
Mitä kauniimpi nainen, sitä varakkaampaa miestä hän tavoittelee. Mitä varakkaampi mies, sitä kauniimpaa naista hän tavoittelee.
Olen asunut itäeurooppalaisen miehen kanssa ja hän on tämän minulle vahvistanut. Poikkeuksia tietysti löytyy aina.
Suomalainen, kohtuullisen kaunis ja kohtalaisesti tienaava nainen on itäeurooppalaiselle miehelle kumppani, jota hän ei kohtaa kotimaassaan, sillä siellä raha kytkeytyy pariutumiseen tiukemmin kuin täällä. En tiedä miksi ne naiset eivät siellä päin saa tai halua valtaa tai rahaa, mutta ilmeisesti heidän kulttuurinsa on sellainen, ettei rahaa tai valtaa suoda pätevillekään naisille samoissa määrin kuin Suomessa.
Tyhjätaskujen miesten ei siis kannata ainakaan kauniita, elättäjää kaipaavia itäeurooppalaisia naisia lähestyä. Muista en osaa sanoa. Kaipa sielläkin on kohtuullisen näköisiä naisia, jotka elättävät itse itsensä.
Se tuntuu kuuluvan vielä monen Euroopan maan kulttuuriin, että miehen tehtävä on elättää perhe ja jos naisella on rahaa niin naisen rahat ovat naisen rahoja. Eli kärjistäen miehen rahat ovat perheen rahat ja naisen (pienet) rahat ovat naisen rahat. Osin tuosta kai se edelleen kumpuaa, että koulutetutkin naiset etsivät elättäjää. Kyllä tuo asetelma tietysti on jo vähän murtumassa, mutta yllättävän vahvana monin paikoin.
On siinä sitten tietysti sekin, että nainenhan perinteisesti muuttaa miehen mukaan eikä toisin päin. Nainen siis lähtee uuteen ympäristöön ja pistää elatuksensa miehen käsiin. Siksikin se naisen perhe odottaa, että mies kykenee perheensä elättämään. Se on jopa aika kova paine monille miehille niissä maissa. Siksi tuolla itäisen Euroopan puolella asustelleenakin on välillä melkein huvittavaa lueskella näitä Suomen "tasoteorioita". Suomessa kun tuo miehen elatusvastuu perheestään ei ole kulttuurisesti lainkaan niin valtava juttu.
Omallakin miehelläni ajatus Suomeen tulosta oli aidosti iso kynnys. Se kun tarkoitti, että hän heittäytyi hetkeksi naisen "elätiksi", jätti työnsä ja uutta ei vielä ollut valmiina. Se oli vaan jotenkin TODELLA iso asia enkä mä osannut aluksi edes hahmottaa miten valtava juttu se hänelle kulttuurisesti oli.
Mä olen ymmärtänyt, että kyllä Itä-Euroopassa kuitenkin löytyy koulutettuja. Niin, mitä tällä Itä-Euroopalla aina tarkoitetaan. Suomen kielisen Wikipedian mukaan YK määrittelee nämä: Albania, Armenia, Azerbaidžan, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Georgia, Kroatia, Latvia, Liettua, Pohjois-Makedonia, Moldova, Montenegro, Puola, Romania, Ukraina, Unkari, Serbia, Slovakia, Slovenia, Tšekin tasavalta, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro. Toisaalta suomen kielisessä Wikipediassa nuo entiset Jugoslavian maat luokitellaan myös Etelä-Eurooppaan.
Kuten jo todettiin, uskonnoilla voi olla vahvaakin rajoittavaa voimaa, joten on hyvä olla perillä näistäkin seikoista. Useat Itä-Euroopan maat ovat kuitenkin pääuskonnoltaan ortodokseja tai katolilaisia.
Koskeeko tämä "sääntö", josta mainitsit, siis hyvin laajasti lähes kaikkia näitä maita, että on syytä ainakin pitää mielessä nämä "tasot", joista palstalla ollaan luennoitu? Tottakai kompromisseja täytyy aina tehdä ja toki ei sitä tietenkään tarvitse sitä kaikkein parhaimman näköistä saada, vaikka lähtökohdat on mitä on. Kyllä olen ollut treffeillä hyvin erilaisten naisten kanssa, vaikka en voi tietenkään kieltää sitä tosiasiaa, että kaunis nainen on toki aina kaunis nainen.
Tarkastellaanpa Tilastokeskusta koulutuksen osalta.
https://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-09-29_001.html?s=0
Suomi kyllä pärjää suhteellisen hyvin koulutuksessa, mutta niin pärjää myös Puolakin. Puolassa on lisäksi nämäkin hyvät puolet, että on suhteellisen lähellä, naisten määrä miestä kohden parempi kuin Suomessa, puolan kieli kuuluu slaavilaisiin kieliin, joten todennäköisesti helpompi oppia, jos osaa muita slaavilaisia kieliä. Toki olen lukenut vähän erilaisia näkemyksiä palstalla suomalaisten miesten mahdollisuuksista puolalaisiin naisiin. Tässäkin keskustelussa ehdittiin jo todeta, että katolilaiset saattavat odottaa kumppaniltaankin katolilaisuutta. En tiedä, kuinka yleistä tämä on esimerkiksi Puolassa.
Toisaalta tuosta näkyy suomalaistaustaisten miesten ulkomaalaistaustaiset avo- ja aviopuolisot, jossa voidaan kyllä huomata Puola.
https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/perheet.html
Jos tarkastellaan vielä sitä artikkelia koulutuksesta, voidaan havaita, että Suomi pärjää koulutuksessa Etelä-Eurooppalaisia maita paremmin, samoin myös Sloveniaa. Tosin Sloveniassa perusasteen koulutuksen varassa olevia on vähemmän kuin Suomessa.
Löytyyhän sieltä koulutettuja ihmisiä. Vaan noissa maissa valtaosin kouluttaudutaan ihan sitä elämänlaatua nostaakseen. Eli koulutettu kaunis nainen tähtää vielä korkeammalle kuin kouluttamaton kaunis nainen.
Eikä naisen koulutus vie pois sitä kulttuurista miehen ensisijaista elatusvastuuta perheestä. Mies elättää perheen ja nainen saa käyttää rahansa siihen, että hän mm. näyttää hyvältä.
"Siksi tuolla itäisen Euroopan puolella asustelleenakin on välillä melkein huvittavaa lueskella näitä Suomen "tasoteorioita". Suomessa kun tuo miehen elatusvastuu perheestään ei ole kulttuurisesti lainkaan niin valtava juttu."
Tämä on aivan totta. En voi käsittää, kuinka joku voi edes vitsillä väittää mitään suomalaiselle miehelle asetetuista varallisuusvaatimuksista pariutumisessa. Mittasuhteet Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä ovat tässä asiassa aivan erilaisia. Etelämpänä kauneus on naiselle kätevin tapa rikastua, pohjoisempana koulutus, palkkatyö ja pääomatulot. Peritty raha on sitten erikseen molemmissa paikoissa.
Eräissä itäisen Euroopan maissa se kohtalaisesti tienaava kohtuullisen kaunis nainen on tosiaan miehille kauhistus, eikä pelkästään pariutumismielessä. Siellä päin on vielä vahvasti vallalla vanhanaikainen ajatus, että mies on se elättäjä ja nainen käy töissä lähinnä aikaa tappaakseen ja tienatakseen itselleen taskurahaa kampaajaan yms.
Kyse ei ole siitä etteivätkö monet naiset siellä haluaisi valtaa tai rahaa. Kyse on siitä että monet miehet karttavat menestyneitä naisia niin ammatillisesti kuin romanttisestikin. Muutos parempaan ei tapahdu hetkessä, mutta se muutos on kyllä jo käynnissä.
Muutamia itäeuroopasta kotoisin olevia naisia tunnen, ovat tulleet tänne Suomeen koulutuksen ja työn perässä. Täällä kun työpaikan miehet eivät keskimäärin syrji eivätkä vähättele, vaikka on nainen korkeassa asemassa, esim miesten pomona. Täällä myöskään miehet eivät treffeillä kavahda kun nainen kertoo että on hyvintienaavassa työssä.
Ovat sanoneet etteivät tykkää kotimaidensa machoista ja vanhanaikaisista miehistä.
"Mä olen ymmärtänyt, että kyllä Itä-Euroopassa kuitenkin löytyy koulutettuja."
Löytyy. Mutta kuten joku tuolla alempana kirjoitti, elatusvastuu siirtyy harvoin naiselle tai edes tasaantuu puolisoiden välillä, koska kulttuuri estää sen. Kulttuuri estää tasa-arvon siis molemmilta sukupuolilta.
Ja jos Itä-Eurooppaan mennään niin sieltä löytyy paljon hyvin korkeastikin koulutettuja naisia ihan kotirouvina. Juuri noista kulttuurisista syistä kun niitä töitä ei ole tarjolla ja sitä korkeapalakkaisessa työssä käymistä voitaisiin katsoa jopa pahalla. Kaunis, korkeasti koulutettu ja sivistynyt nainen on korkeassa huudossa ja saa itselleen korkean statuksen miehen, mutta töissä hänen ei odoteta käyvän. Jos katselet noiden Eurooppalaisten korkean statuksrn miesten vaimoja ja tyttöystäviä niin he ovat rajastaan suurinpiirtein tohtoreita jollain alalla. Ei sieltä hirveästi kouluttamattomia tyhjätaskuja löydy, vaikka valtaosa ei olekaan tehnyt päivääkään töitä. Kouluttamaton ja sivistymätön vaimo olisi miehelle huono statussymboli.
Monin paikoin Euroopassakin oletus on, että nainen kouluttautuu päästäkseen parempiin naimisiin, ei päästäkseen parempiin töihin.
Pitää paikkansa. Itsekinnolen kuullut kommentteja, että mitä sä nyt enää käyt töissä. Minullahan on jo mies, jolla on hyvät tulot. Ei silloin enää kuulu käydä töissä, vaan korkeintaan harrastella jotain pientä omaa bisnestä.
Tuo "parempiin naimisiin" voi joissain tilanteissa olla myös erittäin huonosti käyttäytyvä mies. Nainen on sellaisessa tilanteessa heikoilla, sillä ero romahduttaisi hänen tulotasonsa, jonka saavuttaminen on alun perin perustunut pelkkään ulkonäköön. Mies sen sijaan voi ongelmitta pettää vaimoaan tai vaihtaa tämän nuorempaan, koska iän mukanaan tuoma työkokemus ja muu pääoma vain kerryttää varallisuuutta ja lisää nuorempien naisten mielenkiintoa suurempaan tulotasoon.
Mutta onhan Itä- ja Etelä-Euroopassa kulttuuristaan poikkeaviakin ihmisiä. Oma miesystäväni ihaili sitä draaman ja mustasukkaisuuden puutetta, joka teki suhteestamme rauhaisan ja rakastavan. Hän ei ollut voinut kuvitella, että tällaisiakin naisia on olemassa. 😁 Ja vieläpä ilman suurta rahallista panostusta.
Tietysti. Se parempi on usein "parempi", mutta kulttuuriset tekijät ovat mitä ovat. Molemmat sukupuolet ovat niiden vankeja. Ei se tilanne monesti ole tavalliselle miehellekään erityisen ruusuinen, vaikka moni tietämätön Suomessa saattaa haaveilla kotona olevasta pikkurouvasta. Elämän pyörittäminen yhden ihmisen tuloilla on välillä hankalaa.
Itsekin olen sitä mieltä, että töissäkäyminen on parempi vaihtoehto ja itse sitäpaitsi tykkään työstäni. Kyllä nuokin kultturiset tekijät ovat murtumassa, mutta mun kokemukseni mukaan yllättävän hitaasti. Itse olin ennen tuota ulkomailla oleskeluani olettanut, että nämä asiat olisivat muuallakin "modenimpia" kuin ne todellisuudessa ovat. Musta oli jotenkin hyvin hämmentävää törmätä siihen miten monet naiset itsekin ovat tyytyväisi noin, eivätkä edes kaipaa omaa rahaa ja omaa vapautta ja omaa turvaa. Itse kun ajattelen sen niin, että elämästä ei voi ikinä tietää.
Tosiaan kyllä sieltä muunkilaisia ajattelutapoja löytyy. Itse tosiaan tunnen useamman naisen, jotka tulisivat ihan mielellään vaikka Suomeen ja vaikka heti ja juuri pitkälti sen takia, että täällä ei ole niitä tiettyjä kulttuurisia odotuksia. Ihan sama myös miehissä. Omakin mieheni, vaikka se naisen palkalla eläminen oli hänelle tosi iso kynnys, niin hän tiedosti sen olevan se kulttuurinen paine. Se ei ollut ongelma hänelle itselleen, vaan piti tajuta mistä se tunne oikein tuli.
Ja siis ihan sama kokemus meillä. Mustasukkaisuuden puute ja draamattomuus ovat kuulemma hänestä ne kaikkein parhaimmat puolet. Liittyy ehkä osin siihen, että kaikki elämässa ei ole miehen varassa, joten ei tarvitse vahtia kuin haukka. Näin minulle on ainakin kerrottu, että kotimaassaan ovat mustasukkaisia kuin pirut ja omien tuttavien perusteella voin tuon jopa allekirjoittaa.
Täytyy pistää tähän oma kokemukseni Itä-Eurooppalaisesta miehestä. Tai oikeammin sen kokemuksen suurin ihmetyksen aihe on ollu miehen perhe ja erityisesti mun anoppi.
Suomessa on tottunu siihen, että pääsääntösesti arvostetaan "hyvää työihmistä" naisessaki, eli et tuo oman osansa leivästä siihen pöytään eikä oleta miehen tuovan kaikkea. Vaan mun miehen kotimaassa on jotenkin ihan päinvastoin. Mun anoppi on varsin vanhoillinen ja hänelle työssäkäyvä ja hyvin tienaava miniä on jotenkin loukkaus hänen poikansa elatuskykyä ja sitä kautta koko perhettä kohtaan. Hän kokee sen jotenkin niin, että mulle ei miehen tienaamat rahat riitä, enkä siksi arvosta niitä. Vakiokommentti on tyyliin "mikä ihmeen maa se Suomi oikein on, kun ei miehen rahat muka riitä elämiseen". Se ajattelutapa on jotenki Suomalaiseen mentaliteettiin niin vieras.
"Liittyy ehkä osin siihen, että kaikki elämässa ei ole miehen varassa, joten ei tarvitse vahtia kuin haukka."
Kuulostaa tutulta. 😊
"Tosiaan kyllä sieltä muunkilaisia ajattelutapoja löytyy. Itse tosiaan tunnen useamman naisen, jotka tulisivat ihan mielellään vaikka Suomeen ja vaikka heti ja juuri pitkälti sen takia, että täällä ei ole niitä tiettyjä kulttuurisia odotuksia. Ihan sama myös miehissä."
Kyllä. Ja juuri tällaiset omaan kulttuuriinsa hieman tyytymättömät saattavat ihastua suomalaiseen kulttuuriin. Sen avulla sietää ihmisten jäyhyyden ja kylmän ilmaston.
Ketjun aloitukseen kommentoisin sen verran, että vieraaseen kulttuuriin muuttavalla täytyy olla hyvä syy mennä sinne ja pysyä siellä. Tyytymättömyys oman kulttuurin sukupuolirooleihin voi olla yksi syy pariutua eri kulttuurin edustajan kanssa.
Kuulostaa niin tutulta, että onkohan meillä puolisot samasta maasta 😀.
Näin mäkin olen ton ymmärtänyt, että oletus on naisen haluavan olla kotona, jos mies tienaa tarpeeksi. Eli sellasta mahdollisuutta ei ikäänkuin olisi, että nainen haluaa vapaaehtoisesti tehdä töitä. Pientä puuhastelua saa olla ja käydä vaikka osa-aikasesti töissä, mutta täysaikanen palkkatyö on jotenkin muka loukkaavaan miestä ja hänen elatuskykyään kohtaan.
Mun mieheni ei tosiaan ajattele noin, mutta kyllä meillä pientä valkosta valhetta appivanhempien suuntaan kerrotaan, jottei herätetä pahaa verta. Mies lähettää heille suht säännöllisesti rahaa ja he kuvittelevat, että miehelläni on parempi palkka kuin oikeesti on. Heillä ei siis ole todellista käsitystä minun tuloistani.
Vaikka toki siis siellä hänen kotimaassaankin valtaosa naisista käy kodin ulkopuolella töissä ja miehen veljen vaimokin on ihan täysaikaisessa palkkatyössä (ja käsittääkseni ihan omasta halustaan). Vaan siis jostain miehen ja miehen perheen arvostamisesta siinä on kysymys. En mäkään sitä kuviota tajua.
Tuossa olisi hyvä kohta pieneen jäynään. Voisi vaikka juksata anoppia, että Suomessa kaikki naiset tienaavat enemmän kuin miehet ja käyttävät siksi mieluummin housuja kuin hametta. Tai jotain muuta vastaavaa. Jästipäiden kohtalo on tulla jäynän kohteeksi.
"Ketjun aloitukseen kommentoisin sen verran, että vieraaseen kulttuuriin muuttavalla täytyy olla hyvä syy mennä sinne ja pysyä siellä. Tyytymättömyys oman kulttuurin sukupuolirooleihin voi olla yksi syy pariutua eri kulttuurin edustajan kanssa."
Just noin. Ja sanosin vielä, että sillon nousee vielä suuremmaksi se tarve mennä itse sinne paikanpäälle, etsimään ja tutustumaan. Nettideittailulla ja kaikenlaisilla ddeittisaiteilla kun on maine enemmän sen elättäjän etsimisessä. Sieltä voi olla hyvin vaikea löytää sitä tasa-arvosempaa elämää ja "vapautta tehdä myös töitä" etsiviä naisia.
"Ja siis ihan sama kokemus meillä. Mustasukkaisuuden puute ja draamattomuus ovat kuulemma hänestä ne kaikkein parhaimmat puolet. Liittyy ehkä osin siihen, että kaikki elämässa ei ole miehen varassa, joten ei tarvitse vahtia kuin haukka. Näin minulle on ainakin kerrottu, että kotimaassaan ovat mustasukkaisia kuin pirut ja omien tuttavien perusteella voin tuon jopa allekirjoittaa."
Tuo mustasukkaisuus on muuten tärkeä seikka ja se on vaan otettava huomioon. Mustasukkaisuutta on meissä kaikissa. Ei ole mikään mahdottomuus ajautua Suomessakaan ongelmiin. Naisiin tutustuessa ei aina voi tietää, onko poikaystävää. Toisinaan olen sen kysynytkin. On joskus, kun en ole tiennyt etukäteen, tullut jopa aggressiivisesti käyttäytyvä mies väliin. Toki tilanteesta selvittiin puhumalla. Valitettavasti aina ei voi saada edes täysin rehellistäkään vastausta, vaikka asiaa kyselisikin., erityisesti, jos on vähän ottanut alkoholia.
Tämä on tärkeä kysymys myös silloin, kun matkustaa ulkomaille ja aikoo tehdä siellä tuttavuutta: on oltava perillä normeista. Ehdinkin jo ottaa puheeksi tämän kysymyksen, jos matkustaa esimerkiksi Lissaboniin, Roomaan tai Belgradiin ja liikuskelee paikoissa, joissa on mahdollisuus tavata ihmisiä. Sama ongelma on edelleen kuten täällä Suomessa, ei voi etukäteen tietää, onko naisella poikaystävä.
Netissä ihmiset luonnollisesti ilmoittavat, että ovat sinkkuja, jos nettisivun tarkoitus on parisuhteen etsiminen. Toki ihmiset voivat aina valehdella.
Itä-Euroopassa ja Euroopassa korkeasti koulutettujen naisten "kotirouvina" olo ei johdu lähellekään aina töiden puutteesta. Vaan siitä, että lasten päivähoitoa (klo 6-18) ei ole. Tai sitä on, mutta esim. klo 13 asti. Tästä johtuen suurin osa naisista hoitaa lapsensa kotona näiden kouluikään asti. Saattavat myös mennä osa-aikatyöhön, kun lapsi on 3-5 v esikoululainen.
Ja sitä hoitoa ei ole, koska sitä ei koeta kulttuurisesti tarpeelliseksi. Tuo on itseään ruokkiva kierre.
Et seuraa siis uutisia, Suomessa on ollut vuosikymmeniä virkanaisten tavoite haalia maahan mahdollisimman paljon muslimimiehiä.
Ulkomailta tottakai, osaavia naisia.
Suomalainen nainen laiska, huoraa ja huvittelee.
Jahas se on taas tämäkin aloittaja eksynyt takaisin palstalla. Ja edelleen samat ihmetyksenaiheet kuin aina ennenkin.
Vuodesta toiseen vaan aprikoit samoja asioita. Mitäpä jos pohdiskelun sijaan alkaisit viimein tekemään asialle jotain ja noutaisit lopultakin sen morsion itsellesi?
Kaikki se aika mitä olet täällä palstalla samaa jauhanut... Samassa ajassa olisit jo ehtinyt rupatella kymmenien naisten kanssa ulkomaisissa deittisovelluksissa.
Mutta kun sitä pitää ensiksi opetella niin monen maan kieli ja kulttuuri ja historia ja populaarimusiikki, että ei ehdi naisille juttelemaan.
Jos sulla ei ole muuta sanottavaa kuin jatkaa riidan haastamista, suosittelisin kokonaan suuntaamaan katseesi aivan muualle kuin suomi24. Tämä ei ole sun palstas. Sanon tämän aivan suoraan. Itse alotit jälleen riitleyn, joten näen jälleen kerran, että sun kanssa ei voi muodostaa mitään järkevää keskustelua. Älä siis haaskaa enempää aikaa tässä keskusteluketjussa, kiitos.
Puhut asiaa. Olen tätä juttelua tehnyt vaikka kuinka paljon, mutta pohdintojakaan ei sovi koskaan unohtaa ja perehtymistä erilaisiin seikkoihin. Parisuhteen onnistuminen kun riippuu monesta elementistä. Erilaisista kulttuureista kun on hyvä olla perillä. Tottakai tämä vaatii myös kovaa työtä.
Karttelet sitä tärkeintä elementtiä. Kulttuuri ja koulutus on vain ulkopintaa. Tärkeintä on keskinäinen kemia ja vetovoima, yhteensopivat persoonat ja luonteet, yhteiset haaveet ja tavoitteet. Niitä ei voi THL:n sivuilta tai Wikipediasta selvittää.
Olet luultavasti nuori mies, hieman autismin kirjolla. Ihmisten väliset suhteet, suhteiden solmiminen ja ylläpito, kanssakäymisen kirjoittamattomat säännöt on sulle vaikeita?
Kannattaisi hakea tukea tuohon esim. järjestöistä, jotka tarjoaa opetusta siihen, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen. Yksin se opettelu on kovaa hommaa, jos kukaan ei selitä, miksi asiat menee niinkuin ne menee.
Tarviitko tamppoonia? Taitaa olla NE päivät menossa :D
Tuo on jälleen kerran taas sitä asioiden yksinkertaistamista: heti halutaan leimata, kun jonkun ajattelu tuottaa jollekin vähän haasteita. Tätä leimaamista, kun on tehty kautta historian ja mielellään ollaan toki haluttu demonisoida ihmisiä, joiden ajattelu ei mahdu omaan maailman kuvaan. Voisitko sen sijaan tutkia itseäsi ennenkuin alat syyttelee muita :D
Sinä tehtailet vuodesta toiseen tätä samaa aloitusta tänne samoille palstoille - saamatta koskaan niitä haluamiasi vastauksia.
Tuo edellisen kirjoittajan autismi-arvio sinusta on varmasti käynyt monen muunkin palstalaisen mielessä - muunmuassa allekirjoittaneen.
Sun ajattelussasi ei ole mitenkään uutta ja erilaista, monikin ihminen haikailee ulkomaista kumppania.
Palstalla sinusta saa sinun oman keskustelutyylisiä takia tietynlaisen kuvan. Jankutat samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Se ei siis ole sun ajattelu ulkomaisesta kumppanista joka antaa susta autistisen kuvan, vaan tuo saman asian jääräpäinen toistelu. Ja se että olet monesti kertonut, ettet oikein osaa toimia ihmisten kanssa - mikä sekin on helppo ymmärtää, sillä tämä kommunikointitapasi on äärimmäisen raskas jo netitsekin.
Jankuti jankuti jankuti. Olet palstan kuvottavin tyyppi. En halua nähdä ENÄÄ KOSKAAN sun kirjoituksiasi mun ketjuissa, ÄLÄ HAASKAA TÄÄLLÄ MUIDEN AIKAA:
"Karttelet sitä tärkeintä elementtiä. Kulttuuri ja koulutus on vain ulkopintaa. Tärkeintä on keskinäinen kemia ja vetovoima, yhteensopivat persoonat ja luonteet, yhteiset haaveet ja tavoitteet. Niitä ei voi THL:n sivuilta tai Wikipediasta selvittää."
Voisitko mulle yksinkertaisesti selittää, miten olet ymmärtänyt käsitteen kulttuuri. Voisitko myös sitten selittää, miten kulttuuri, koulutus tms. asioilla ei olisi mitään tekemistä keskinäisen kemian ja vetovoiman kanssa. Sitten vielä nämä kysymykset, miten sä ymmärrät kemian ja vetovoiman. TIedän, että tämä keskustelu voi käydä yhä haasteellisemmaksi, mutta mä olen kriittinen kaikkeen liialliseen yksinkertaistamiseen ja siihen, että jotkut asiat ovat mukamas niin perin pohjin "itsestään selviä", kun ne ei sitä todellisuudessa ole. Täytyy joskus vaan jaksaa enemmänkin perehtyä. Tuo leimaaminen ei hyödytä yhtään mitään.
Olen täysin eri mieltä siitä, että tilastoista ei olisi mukamas mitään apua, kuten kirjoituksestasi saa kuvan. Tilastot antavat ilman muuta osan realismista, joiden avulla voi ohjata toimintaa. Toki luovuuttakin tarvitaan, eikä tietenkään ihmiset ole pelkkien tilastojen marionetteja. Jos antaa liian suuren arvon esimerkiksi intuitiiviselle ajattelulle, on ongelmana helposti se, että ei halua tehdä yhtään mitään, jos vähänkin tulee eteen isompiakin haasteita.
Jos et halua nähdä jonkun kirjoittajan kommentteja jossain keskustelussa yleisellä keskustelupalstalla, sun ei varmaan sitten kannata käydä sillä kyseisellä keskustelupalstalla aloittamassa keskusteluja.
Sä vuodesta toiseen teet tätä samaa aloitusta näillä palstoilla, mutta ilmeisesti odotat saavasi uudenlaisia vastauksia?
Sitten petyt joka kerta, kun et saakaan samanmielisiä kommentteja.
Hulluuden (ja autismin) merkki on toistaa samaa toimintamallia mutta odottaa siitä erilaisia lopputuloksia.
Kulttuuri = samassa yhteisössä elävien ihmisten muodostama kokonaisuus pitäen sisällä kirjoitetut ja kirjoittamat säännöt, jotka säätelevät näiden ihmisten tapaa olla ja elää. Vaihtelee yhteisöstä toiseen ja ajasta toiseen, alati muuttuva. Ison kulttuurin sisällä voi olla monta pienempää alakulttuuria.
Kemia, vetovoima = se vaikeasti sanoitettava tunne, että pidät toisesta ihmisestä. Sitä joko on tai ei ole, eikä sen syntymiseen voi oikein itse vaikuttaa. Voi olla molemminpuolista tai yksipuolista.
Esimerkki: olet korkeakouluopiskelija ja siten osa koulusi kulttuuria ja isompaa opiskelijakulttuuria. Naapurissasi asuu Lissu, tatuoitu moottoripyörämekaanikko ja yksityisyrittäjä. Hän on osa moottoripyöräkulttuuria ja isompaa yksityisyrittäjäkulttuuria. Te molemmat olette osa Suomen kulttuuria.
Te inhositte toisianne heti ensi silmäyksestä, vaikka ette ole sanaakaan vaihtaneet. Teillä ei ole kemiaa. Suhteenne ei siis toimi vaikka olette osa samaa kulttuuria ja vaikka ette edes tiedä toistenne alakulttuureista. Kulttuuri ei siis ole määräävä tekijä, vaan teidän keskinäinen kemia, jota ei ole.
"Kemia, vetovoima = se vaikeasti sanoitettava tunne, että pidät toisesta ihmisestä. Sitä joko on tai ei ole, eikä sen syntymiseen voi oikein itse vaikuttaa. Voi olla molemminpuolista tai yksipuolista."
Tuossa juuri meni väärin. Kemian syntymiseen nimenomaan voi itse vaikuttaa. Kun luet tämän keskustelun huolella, voit löytää sen pointin, mitä ajan takaa.
Mä toivoisin sulta kärsivällisyyttä keskustluun. Sä et voi alkaa heti leimaamaan, jos vähänkin tulee jotakin sellaista tekstiä, joka ylittää käsityskyvyn. Mielipiteitä saa sanoa, mutta leimaamisen kanssa on oltava aina varovainen.
SItten kulttuurista, jos se pitää sisällään erilaisia sääntöjä kirjoitettuja ja kirjoittamattomia, mä en kyllä saa mitenkään kiinni, miten tällä ei olisi mitään vaikutusta siihen, kuinka helppoa pariutuminen ja parisuhde on, jos erilaiset tavat paljonkin eroaa toisistaan.
Joku täällä on joskus aikaisemmin maininnut käsitteeseen kulttuuri, yhteinen arvo ja ajattelutapa. On hyvin vaikeeta uskoa, että tälläkään ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, kuinka helppoa tai vaikeeta pariutuminen tai parisuhde on, saati sitten kemian syntymiseen.
Mainitsit myös koulutuksenkin, että silläkään ei olisi mitään tekemistä, vaikka todellisuudessa se koulutuksen mukana tuoma osaaminen voi nimenomaan huomattavasti helpottaa kemian syntymisessä.
"Kemian syntymiseen nimenomaan voi itse vaikuttaa. "
Kun ei vaan voi. Kukaan ei voi pakottaa kemiaa toisen kanssa. Jos sinä et vaan koe vetoa johonkin tiettyyn yksilöön, et voi pakottaa itseäsi kokemaan vetoa tähän.
Voit tietenkin esittää tuntevasi vetoa häneen. Jos hän tuntee vetoa sua kohtaan, voit vaikka lopun elämääsi väkisin esittää tuntevasi kemiaa hänen kanssa. Näin on moni tehnytkin. Se vaan ei muuta sitä faktaa, että sisimmässäsi et tunne vetoa häntä kohtaan, vaikka niin esitätkin.
Jos sinä koet vetoa johonkin tiettyyn yksilöön mutta hän ei sinuun, et voi mitenkään pakottaa häntä kokemaan vetoa sinuun. Voit vain toivoa että hän suostuisi esittämään, että tuntee vetoa sinua kohtaan, vaikka ei sisimmässään tunnekaan niin.
Kemiaa joko on tai ei ole.
Moni äkkirikastunut on huomannut, että yhtäkkiä menekkiä olisi huomattavasti enemmän kuin ennen. Se ei tarkoita että yhtäkkiä moni olisi huomannut tuntevansa kemiaa äkkirikastuneen kanssa - se tarkoittaa sitä että moni on huomannut voivansa ESITTÄÄ tuntevansa kemiaa äkkirikastuneen kanssa.
Jos nyt leikin ajatuksella, että olisin sinkku jälleen ja kovin rakkautta vailla, niin paljon että ihan etsimään lähtisin itselleni naista, niin en kyllä ulkomailta ensimmäisenä etsisi.
Toki sitten, jos itsekin asuisin muualla kuin finniskassa.
Mutta siis ihan kotimaasta ja mieluiten kotimaisen, suomea puhuvan naisen koittaisin jostain penkoa esiin. Ja mielellään sellaisen vielä joka tuntustumisen myötä tykkäiskin musta kuin hullu puurosta ja olis halimonsterin vikaakin. Ymmärtäis mun elämänfilosofiaa ja huumoriani, sietäis mun tunteellisuuttani ja jälkikasvuani, eikä olis kauhee kiire päättää suhdetta ja ettiä uutta, niin se olis jo melko paljon.
"Ei ole mitenkään itsestään selvää, että omasta maasta löytyisi aina helpommin, jos kilpailu niistä harvoista vapaista naisista kovenee kaiken aikaa."
-Aloittajalla ei pitäis olla mitään hätää, jos hetero olet. Heteronaisia on pilvin pimein varmasti vapaanakin. Toisin kuin bi/lesbo naisia ja piiri pieni pyöriistä ei viittis jonkun piiriläisen exää ottaa. Pitäs löytää joku joka ei ole pyörinyt pienissä piireissä exältä exälle, kas siinäpä pulma.
Ihan vaan mittasuhteena ja vertauskuvaa harvoista vapaista naisista. :'D
"Ymmärtäis mun elämänfilosofiaa ja huumoriani, sietäis mun tunteellisuuttani ja jälkikasvuani, eikä olis kauhee kiire päättää suhdetta ja ettiä uutta, niin se olis jo melko paljon."
Huumori on kyllä tärkeetä. Näin olen ymmärtänyt. Tällä oalstalla ollaan sanottu mulle, että analysoin liikaa. Tuli mieleen tällainen seikka, että voisikohan suhde alkaa myös täysin huumorittomasti puhtailla "älykkäillä" keskusteluilla, kuten esimerkiksi monessa ranskalaisessa elokuvassa. Huumori voi olla joillekin vaikea laji. Huono kielitaito ei asiaa tietenkään, koska huumorissa on monesti sanat vahvasti mukana. Toki huumoria on monenlaista, mutta ehkä selainen vähän "älykkäämpi" huumori. Ei voida välttyä sujuvalta kieleltäkään.
Näillä "älykkäillä" keskusteluilla en tietenkään tarkoita sitä, että olisin itse mikään kovin älykäs, vaan lähinnä ideaa. Ehkä oikeesti älykkäät ihmiset näinkin voivat löytää toisensa ilman erityistä huumoria. En tiedä. Tuli vaan mieleen.
"Aloittajalla ei pitäis olla mitään hätää, jos hetero olet. Heteronaisia on pilvin pimein varmasti vapaanakin. Toisin kuin bi/lesbo naisia ja piiri pieni pyöriistä ei viittis jonkun piiriläisen exää ottaa. Pitäs löytää joku joka ei ole pyörinyt pienissä piireissä exältä exälle, kas siinäpä pulma."
Tämä on kyllä ainakin toistaiseksi vielä totta: kyllä pe-la iltana suurissa kaupungeissa aivan varmasti liikkuu paljon myös vapaita naisia, mutta nykypäivänä Suomessa on yhä enemmän muitakin kuin kantasuomalaisia. Vaikka nainen näyttäisi valkoiselta hetero naiselta, tämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että nainen olisi kantasuomalainen. Sitä, että on riittävästi perillä eri kulttuureista ilman muuta auttaa myös parin valinnassa.
"Toisin kuin bi/lesbo naisia ja piiri pieni pyöriistä ei viittis jonkun piiriläisen exää ottaa. Pitäs löytää joku joka ei ole pyörinyt pienissä piireissä exältä exälle, kas siinäpä pulma."
Samaa mieltä. Eikös tässä toisaalta auta, jos pystyy luomaan parisuhteen myös muunkin kuin suomalaisen naisen kanssa. Toki suurissa kaupungeissa ihmisiä on aina sen verran paljon, että näitä "piiri pieni pyöriä" ei kovin helposti pääse syntymään ainakaan silloin, jos on kykyä tutustua muihinkin kuin "piiri pieni pyörii" porukkaan. Erityisen haasteellista vieläpä silloin, jos porukassa on lähes kaikki miehiä, kuten esimerkiksi miesvaltaisten alojen opiskelijabielissä.
Täytyy tähän todeta, että vapaita naisia on ikävä kyllä aina liian vähän johtuen osittain siitäkin, että kaikki vapaat naiset eivät kiinnosta. Tämä koskee toki toisinkin päin.
Kokeile noita ideoitasi, sitten ne on testattu. :)
Selvä.
Kuinka monta kertaa tää sama aloitus pitää näille palstoille vielä tehtailla? Lähde hyvä mies sinne ulkomaille asumaan ja tutustumaan niihin naisiin! Ei tämä vuodesta toiseen nettipalstoilla mietiskely ole vienyt sun asiaa eteenpäin eikä tule tekemään niin jatkossakaan.
Itse haluan suomalaisen naisen, ei kiinnosta ulkomaalainen.
Noin itsekin ajattelin monia vuosia, mutta täytyy myöntää myös realismi. Toki realisminkin moni ymmärtää vähän eri tavoin. Katsoin jossain vaiheessa, että on itseasiassa vähän pakkokin opetella ymmärtämään eri kulttuureja. Siinä se haaste, mistä sitten lähteä etsimään. Ihmissuhteet ovat jokatapauksessa aina kompromisseja, joten asiassa on aina nähtävä monia puolia. Toki ei kannata missään tapauksessa väheksyä myöskään suomalaisia naisia, jos sopiva sattuu eteen, mutta jotekin olen katsonut, että ei ole oikein realistista laskea senkään varaan, että pitäisi kumppanin ehdottomasti olla nimenomaan suomalainen nainen.
Täällä tuotiin tärkeitä seikkoja esiin näistä pariutumisen haasteista ulkomaalaisen kanssa.
Kulttuurit ovat toki erilaisia ja on oltava perillä monista asioista, jos haluaa saada hyvät mahdollisuudet onnistua.
Joku täällä ehti tuoda juuri tämän tärkeän seikan esiin, että ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä aina tuokaan, että mies olisi aina kovin vahvoilla, jos miehen velvollisuus on elättää perhe. Tuo, että olemme kulttuurin vankeja, oli hyvin sanottu. Olen ennenkin tuonut esille tätä "uhripositio" käsitettä, jossa helposti unohdetaan miehet. Tasa-arvotutkimus kun ei saisi olla sellaista, joissa oletetaan automaattisesti jonkun ihmisryhmän olevan aina uhreja. Tästähän on ainakin Yhdysvalloissa tutkimuksia tuosta sosiologia tieteen vasemmalle kallellaan olosta.
Sitten tästä naisen koulutuksesta. Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, on kuitenkin havaittavissa, että monissa maissa kuitenkin arvostetaan naisen koulutusta kauneuden lisäksi. Olen jo aiemminkin tuonut esille esimerkiksi vaikkapa Miss Universum kisat. Jos tarkastellaan esimerkiksi vuoden 2020 top 10 listaa, koulutetut naiset eivät ole mitenkään harvinaisuus.
Mä tiedän, että palstalla joku saattaa nauraa miehelle, joka tavoittelee kaunista, älykästä ja koulutettua naista. Pointti ei ole siinä, että yksinäinen mies tavoittelee mahdottomia, vaan siinä, että kaunis, älykäs ja koulutettu nainen on arvostettu maailman laajuisesti. Menestyneet miehet jokapuolella tavoittelevat näitä naisia.
Jotta voisi edes vähän lähemmäksi päästä tavoitetta, pitäisi itsekin olla menestynyt tai ainakin purkiä siihen. Toki menestymisestä voidaan aina kiistellä, mitä se oikeesti on. Tämä on liiallista yksinkertaistamista liittää menestys aina siihen, että jollakin miehellä on esimerkiksi hyvä työ.
Tämäkin harmillinen asia kun vaan on totta, että työ ja opiskelupaikka eivät vähimmässäkään määrin takaa sitä, että onnistuisi löytämään parisuhteen edes "tavallisen" naisen kanssa. Vaikka kävisikin töissä, opiskelisi ja olisi muutenkin "normaali" nuori mies, voi parisuhteen löytäminen olla siitä huolimatta osalle miehistä lähes mahdottomuus 20-25 vuoden iässä.
Lähtökohdat kuitenkin on mitä on: kaunis nainen yleensä kiinnostaa hetero miestä enemmän kuin vähemmän kaunis. Koulutus ja älykkyys ovat taas sitä kulttuurista pääomaa, joka yhdistää pareja. Parisuhteessa täytyy olla aina jotaikn yhteistäkin, täytyy löytyä yhteistä keskusteltavaa, joissa molempien täytyy osata viedä keskustelua eteenpäin. Ei parisuhde voi niinkään toimia, jos nainen on vain kaunis, mutta parisuhteessa ei löydy mitään yhteistä keskusteltavaa. Yhteinen tietopohja auttaa myös siinä, että ymmärretään, mistä toinen puhuu, vaikka oltaisiinkin joistakin asioista eri mieltä.
Toki realismi on kuitenkin vastassa. Tästä Ylekin kirjoitti tämän vuoden alussa.
https://yle.fi/uutiset/3-11779781
Tuossa artikkelissa Yle viittaa Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan artikkeliin.
https://www.eva.fi/blog/2021/02/09/maahanmuuttajanaisten-heikko-tyollisyys-heijastuu-myos-toisen-polven-parjaamiseen/
Juuri esimerkiksi tämä, että naisen heikko työllistyminen vaikuttaa myös muuhunkin integroitumiseen.
Nimenomaan tämä, että Suomalainen yhteiskunta perustuu kahden elättäjän malliin.
Hyvin sanottu tuikin, että tätä seikkaa ei voida mitenkään ohittaa, koska Suomessa joka seitsemäs lapsi syntyy ulkomailla syntyneelle äidille.
Kun tarkastellaan tuota Evan artikkelia, huomataan, että EU maista tulleet työllistyvät parhaiten. Jos aikoo etsiä naista Etelä-Euroopan maista tai Itä-Euroopan maista, kyllähän EU maita löytyy, tosin Serbia ei ole vielä EU:ssa, vaikka mainitsinkin tuosta mahdollisuudeta etsiä naista esimerkiksi Belgradista. Puolastahan ehdinkin jo mainita: paljon korkeasti koulutettuja.
Joo, tämä tiedetään, että koulutuskaan ei välttämättä takaa työllistymistä Suomessa, mutta tuosta Evankin kirjoituksesta voidaan kuitenkin todeta, että korkeammin koulutetuilla työllistyminen on parempaa kuin matalammin koulutetuilla.
Tiedän, että me tullaan tähän haasteeseen, josta tällä palstalla on hiljattain joku muukin aloituksessaan tuonut esille. Juuri tämä, kun nykypäivänä Suomessa naisten koulutus on hyvin korkealla ja parisuhde on hankala koulutetun naisen ja vähän koulutetun miehen kanssa. Tämä on hyvä kysymys, kuinka paljon niitä pareja todellisuudessa on, joissa korkeasti koulutettu nainen on muuttanut Suomeen pariutuessa vähemmän koulutetun miehen kanssa. Palstalla on kyllä joku esittänyt tällaisenkin väitteen, että tämä naisen "parempi" asema on yleenä miehellä hankalampi juttu. Kysyin, että koskeeko myös pareja, joissa nainen on ulkomaalaistaustainen ja mies kantasuomalainen, vastaus oli, että useimmiten myös näissäkin tapauksissa.
Tiedän, että joustaa pitää moneen suuntaan, mutta yksi mikä on kuitenkin varmaa: Suomi ei voi mitenkään olla tulevaisuudessa maailman onnellisin maa, jos täällä yhä enemmän ja enemmän yksinäiset miehet tulevat lisääntymään. Kuten jo mainitsin, lähes puolet 30 v puolisottomia.
Jatkan vielä. Itselläni siis koulutusta enemmän kuin toinen aste, mutta myönnän, että sitä olis hyvä olla enemmän, jos tämä "vaatimus" on hyvin ehdoton maailman laajuisesti, että miehen pitäisi olla naista "parempi". Toisaalta tämä ajatus herättää paljon vastustustakin, että nimenomaan keskinäisellä kemialla olisi paljon suurempi merkitys. Sitten taas kysymys, mistä kekinäinen kemia syntyy.
Kuten jo ehdin mainita, tällä palstalla mua ollaan toistuvasti kritisoitu siitä, että mä analysoin ja teoretisoin liikaa. Tämä on hyvin outoa siinä mielessä, että nykynaiset ovat hyvinkin koulutettuja. Eikös heitä luulis nimenomaan kiinnostavan analysointi ja teoretisointi. Hehän ovat jo opinnoissaan tottuneet tällaiseen. Voisiko joku nainen selittää, miksi tämä onkin sitten huono juttu parisuhteen kannalta.
Ajattelen myös näin, jos löydän koulutetun naisen ulkomailta, että hän on myös kiinnostunut teoretisoinnista ja siten mulla ehkä löytyy enemmän myös keskusteltavaa, koska nainen on tottunut yliopistossakin törmäämään eri ilmiöiden teorioihin.
Ei analysoinnissa ja teoretisoinnissa varsinaisesti ole mitään vikaa. Ongelma on lähinnä se, että se aika harvoin (jos koskaan) toimii tosielämässä ja parisuhteissa. Vaiika olisi teoriassa ja järjellä analysoiden täydellinen pari niin lopputulos voi aivan yhtä hyvin olla täydellinen katastrofi. Mahdollisuudet ovat täysin 50/50, että toimiiko vaiko eikö. Se ei oikeastaan lisää sitä onnistumisen mahdollisuutta lainkaan. Ei ainakaan silloin, jos haluaa mennä jonkun kanssa yhteen rakkaudesta.
Sen sijaan analyysit ja teoriat toimivat paljon paremmin, kun jätetään se rakkaus pois kuvioista. Sellaisia liittoja on paljon. Sanoisinpa jopa, että niitä on enemmän kuin rakkausliittoja ja monilla ne toimivat ihan hyvin. Asiat on sovittu ja noin teoriassa molemmat ovat siinä ihan onnellisia, savat sen mitä tahtovat, eivätkä kaipaakaan mitään suurta tunteen paloa. Tietyllä tavalla se voi hyvin olla jopa vakaampaa elämää, mutta ei tietenkään riitä sellaisille, jotka kaipaisivat sitä tunnetta.
Tavallaan mä ihan ymmärrän sun tarpeesi analysoida ja teoretisoida. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja järjestystä kaaokseen. Ihmissuhteet kun pohjimmiltaan ovat varsin arvaamattomia ja kaoottisiakin. Olisihan se ihanaa, jos parisuhteen voisi vain järkeillä kuntoon ja teoretisoida itselleen sen täydellisen kumppanin. Varmasti valtaosa ihmisistä olisi onnellisia, jos se vaan olisi mahdollista.
Analysointi ja rakkaus eivät millään tavalla sulje toisiaan pois parisuhteessa. Kun jollakulla on korvien välissä muutakin kuin sahanpurua, tietty määrä analyysiä on jopa edellytys rakastumiselle.
Hyvällä analyysillä käynnistetty suhde välttää monet karikot, joista vähemmän analyyttiset ihmiset näyttävät kärsivän rutiininomaisesti jo alusta alkaen, esimerkiksi siinä muodossa, että ovat yhdessä aivan vääränlaisen ihmisen kanssa tai eivät ole sopineet joistain sopimista vaativista asioista.
Rakkaus, kun se on kestävällä pohjalla, tuo turvallisuuden tunnetta elämään. Kestävää pohjaa ei voi saavuttaa ilman analyysiä, ellei sitten ole aivan täysin tunneihminen, esimerkiksi lapsi.
Teorioista vielä: joillekin ihmisille asioiden rakenne tai malli on ensisijainen ja siitä syntyvät toteutumat (tapahtumat ja ilmiöt) reaalimaailmassa toissijaisia. Tapahtumat ja ilmiöt joko vahvistavat tai muokkaavat tuota rakennetta tai mallia.
"Palstalla on kyllä joku esittänyt tällaisenkin väitteen, että tämä naisen "parempi" asema on yleenä miehellä hankalampi juttu. Kysyin, että koskeeko myös pareja, joissa nainen on ulkomaalaistaustainen ja mies kantasuomalainen, vastaus oli, että useimmiten myös näissäkin tapauksissa."
Kai ymmärrät, että tämä asetelma romuttaa laasaslaista näkemystä pariutumisesta aika tavalla? Koko laasaslainen pariutumisnäkemys perustuu sille ajatukselle, että naiset vaatisivat mieheltään aina enemmän kuin ovat itse.
Korostan että kyse ei ole tilastotiedon kieltämisestä, ainoastaan sen tulkinnan kieltämisestä tavalla, jolle ei ole perusteita.
Moneenko pitkään parisuhteeseen olet päätynyt analysoinnin ja teoretisoinnin pohjalta? Entä moniko yritys on kariutunut varsin pian, hyvästä analyysista huolimatta? Tuo on melkoisen hyvä mittari sille kuinka hyvin teoretisointi ja analysointi parisuhteiden kohdalla toimii.
Mitähän minä mahdollisesti tekisin ihmisellä, joka ei analysoi?
En yhtään mitään.
Olen päätynyt pariin pitkään, hyvään suhteeseen ja muutamaan lyhyeen ja huonoon. Selvyyden vuoksi totean vielä, etten ole ketjun aloittaja.
En tiedä mitä tekisit. Montaa hyvää asiaa voi myös analysoida rikki. Analyysia voi tehdä niin monella tasolla, että on hyvin mahdoton sanoa mitä nyt vaikka sinun analyysisi tarkoittaa. Mä en lähde edes ottamaan kantaa sinun analyyseihisi, sillä sanot, ettet ole aloittaja. Aloittajan tavasta analysoida tätä asiaa on ketjuittain esimerkkejä, joten sitä voisi arvioidakin. Sinun analyyseistasi sensijaan ei ole mitään käsitystä.
On myös täysin eri asia teoretisoida ja analysoida täysin pelkän teorian tasolla olevaa parisuhdetta, jonka vastapuolta ei ole koskaan edes tavannut kuin sellaista, jossa se vastapuoli on jo jollain tasolla olemassa ja pohditaan sitä voiko se suhde ehkä toimia.
Aloittaja ei analysoi. Hän jankuttaa. Tästä olemme varmaankin samaa mieltä.
No ... sanotaan, että hän kutsuu sitä analysoimiseksi. Me voimme toki olla asiasta eri mieltä 😅
Kysyn sulta nyt suoraan: kuinka monta parisuhdetta tunnet, jossa nainen on korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, pitää myös vapaa-aikanaan itsensä hyvässä kunnossa käymällä aktiivisesti kuntosalilla. Mies sen sijaan on työtön, vähemmän koulutettu ja huomattavasti laiskempi liikkumaan ja antaa vatsansakin kasvaa.
Ei tuo liity äsken kirjoittamaani. Kyse ei ole siitä, onko tuollaisia suhteita olemassa vaan siitä, miksi niitä on niin vähän. On virhepäätelmä todeta, että tilanne johtuisi naisten valinnoista.
En jaksa tällaista jankutusta. Voisit edes lukea, mitä toinen kirjoittaa.
Tietysti se johtuu valinnoista. Luultavasti molempien osapuolien valinnoista.
Musta vaan on ihan typerää puhua jostain "naiset valitsevat itseään paremman". Jokainen ihminen, joka on itse tehnyt työtä ja nähnyt vaivaa parantaakseen omaa elämäänsä ja asemaan ja myös elintasoaan, haluaa pitää kiinni siitä minkä eteen on tehnyt töitä. Ei kukaan oikeasti tieten tahtoen vedä pöntöstä alas sitä vaivannäköään (eivät edes miehet). Siinä kohtaa tilanne on eri, jos rahaa on jo kuin roskaa. Sillon sillä toisen "täydellä elättiydellä" ei ole niin väliä, jos se tuo elämään jotain muuta mukavaa. Tuossa asemassa olevia naisia on vaan oikeasti aika vähän, eikä kukaan hyvässä asemassa oleva mieskään ota riesakseen syrjäytynyttä ja mielenterveysongelmaista läskiä (sori, jos kielenkäyttöni on turhan suoraa). Sen toimettomana olevan puolison pitää oikeasti tuoda jotain positiivista siihen elämään - olla vaikka sitten komea/kaunis.
"Ei tuo liity äsken kirjoittamaani. Kyse ei ole siitä, onko tuollaisia suhteita olemassa vaan siitä, miksi niitä on niin vähän. On virhepäätelmä todeta, että tilanne johtuisi naisten valinnoista."
Se on toki vaikeeta aina täsmällisesti sanoa, kenen valinnoista jokin asia johtuu. Tässä ehkä osa miehistä sanoo, mitä oma kokemus on. Esimerkiksi omalla kohdalla jo peruskoulusta alkaen olen saanut tytöiltä kuulla aika ikäviä kommentteja, mua ollaan pidetty tyhmänä, rumana, kusipäänä, jne. Kun tämä sama on vuodesta toiseen toistunut joko suoremmin tai epäsuoremmin, ehkä ajattelen, että jotakin lainalaisuuksia kuitenkin on, mitä naiset yleisesti ottaen arvostavat miehessä ja tämän takia miesten on toki myös kehitettävä itseään ja yrittää sitten päästä siitä "tyhmyydestä" ja "kusipäisyydestä" ajan kanssa eroon. Eli ei ole ollenkaan turhaa, että näitä ihmissuhdeoppaita, joista jo ehdinkin mainita, tehdään ja joissa yksinkertaisesti ollaan tutkittu ihmisten käyttäytymistä. Tiedän, että nämä herättää myös paljon vastustusta, mutta on hyvä huomata, että ihmisten käyttäytymistä ja muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä ollaan tutkittu ties kuinka kauan. PUA ilmiö ei ole itseasiassa mikään uusi.
"En jaksa tällaista jankutusta. Voisit edes lukea, mitä toinen kirjoittaa."
EI pidä hermostua, vaikka ei heti ehkä ole ymmärtänyt jotakin juttua juuri halutulla tavalla. Keskustelu ei yksinkertaisesti johda mihinkään, jos lähdetään tuolle hyökkäyslinjalle. Kärsivällisyyttä. Tuossa toisessa kommentissa tuli tarkempi selitys ja hyvä niin.
Kärsivällisyys on siltä osin loppu, että vastaan kommentteihisi vain, jos ne käsittelevät sitä mistä kirjoitin. Muussa tapauksessa voit keskustella itseksesi.
"Ei analysoinnissa ja teoretisoinnissa varsinaisesti ole mitään vikaa. Ongelma on lähinnä se, että se aika harvoin (jos koskaan) toimii tosielämässä ja parisuhteissa. Vaiika olisi teoriassa ja järjellä analysoiden täydellinen pari niin lopputulos voi aivan yhtä hyvin olla täydellinen katastrofi. Mahdollisuudet ovat täysin 50/50, että toimiiko vaiko eikö. Se ei oikeastaan lisää sitä onnistumisen mahdollisuutta lainkaan. Ei ainakaan silloin, jos haluaa mennä jonkun kanssa yhteen rakkaudesta."
Mä en aivan allekirjoita tuota ajatusta, että mahdollisuudet 50/50 ja että olisi täysin yhdentekevää, analysoika vai ei. Mä olen nimenomaan asioita tutkimalla ja pohtimalla saanut paljonkin edistystä ja nimenomaan tehnyt parempia valintoja naisten suhteen ja nimenomaan välttynyt näiltä täydellisiltä katastrofeilta. Nuorempana tuli enemmän rikottua itseä, kun ei ollut vielä ehtinyt pohtia parisuhteen lainalaisuuksia tarpeeksi. Toki sitä käytännössä tuli opeteltua ja saatua näpeille, mutta jossain vaiheessa täyty vaan tajuta, että on hyvä myös jokseenkin syventyä teoriatasollakin ihmissuhteisiin. Tämä PUA kulttuuriin perehtyminen ei missään tapauksessa ole ollut turha asia elämässäni, vaikka se paljon kiistelyä herättääkin. Siitäkin saa kuitenkin näkökulmaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/21/naisten-pokaaminen-on-sadan-miljoonan-dollarin-bisnes-jolla-on-synkka-puoli
"Feministisestä näkökulmasta sen taustalla on aivan hirvittävä ideologia, joka pelkistää naiset kohteiksi ja objekteiksi, mutta esittää myös miehet tosi kapeasti. Sellaisina, joilla ei ole mielessä kuin seksi, Saresma sanoo."
Seksi on ollut ainakin itsellä hyvin vahvasti mielessä jo siitä lähtien, kun täytin 16. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, haluaako kestävän suhteen vai esimerkiksi yhden yön suhteen. Eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, näkeekö naisessa muutakin kuin ulkonäön. Vaikka ulkonäöllä onkin merkitystä, myös naisen älykkyys voi olla aivan yhtä seksikästä. Hyvä ja kestävä seksielämä saavutetaankin sillä tavalla, että pari pysyy jokseenkin älykkyydeltään "samalla tasolla", molemmat osaa esimerkiksi viedä keskustelua luontevasti eteenpäin ja molemmilla luontevasti "leikkaa" juuri oikeessa kohdissa. Ei siis missään tapauksessa näin, että mies näkee kauniin naisen, jolla on esimerkiksi hyvä takamus ja etät hän tulisi onnelliseksi siitä, että saisi vain pelkkää seksiä kyseisen naisen kanssa ilman, että joutuu todistaa älyllisiä kykyjään naisen kanssa.
"Saresman mielestä pickup-artistit vahvistavat "markkina-arvoteoriaa", jossa ihmisen arvo määrittyy tämän seksuaalisen tai pariutumismarkkina-arvon mukaan. Ihmisistä tulee vaihdon kohteita, ottajia ja antajia, jotka voi järjestää hierarkiaan kuin arvometallit tai jalkapalloilijat."
Tuossa Saresma sortuu tosiasioiden kieltämiseen. Väittäisin, että jokainen vähänkin heikommin parisuhdemarkkinoilla pärjännyt mies voi todistaa tämän tosiasian, että viimeistään parisuhdemarkkinat ovat paikka, joissa eriarvoisuus näkyy kaikessa ahdistavuudessaan.
Mä voin itse todeta jopa näin, että toistuva näpeille saaminen parisuhdemarkkinoilla on psykologisesti paljon raaempi kokemus kuin esimerkiksi koulukiusaaminen. En siis missään tapauksessa väheksy koulukiusaamista. Koulukiusaaminen on ilman muuta vakavasti otettava asia ja sillä, kun voi olla vaikutusta juuri tähän, että myöhemmin parisuhdemarkkinoilla kiusattu henkilö saa vieläkin pahemmin näpeille. Ainakin tämä kiusattu saattaa näin kokea.
Tiedän, että asiaa ei tietenkään kuulu missään tapauksessa ratkoa niin, että ihmisiä pakotettaisiin olemaan jonkun kanssa, vaan yksinkertaisesti niin, että joku ongelma tunnistetaan, eikä kielletä, kuten tuo Saresmakin näyttää tuossa vähän tekevän.
Tosin tuossa on toki järkeä: "Sinänsä itsevarmuuden opetteleminen on hyvä asia, mutta onko se tärkein asia, mitä oppia? Entä kyky kuunnella toista? Olla vuorovaikutuksessa?"
Ongelma on nimenomaan siinä, että osa miehistä ei kykene ollenkaan olemaan tekemisissä naisten kanssa siinä 20-25 iässä. On aika mahdotonta myöskään edes opetella kuuntelemaan tai olemaan vuorovaikutuksessa. Toki tätä olen miettinyt, kuinka paljon tätä voi harjoitella esimerkiksi Youtube videoita katselemalla. Voiko esimerkiksi opetella oikean elämän kuuntelutaitoja vaikkapa kuuntelemalla tuon kyseisen Serbialaisen tyttöändin haastattelua tuossa videossa.
https://www.youtube.com/watch?v=iaY7nCvqQw4
Tuo kyseinen bändi oli myös Euroviisuissa. Kaikki ovat myös koulutettuja tai ainakin opiskelevat yliopistossa. Tuossa loistava esitys kyseiseltä bändiltä.
https://www.youtube.com/watch?v=3tuc1B6JeUE
Ajattelin nyt ottaa jotakin esimerkkejä, kun täällä joku ehti mainita, että pitää perehtyä esimerkiksi eri maiden populaarimusiikkiin. Sivumennen sanoen, itseasiassa populaarikulttuuri-analyysi olis kyllä hyvin mielenkiintoista, koska se, jos mikä on hyvin vahvasti läsnä ihmisen elämässä, huomasi ihmiset sen tai ei. Voidaan joskus keskustella siitäkin enemmän, mutta ei nyt.
"Mä en aivan allekirjoita tuota ajatusta, että mahdollisuudet 50/50 ja että olisi täysin yhdentekevää, analysoika vai ei."
Se nyt vaan on ihan sama mitä sä allekirjotat ja mitä et. Noin se vaan ikävä kyllä menee.
Jatkuu.
"Tutkijaa häiritsee pickup-artistien "kylmä, rationaalinen ja laskelmoiva suhtautuminen itseen ja toisiin". "
Me elämme kulttuurissa, joka itseasiassa hyvin vahvasti arvostaa laskemista. Millä selittää esimerkiksi tuon matematiikankin arvostamisen. On outoa, jos tuodaan esille tuo laskeminen ihmissuhteissa jotekin negatiivisessa valossa. Täytyy aina muistaa tämä, että me ihmiset tämän maailman rakennamme ja tämän takia ihmissuhteiden merkiystä sille, millainen maailmasta tulee, ei voi koskaan väheksyä.
"Ajatellaan, että kyse ei voi olla minusta vaan naisista, jotka eivät tajua, että minulle pitäisi antaa seksiä. Naisista tulee syntipukkeja ja kaikki vastoinkäymiset – työttömyys, avioero – ovatkin yhtäkkiä heidän syytään."
Tuokin on täysin virheellinen ajattelumalli. Sen verran parisuhdemarkkinoilla olen ollut, että tuolle ajattelumallille en nimeksikään löydä tukea. Parisuhdemarkkinoilla ylivoimaisesti suurin ongelma on väkivaltaisesti käyttäytyvät miehet tai miehet, jotka ylipäätään haastavat riitaa ja ovat ainakin valmiita tappelemaan, jos siihen lähtee mukaan. Toki jokainen voi aina itse omalla käytöksellään vaikuttaa, antaako uhoamisen tai muun epäkunnioittavan käytöksen vaikuttaa vai antaako vaan mennä toisesta korvasta ulos, jos tilanne kuitenkaan ei ole mitenkään merkittävällä tavalla uhkaava.
Kenen vika sitten on tämä, jos jotkut joutuvat sorrettuun asemaan? Yksinkertainen vastaus on, että meidän kaikkien. Huomautan myös tämän, että "sorretussakin" asemassa olevat joutuvat kuitenkin tekemään oman osansa. Kaikkea ei voida missään tapauksessa laittaa aina näiden "parempi" osaisten syyksi. Tiedän, että nämä ovat vaikeita kysymyksiä, eikä näihin missään tapauksessa löydy nopeita ratkaisuja. Vähin, mitä kuitenkin voidaan tehdä, on tunnistaa ongelma, että myös parisuhdemarkkinoilla ihmiset ovat valtavan eriarvoisessa asemassa, joissa väistämättä jotkut ovat toisia selvästi onnekkaampia.
Tuo PUA kulttuuri on jokatapauksessa siinä asiassa oikeilla jäljillä, että miehet, jotka onnistuvat kehittämään tuota seksuaalista palkitsemisvaltaa, josta Laasanenkin on puhunut, saavat todennäköisemmin onnistumisia.
Tuo seksuaalinen palkitsemisvaltakin on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Tulee lähinnä mieleen se, että onko sekin sallittua ainoastaan naisille? On hyvä kuitenkin muistaa tämä, että seksuaalista palkitsemisvaltaa on molemmissa sukupuolissa, mutta kulttuurin arvostuksissa saattaa olla eroja ja siinä saako palkitsemisvallan kehittämisestä puhua ääneen. Tosiasiat ovat kuitenkin aina olemassa, puhuttiinpa niistä ääneen tai ei.
Tuossa on artikkeli brittidokumensita, jossa kerrotaan naisten ulkonäköpaineista.
https://www.is.fi/viihde/art-2000005334273.html
"Brittiläinen tosi-tv-tähti Abi Clarke harrastaa fitness-urheilua ja näkee valtavasti vaivaa ulkonäkönsä eteen."
Lisäksi tuo: "Hän myöntää dokumentissa avoimesti, että kauneus ja upeat Instagram-kuvat tuovat hänelle valtaa ja julkisuutta."
Ja tuo: "Ainoa tapa olla suosittu Instagramissa on olla feikki, täysin leikelty Abi myöntää."
Tuossa mainitaan, että Abi Clarken seuraajat ovat pääosin nuoria tyttöjä. Rehellisesti sanottuna mä en tuota väitettä usko. Ongelma on siinä, että monet hetero miehet eivät kehtaa myöntää ääneen sitä tosiasiaa, että Abi Clarke on ulkoisesti suoraan sanoen erittäin viehättävä.
Minä en voi suoraan sanoen tätä tosiasiaa nimenksikään kieltää, jos katson näitä Abi Clarken kuvia tuossa Ilta-sanomien artikkelissa. Tullaankin tähän kysymykseen, jos joku puhuu tääälä "aidosta rakkaudesta". Onko tämä, että mä viehätyn Abi Clarken kuvista, nimenomaan juuri sitä "aitoa rakkautta"? Mä en toki pelkkien kuvien perusteella tietenkään voi tietää, imiten esimerkiksi kommunikointi sujuisi kyseisen naisen kanssa. Kysymys kuitenkin tämä: onko tämä jokatapauksessa "aitoa rakkautta" vaikka Abi itse myöntää, että ainoa tapa olla suosittu, on feikkiys.
Sitten kysymys, miten olisi asiat, jos joku hetero mies tekisi jotakin vastaavaa? Olisiko suosio enää sama?
Tässä täytyy kuitenkin muistaa ne tosiasiat, että puhun siis puhtaasti "perinteisen" hetero miehen ja "perinteisen" hetero naisen kontekstissa. Toki tämä vaatii siis luovuutta soveltaa tämä sama "perinteiseen" hetero mieheen. Jokatapauksessa haluan vaan muistuttaa tämän seikan, että "perinteiset" hetero miehet ja "perinteiset" hetero naiset eivät ole mihinkään kadonneet, vaikka toisinaan valtamediaa lukemalla voisi toista luullakin. Tottakai maailma muuttuu ja jokainen aikakausi tuo uudet haasteet, mutta siitä huolimatta me voimme jokaisena aikakautena kuitenkin löytää nämä "perinteiset" hetero miehet ja "perinteiset" hetero naiset, joille molemmille on täysin luontevaa olla sitä, mitä ovat.
Miten sä perustelisit väitteesi tuohon?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/06/14/henry-laasanen-ja-miesten-tasa-arvo-ongelmat
Täällä ehdittiin jo puha Laasasesta. Ajattelin ottaa erittäin hyvän esimerkin.
Tuossa juuri todetaan niin loistavasti tuo, että lopputuloksia tarkastellessa me vaan huomataan tämä tosiasia, että naiset pariutuvat ylöspäin. He yksinkertaisesti rakastuvat mieheen helpommin, jos mies on ylemmässä sosio-ekonomisessa asemassa. Tähän vaikuttaa myös se, että asia tahtoo käytännössä mennä näin, että mies tarvitsee naista enemmän kuin nainen miestä ja tottakai on luonnollista, että syntyy enemmän kilpailua, jos vapaita nuoria miehiä on parisuhdemarkkinoilla enemmän kuin vapaita nuoria naisia. Luonnollisesti attraktiivisin vaihtoehto vie voiton, siis naista paremmassa sosio-ekonomisessa asemassa oleva mies.
Puhuin analysoinnista ja teoretisoinnista, en Laasasesta.
Emmekö me kuitenkin puhuneet todennäköisyyksistä? Mä en nyt oikein ymmärrä, mitä tällä tarkoitat.
No et selvästikään. Tämä ei liity Laasaseen millään tavalla, ainakaan minun osaltani. Sinusta en osaa sanoa.
Mä en rehellisesti sanoen jaksa lukea kilometrin mittaista tekstiä, joka menee valovuoden aiheen vierestä. Saati sitten, että jaksaisin yrittää kommentoida sitä ... sori.
Tiedän, että joskus voi tulla vähän liiankin pitkää tekstiä, kun täytyy taustoittaa jotakin ilmiötä. Kärsivällisyyttä, kyllä se pointti tulee sieltä aikanaan esille. Ainakaan mä en osaa joitakin ilmiöitä selittää kovin tiivistetysti.
Lisäksi mä pyrin tuossa yhdessä pitkässä kommentissa tuomaan monia seikkoja esille, joita tässä keskusteluketjussa ollaan tuotu esille, kuten nyt vaikkapa tuo populaarikulttuuri. Tiedän, että meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta selitän kyllä asian pointin.
"Tuossa juuri todetaan niin loistavasti tuo, että lopputuloksia tarkastellessa me vaan huomataan tämä tosiasia, että naiset pariutuvat ylöspäin. He yksinkertaisesti rakastuvat mieheen helpommin, jos mies on ylemmässä sosio-ekonomisessa asemassa."
Tässä se virhepäätelmä on. Meillä ei ole dataa siitä, että naiset _haluavat_ pariutua ylöspäin. Olemassaoleva tieto voidaan tulkita myös niin, että miehet haluavat pariutua alaspäin. Myös sellainen tulkinta on mahdollinen, että miehet haluavat alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevan naisen, jotta voivat rakastua.
Naisten oletetun ylöspäin pariutumisen ympärille on rakennettu kokonainen naisia syyllistävä ideologia. Olisikohan tämä mainitsemani virhepäätelmä kannattanut huomata vähän aikaisemmassa vaiheessa?
Tällä nyt ei ole suurta merkitystä kokonaiskuvassa, mutta useammat itseäni alemmassa sosioekonomisessa lokerossa olleet ovat halunneet lopettaa tutustumisen minuun, en minä. Onneksi kaikkia miehiä ei naisen asema haittaa. Tämä maininta nyt vain siitä syystä, että jos keskusteluun tuodaan henkilökohtaisia kokemuksia, niitä löytyy kaikenlaisille argumenteille.
Lisään vielä. Jos halutaan puhua naisten valinnoista, heidän mieltymyksensä voivat olla yhteydessä johonkin seikkaan, joka korreloi sosioekonomisen aseman kanssa mutta ei ole sosioekonominen asema. Yksi monista mahdollisuuksista on, että sosiaaliset taidot ovat tällainen seikka.
Miesten valinnoista puhuttaessa olisi helppoa sanoa, että kauneus määrittäisi kaiken. Omat kokemukseni puhuvat vahvasti tätä vastaan. Olen monien miesten mielestä oikein katseenkestävä, enkä oikein usko itseäni alemmassa sosioekonomisessa lokerossa olleiden lopettaneen tutustumista liian vaatimattoman ulkonäön vuoksi. Ehkä yläasteikäisenä ja ja vähän myöhemmin, mutta ei sen jälkeen kun aloin saada kehuja ulkonäöstäni.
Muuttujia on monia. Miehet tekevät valintoja samalla tavalla kuin naiset, eikä kauneus ole lähellekään ainoa muuttuja miesten valinnoissa.
Tuli vielä yksi asia mieleen. Mitä alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevaan mieheen tutustuu, sitä enemmän he ovat ylistäneet ulkonäköäni.
Se kertoo myös siitä, että nämä miehet eivät todennäköisesti ole lopettaneet tutustumista minuun ulkonäköni vuoksi. Itseäni paremmin tienaaviin miehiin en kovin usein ole halunnut tutustua, mutta silloin kun olen halunnut, on ollut aivan mahdollista, että he ovat tavoitelleet kauniimpaa henkilöä. Mutta kaikki tapaamani miehet eivät ole lopettaneet tutustumista mahdollisesti puutteellisen ulkonäköni vuoksi. Tästä kertoo sekin, että nykyinen mieheni on urheilullinen ja hyvännäköinen.
Tähän palstalla esitetyt "viisaudet" sitten loppuvatkin. Mikään esitetty malli ei ole selittänyt, miksi alemmassa sosioekonomisessa asemassa oleva mies ei halua tutustua kohtuullisen kauniiseen naiseen.
Loppukommenttiisi: he luultavasti pelkäävät hylkäämistä. Koska eivät koe olevansa vertaisiasi, he olettavat sinun jättävän heidät ennemmin tai myöhemmin.
"Mä voin itse todeta jopa näin, että toistuva näpeille saaminen parisuhdemarkkinoilla on psykologisesti paljon raaempi kokemus kuin esimerkiksi koulukiusaaminen."
Sun omalla kohdalla voi toki olla noin, ei kukaan voi kiistää saati väheksyä sun omia henkkoht kokemuksia.
Kuitenkin:
Koulukiusaamisen takia meillä on surullisen monet lapset ja nuoret riistäneet oman henkensä.
Tilastoja siitä, kuinka moni on tehnyt itsemurhan saatuaan pakit, ei nopealla googletuksella löytynyt.
"Tilastoja siitä, kuinka moni on tehnyt itsemurhan saatuaan pakit, ei nopealla googletuksella löytynyt."
En yhtään ihmettele tätäkään. Vain idiootti lukee mediaa kirjaimellisesti ja uskoo kaiken, mitä varsinkin valtamedia kirjoittaa ja jättää kirjoittamatta. Jokainen aikakausi kun luo myös aina omat tabunsa, ikävä kyllä.
Jep. Ssellainen koulukiusaaminen on todella lievää, joka häviää pakkien saamiselle.
Lienee huomauttaa vielä tämäkin, että Suomen laista aviorikos poistui vuonna 1948. Kaivapa tilastoja, kuinka paljon murhia ja itsemurhia ollaan tämän jälkeen tehty uskottomuuden takia.
Ok, mä ehkä muitoilin tuon mun kirjoituksen vähän kömpelösti, piti tuoda esille laajempi kokonaisuus. Tuosta ehkä käsitit pelkät pakit. Tämä on ehkä selkeemmin sanottu, että toistuva näpeille saaminen parisuhdeyrityksissä voi olla psykologisesti jopa kuormittavampi kokemus kuin koulukiusaaminen. Molempia on tullut omalla kohdalla koettua. Ja tämä ongelma on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. On lapsellista takertua tässä asiassa liikaa johonkin yksityiskohtaan.
Ei, käsitin kyllä mitä tarkoitit. Sinusta se ettet saa naista on psykologisesti rankempi kokemus, kuin se että lasta systemaattisesti rääkätään päivittäisessä elämässä. Sinulla on tietenkin täysi oikeus tuntea noin, ei kukaan voi väheksyä sun tuntemuksia.
Lapsi ei voi valita koulukiusaamista. Suomessa on oppivelvollisuus, joka useimpien lasten kohdalla tarkoittaa myös koulunkäyntipakkoa - harvalla työssäkäyvällä vanhemmalla kun on resursseja kotiopetukseen.
Lapsen on siis pakko mennä päivittäin sinne paikkaan, jossa häntä hakataan/ nimitellään/ syrjitään.
Sinä taas aikuisena miehenä itse valitset asettaa itsesi alttiiksi pettymyksille naisrintamalla.
Rakkausasiat ovat uhkapeliä. Välillä voittaa, välillä häviää. Ei tietenkään voi voittaa jos ei pelaa ollenkaan, mutta sekin on täysin oma valinta. Jos häviäminen romuttaa psyyken, täytyy sitten vaan valita ettei pelaa ollenkaan. Kaikista ei ole pelaamaan kaikkia pelejä ja se on vaan valitettava fakta.
Lienee syytä huomauttaa…
”Lienee huomauttaa” ei tarkoita mitään.
Sitä on tälle ulkomaa-haaveilijalle ja kynikselle jo kauan huomateltu. Kumpikaan ei silti ole oppinut käyttämään termiä oikein.
Minä puhun niinkuin puhun. Älä ala jankuttaa tästä asiasta, kiitos. On olemassa mutakin ketjuja, jos tämä ei miellytä.
Tiedän, koska itsekin olen ollut tässä "rääkkäyksessä", koska Suomessa on koulupakko. Tätä "rääkkäystä", kun tekevät myös "ammattilaisetkin". En nyt viitti mennä yksityiskohtiin anonyymilla palstalla, mutta sen voin sanoa, että paljon olen kovia kokenut, joten turha tulla mua syyllistää. Me elämme syntymästä kuolemaan pakkojen edessä. Ne joilla valtaa on, aina pakottavat meidät tiettyihin olosuhteisiin. Tämä ei todellakaan koske pelkkiä lapsia. Vaikka kuina media mainostaa demokratiaa, todellisuudessa sitä on hyvin vähän ja sitä vähemmän, mitä heikommassa asemassa olet.
Mieti, kuinka paljon yksinäisyys esimerkiksi tappaa ennenaikaisesti. Kannattaa myös muistaa tämäkin, että Suomessa on jo vuosia ollut tyypillinen henkirikoksen tekijä työtön, yksinelävä alkoholisti. Tämän on Ylekin myöntänyt.
En siis puolusta ketään henkirikoksen tekijää, mutta on syytä miettiä, miten asiat ovat päätyneet tuohon kyseiseen valitettavaan lopputulokseen.
Syrjäytyminen on hyvin monen tekijän summa ja aivan varmasti usealla alkaa jo näkyä merkkejä jo peruskoulussa ja siitä sitten myös opiskeluaikoina, vaikka olisikin näennäisesti "normaali" nuori opiskelija. Ongelma on siinä, että aina se "normaaliuskaan", kun ei kerro koko totuutta.
Totesin vaan tämän, että viimeistään toistuvissa epäonnistumisissa ihmissuhteissa erityisesti naisten kanssa psykologinen kärsimys maksimoituu siitä huolimatta, vaikka lapsenakin olisi kokenut paljon vääryyttä.
"Rakkausasiat ovat uhkapeliä. Välillä voittaa, välillä häviää. Ei tietenkään voi voittaa jos ei pelaa ollenkaan, mutta sekin on täysin oma valinta. Jos häviäminen romuttaa psyyken, täytyy sitten vaan valita ettei pelaa ollenkaan. Kaikista ei ole pelaamaan kaikkia pelejä ja se on vaan valitettava fakta."
Ihmissuhteet ovat uhkapeliä läpi elämän. Ei lapsenakaan voida ketään pakottaa olemaan toisten kaveri. Opettajan valvonnan aikana toki voidaan käyttäytyä "kunnollisesti", mutta odotahan kun opettajan silmä välttää. Pakot ovat aina pakkoja, mutta odotahan, kun pakot helpottaa. Kyllä on kuule moneen kertaan nähty.
Haluan vaan muistuttaa sen, että ihmissuhteissa vaan on tietyt lainalaisuudet: toisilla on paremmat lähtökohdat jo lapsesta lähtien saada enemmän arvostusta kuin toisilla. Heillä on ehkä lahjakkuutta sellaisissa asioissa, joita arvostetaan ikäistensä joukossa ja jos hyvin menee, he pääsevät jossain asiassa vielä peruskoulun jälkeenkin pitkälle ja arvostus sen kun nousee entisestään. EI todellakaan ihmissuhteet ole täysin tuuripeliä: arvostetuilla henkilöillä on kyllä paremmat lähtökohdat esimerkiksi parisuhteiden muodostamiseen. Ok, eroja voi tulla, mutta arvostettu henkilö löytää helposti uuden.
Niin, ja hyvin hankalaks menee, jos matkustelee ulkomailla ja aina pitäisi kaikki kielioppi olla täydellistä.
Jos nyt osaisi edes oman äidinkielensä kieliopin niin se olisi hyvä lähtökohta. Vai eikö suomi ole äidinkielesi?
Sillä osaako suomen kielen kieliopin täydellisesti, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten käytännössä pärjää "normaalissa" keskustelussa kasvotusten ihmisten kanssa, puhui he äidinkielenään suomea tai ei. Jos joku alkaa mulle viilaamaan pilkkua jossakin "normaalissa" keskustelussa, sanon suoraan, että good bye. Ei kiinnosta tällaiset tyypit. Onneksi läheskään kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä. Tiedän tasan tarkkaan kokemuksesta tämänkin tosiasian.
Jatkan vielä. Lienee huomauttaa tämäkin, että sun kanssas mulla ei ole myöskään mitään keskuteltavaa tällä palstalla, joten älä haaskaa aikaas osallistumalla tähän ketjuun, kiitos.
Olet itse niin kova jankuttaja, että kyllä sinun nyt vain on kuule siedettävä itsekin pientä jankutusta. Jos et siedä, niin rupea sitten käyttämään kieltämme oikein!
Sivusta:
Sun koko ketjusi on yhtä jankutusta sinun itsesi osalta. Kuten tuossa joku muukin jo huomautti: niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sulla on kyllä hirveän kova tarve uhriutua. SUN kokemukset on pahimmat ikinä. Voi voi kun elämä lapsesta lähtien ollut niin epäreilua! Ei ole mitään nenän alle tuotu hopeatarjottimella ja se on NIIN VÄÄRIN, NIIN VÄÄRIN :(
Itselleni oli täysin selvää avioeron aikaan, etsisin seuraavaa kumppania Thaimaasta.
Itselläni ollut 3 yli vuoden mittaista suhdetta, Suomalaisen naisen kanssa.
1 . Suhde kesti 3 vuotta. Nainen petti ja jäi sille tielleen.
2 . 1 vuosi. Nainen petti.
3. 35 vuotta, 30 vuotta naimisissa. Nainen petti vuosia.
Löysin heti oikean helmen. Vähän liiankin heti. No kuitenkaan ei karkuun lähtenyt. Kokosi minusta taas ihmisen, pala palalta.
Onkin kummallista, kun voi luottaa varauksetta. Saa rakastaa ihan niin paljon kuin hyvälle tuntuu.
On tietenkin pelkästään hyvä, ettei luottamusta, rehellisyyttä tai hyvää ja kunnioittavaa käytöstä pidä itsestään selvänä.
Elämämme on pääosin Thaimaassa, joten kelatuista veroja maksavienkaan ei tarvitse olla huolissaan.
Jollain sinkulla on jäänyt naislevy täysin päälle.
Tiedän, että kaikilla ei ole kärsivällisyyttä lukea pitkää tekstiä, jossa ei vastata siihen, mitä toinen on kirjoittanut. Mutta edelleen korostan sitä, että mulle on hyvin vaikeeta taustottaa jotakin ilmiötä, jos joudun vastaamaan vain muutamalla sanalla. Ketään en voi tietenkään pakottaa lukemaan, luette siis, jos on mielenkiintoa tai jätätte lukematta, jos ei mielenkiinto riitä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452038
Tuosta kommentista sanoisin vielä sen verran, että mä ymmärrän kyllä, mistä puhuu, mutta kuinka paljon sitä "tunteen paloa" sitten pitäis kuitenkin olla? Mä tiedän kyllä, että sitä monesti tarvitaan ja on vaikeeta edes lähteä yrittää tutustua toiseen henkilöön, jos ei tunne mitään.
Sitten tuohon mun aikaisempaan kommenttiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110468513
Tuossa kommentissahan mä ehdin tuoda tuota problematiikkaa tästä "tunteen palosta". Kuten mainitsin, mua ainakin viehättää Abi Clarken kuvat tuossa Ilta-Sanomien artikkelissa. Ainoa haaste on vain se, että olisin jonkin verran epävarma siitä, haluaisiko nainen, joka näyttää Abi Clarkelta, tutustua minuun, jos tämä sääntö pitää kuitenkin yhä vahvasti paikkansa, että naiset pariutuvat ylöspäin. Kannattaa muistaa tämä, että ylöspäin pariutuminen voi olla myös sitä, että nainen ottaa itseään "paremman" näköisen miehen. Abi Clarken tapauksessa tulee lähinnä mieleen esimerkiksi joku bodari tyyppi. Minun vatsakkaasta vartalosta nyt ei voi sanoa, että kovinkaan bodari tyypiltä näyttäisin :)
Sitten vähän tuosta kommentista.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110470132
Ymmärsin, että kyseisen kommentin kirjoittaja on kaunis nainen ja samalla hän kertoi, että hänen nykyinen miehensä on urheillullinen ja hyvännäköinen.
SItten palaan tuohon kommenttiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452038
"Vaiika olisi teoriassa ja järjellä analysoiden täydellinen pari niin lopputulos voi aivan yhtä hyvin olla täydellinen katastrofi. Mahdollisuudet ovat täysin 50/50, että toimiiko vaiko eikö. Se ei oikeastaan lisää sitä onnistumisen mahdollisuutta lainkaan. Ei ainakaan silloin, jos haluaa mennä jonkun kanssa yhteen rakkaudesta."
TIedän, että tämä mun milipide asiasta herättää varmasti kiistelyä, mutta totean kuitenkin tarkentaen asiaa vähän enemmän. Koska ihmiset pariutuvat yleensä "saman tasoisten" kanssa, on täysin mahdotonta väittää tuota 50/50. Aivan omasta kokemuksestakin voin sanoa, että kehittyminen sosiaalisissa taidoissa on jo parantanut mahdollisuuksiani. Viimeisen kommentin kirjoittaja mainitsee, että järjellä analysoiden täydellinen pari, mutta lopputulos voi olla aivan yhtä hyvin täydellinen katastrofi. En todellakaan ole tästä aivan samaa mieltä.
Mä toki ymmärrän tuonkin ajatuksen, että joskus sitä saattaa ihmetellä, miksi joku pari eroaa, vaikka olisikin järjellä analysoiden "täydellinen". Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Suhteen kestokaan ei todellakaan kerro koko totuutta, vaikka olenkin maininnut, että itse toki etsin kestävää suhdetta. Se on ainakin tavoite. Tavoite on mulla myös välttyä näiltä täydellisiltä katastrofeilta.
Kerron vähän enemmän näistä katastrofeista. Mullahan ei ollut 20-25 vuotiaana ollenkaan naismenestystä, mutta siinä lähellä 30 ikää naismenestys alkoi näyttää vähäisiä onnistumisen merkkejä ja kyllähän sitä todella olikin jotakin yritystä joidenkin naisten kanssa, joista ei sitten lopulta tullutkaan mitään.
Voin aivan rehellisesti sanoa näiden ensimmäisten yritysten ja epäonnistumisten osalta, että silloin kyllä olin perin pohjin rikki. Sitä ennen en ollut toisaalta vielä ehtinyt erityisemmin syventyä ihmissuhteiden lainalaisuuksiin, mutta suurin piirtein noihin aikoihin mua alkoi kiinnostaa perehtyä vieläkin tarkemmin ja analyyttisesti. Noihin aikoihin aloin tutkimaan esimerkiksi tuota Neil Straussin Pelimies kirjaa, joka avasi ainakin mulle hyvinkin paljon asioita.
Sitten tuohon kommenttiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452796
"Hyvällä analyysillä käynnistetty suhde välttää monet karikot, joista vähemmän analyyttiset ihmiset näyttävät kärsivän rutiininomaisesti jo alusta alkaen, esimerkiksi siinä muodossa, että ovat yhdessä aivan vääränlaisen ihmisen kanssa tai eivät ole sopineet joistain sopimista vaativista asioista."
Se menee juuri näin. Tämän olen todellakin huomannut ajan kanssa, kun on oikeesti perehtynyt kunnolla ihmissuhteiden lainalaisuuksiin ja todella käyttänyt tähän aikaa, ei ole enää samalla tavalla tullut näitä karikoita. On osannut nimenomaan hyvissä ajoin jo nähdä, jos jonkun kanssa ei ole tulevaisuutta. En kuitenkaan väheksy asioiden tekemistä käytännössä, vaikka olisikin kiinnostunut myös paljonkin teoretisoimaan. Moelmpia siis tarvitaan,
"Ymmärsin, että kyseisen kommentin kirjoittaja on kaunis nainen ja samalla hän kertoi, että hänen nykyinen miehensä on urheillullinen ja hyvännäköinen."
Ymmärsit oikein, mutta et osannut (eivätkä lukuiset teoriasi osanneet) selittää, miksi vähemmän hyvännäköisille ja minua vähemmän tienaaville miehille on ollut ongelma tutustua minuun. Tähän odotan edelleen kommenttia.
Lisätään nyt vielä pieni tarkennus: uusimman työsopimukseni mukainen palkka on suurempi kuin miehelläni, eikä asia ole toistaiseksi ollut hänelle ongelma.
Jatkuu.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452038
"Tavallaan mä ihan ymmärrän sun tarpeesi analysoida ja teoretisoida. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja järjestystä kaaokseen. Ihmissuhteet kun pohjimmiltaan ovat varsin arvaamattomia ja kaoottisiakin. Olisihan se ihanaa, jos parisuhteen voisi vain järkeillä kuntoon ja teoretisoida itselleen sen täydellisen kumppanin. Varmasti valtaosa ihmisistä olisi onnellisia, jos se vaan olisi mahdollista."
Kyllä, tässä olet täysin oikeassa. Ihmissuhteet ovat todellakin hyvinkin arvaamattomia ja kaoottisia ja niissä todellakin voi rikkoa itsensä perin pohjin. Kuten jo ehdinkin mainita, toistuvat epäonnistumiset naisten kanssa voivat olla psykologisesti huomattavasti raaempi kokemus kuin esimerkiksi koulukiusaaminen. Tämän takia ei todellakaan ole turhaa käyttää aikaa miettimiseen, miksi jotkut epäonnistuvat toistuvasti parisuhteissa.
Tämä turvallisuuden tunne on siltäkin osin tärkeä, että pystyy myös itsevarmemmin käyttäytymään, kun yritää tehdä tuttavuutta uuteen naiseen. Naisen seurassa pitää osata myös olla rauhallinen. Hermostuneisuus ei vaan toimi. Tämän tiedän lukuisista kokemuksista. Näihin kaikkiin auttaa tämä turvallisuuden tunne, joka syntyy yksinkertaisesti siitä, kun on tietoa ja osaamista asioista, joita vaaditaan tutustumisessa ja parisuhteen rakentamisessa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452796
"Rakkaus, kun se on kestävällä pohjalla, tuo turvallisuuden tunnetta elämään. Kestävää pohjaa ei voi saavuttaa ilman analyysiä, ellei sitten ole aivan täysin tunneihminen, esimerkiksi lapsi."
Turvallisuuden tunnetta tuo myös se, että on tarvittavat tiedot ja taidot tähän kyseiseen "aitoon rakkauteen". Edelleen täytyy sanoa, että en todellakaan tiedä, mitä tämä "aito rakkaus" on, mutta yritän kuitenkin jokseenkin ymmärtää, mistä osa ihmisistä puhuu.
"Teorioista vielä: joillekin ihmisille asioiden rakenne tai malli on ensisijainen ja siitä syntyvät toteutumat (tapahtumat ja ilmiöt) reaalimaailmassa toissijaisia. Tapahtumat ja ilmiöt joko vahvistavat tai muokkaavat tuota rakennetta tai mallia."
Se on juurikin näin. Tuli mieleen tällainen seikka, että mua ollaan joskus aikaisemmin kritisoitu siitä, että toiminnassani on liian vähän intuitiivista ajattelua. Niin, kuten tästäkin keskusteluketjusta käy ilmi, tilastojen tutkiminen on mielenkiintoista, lisäksi on muutenkin mielenkiintoista ottaa eri maista selvää, lukea niiden historiasta, tutkia populaarikulttuuria jne.
Tarkastellaanpa jälleen aiempia kommenttejani.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110435800
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110435892
Noissakin kommenteissa osoitan halukkuuttani nimenomaan perehtyä eri asioihin huolella. Ehkä toiset on sitä mieltä, että tarvittaisiin enemmän intuitiivista ajattelua. Toisaalta tässä tulee se ongelma vastaan, kuinka oikeassa intuitiivinen ajattelu lopulta on.
Juuri tämä, josta puhuit, että joillekin ihmisille asioiden rakenne ja malli on ensisijainen. Tämä juuri auttaa siinä turvallisuuden tunteen syntymisessä. Vaikka asioiden rakenne ja malli olisikin tärkeintä, mä en edelleenkään kiistä myöskään intuitiivisen ajattelun ja luovan ajattelun merkitystä. Sosiaalinen todellisuus on hyvin monimutkainen ja väistämättä tulee aina tilanteita, joissa täytyy osata jotenkin luovasti toimia. Toisaalta, jos asioista on kuitenkin jo etukäteen jonkin verran tietoa ja osaamista, se lisää todennäköisyyttä toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Yrität mitata, määrittää, ennakoida ja analysoida asioita, jotka eivät ole mitattavissa. Esimerkiksi tunteet. Kukaan ei osaa sanoa, mikä määrä ihastusta ja rakkautta on riittävästi suhteeseen lähtemiseksi. Yhdelle se on noin paljon, toiselle näin paljon. Jotkut eivät tarvitse yhtään, toisille ei riitä mikään.
Tunteet myös elävät ja muuttuvat. Pitkässä suhteessa et rakasta kumppaniasi joka päivä. Tulee aikoja, jolloin tympäännyt häneen täysin. Jotkut jatkavat silti, toiset pistävät lusikat jakoon.
Elämä myös heittää kierrepalloja, joihin et pysty varautumaan ja joita ei voi ennakoida. Kumppanisi voi sairastua ja kuolla, hän voi rakastua toiseen tai vaihtaa sukupuolta. Tai sinä voit. Ihmissuhde on aina riski. Kun kovasti painottaa ulkonäköä, koulutustaustaa, varallisuutta tai muita ulkoisia ja lopulta täysin yhdentekeviä asioita kumppanin valinnassa, niin on iso riski solmia suhde joka ei tule tosielämän raadollisuutta kestämään.
Muista, että se kauneinkin nainen vanhenee. Kun ulkonäkö, terveys ja omaisuus on mennyttä, niin mitä jää jäljelle?
"Se on juurikin näin. Tuli mieleen tällainen seikka, että mua ollaan joskus aikaisemmin kritisoitu siitä, että toiminnassani on liian vähän intuitiivista ajattelua."
Tämä on juuri toisin päin. Laasaslainen tulkinta tilastotiedosta, jonka mukaan naiset haluavat "pariutua ylöpäin", on intuitiivista ajattelua, joka ei perustu faktoihin.
" jos tämä sääntö pitää kuitenkin yhä vahvasti paikkansa, että naiset pariutuvat ylöspäin. "
Ehkäpä olisi parempi alkaa ajatella tuota niin päin, että miehet pariutuvat alaspäin.
Hyvin moni mies yhä tässä meidänkin yhteiskunnassamme kokee, että heidän tulee olla parisuhteessa se joka tienaa enemmän ja on korkeammin koulutettu, kuin naisensa.
Hyvin moni mies kokee parisuhteessa olevansa alakynnessä, mikäli nainen on korkeammin koulutettu tai paremmin tienaava.
Jokin alkukantainen tarve siinä monella miehellä yhä on.
Miesten välinen nälvintä toisilleen siitä, jos jonkun vaimo on esim. miestään korkeammassa asemassa työelämässä, vahvistaa tuota ajattelumallia.
Jos unohdetaan tunnepuoli ja mietitään vain tasoteoriaa:
Eihän korkeatasoisella miehellä periaatteessa olisi mitään tarvetta pariutua itseään vähemmän koulutetun ja vähemmän tienaavan naisen kanssa. Kyllä sellaiselle miehelle löytyisi samantasoisiakin naisia vaimoehdokkaiksi.
Siispä on todennäköisempää, että se korkeatasoinen mies on erikseen halunnut sen matalatasoisemman naisen itselleen.
Tietyt+rakenteet+näyttävät+olevan+hyvin+syvällä,+eli+ajatus+siitä,+että+miehen+pitäisi+olla+naista+"parempi".+Käsittääkseni+tämä+on+voimassa+myös+tasa-arvoisessa+Suomessakin+heteroseksuaalisilla+parisuhdemarkkinoilla+tai+sanotaanko+näin,+että+ihmiset+yksinkertaisesti+toimivat+näiden+rakenteiden+mukaisesti.
Jatkan+vielä.+Ajattelin+mainita+vielä+muutaman+sanan+Euroviisuista.+Niin,+kuten+mainitisn,+siellä+voi+nähdä+tunnettuja+nimiä+monesta+Euroopan+maasta+ja+tästä+saa+varmasti+jotakin+puheenaihetta,+jos+tekee+tuttavuutta+muualla+Euroopassa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110422453
"Ajatuksenahan se on kiva että olisi aina siisti koti ja ruoka pöydässä ja viimeisen päälle laitettu leidi korkkareissa hieromassa niskaa ja tuomassa drinkkiä."
Makeet korkkarit tuolla ranskalaisella Euroviisulaulajalla on tuossa videossa 4:20 kohdassa.
https://www.youtube.com/watch?v=wzoS1nMlJuU
Se on vaan se juttu, että nainen on mahdollisimman "perus naisellinen" nainen. Jo 16 vuotiaasta alkaen tällaiset naiset vaan ovat mua kiinnostaneet eniten, eikä mikään ole muuttunut. Tämä kysymys vaan, että miten olla se "ihanne perus hetero" mies, men's physique vartalolla, korkealla koulutuksella, hyvillä keskustelu ja kuuntelutaidoilla, itsevarmuudella jne. Toiset saavat edullisemmat lähtökohdat kuin toiset.
"Kertoisitko omia ajatuksiasi siitä, miten tällainen parisuhde voisi toimia, jossa naisella on monessa asiassa "parempi" itsekuri, on muutenkin osaamista monessa asiassa miestä "enemmän"."
Miksi ei toimisi? Toimiihan se siinäkin tilanteessa, jos miehellä on paremmat tulot ja enemmän koulutusta? Asetelman toimimattomuudelle ei ole mitään muuta estettä kuin ajatusmaailmat. Myös miesten ajatusmaailmat. Koulutus ja tulotaso ovat vain yksittäisiä ominaisuuksia ihmisessä. Oma mieheni esimerkiksi on paljon viisaampi, sosiaalisesti taitavampi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä. Opimme toisiltamme koko ajan paljon.
Tämä ei kuitenkaan ollut tärkein pointtini.
Tärkein pointtini on, etten enää KOSKAAN halua nähdä sinun tai kenenkään muun kirjoittavan, miten NAISET haluavat pariutua ylöspäin, miten NAISILLE on ongelmallista pariutua vähemmän koulutetun miehen kanssa, ja miten NAISTEN hypergamia vaikuttaa kaikkien pariutumiseen.
Pointtini on, ettei olemassa oleva tilastotieto kerro, johtuuko tilanne naisten hypergamiasta, miesten hypogamiasta vai molempien yhteisvaikutuksesta. Sen vuoksi en KOSKAAN halua nähdä sinulta enkä keneltäkään muulta mainintaa siitä, että tilanne JOHTUISI NAISTEN VALINNOISTA.
Olet ilmiselvästi ymmärtänyt pointin, joten poistun keskustelusta. Anteeksi pieni äänen korotus.
Sanoit, että poistut keskustelusta, mutta ajattelin vielä huomauttaa tästä seikasta. Huomaa tämä, mitä kirjoitin: ""Kertoisitko omia ajatuksiasi siitä, miten tällainen parisuhde voisi toimia, jossa naisella on monessa asiassa "parempi" itsekuri, on muutenkin osaamista monessa asiassa miestä "enemmän"."
Nimenomaan tämä, että nainen on MONESSA asiassa miestä "parempi", myös itsekurin suhteen.
Kirjoitit näin: "Oma mieheni esimerkiksi on paljon viisaampi, sosiaalisesti taitavampi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä. Opimme toisiltamme koko ajan paljon."
Juuri tämä: sinä et ole todennäköisesti teidän suhteessa miestä nimenomaan MONESSA asiassa parempi.
Minä kysäisen sivusta: Miksi sinulle on tärkeätä, että nainen on monessa suhteessa sinua parempi?
Nimittäin sellaisen vaikutelman kirjoituksillasi annat, että hypergamisesti toivot nimenomaan itseäsi tasokkaampaa naista.
Mä toivon juuri niin tasokasta naista, jonka mä juuri ja juuri kykenisin ehkä saamaan. On aika luonnollista, että ihmiset haluavat mieluummin hyvän parisuhteen kuin huonon. Tämäpä se haaste onkin, kun on samalla oltava myös realisti. Ei kannata ottaa aivan kirjaimellisesti kaikkea mitä mä kirjoitan tai nuo esimerkit, esimerkiksi tuo Abi Clarken vartalo, vaan yritän tuoda esille, mikä voisi olla edes jokin suunta, mitä ehkä tavoitella. Vartalon suhteen idea on yksinkertaisesti siinä, että hyvä vartalo yleensä kiinnostaa enemmän kuin huono vartalo. Ei tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että haaveilee uimupukumalleista tai kehonrakentajista. Kyllä kaikenikäisissä, -kokoisissa ja -näköisissä on ihmisiä, jotka osaavat arvostaa hiottua vartaloa.
Ne jotka pitävät vartalostaan tarkkaa huolta viihtyvät yleensä keskenään. Onhan se hankalaa pitää yllä itsekuria ja mitata oma vihersalaatti grammalleen, kun parempi puolisko mättää pizzaa vieressä.
Jos siis ihannekumppani on atleettinen, niin helpoin tapa tavoitella sitä unelmaa on olla itsekin atleettinen. Eihän mikään estä tavan pulliaista tavoittelemasta atleettista kumppania, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat tällöin huomattavasti pienemmät.
Sinä puhut vartaloista ja ulkonäöstä, eli puhtaasta kuoresta. Tuosta tekstistäsi saa sen kuvan, että sinusta asioita tehdään vain pitääkseen kuori kunnossa. Tietysti sellaisia ihmisiä on ja naisissakin on sellaisia yksilöitä. Noin kärjistäen oni menee ennemmin rasvaimuun ja laitattaa silikonipepun, kuin tekee töitä sen kropan eteen.
Vaan tästä huolimatta sanoisin silti, että valtaosa naisista etsii enemmän yhteneväisiä elämäntapoja, kuin tiettyä ulkonäköä. Jos miehellä on samantyyppiset elämäntavat kuin itselläni niin hänellä väistämättä on myös tietyntyyppinen vartalo. En mä kauaa jaksaisi katella timmiä pakkausta, jonka elämäntavat poikkeavat kovasti omistani. Itse en esim. käy koskaan saleilla, vaan harrastan ihan toisenlaista liikuntaa ja kuntoilua. Salillakäymiseen oman kehonhuoltonsa perustava mies ei siis todellakaan olisi mun mielee, vaikka hänellä kuinka olisi täydellinen vartalo.
Jos tätä haluaa analysoida niin pitäisi analysoida elämäntapoja, ei vartalonmallia ja pelkkää ulkoista olemusta.
"Se on vaan se juttu, että nainen on mahdollisimman "perus naisellinen" nainen. Jo 16 vuotiaasta alkaen tällaiset naiset vaan ovat mua kiinnostaneet eniten, eikä mikään ole muuttunut. Tämä kysymys vaan, että miten olla se "ihanne perus hetero" mies, men's physique vartalolla, korkealla koulutuksella, hyvillä keskustelu ja kuuntelutaidoilla, itsevarmuudella jne. Toiset saavat edullisemmat lähtökohdat kuin toiset."
Aivan samalla tavallahan osa naisistakin saa "edullisemmat lähtökohdat". Hyvin isolla osalla naisista ei ole mitään edellytyksiä koskaan päästä lähellekään vaikkapa noita sun haaveitasi. Ei tuo ongelma ole vain miesten yksinoikeus. Jokainen voi olla vain paras mahdollinen versio itsestään, eikä yhtään mitään enempää. Sekin sitten vaihtelee minkä itsekukin kokee siksi parhaaksi mahdolliseksi versioksi.
Jos nyt palataan taas tuohon, miten sä tunnut arvottavan pelkkää kuorta ja pintakiiltoa. En tarkota tuolla tässä nyt pelkkää ulkonäköä, vaan koko tuota pintahöttöä, jonka tuossa yllä kuvaat. Valtaosa naisista ei etsi mätsäävää kuorta ja pintahöttöä, vaan sen ihmisen siellä hötön alla pitäisi myös vastata sitä mielikuvaa, joka hänestä kuoren perusteella tulee. Jokainen tietää sen ilmiön, kun ihminen ulkoisesti vaikuttaa hyvältä, mutta heti kun hän avaa suunsa niin toteat, että ei kiitos. Ulkoinen ja sisäinen ovat suuressa ristiriidassa. On esimerkiksi aivan sama kuinka itsevarma olet, jos ei sille itsevarmuudelle tunnu olevan mitään perusteita. Sellainen itsevarmuus kääntyy hyvin nopeasti kokemukseksi omahyväisyydestä ja jopa röyhkeydestä.
"valtaosa naisista etsii enemmän yhteneväisiä elämäntapoja, kuin tiettyä ulkonäköä"
Allekirjotan ton täysin. Noin se ainakin länsimaissa nykyään menee. Miehistä en osaa sanoa, mutta naiset etsivät elämäntyyliä - kumppania, jonka elämäntyyli vastaa heidän omaansa tai sopii heidän omaan elämäntyyliinsä.
Mitä omillaan toimeentulevampi ja/tai itsenäisempi nainen on niin sitä enemmän hän etsii juuri sitä elämäntyyliä. Hyvin harvalle miehen löytäminen on enää elämän edellytys, joten parisuhteen halutaan tukevan niitä asioita, jotka itselle ovat elämässä tärkeitä. Yksi etsii samanhenkistä keskusteluseuraa, toinen etsii harrastuskumppania ja kolmas rahoittajaa matkustamiselle tai bilettämiselle. Se mitä etsitään riippuu niistä naiselle itselle tärkeistä asioista.
Just noin se menee. Jos lähtee lukemaan niitä naisten vaatimuslistoja miehelle niin siellä toistuu koko ajan elämäntavat, elämänarvot ja elämäntyyliin liittyvät asiat.
Siinä missä aiempina vuosikymmeninä oli monille ihan ok, että mies eli omaa elämäänsä ja nainen omaansa ja välillä sängyssä nähtiin, niin nykyään valtaosa haluaa, että se puoliso on olennainen osa sitä omaa elämää. Moni nainen on paljon mielummin ilman kumppania kuin huolisi sellasen, jolla on kovin erilaiset elämäntavat. Jos kyselee naisilta miksi he viihtyvät sinkkuina niin ne vastaukset kiteytyy kahteen sanaan - elämäntavat ja elämäntyyli.
"Aivan samalla tavallahan osa naisistakin saa "edullisemmat lähtökohdat". Hyvin isolla osalla naisista ei ole mitään edellytyksiä koskaan päästä lähellekään vaikkapa noita sun haaveitasi. Ei tuo ongelma ole vain miesten yksinoikeus. Jokainen voi olla vain paras mahdollinen versio itsestään, eikä yhtään mitään enempää. Sekin sitten vaihtelee minkä itsekukin kokee siksi parhaaksi mahdolliseksi versioksi."
Vastasit mun kommenttiin, jossa otin esimerkin tuosta ranskalaisesta Euroviisulaulajasta, joka käytti videolla makeita korkkareita.
Väitätkö, että monelle naiselle on mahdottomuus olla samanaikaisesti yliopistokoulutettu ja "perus naisellinen" nainen? Ok, tuo ranskalainen Euroviisulaulaja on suhteellisen monipuolinen: koulutus eri alalta kuin musiikki. Mutta onko se nyt täydellinen mahdottomuus olla samanaikaisesti esimerkiksi musikaalinen, hankkia koulutus taloustieteestä ja olla samanaikaisesti korkkareita käyttävä "perus naisellinen" nainen?
"Väitätkö, että monelle naiselle on mahdottomuus olla samanaikaisesti yliopistokoulutettu ja "perus naisellinen" nainen?"
Tuo kummallinen oletus kertoo enemmän sinusta itsestäsi. Minä en ole mitään tuollaista sanonut, eikä mitään sanomaani nyt järjellä ajatellen voi noin tulkita. Tuossa puhuttiin "edullisemmista lähtökohdista". Vaikka nyt yliopistokoulutus ei ole koskaan ole lähtökohta, vaan sitä kohti joutuu aika pitkään pyrkimään. Kukaan ei saa yliopistokoulutusta vaikkapa syntymälahjana. Hän voi saada "edulliset lähtökohdat" sen koulutuksen saavuttamiseen, mutta ei itse koulutusta. Suomessa niiksi edullisiksi lähtökohdiksi riittää riittävä älykkyys ja sitkeys. Jossain muualla taas voi hyvinkin tarvita vaikkapa riittävän varakkaat vanhemmat.
Mitä naisellisuuteen tulee niin kaikki nyt eivät ole siunattuja naisellisella ulkonäöllä. Romuluisuudelle tai vaikka suoranaiselle rumuudelle ei oikein voi mitään. Tiettyyn rajaan saakka voi kehittää, mutta raja tulee vastaan jossain kohtaa. Kauneuskirurgiaan vii turvautua, mutta se vaatii resursseja ja silläkin on rajansa. Kaikkia ei siunata samoilla lähtökohdilla.
Musikaalisuuskin on lahjakkuutta. Sitä voi kehittää, mutta omien edellytysten rajat tulevat vastaan. Sama vaikka kuvataiteellisen lahjakkuuden kanssa. Kehittää voi, mutta vain rajaan saakka. Sama oikestan ihan kaikessa. Toisilla on edulliset lähtökohdat ja toisilla ei.
"Tämä kysymys vaan, että miten olla se "ihanne perus hetero" mies, men's physique vartalolla, korkealla koulutuksella, hyvillä keskustelu ja kuuntelutaidoilla, itsevarmuudella jne. Toiset saavat edullisemmat lähtökohdat kuin toiset."
Jos nyt ajattelet naisvastinetta noille tuossa luetelluille ominaisuuksille, niin eivät ne todellakaan tule kaikki (tai välttämättä yksikään) kaikille naisille jonain syntymälahjana. Joku onnekas saa ne kaikki joko valmiina tai hyvät edellytykset saavuttaa ne. Toiselle osa niistä tai jopa kaikki voi olla lähes mahdottomia saavuttaa.
Jep, lähtökohdat ovat ikäväkyllä erilaisia. Sitten tosiaan tämäkin ongelma, kun saattaa koko ikänsä kiinnostaa nimenomaan joku tietynlainen nainen, kuten minun tapauksessa mahdollisimman "perus naisellinen" nainen, jolta löytyy myös älyä, koulutusta, hyviä keskustelutaitoja ja kuunelutaitoja, mutta tämä, jos kiinnostus on aina yksipuoleista sen takia, koska mulla itsellä ei ole tarvittavia resursseja, ei siis ole sellaisia resursseja, joita yleensä tällaiset naiset arvostavat. Jos mulla olisi, pariutuminen olisi yksinkertaisesti ollut mulle aina helppoa. Täällä saatiin lopulta tosin selvitettyä tämä asenneongelma, joka on ainakin yksi tekijä vaikeutamaan pariutumista. Siinä tarvitsen toki harjaannusta ja ehdinhän jo esitelläkin näitä eilaisia tekniikoin, kuinka kehittää asennetta. Siitä en toki ole varma, ovatko nämä tekniikat parhaita mahdollisia.
Jos nyt mietin vaikka itseäni, niin mulla on ollut fyysisellä tasolla erinomaiset lähtökohdat tuohon "naisellisuuteen". Nätit kasvot, kauniit hiukset, hyvä peppu, hyvät tissit, jne. Mulla olis geneettiset ominaisuudet hyvinkin timmiin kroppaan. On tullut juteltua useammankin harrastajan ja ammatti pt:n kanssa asiasta. Mulla on kroppa, johon lihas ns. tarttuu helposti ja rasva palaa ja vieläpä oikeista kohdista. Mä pysyn tietyn mallisena hyvin minimaalisella vaivalla ... vaan sitten se mutta. Henkisellä puolella mulla taas sitten ei ole "edullisia lähtökohtia" tuohon, kun ei voisi ko. asia vähempää kiinnostaa. Harrastan sellasta liikuntaa, joka on musta hauskaa ja hoidan terveyttäni, mutta joku kosmeettinen vartalon muokkaaminen harjottelemalla ei tosiaan vois vähempää kiinnostaa.
Jatkan vielä.
"Kauneuskirurgiaan vii turvautua, mutta se vaatii resursseja ja silläkin on rajansa. "
Mä tiedän, että kauneuskirurgia jakaa vahvasti mielipiteitä. Toisaalta, eikös tuo Abi Clarke kertonut, että somessa ei pärjää, ellei ole feikki.
Kauneurkirurgia on hankala kysymys. Mä itse toisaalta ymmärrän ihmisiä, jotka siihen kuitenkin menee. En halua lähetä ainakaan suoraan tuomitsemaan ketään, koska mä itse tiedän kokemuksesta, kuinka parisuhdemarkkinat ovat raakoja paikkoja ja joissa eriarvoisuus todellakin näkyy kaikessa ahdistavuudessaan.
Itse näen kaikkein suurimman ongelman sun asenteessasi. Voin sanoa faktaksi, että kaikki kuvaamasi naiset eivät ole samanlaisia ja odota mieheltä samanlaisia asioita. Esim. itse menen suht helposti noihin kriteereihisi, mutta en odota mieheltä oikeastaan mitään noista selittämistäsi asioista. En myöskään pidä miehistä, jotka olettavat minusta jotain. Vaikka esim. käytän valtaosan ajasta korkokenkiä niin en ikinä huolisi miestä, joka jotenkin edellyttäisi niitä. Jokainen mut tunteva tietää, että ulkonäöstäni huolimatta mä olen käytökseltäni hyvinkin "yksi jätkistä".
Itse en ymmärrä mitä mielipiteitä jakavaa on kauneuskirurgiassa. Itselleni se on yhdentekevää. Tekee ken tekee ja tarpeelliseksi kokee, mutta paineita ja painostusta ei kenenkään tulisi siihen suuntaan kokea. Mulle jokainen on arvokas ihan sinä omana itsenään, enkä juurikaan arvosta ihmisiä, jotka vaativat TOISILTA itsensä muokkaamista. Omaa kroppaansa saa jokainen tietenkin kohdella ihan miten tahtoo, mutta muiden tekemisiin ei kenelläkään ole sanavaltaa.
"Juuri tämä: sinä et ole todennäköisesti teidän suhteessa miestä nimenomaan MONESSA asiassa parempi."
Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hypoteesi naisten hypergamiasta lojuu kuolleena lattialla. Kyseinen hypoteesi perustuu kahteen asiaan: siihen, että naiset arvostaisivat miehiä enemmän vastapuolen sosioekonomista asemaa sekä siihen, että nimenomaan naiset, omilla valinnoilaan, pitäisivät yllä tuota arvostusta. Sitten on vielä miesten mieltymykset erikseen.
Mikään tämän hypoteesin esittämistä asioista NAISTEN valintojen suhteen ei pidä paikkaansa. Näyttäisi pahasti myös siltä, ettei hypoteesi pidä paikkaansa myöskään miesten valintojen suhteen.
Otit tärkeän seikan esiin, eli tuo, että muita ei saisi painostaa. Tämä se haaste onkin, jos minä, jolla on vähän vatsakas veltostunut kroppa, alkaisin parisuhteeseen jonkun naisen kanssa, joka on itselleen hyvin ankara, kuinka helppoa todella olisi vuosia katsella tällaista, joka tykkää löhötä sohvalla ja syödä pizzaa, eikä jaksa aina laskea kaikkea niin tarkkaan. Nämä on hyviä kysymyksiä. Kuinka moni todella oikeesti pystyy?
Nyt on aivan pakko tarkentaa. Tarkoitatko, että et odota mieheltä koulutusta, älyä, hyviä keskustelu ja kuuntelutaitoja? Mä voin sanoa lukuisista kokemuksista, että ilman älyä, hyviä keskustelutaitoja ja kuuntelutaitoja on kyllä aika mahdotonta muodostaa toimivaa parisuhdetta.
Jatkan vielä.
"Vaikka esim. käytän valtaosan ajasta korkokenkiä niin en ikinä huolisi miestä, joka jotenkin edellyttäisi niitä."
Onko tämä sitten jotenkin huono juttu, jos mies tykkää siitä, että nainen on mahdollisimman naisellinen ja myös pukeutuu sen mukaisesti?
Tässä päästiin taas niihin elämäntapoihin ja elämäntyyliin. Sä kokisit sen luultavasti painostamisena, muuta mietihän heyki toiseen suuntaan. Jos toinen on meneväinen tyyppi ja haluaisi harrastaa ja viettää aikaa sen kumppaninsa kanssa - sitä se valtaosan naisista kohdalla on, enemmän kuin painostamista. Jos haluaa vaikka lähteä ulkolemaan sen kumppanin kanssa tai vaikka seinäkiipeilemään tai teatteriin tai mitä ne omat jutut sitten onkaan. Joo okei, voi sinne mennä kavereidenkin kanssa. Vaan jos teet ensiksi "normi" työpäivää ja harrastat niitä omia juttujas sen vapaa-ajan, tulet kotiin, käyt suihkussa ja sitten nukkumaan. Aamulla taad sama juttu alusta. Mitä virkaa monikaan tollasella parisuhteella lopultakaan kokee olevan? Jos ei sen toisen kanssa ole mitään yhteistä niin miksi olla yhdessä?
Mulle koulutuksella ei todellakaan ole mitään väliä. Älykkyyttä taas on hyvin monenlaista eli ihan vaan "älykkyys" ei kiinnosta yhtään vaan pitää olla kanssani samantyyppinen. Sen voi sitten jokainen ihan itse päättää olenko minä älykäs vai täysin älyvapaa -molempia mielipiteitä käsittääkseni on esitetty. Hyvä keskustelutaito on vähän sama juttu kuin äly. Sen voi ymmärtää niin monin tavoin. Mulle oleellisempaa on se mistä puhutaan, kuin se kuinka taitavasti siitä puhutaan. Kuuntelutaidot ovat taas ihan sama juttu. Nekin voi ymmärtää niin monin eri tavoin, riippuen ihmisestä.
On minulle se on huono juttu. Tai no tykätä toki saa ihan mistä haluaa, mutta jos minä haluan laittaa jalkaani paskaset numeron 47 mustat Nokian kumisaappaat, niin minähän laitan. Ihan täysin riippumatta siitä mitä joku muu siitä sanoo.
Lisää ...
Olen keskustellut monenkin hyvän keskustelijan ja hyvän kuuntelijan kanssa, joiden kanssa puhuminen on yhtä tuskaa ja toisaalta olen taas puhunut myös useamman "vähemmän taitavan" kanssa, joiden kanssa puhuminen on ollut ilo ja hyvin miellyttävää. Näihinnjuttuihin kun vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin vain "taito" puhua tai kuunnella. Niillä henkilökemioilla on tuossakin paljon merkitystä.
Ihan sama vika täällä. Jos mun arvostukseni ihmisenä/naisena on kiinni vaatteista tai kengistä, niin ko. herra saa etsiä muuta seuraa. En ajattele sitä mitenkään vikana tai miehen pahuutena tai huonoutena tai minään muunakaan vastaavana. En vaan ole kiinnostunut tuollaisella ajatusmaailmalla varustetuista miehistä. He eivät kiinnosta MINUA. Jotakin toista voivat kiinnostaa ja hyvä niin. Lika barn leka bäst ja sitä rataa.
Hyvin pitkälle just noin. Mulla yksinkertasesti katoo hyvin nopeesti mielenkiinto edes tutustua mieheen, joka puhuu jostain korkokengistä ja naisellisesta pukeutumisesta. Vaikka ite varsin usein arkipukeutumisessani noi toiveet täytän niin ei vaan kiinnosta sellanen mies, jolle noi on tärkeitä.
Mä olen useemmankin tuolla tavalla aattelevan miehen kanssa netissä tutustellu ja he on olleet musta hyvinkin mielenkiintosen olosia, kunnes on päästy tohon aiheeseen. Se vaan tappaa mun mielenkiintoni. Millaset kengät ja millasia vaatteita ja millaset hiukset ja millaset meikit ja millanen kroppa ja millanen iho ... ihan liian tunkanen ajatusmaailma. Ja siis jokainenhan korostaa, että ei ne ole vaatimuksia, vaan preferenssejä. Joo ja okei ja ei siinä mitään, mutta mä en jaksa, en todellakaan.
Sivusta:
Saahan sitä jokainen tykätä ihan tasan just mistä lystää.
Jos mulle rupeaisi mies sanelemaan, että "sulla on oltava fiftari-kiharat, korsetti, korkkarit ja kellohame koska siitä minä poika tykkään", niin se olis alta aikayksikön ohi se tutustuminen.
Minä, kuten monet muutkin naiset, ihan tykkään käyttää niitä "perusnaisellisia" vaatteita ja kenkiä ja tykkään laittautua. Toki tykkään myös siitä jos oma mies laittautumisen päätteeksi toteaa, että näytät hyvältä. Eniten kuitenkin arvostan siitä, että sanoo mun näyttävän parhaalta saunanraikkaana, ilman mitään pakkelia tai vartaloa muotoilevia vaatteita.
Haluan olla kotona verkkareissa ja hupparissa, ilman rintaliivejä, meikittä ja tukka solmussa. En todellakaan ikäkuunapäivänä patsastelisi omassa himassani miehen fantasian mukaisissa vaatetuksissa. En myöskään koskaan suostuisi laittautumaan tietyllä tavalla miehen tykkäämisten mukaan. Jos minun laittautumisvalinnat ei kelpaa, ei tarvitse lähteä samoihin kekkereihin mukaan. En ole mikään miehen nukke jota saa pukea kuten lystää. Jos mua ei huvita laittaa korkkareita, mikään mahti maailmassa ei saa mua niitä pukemaan. Kaikkein vähiten se, että "mies tykkää".
Suomalainen mies ei kelpaa ulkomaiselle naiselle jollei kelpaa suomalaiselle. Paljon vaikeampaa on ulkomailta löytää nainen. Miehellä pitää olla rahaa asua edes ulkomailla. Sitten pitää olla työ ja rahaa. Ei suomalainen nainen kelpuuta edes suomalaista työtöntä joten ei varmasti ulkomaalainen nainen kelpuuta työtöntä suomalaista miestä. Ja vaikka olis työ niin pitää olla sellainen työ josta tienaa 5000 vähintään kuukaudessa.
Entäs tämä ongelma, jos pohjoismaissa tulevaisuudessa yhä vähemmän vapaita naisia johtuen siitä, että maahanmuutto on pääsääntöisesti miesvoittoista.
Siihen kysymykseen voit etsiä vastausta esim. Kiinan "yhden lapsen politiikan" tuloksia tutkiessa.
Miten kävi, kun lapsensaanti rajattiin yhteen?
Miehiä enemmän arvostavassa kulttuurissa tyttölasten kävi kalpaten, kun suurin osa vanhemmista halusi varmistaa tulevaisuuttaan pitämällä huolen siitä, että se yksi sallittu lapsi oli poika.
Vanhemmat jotka sen tyttölapsen saivat pitivät tarkasti huolen, että tämä saa hyvän koulutuksen - jotta voi sitten tulevaisuudessa pitää ikääntyvistä vanhemmistaan huolen.
Kiinassa etenkin maaseuduilla on yhteisöjä, joissa ei ole lisääntymisikäisiä naisia juuri lainkaan. Naiset ovat keskittyneet kaupunkeihin, joista ei herkästi lähdetä maatalon emännäksi syrjäseudulle.
Miesten ollessa iso enemmistö väestöstä, täytyy naisen saadakseen tehdä töitä oman sosioekonomisen aseman kohentamiseen.
Joku tämän ministeri tai mikän nyt onkaan tämä lapsiporno-hemmo; Kanervan sukua joku tyllää vaivojen raiskauksista...
Minä en ole mies enkä lähtenyt ulkomaille hakemaan puolisoa vaan töihin kun sain hyvän työtarjouksen. Siitä on nyt reilu 26 vuotta ja täällä olen edelleen.
Ehdin asua 14 vuotta ennenkuin sitten törmäsin nykyiseen mieheeni. Ei ollut edes tarkoitus alkaa mitään sen kummempaa, viihdyin vallan hyvin yksin. Näin siinä sitten kuitenkin kävi.
Mieheni on myös maahanmuuttaja kuten minäkin, siis työn perässä tänne muuttanut.
Ensi alkuun en ollut halukas mihinkään tapaamisiin tai muuhun. Törmäiltiin kun oli samaa ystäväpiiriä ja niin. Lopulta suostuin treffeille ja vuoden päästä olimme naimisissa.
Mieheni kulttuuri oli minulle outo, hän ihastui puolestaan taas siihen että poikkesin niin hänen kulttuurinsa naisista. Alkuun oli opettelua ja tutustumista, yhteen sovittelua. Ihme kyllä mitään ristiriitoja ei ilmennyt, ehkä siksi että minä olen se voimakastahtoinen ja hän myötäilevä ja joustava. Konflikteja välttävä.
Kahden eri kulttuurin yhteen sovittaminen voi olla todellinen haaste. Se vaatii todella paljon molemmilta osapuolilta. Meillä se onnistui hyvin.
Näitten vuosien aikana olen tutustunut hänen tapoihinsa ja tulllut tutuksi hänen perheensä kanssa. Käymme hänen kotimaassaan ja olen todella hyvin vastaanotettu.
Olemme kehitelleet omat tapamme omassa kodissamme, kummallekin mieleiset.
Meillä oli alkuun myös hankaluutena se, että mieheni englannin taito ei ollut kovin hyvä emmekä tietenkään puhuneet toinen toistemme kieltä.
Mieheni on jälkeenpäin myöntänytkin ettei aina ymmärtänyt mitä puhuin mutta esitti ymmärtävänsä. Onneksi mitään tärkeää ei mennyt pieleen!
Jos siis harkitsee ulkomaalaista toisesta kulttuurista tulevaa puolisoa, on varauduttava siihen että ongelmia voi tulla, pahojakin. Riippuu täysin osapuolista. On pystyttävä hyväksymään, tulemaan vastaan ja tekemään kompromisseja. Molempien.
Ei vaimo ulkomailta ole mikään esine joka hankitaan ja aletaan käyttää. Ilman omaa tahtoa, sydäntä ja sielua oleva eloton kappale miehen käyttöön.
Läheltä seuranneena tiedän, että valtavan moni eroaa. Mennään yhteen ruusunpunaisin silmälasein, ei oteta huomioon että arki toisesta kulttuurista tulleen kanssa on hyvin usein paljon haasteellisempaa kuin samankulttturisen.
Ulkomailta Suomeen tulevat pettyvät hyvin usein suomalaisten kylmyyteen ja ennakkoluuloisuuteen. On paljon rasismia. Ihmisiin ei tutustu, torjuntaa.
Puolison suku ja tuttavapiiri voivat olla hyvinkin ennakkoluuloisia. Monen laista psyykkistä taakkaa voi joutua kohtaamaan. On paljon masennusta ja muita ongelmia.
Mutta jos on avoin mieli, ennakkoluuloton, rakastamiseen kykenevä, kunnioittava. Kestää vastoinkäymiset, luja halu seistä toisen rinnalla tuli mitä tuli, voin sanoa että kahden kulttuurin liitto voi olla todella hieno ja rikas kokemus. Siinä saa todella paljon, oppii paljon, alkaa oivaltamaan paljon uutta.
Kun muistetaan että se puoliso ei ole tavara tai esine vaan ihminen kaikkine fyysisine, henkisine ja psyykkisine tarpeineen. Ihmisen esineenä ja omien himojensa kohteena pitäminen on pahoinpitelyä.
"Kuten jo ehdin mainita, tällä palstalla mua ollaan toistuvasti kritisoitu siitä, että mä analysoin ja teoretisoin liikaa. Tämä on hyvin outoa siinä mielessä, että nykynaiset ovat hyvinkin koulutettuja. Eikös heitä luulis nimenomaan kiinnostavan analysointi ja teoretisointi. Hehän ovat jo opinnoissaan tottuneet tällaiseen. Voisiko joku nainen selittää, miksi tämä onkin sitten huono juttu parisuhteen kannalta."
En voi selittää muiden puolesta, ainoastaan oman kantani, mutta tässäpä se:
Olen korkeakoulutettu nainen. Sekä kouluaikoina että nyt työelämässä analysointi ja teoretisointi on ollut iso osa päivää. Ne eivät tosiasiassa ole minua lainkaan kiinnostavia asioita, vaan opiskelin niitä saadakseni hyvä työpaikan, jotta pystyn ylläpitämään mielestäni riittävän korkeaa elämänlaatua.
Omat lähtökohdat oli hyvin vaatimattomat ja tiesin aina haluavani vakaamman elämän, joten työskentelin kovasti sen saavuttaakseni. Työni ei ole mikään kutsumusammatti vaan hyvinkin tasapaksua puurtamista, mutta siitä tienaa mukavasti eikä tarvitse pelätä, että saa potkut - toisin kuin opiskeluaikoina ravintola-alalla.
Silloin oli aina uhkana että ravintola suljetaan/ henkilöstöä supistetaan/ joku tulee tekemään saman homman halvemmalla jne... Ruoanlaitto oli kyllä mielestäni työnä huomattavasti mielekkäämpää, kuin nykyinen tietokoneen tuijottelu.
Ei korkeakoulutus(kaan) automaattisesti tarkoita, että ihmistä kiinnostaisi syvästi se ala mitä on opiskeltu, saati siihen liittyvä analysointi ja teoretisointi. Se usein tarkoittaa vain sitä, että on pureskeltu sitä puuduttavaa analysointia läpi sen tutkinnon eteen, mukavan palkan toivossa.
En missään nimessä halua ystävyys- ja parisuhteeseen teorisointia ja analysointia. Minulle työn ulkopuoliset ihmissuhteet ovat tunneasioita, eivät jatkuvaa järkeilyä vaativia tehtäviä. Haluan siis pari- ja ystävyyssuhteeseen samanhenkistä seuraa - ihmistä, jonka kanssa ei tarvitse analysoida ja teoretisoida mitään, vaan jonka kanssa viihtyy tunnepuolen mätsäämisen takia.
Lonkalta väittäisin että moni muukin (nainen) jakaa tämän ajattelutavan. Jos koulussa/ työssä joutuu jatkuvasti analysoimaan ja teorisoimaan (vaikka siitä hommasta pitäisikin), niin harvempi varmaan haluaa niitä ihmissuhteissaan työajan ulkopuolella jatkaa. Varmasti löytyy ihmisiä jotka sitäkin haluavat, mutta suuren suuri enemmistö he tuskin ovat.
Komppaan naisena täysin sinun kirjoitustasi!
Myös naisena alkekirjoitan analyysisi.
En kaipaa parisuhteelta sen suurempaa analysointia, enkä taatusti teoretisointia, vaan suht helppoa yhdessäoloa. Vapaa-aika ja sitä kautta myös parisuhde on mulle vastapaino työlle ja siinä vaadittavalle jatkuvalle analyysille. Itse tosin rakastan työtäni kuin hullu puuroa, mutta aivot vaativat vastapainon sille jatkuvalle ajattelutyölle.
Ketjun aloittaja on mielenkiintoinen persoona. Huomioita hänestä tämän ketjun perusteella:
- Paasaa omaa näkemystään, vaikuttaa kykenemättömältä näkemään asioita miltään muulta kantilta
- Vastaa kysymyksiin kierrellen ja kaarrellen, jos laisinkaan. Puhuu paljon asian vierestä, vaikka hänelle esittäisi kuinka yksinkertaisen ja suoran kysymyksen
- Ei vaikuta kykenevältä vaihtamaan levyä: jos muut yrittävät keskustella asiasta Omena, hän jatkaa jääräpäisesti asiasta Kattila
- Hikeentyy omista mielipiteistään eriävistä näkemyksistä/ neuvoista
- Vaatii kuitenkin muilta kärsivällisyyttä lukea omia rönsyileviä tarinoitaan
- Vaatii myös muilta ymmärrystä omia mielipiteitään kohtaan, vaikka ei itse ole valmis näkemään asioita muilta kuin omalta kantiltaan
- On leimaamassa jokaista mielipiteitään kyseenalaistavaa kapeakatseiseksi ihmiseksi, jotka eivät "hyväksy" erilaisia ajatusmalleja: ei huomaa itse tekevänsä juuri sitä samaa
Tää on taas alottajalta hyvin tyypillinen alotus. Hän kirjottaa tekstiä, joka on pitkä ja kuiva kun nälkävuosi. Välillä joku toinen/jotkut toiset käy asiallista ja varsin mielenkiintostakin keskustelua aiheesta, mutta sen sijaan että alottaja tarttus siihen keskusteluun niin hän jatkaa tota puuduttavaa jaarittelua. Välillä hän nappaa jostain jonkun toisen aiemmasta kirjotuksesta jonkun pienen pienen palikan ja vääntää sen omaan agendaansa sopivaksi. Yhtään ainutta kokonaista ajatusta hän ei kuitenkaan tunnu kykenevän keskustelukumppaneiltaan ymmärtämään.
En ihmettele, jos naisseuraa on vaikea löytää. Itse nukahtaisin seisaalleni, jos mun pitäis yrittää pidempään keskustella. Nämä alottajan jutut kun ei ole keskustelua, vaan itseään toistavia monologeja. Vähemmän älykäs keskusteluseura ei tajuaisi sanaakaan ja poistuu siksi, älykkäämpi keskusteluseura taas ei jaksa kuunnella loputonta jaarittelua.
Alottajan pitää löytää itsensä kaltanen nainen. Voivat sitten käydä keskenään monologien vaihtoa, kun toinen puhuu niistä omenoista ja toinen kattiloista, eikä kumpaakaan kiinnosta yhtään mitä toinen sanoo.
Haavemaailmoissa tämä herra elää. Katselee youtubesta häikäisevien ulkomaalaisten naisten videoita ja haaveilee. Kyllä näistä kirjoituksista näkee, ettei tuossa naisen tavoittelussa ole realismin häivääkään, mutta ehkä se tilastojen ja parametrien tutkiminen saa hänen olonsa tuntumaan paremmalta. Voi huijata itseään, että kyllä minä tässä nyt kovasti teen töitä sen portugalilaisen missitohtorin saamiseksi, vaikka oikeasti ei pistä tikkua ristiin.
Kyllä me kaikki näemme, mikä on se oikea syy hänen sosiaalisiin vaikeuksiinsa ja miksi sen suhteen löytäminen on niin vaikeaa. Hän ei vain itse ole sitä valmis hyväksymään eikä myöntämään.
Pakolaiset voisivat tästä lähtien olla vain naisia.
Täällä tuli esille, että samat elämäntavat ovat vahva tekijä naisen pariutumiselle. Voisiko joku sitten selittää tämän ongelman, miksi esimerkiksi vihreissä on ylivoimainen enemmistö naisia ja oikeistossa on taas enemmän miehiä?
Lisään vielä tämän, että kuitenkin ylivoimainen enemmistö ihmisistä onnistuu jossain vaiheessa pariutumaan.
Koska ihmisillä on erilaisia perusteita sille mikä asia niissä elämänarvoissa, elämäntavoissa ja elämäntyylissä on tärkeää.
Monille vaikkapa politiikka ja puoluekanta on yhdentekevää, toisille se taas on ensiarvoisen tärkeää. Eri puoluekantoja edustavilla ihmisillä voi olla hyvinkin yhteneväiset mielipiteet niistä juuri heille oleellisista asioista ja samaa puoluekantaa edustavilla ihmisillä taas ei välttämättä ole yhtään ainutta heille yhteistä tärkeää asiaa.
Esimerkiksi omassa kodissani ei ole ikinä puhuttu politiikkaa.
Tämä!
Puoluekanta tai ketä on äänestänyt ei ole itselleni millään tasolla olennainen asia kumppanivalinnassa. Oletan, että mulla ei olisi mitään yhteistä kovin eriävän ja voimakkaan kannan omaavan ihmisen kanssa, mutta en ikinä kysyisi ketä joku on äänestänyt. Olennaisempaa olisi se, että nyt ylipäänsä on äänestänyt, mutta ei sekään olisi valintaperuste.
Tuossa voi myös olla niitä syitä suhteiden kestämättömyydelle.
Kemialle kun ei tosiaan voi mitään. Ihmisestä voi pitää ja hänestä voi kiinnostua parisuhdemielessä, vaikka ajatukset olisivat hyvinkin erilaiset. Kestävän suhteen luomisen kannalta se voi kuitenkin olla riski. Ajan myötä ne erilaisuudet voivat hyvinkin muuttua rasitteiksi ja lopulta rikkoa liiton. Juuri tästä syystä moni ainakin yrittää seuloa niitä tarjokkaita jollakin kriteereillä ja siten parantaa onnistumis mahdollisuuksia. Ei se tietenkään aina onnistu, mutta toisaalta ne epäonnistumiset opettavat ja tuovat lisää tietoa itsestä - mikä juuri minulle on tärkeä ja mikä ei, mikä ominaisuus kumppanissa olisi minulle todella tärkeä ja mitä taas en voi sietää.
Tarkoittaako poliittinen kanta mielestäsi automaattisesti erilaisia elämäntapoja? Eivät kaikki vihreiden äänestäjät ole äärivasemmalla eivätkä kaikki kokoomusta äänestävät äärioikealla.
Oma mies äänestää kokoomusta, itse vasemmistoa. Tämä ei näy elämäntavoissamme kuin viikonloppuisin aamulehteä lukiessa keskusteluissa, joskus saattaa peräti tulla pieni sanaharkka. Ihan samalla tavalla kuitenkin kummatkin käymme tahoillamme töissä ja harrastuksissa ja vietämme yhdessä aikaa urheillen ja kokkaillen.
Hienoisesti eroavat mielipiteemme siitä miten valtion asioita olisi kummankin mielestä parasta hoitaa, eivät vaikuta yhteisiin elämäntapoihimme millään tavalla. Moisista turhanpäiväisistä asioista harvoin tulee ongelmaa, ellei niistä erikseen lähde tekemään ongelmaa.
Tuo on toki tavoite. Parisuhteessakin pitäisi kestää myös sitä, että toinen ajattelee asioista ainakin joistakin asioista eri tavalla.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110494341
Jatkuu.
Lisää esimerkkejä. Tämän vuoden Euroviisujen Kroatian edustaja. Tuossakin mulla on pohtimista, pystyisinkö noin sujuvasti esiintymään vieläpä engalnnin kielellä?
https://www.youtube.com/watch?v=2m92K01AwJU
Jos nyt joku alkaa täällä valittelee, että aina miehiä kiinnostaa vain nuoret naiset, niin otetaanpa esimerkki tämän vuoden Euroviisuista Slovenian edustajasta.
https://www.youtube.com/watch?v=q6ZdUAgNojc
Ana Soklič on Wikipedian mukaan syntynyt 1984.
Näyttäis olevan lisäksi suhteellisen monipuolinen musiikkityyli valikoimakin.
https://www.youtube.com/watch?v=I12S2r-OzZE
https://www.youtube.com/watch?v=uST1MoF8iSw
Palaan vielä tuohon kommenttiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110452796
Juuri tämä seikka, kun joillekin se asioiden rakenne ja malli on ensisijainen. Tätä mä tässä yritänkin ajaa takaa tekemällä tätä "työtä", kuten tässä tapauksessa esimerkiksi katsomalla näitä Youtube videoita.
Kun tarpeeksi paljon tekee tätä "työtä", ehkä ajan kanssa muodostuu yhä paremmin jokin selkeä malli ja käsitys, jonka pohjalta toimia jatkossa yhä selkeämmin. Jos nyt sanon oman mielipiteen asiasta, mä itse en oikein ole keksinyt mitään muutakaan tapaa, jos todellakin tavoittelee nimenomaan parempia mahdollisuuksia parisuhteeseen.
Tämä mallin tai jonkinlaisen keskiarvon löytäminen on ollut aivan välttämätöntä ainakin mulle. Miten naiset oikeesti ajattelee ja kokee? Mä tiedän, että tämä keskiarvoajattelu ei varmasti ole kaikkien mieleen, mutta mitä muutakaan voi tehdä? Tavoitteena on siis kestävä parisuhde ja nimenomaan niin, että olisin selkeästi onnellisempi kuin sinkkuna. Kyllä mä rehellisesti sanottuna vähän kallistun kuitenkin siihen ajatukseen, että ennemmin sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa. Tiedän todella kokemuksesta, kun tutustuu "vääriin" naisiin, saattaa paljonkin rikkoa itseä ja tämän takia olenkin yrittänyt ottaa aikaisemmista epäonnistumisista opiksi.
Jatkuu.
Nämä Youtube videot ovat siis osa tämän rakenteen ja mallin rakentamisessa. Toki siis muutakin tarvitaan, kuten jo mainitsinkin, esimerkiksi tietämystä eri maiden historiasta.
Kuten varmasti huomaatte, paljon vaatii työtä.
Mä ajattelin tuoda tämän perin pohjin esille, kun palstalla joku ehti todeta, että ei halua minun enää KOSKAAN sanovan, että naiset pariutuvat ylöspäin. Haluan tuoda vaan esiin, että työtä todella vaatii kokonaiskuvan hahmottaminen tässäkin asiassa.
Kokonaiskuvaa on mietitty enemmän kuin uskotkaan. Tällaisessa tilanteessa täytyy erottaa toisistaan yksittäiset mallista poikkeavat havainnot ja systemaattiseti toistuvat mallista poikkeavat havainnot. Ensimmäisistä selvitään keskiarvoa leikkaamalla mutta jälkimmäinen vaatii mallin muuttamista.
Korostan vielä, että kysehän ei ollut sen kieltämisestä, etteivätkö miehet ja naiset olisi usein pariutuneet niin, että mies olisi paremmassa sosioekonomisessa asemassa. Sen sijaan tässä on kyse siitä, onko kyseessä NAISTEN valinta sen suhteen, että asiat ovat näin.
Miksi tällä on merkitystä? Siksi, että jos virheellisesti oletetaan tilanteen johtuvan naisista, kaikki naisiin kohdistuvat ”toimenpiteet” ovat turhia. Otetaan esimerkki: kuvitellaan, että jokin hehkeä, hyvin toimeen tuleva latinokaunotar kiinnostuu ketjun aloittajasta.
Kuvitellaan että aloittaja on tehnyt paljon ”työtä” sen eteen, että hän ymmärtäisi latinokaunottaren edesottamuksia ja vuorovaikutustyyliä. Kuvitellaan edelleen, että nämä kaksi keskustelevat ja kyseinen latinokaunotar kiinnostuu ketjun aloittajasta. Jos kuitenkin kävisi niin, mikä on erittäin todennäköistä, että nimenomaan ketjun aloittaja ei halua tutustua latinokaunottareen, kaikki NAISIA kohtaan kohdistetut toimenpiteet (kuten tämä ”työ”, josta aloittaja puhuu) ovat täysin turhia.
Aloittaja ei haluaisi latinokaunotarta itselleen, koska latinokaunotar on juoksulenkillä aamuvarhaisella ja aloittaja haluaisi syödä pitsaa. Tai jotain muuta ketjussa esille tullutta.
Ei siis ole yhdentekevää miettiä, mistä jokin asia johtuu. Intuitiivisillä incel-selityksillä ei pitkälle pötkitä.
Suurin syy siihen, ettei aloittaja jatkaisi tutustumistaan tuohon kuvitteelliseen latinokaunottareen, olisi hänen huonommuudentunteensa kyseistä kaunotarta kohtaan. Ei hän kykenisi uskomaan kaunottaren olevan tosissaan hänen suhteensa.
Syyllä ei oikeastaan ole väliä. Tärkeintä on, että hypoteesi naisten hypergamiasta ei kestä lähempää tarkastelua.
"Mä olen yrittänyt tätä ongelmaa ratkoa, miten sitä voisi todella tutustua toisen ajatuksiin, jos ei ole ..."
Helposti. Töissä, opinnoissa, harrastuksissa, liikennevälineissä, matkoilla - joka paikassa voi "salakuunnella" mitä naiset puhuvat keskenään - sekä miehille.
- Sheena
No juu, eihän se kestäkään.
No siis nimeenomaan juuri tuo.
Naisten ajattelutapojen selvillesaaminen on hyvin helppoa. Naiset kun puhuvat yleensä suht paljon ja vieläpä avoimesti. Jos ei usko naisten puhuvan totta itselle niin sitten voi tosiaan harrastaa vähän tollasta sivustakuuntelua. Kyllä naiset puhuu ja ilmasee ajatuksiaan vähän kaikkialla.
Tosin jos uskoo, että naiset aina ja kaikkialla valehtevat ja jättävät kertomatta todelliset ajatuksensa, niin sitten on kai vähän pulassa. Sitten ehkä kannattaa aina olettaa naisten ajattelevan vastakkaisesti kuin mitä he sanovat ajattelevansa. Se tosin tuskin vie kovin lähelle totuutta.
Se on juuri näin. Mä ehdinkin avata tätä ongelmaa vähän enemmän tuossa kommentissa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110534950
Mainitsin tuossa tuon kognitiivisen psykoterapian, jonka avulla voi juuri tutkia epätarkoituksenmukasia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin.
Tosin tässäkin tulee tämä realismi vastaan, että helpolla tässäkään vaihtoehdossa ei kuitenkaan pääse ja paljon joutuu työtä tekee.
Tuossa+on+vaan+se+ongelma,+että+tuo+vaatii+multi-tasking+taitoja+ja+tämä+ei+ole+aina+niin+yksinkertaista.+Toki+harjoitus+tässäkin+varmasti+auttaa,+mutta+on+hyvä+ymmärtää+nämä+tosiasiat:+koko+päivä+opiskelia+miesvaltaisella+alalla,+jossa+on+myös+aivan+väistämättä+tullut+erilaisia+tehtäviä+vastaan.+Sitten+vielä+vapaa-ajallä+täysillä+keskittyä+johonkin+hommaan+ja+yrittää+samaan+aikaan+"salakuunnella"+naisia.+Ymmärrän+kuitenkin,+mitä+ajat+takaa,+mutta+käytännössä+ei+aina+niin+yksinkertaista.+Youtube-videoissa+voi+100%+keskittyä+yhteen+asiaan,+eli+naisen+kuunteluun.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110488170
Tämä analysointikysymys on kyllä mielenkiintoinen.
Onko Suomessa naisen arki liian haasteellinen, jos ei parisuhteessa voi käyttää aikaa mihinkään syvällisiin pohdintoihin.
Katsokaa Eric Rohmerin elokuva Yöni Maudin luona. Loistava elokuva ja täynnä älykkäitä keskusteluja miehen ja naisen välillä. Mun täytyy muutenkin sanoa, että parasta ovat muutenkin ranskalaiset taide-elokuvat, jossa täitä älykkäitä keskusteluja käydään.
Ranskassa naisia miestä kohden on enemmän kuin pohjoismaissa ja kuten ehkinkin täälä jo aiemminkin puhua myös Ranskasta, tuossa mielenkiintoinen artikkeli ranskalaisesta avioliitosta.
https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/10-vinkkia-nain-hoidat-parisuhdetta-kuin-ranskalainen/
Tuo, että ota parisuhteelle aikaa. Eikö jo tuossa luulis, että kun aikaa todella otetaan parisuhteelle, on keskustelutkin väistämättä monipuolisempia.
Onko tämä vahvasti nimenomaan suomalainen ilmiö, että "älykkäitä" keskusteluja ei arvosteta parisuhteessa.
Älykkyydestä sen verran, että lähtökohdat tässäkin on mitä on ja niiden kanssa on elettävä ja parhaan mukaan yritettävä kehittyä Varmasti moni ajattelee, että minä olen kaikkea muuta kuin älykäs ja saa toki ajatellakin, se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, että eikö naisia edes koulutettuja tahdo kiinnostaa keskustelut, joissa joutuu vähän enemmän ajattelemaan. Entä sitten yhteisenä harrastuksena nämä ranskalaiset taide-elokuvat. Kyllähän niissäkin joutuu vähän vaivaamaan päätä.
Tuossakin mielenkiintoinen artikkeli.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001725200.html
Ainakin luulis, että koulutetuilla naisilla olisi enemmän intoa myös monipuolisille keskusteluille.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201808182201109969
"Olen käynyt viimeisten 20 vuoden aikana ainakin parilla sadoilla treffeillä ympäri Suomea. Lähes kaikki ovat päättyneet ensitapaamiseen."
Sitten tämä: "Haluan, että naisella on korkeakoulutus, hyvä elämänkatsomus, terveelliset elämäntavat ja yhteiset kiinnostuksenkohteet. Jos ei ole tuntunut olevan ensimmäisillä treffeillä yhteistä säveltä ja luontevaa sielunyhteyttä, miksi nähdä uudelleen."
Kyllä näitä miehiä riittää, jotka arvostavat naisessa älyä. Myönnettäkööt toki, että koulutus ja älykkyys ei ole sama asia, mutta koulutus antaa kuitenkin työkaluja näille keskusteluille, jossa joutuu vähän pohdiskelemaankin.
"Onko Suomessa naisen arki liian haasteellinen, jos ei parisuhteessa voi käyttää aikaa mihinkään syvällisiin pohdintoihin."
Jos edes hiukkasen opettelisit ymmärtämään mitä sulle täällä moni on koettanut jo kommentoida, tajuaisit nopeasti ettei kyse ole siitä etteivät monet naiset VOISI käyttää aikaa parisuhteessa syvällisiin pohdintoihin. Moni vaan ei HALUA, eikä sillä ole mitään tekemistä arjen, työn tai koulutuksen kanssa.
Sillä on tekemistä sen kanssa, että parisuhde on useimmille tuntemista ja olemista, ei jatkuvaa analyysiä ja teorisointia.
Monikin varmasti tykkäisi parisuhteessa pohtia syvällisiä ihmissuhteissaan, mutta harvempi haluaa mitään kuivaa analyysiä ja teorisointia ihmissuhteisiinsa. Jos et ymmärrä noiden asioiden eroa, niin turha sitä on lähteä sulle rautalangasta vääntämään.
"Olennaista on se, että eikö naisia edes koulutettuja tahdo kiinnostaa keskustelut, joissa joutuu vähän enemmän ajattelemaan."
Edelleen, monia naisia varmasti kiinnostaa älylliset keskustelut. Sun käsitys älyllisistä keskusteluista vaan tuntuu olevan hyvin erilainen, kuin useimpien koulutettujen naisten.
"Onko tämä vahvasti nimenomaan suomalainen ilmiö, että "älykkäitä" keskusteluja ei arvosteta parisuhteessa."
Suomalaiset arvostavat hyvinkin paljon älykkäitä keskusteluja, parisuhteessakin. Sinun pitkäveteinen jankutus vaan on älykkäästä keskustelusta kauempana kuin Pluto Auringosta.
Kommentista näen heti, että ainakaan meillä ei ole mitään keskusteltavaa tällä palstalla. Hyökkäys tuhoaa välittömästi keskusteluyhteyden, joten suosittelen, että et haaskaa aikaasi ja muiden aikaa tässä keskusteluketjussa. Kieltää en toki voi, mutta vahvasti suosittelen.
Sivusta (en siis ole hän, jolle vastasit)...
Omakin viestisi oli yhtälailla kärjistävä ja hyökkäävä. Sinulla on muutenkin usein hieman epämiellyttävä tapa tuoda ajatuksiasi esille ja se ei lisää mielenkiintoa käydä kanssasi analyyttistä keskustelua. Välillä on hyvin vaikea tietää ymmärrätkö muiden sanomiset aidosti väärin vai väännätkö asiat tahallasi väärin, voidaksesi provosoida. Kun pitkän tekstin alkuoletus on väärä niin on hyvin vaikea lähteä analysoimaan muita tekstissä esitettyjä väitteitä. On hyvin turhaittavaa ampua jatkuvasti alas kilometrin verran vääriä olettamia, kun periaatteessa riittäisi vastata jo ensimmäiseen lauseeseen, että lähtökohta koko pitkälle pohdinnallesi on väärä. Tuollaista keskustelua jaksaa käydä hetken, mutta pidemmän päälle se tuntuu lähinnä turhalta (ja se on muuten aika monen parisuhteenkin kommunikaation kompastuskivi). Ennen kun lähtee esittäämään olettamia ja varsinkaan lisäolettamia ja -kysymyksiä kannattaisi varmistaa lyhyesti, että on ylipäänsä käsittänyt koko asian oikein. Väärät olettamat ja niihin pohjaava keskustelu on hyvin tehokas tapa tappaa koko keskustelu.
Yksikään nainen ei ole tuossa linkittämässäsi kohdassa kirjoittanut mitään tuollaista mitä sinä kyselet. Nuo eivät oikein liity mitenkään toisiinsa ja siksi en itse jaksa lähteä vastaamaan olettamiisi ja kysymyksiisi. Sanon yksinkertaisesti, että asia ei ole lainkaan kuten olet ymmärtänyt. Vaan koska yritän usko sinun olevan vilpittömästi epätietoinen (eikä vain provosoivan) niin selitän uudelleen miten asia omalla kohdallani menee.
Eli siis todellakin minulla ei ole minkään valtakunnan kiinnostusta teoretisoida omaa parisuhdettani. Minulla ei myöskään sen suurempaa mielenkiintoa analysoida sitä. Tuollainen toiminta tappaisi hyvin nopeasti mun mielenkiintoni rakentaa koko parisuhdetta.
Yksittäisiä asioita ja ongelmia voin toki analysoida ja pohtia mistä ne johtuvat ja miten ne ratkotaan. Vaan toimivassa parisuhteessa nyt ei kuitenkaan pitäisi jatkuvalla syötöllä olla analysoimisen tarvetta. Mulle parisuhteen pitää olla ensisijaisesti rauhoittava, rentouttava ja palauttava ihmissuhde. Mä tulen kotiin, "riisun pois" työminäni ja rauhoitun. Koti on paikka, johon tulen "turvaan pahalta maailmalta", viettämän aikaa minulle rakkaimpien kanssa. Jos parisuhde on jatkuvaa analyysia niin mä en lopulta halua edes tulla kotiin. Haluan mennä johonkin muualle - johonkin missä saan sen rauhan ja rentoitumisen ja palautumisen.
Parisuhde on minulle ensisijaisesti tunnetta, vapautta rakastaa ja olla rento oma itsensä ja mahdollisimman pienessä määrin ajattelua ja analyysiä (aunakaan siihen itse parisuhteeseen liittyen). Minusta parisuhde olisi silloin "täydellinen", kun siinä ei tarvittaisi lainkaan analysointia (eikä todellakaan ainakaan teoriaa) tai pohdintaa, silloin kun asiat soljuisivat täysin ilman vääntöä. Ei tuollaista "täydellistä" parisuhdetta tietenkään ole olemassa, vaan aina kahden kuitenkin erilaisen ihmisen välillä on myös selvitettäviä asioita, mutta tuo on se tavoite, jota kohti haluan pyrkiä. Mä en ikinä lähtisi edes yrittämään suhdetta, jossa tarvisi jo heti aluksi analysoida. Sellainen työntäisi mut pois, ennen kuin mitään suhdetta ehtisi edes syntyä.
Mikään edellämainituista ei tarkoita ettenkö voisi analysoida ja teoretisoida montaakin asiaa tai käydä analyyttisia keskusteluita. Tietysti voin ja teen sen ihan mielelläni ja se on sen verran voimakas osa ihan persoonaani, että mun on mahdoton olla joskus analysoimatta asioita likaakin. Parisuhdettani en kuitenkaan jaksa analysoida. Sitä tarvitsee analysoida vain, jos siinä on ongelma eli mitä enemmän analyysia tarvitaan niin sitä huonommassa kuosissa se suhde on.
Olen se jolle vastasit.
Sulla tuntuu olevan todellisia vaikeuksia keskustella netissä ihmisten kanssa, jotka eivät jaa näkemyksiäsi kaikesta. Siksi ei ole ihme että sulla on hankaluuksia ihmissuhteissa livenäkin.
Käytkö sä täällä palstalla siinä toivossa, että saisit kuulla vain samanmielisiä kommentteja jaarituksiisi?
Luulisi että olisit tässä vuosien myötä jo huomannut, että siihen tarkoitukseen tämä palsta ei ole sun jutuille otollisin. Suosituksesi myötä voit olla satavarma, että erimielisiä kommentteja riittää jankutuksiisi jatkossakin.
Se on yksilöstä kiinni. Vaikka kuinka yrität kaivaa vastausta, niin yksikään nainen ei tule sulle yleistämään, miten tietyn koulutus- tai älykkyysosamäärän omaavat naiset parisuhteissa toimivat.
Sun pitää selvittää tuokin asia joka kerta uudelleen, kun jonkun naisen tapaat. Täältä ei vastauksia löydy.
Hyvä, että pysyit tekstissäsi ainakin lopussa asialinjalla. Mä ajattelin, kun luin alkua, että sinunkaan kanssa ei voi ollenkaan keskustella, koska sanon suoraan, että olet ymmärtänyt mun kirjoitukset täysin väärin. Tieädn, että tästä voidaan olla montaa mieltä, enkä jaksa tästä kinata liikaa, mutta vastaan toki, jos pysyy asialinjalla ja tarkennat kohtia, joita olen sitten mielestäsi ymmärtänyt "täysin väärin". Tiedän, että joskus voi ärsyttää, mutta kannattaa kuitenkin malttaa mielensä ja sitten yrittää uudestaan. Keskustelutyyliä on äärimmäisen vaikeeta nyt ihan hetkessäkään muuttaa, vaikka tieädn, että tulee vähän pitkiäkin analyyseja tehtyä jostakin itseä kiinnostavasta ilmiösä, kun täytyy jotenkin yrittää taustoittaa. Kirjoitustaidoissakaan kun lähtökohdat ei ole meillä samat, toisille on helpompi kirjoittaa selkeesti ja saada pointti vähemmällä sanamäärällä.
Tekstisi on vähän pitkä, mutta luen kyllä huolella ne kohdat, joissa pysyit asiassa.
USKO JO, että MEIDÄN KESKUSTELU EIVAAN TOIMI. EI TOIMI, EI TOIMI, JA SILLÄ SIISTI. ÄLÄ HAASKAA AIKAA TÄÄLLÄ MUN KESKUSTELUSSA. KIITOS. ON MUITSKIN KESKUSTELUJA:
Se on totta, että tutustua täytyy ja malttia täytyy olla, eikä olettaa, että mukavalta tuntuvan naisen kanssa sujuisi välttämättä syvällisemmät keskustelut. Kyllä tällä palstalla kuitenkin voi jotaikn suuntia käydä läpi.
Mä olen tästä samaa mieltä, että silloin asia toki vaikeutuu, jos alkaa nimenomaan analysoimaan sitä suhdetta sen ihmisen kanssa, johon olet tutustumassa. Se analyysi täytyy olla ikään kuin valmiina, kun tutustuu ja toki osata myös luovasti soveltaa erilaisia rakenteita, jotka on omaksunut.
Nämä parisuhdeanalyysit täytyy ilman muuta tehdä jossakin muualla, jos haluaa käydä ongelmia läpi, miksi esimerkiksi pariutuminen tai parisuhde on toistuvasti hankalaa. Toki silloin täytyy analysoida parisuhdetta myös kumppanin kanssa, kun on ongelma.
Kyllä mä näen, että tämä keskustelupalsta on toisinaan vähän konfliktiherkkä, kun ihmiset käsittävät asioita joko väärin tai sitten ymmärretään asiat vaan liian eri tavalla. Mä en todellakaan olis sun aloituksesta uskonut tuollaista tekstiä, jota kirjoitit, mutta kuten sanoin, loppu on asiaa ja hyvä niin.
Näin mäkin olen ymmärtänyt, kuten sanoit, että monia muita asioita nimenomaan voi huolettakin analysoida ja väittäisin kuitenkin, että korkea koulutus auttaa tässä asiassa. Kuten itsekin sanoit, osaat kyllä tarvittaessa myös teoretisoida ja analysoida. Onko ranskalaiset taide-elokuvat esimerkiksi mielenkiintoista yhteistä tekemistä parisuhteessa ja keskustelut niiden yhteydessä?
Heh, olet kuin pieni lapsi joka polkee jalkaa kun ei saa tahtoaan läpi.
Sinun keskustelusi ei toimi täällä kenenkään kanssa, sillä et suostu ymmärtämään mitään muita näkökantoja kuin omasi.
"Tekstisi on vähän pitkä, mutta luen kyllä huolella ne kohdat, joissa pysyit asiassa."
Ymmärtääkö aloittaja miten äärimmäisen huvittavalta tuo kuulostaa, kun sun omat viestit tässä(kin) keskustelussa on pitkiä kuin nälkävuosi?
Lisäksi et pysy hetkeäkään asiassa vaan jankutat jankutat jankutat omia mielipiteitäsi. Sulla ei selvästi ole pienintäkään kapasiteettia kyetä käymään keskusteluja muiden kanssa, ellet saa itse määrittää millilleen miten ne menevät.
Sun on vuodesta toiseen niin kovin vaikea nähdä rikkaa omassa silmässäsi, vaikka kovasti olet muita syyttelemässä pitkistä teksteistä ja asian vierestä puhumisesta.
Tässä(kin) ketjussa oli aluillaan syntymässä monta hyvää keskustelua eri kommentoijien kanssa, mutta sinä tapasi mukaan jankutuksellasi karkoitit useimmat kiinnostavat keskustelijat.
Vaan kun ei voi, sehän se pointti tässä on. Vaikka kuinka spekuloisi, niin jokainen nainen on yksilö. Ei ole olemassa mitään yleistä naisen mallia, perusnaista, jonka pohjalta kaikki naiset olisivat samanlaisia pienillä vivahde-eroilla. Se, mikä toimii toiselle, on toiselle täysi katastrofi.
Naiset eivät ole mikään tiedeprojekti tai ratkaistava palapeli.
Minä olen tästä asiasta aivan eri mieltä, koska olen paljonkin pystynyt ratkomaan erilaisia ongelmia, kun oikeesti käyttää aikaa ja perehtyy, miten pariutuminen ja parisuhteet toimivat. Mä en voi sille mitään, jos sä et tätä tosiasiaa pysty käsittää.
Tai ehkä sä käsität tosiasiasta jotakin , mutta et niitä palasia, jota minä näen. Mä en tälle vaan mahda mitään.
Ei ole käynyt mielessä, että sun "tosiasiat" on hyvin erilaiset, kuin useimpien muiden todellisuus?
Minä olin koko ajan asialinjalla. Kerroin vain sen minkä MIELIKUVAN sinun teksteistäsi usein saa. Se oli palautetta ja vieläpä täysin asiallista ja kiihkottomasti kirjoitettua sellaista. Saat tietysti ihan itse päättää miten siihen suhtaudut, mutta se ei muutu asiattomaksi, vaikka sinä niin väittäisit. Korostan, että ko. kritiikki ei kerro mitään sinusta ihmisenä, eikä se ole mitään sellaista väittänytkään. Se kertoi siitä millaisen mielikuvan tekstisi minulle antavat. Joku toinen voi antaa toisenlaista palautetta, mutta hän tehköön sen itse.
P.s. Se, että reagoit noin täysin asialliseen ja asiallisella tavalla muotoiltuun kritiikkiin antaa myös sinusta tietynlaisen mielikuvan. Se ei (ikävä kyllä) muuta aiempaa mielikuvaani lainkaan positiiviseen suuntaan.
Ikävä kyllä ihmistä ei voi analysoida etukäteen. Vaikka teoretisoisit mitä niin ihminen on silri todennäköisesti jotain aivan muuta, kuin mitä etukäteen oletat. Hyvin harva ihminen muuten pitää siitä, että hänestä etukäteisoletetaan asioita. Se on yksi erinomainen keino tuhota tutustuminen heti alkuunsa.
Vaan ... koska et kykene itse käymään asiallista keskustelua, niin tuhosit taas yhden orastaneen asiallisen ajatustenvaihdon. Sinä et vaikuta todellisuudessa olevan kiinnostunut naisten ajatuksista tai yrittävänkään ymmärtää niitä. Vaikutat olevan kiinnostunut vain omista ajatuksistasi. Lieneekin siis parempi, että annan sinun jatkaa ajatustenvaihtoa itsesi kanssa. Oletan sen toimivan kitkatta. Tämä ajatustenvaihto oli minun osaltani tässä. ☺
Me tehdään aina jotakin päätelmiä ihmisestä. Toki ei pidä tietenkään sanoa, jos haluaa tutustua, mutta näin se vaan menee, että johonkin ihmiseen tarttuu ja sitten alkaa juttelee. Toki tässä on aikaisemmilla kokemuksilla varmasti merkitystä, joten tiettyjä ihmisiä välttelee helposti, jos on aikaisemmin huonoja kokemuksia.
Kuten olen jo aiemmin sanonut, mulle on asioissa tärkeintä rakenne ja malli, mutta toki kokemukset oikeassa elämässä kokoajan joko vahvistavat tätä käsitystä tai muuten tuovat uusia kulmia tähän rakenteeseen tai toisinaan jopa hyvinkin muuttavat vanhoja käsityksiä. Ei voi tietää. Mutta ilman muuta kannattaa osata olla myös hiljaa asioista, kun haluaa tutustua uuteen naiseen, eikä tietenkään varsinkaan tutustumisvaiheessa ala analysoimaan tätä tutustumista.
Se on vaan siitä, kun on hankala saada kiinni pointista, jos tulee kovin vierasta tekstiä ja ei ole ollenkaan ajatellut asiaa noin. Mutta nyt tunnet ehkä mua paremmin. Aika näyttää sujuuko kommunikointi jatkossa.
Sivusta ...
Minä en nainen. Monet ystäväni ovat naisia. Tunnen varsin todennäköisesti useampia naisia ihan henkilökohtaisella tasolla kuin sinä tulet koko elämäsi aikana tuntemaan. Kaikki tuntemani naiset ovat yksilöitä, eikä yksikään lähestymistapa kata heitä kaikkia. Ei e olemassakaan mitään "yleistä teoriaa naisista ja heidän ajattelutavoistaan". Se tosiasia ei muutu sun uskomisillas. Saat tietysti yrittää kehittää moista teoriaa, jos et oikeasti elämässäsi oikeasti mitään järjellistä tekemistä keksi.
Sinä näe olemattomia, mutta ei sille mitään tosiaan mahda.
Millä+sä+selität+sen,+että+ihmisten+käyttäytymistä+on+tutkittu+ties+kuinka+kauan?+Tekeekö+sun+mielestä+psykologit+ja+yhteiskuntatieteilijät+turhaa+työtä?+Onko+sun+mielestä+psykiatria+tieteenä+hölynpölyä.+Kyllähän+siinäkin+jotakin+lainalaisuuksia+ihmisten+käyttäytymisestä+yritetään+selvittää.+Ennenhän+oli+jopa+lobotomiatkin.+Kyllä+ihmisestä+paljon+tiedetään+nykyään.+En+toki+missään+tapauksessa+lähde+ketään+leimaamaan.+Psykiatrian+kanssa+täytyy+olla+aina+varovainen,+enkä+pidä+siitäkään,+että+tälläkin+palstalla+aletaan+helposti+leimaamaan,+jos+joku+henkilö+ajattelee+jotenkin+eri+tavalla.+Tästä+olen+kuitenkin+100%+eri+mieltä,+että+ihmisen+käyttäytymisessä+ei+olisi+mitään+tiettyjä+lainalaisuuksia.+On+lukuisia+kertoja+testattu.+On+koettu+koulukiusaamista+ja+jotakin+lainalaisuuksia+siinäkin+on,+miksi+joku+kiusaa+toista.
Lisään vielä tämän, että erityisen tärkeäksi tämä kysymys tulee siinä vaiheessa, kun joku saa rikostuomion. Olet varmaan seurannut esimerkiksi tuota Päivi Räsäsen tapausta. Tpdellakin kiinnostaa tietää tämä, mitä ihmisten päässä liikkuu, kun tuomioita annetaan ja millä perusteella. Mun mielestä Päivi Räsänen on kuitenkin nostanut tärkeitä kysymyksiä ja näitä pitää pitää jatkossakin esillä. Paljon pahempaakin on tapahtunut ja ihmiset eivät ole saaneet syytettä. Kyllä siis kiinnostaa, mitä ihmisten mielessä todellakin liikkuu.
Yksikään psykologi tai yhteiskuntatieteilijä ei taida olla väittänyt löytänneensä jotain yleistä ihmiskäytöksen kaavaa? He ovat löytäneet yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia mm. erilaisten personaallisuustyyppien välillä (jotka mm. eivät liity mitenkään sukupuoleen). He tosiaan löytäneet nuo personaallisuustyypit ja monta muutakin ihmisiä toisistaan erottavaa tekijää. Mitä enemmän ihmisiä on tutkittu niin sitä vähemmän niitä yhtäläisyyksiä löytyy.
Vaan onnea toki etsintään. Ehkä saat Nobelin joku vuosi.
Kyllä tuo sukupuoli on myös mukana, koska tietyntyyppinen temperamentti voi olla hyväksytympää tietyllä sukupuolella. Onhan joku aivotutkijakin löytänyt jotakin erilaisuuksia miesten ja naisten aivoistakin. Paljon siis ollaan tutkittu. Sukupuolikysymykset ovat toki haasteellisia, mutta hyvä, että niitäkin psytytään tutkimaan, kun mietitään vaikkapa tätä, jos pojat syystä tai toisesta menestyy koulussa tyttöjä huonommin.
Ehdinhän mä tässäkin keskustelussa ottaa myös tuonkin esille, kuinka lapsettomuus on yleisempää matalasti koulutettujen ja pienituloisten miesten keskuudessa. Eli sanotaanko näin, että pääsääntö on, että korkeasti koulutetut miehet todennäköisemmin pääsevät parisuhteeseen ja onnistuvat hankkimaan lapsia. Toki tätä kysymystä ei siis voi laittaa missään tapauksessa naisten syyksi, koska pariutumisessa on kaksi toimijaa. Kyllä mä siitä huolimatta pidän hyvänä asiana, että näitä lainalaisuuksia tutkitaan ja ehkä kun tarpeeksi lukee näitä, jotain voi oppia, jos hyvin käy.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110523731
Ja miten tämä kaikki liittyy sun vaikeuksiin löytää tyttöystävä? Joo, voidaan tutkia tilastoja koulutuksesta ja lapsettomuudesta ja ties mistä muusta, mutta miten mikään noista auttaa sinua siinä tilanteessa, kun tapaat uuden ihmisen, johon pitäisi tutustua? Kaikesta taustatutkimuksesta huolimatta olet siinä tilanteessa yksin omana itsenäsi ja tuon toisen osapuolen pitäisi päättää, että pitääkö hän sinusta vai ei. Ei siinä tilastot paljon auta.
Kannattaa jatkaa tutkimuksia. Synnynnäiset temperamenttipiirteet eivät ole valittavissa. Eroja aivoissa on, mutta ne eivät taas sitten liity tuohon. Erot miesyksilöiden aivoissa ja naisyksilöiden aivoissa ovat suurempia, kuin sukupuolten keskimääräiset erot. Koeta nyt vaan uskoa, että naista ei pysty arvioimaan ennalta yhtään sen enempää kuin miestäkään.
Suomi on muuten poikkeus noissa lisääntymistilastoissa (jos et tiennyt). Maailmalla keskimäärin vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän.
Varmaan se sinun naisesi paremmin pysyisi kanssasi ”kestävässä” parisuhteessa, jos hän ottaisi mallia ranskalaisista. Kun häntä alkaisi liikaa tympiä sinun pitkien monologiesi kuuntelu, hän toteuttaisi tuon kohdan 8, eli ottaisi itselleen rakastajan.
Sitten hän paremmin jaksaisi taas sinun kanssasi analysoida ja teoretisoida teidän suhdettanne, kun välillä voisi viettää teoretisoinnista vapaata rakkaussuhdetta toisaalla.
"Koeta nyt vaan uskoa, että naista ei pysty arvioimaan ennalta yhtään sen enempää kuin miestäkään."
Mikään, mitä olen elämässä nähnyt, kokenut, tutkinut, ei tue väitettäsi. Sen verran paljon kokeneena olen yhä paremmin ja paremmin oppinut arvioimaan ihmisiä sen sitä myötä myös tehnyt "parempia" valintoja elämässä. Kannattaa aina muistaa tämäkin, että "väärän" naisen tajuaminen aikaisemmin tuottaa vähemmän haittaa kuin "väärän" naisen tajuaminen "liian" myöhään. Kyllä monipuolinen ja määrätietoinen "työ" tämän asian parissa tuottaa tulosta ajan kanssa.
Temperamenttipiirteet eivät toki ole valittavissa, koska biologia vaikuttaa, mutta asioiden monipuolinen ymmärtäminen auttaa selviytymään paremmin parisuhteissa ja niiden yrityksissä. Se todellakin, että tietää asioista etukäteen, on lisäksi riittävästi nähnyt ja kokenut, tämä on nimenomaan sitä "aitoa" osaamista, joka antaa paremmat edellytykset nimenomaan kestävään onneen ja nimenomaan välttämään pahat karikot.
Kulttuurit on erilaisia ja jotkut asiat ovat toisessa kulttuurissa hyväksyttävämpiä kuin toisessa. Minä en ranskalaisia voi alkaa muuttamaan. Jos vaikka muuttaisinkin Ranskaan ja löytäisin sieltä naisen, tämä on vaan tosiasia, joka mun on hyväksyttävä.
Koulutus ei ole aina sama asia kuin "menestyminen". Väittäisin kuitenkin, että "menestyneet" miehet kaikissa yhteisöissä saavat paremmat edellytykset lisääntymiselle. Huomaa tämä, että käsite "menestyminen" ei ole aina niin yksiselitteinen.
Kun tässä nyt otettiin puheeksi psykologit ja yhteiskuntatieteilijät, palaan jälleen tuohon sosiologi Laasaseen. Hän on ottanut puheeksi myös käsitteen "näkymätön valta". Tosin hän puhuu siitä nimeomaan naisten seksuaalisen vallan kontekstissa. Jokatapauksessa tuota käsitettä "näkymätön valta" voi soveltaa muuhunkin.
On siis ilmeistä, että aina menestynyt mies ei ole aina "menestynyt". Näitä "näkymättömän vallan" rakenteita voi kyllä alkaa havaita jo varhain peruskoulussa ja väittäisin, että ainakin useampi vähän syrkitumpi poika viimeistään aikuisena "parhaita" nuoruusvuosia eläessään alkaa tajuta, mistä tässä on perinpohjin kyse.
Tuli kirjoitusvirhe "syrkitumpi poika", piti sanoa syrjitympi poika.
Kyllähän tunnettu naisvihaaja ja incelien jumala on se paras asiantuntija naisten suhteen :D
Ei sun pointeista ole kenenkään hankala saada kiinni eikä sun teksti ole millään muotoa vierasta kellekään :D Kuvittelet olevasi jotenkin tosi spesiaali lumihiutale :D
Kuinka monen muun ihmisen täällä pitää vielä sulle sanoa, että sun teksteistä saa just tollasen mielikuvan susta, kun tuolla ylempänä kuvattiin?
Se ei ole kiinni tekstin tuttuudesta tai vieraudesta, vaan ihan susta itsestäsi. Kyllä kaikki saa sun pointeista kiinni, valitettavasti sun kanssa kommunikointi ei näytä silti helpottuvan kenenkään osalta.
Oletko huomannut että tästäkin ketjusta on jo monet hyvät keskustelijat kaikonneet, koska sun ulosanti on pelkkää jankutusta? Eikö mikään kello sun päässä hälytä että vika vois olla sun päässä näppistä, eikä kaikissa muissa maailman ihmisissä?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110502570
"Kokonaiskuvaa on mietitty enemmän kuin uskotkaan. Tällaisessa tilanteessa täytyy erottaa toisistaan yksittäiset mallista poikkeavat havainnot ja systemaattiseti toistuvat mallista poikkeavat havainnot. Ensimmäisistä selvitään keskiarvoa leikkaamalla mutta jälkimmäinen vaatii mallin muuttamista."
Joustaminen on ilman muuta aina tarpeen, mutta tuo, että muuttaa kokonaan tuota kyseisä mallia, on haasteellisempi tehtävä. En väitä, etteikö tähänkin voisi joutua, mutta psykologiselta kuormitukseltakaan ei voida välttyä. Tässä siis jälleen kerran realismia.
"Korostan vielä, että kysehän ei ollut sen kieltämisestä, etteivätkö miehet ja naiset olisi usein pariutuneet niin, että mies olisi paremmassa sosioekonomisessa asemassa. Sen sijaan tässä on kyse siitä, onko kyseessä NAISTEN valinta sen suhteen, että asiat ovat näin."
Palaan tuohon kommenttiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17141086/kuinka-moni-palstalla-etsisi-naista-ulkomailta#comment-110485065
Niin, tuossa kommentissa mä ehdinkin jo avata tätä ongelmaa, millainen vartalo miehellä pitäisi olla saadakseen naisen, jolla on "täydellinen" vartalo.
Korostan todellakin tätä mun sanavalintaa "pitää olla". Se on totta, että asia ei ole välttämättä näin yksinkertainen, koska toisinaan mies itse saattaa ajatella, että hänellä "pitää olla" esimerkiksi Men's Physique vartalo saadakseen naisen, joka näyttää suurin piirtein Abi Clarkelta. Sitten tämä kysymys, odottaako nainen, joka näyttää Abi Clarkelta, mieheltä ehdottomasti Men's Physique vartaloa.
Mun täytyy sanoa, että tässä asiassa mulla ei ole tarpeeksi omakohtaista kokemusta. En ole käynyt toistuvasti yökerhoissa testaamassa tätä. Jotta voitaisiin saada mahdollisimman objektiivista tietoa, tämä vaatisi sellaisen kokeen, jossa esimerkiksi yökerhossa Abi Clarken näköiseen naiseen tekee tuttavuutta hintelävartaloinen mies, minun kaltainen veltostunut vatsakas mies, sekä Men's Physique vartalolla varustettu mies.
Toki muitakin asioita täytyy olla kunnossa kuten nämä mainitsemani keskustelutaidot, riittävä itsevarmuus jne.
Omakohtaista kokemusta asiasta on kuitenkin siinä, mitä olla "liian laiha", kokemusta siitä, mitä olla hyvässä kunnossa, kun itsekuri on riittävä ja sitten toisaalta myös siitä, mitä nyt olen, eli veltto ja vatsakas.
Tiedän kokemuksesta sen verran, että silloin, kun itsekuri on "huipussaan", kuntoilee säännöllisesti ja kroppa luonnollisesti paremmassa kunnossa, myös muukin toimintakyky on parempaa, samoin itsevarmuus. Tällä on taas myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi yökerhossa menestymiseen.
Sitten tosin tämä puoli: kovan itsekurin ylläpitäminen jatkuvasti voi olla äärimmäisen työlästä, vaikka sillä olisikin myönteisiä vaikutuksia parisuhdemarkkinoilla. Tässäkin tulee siis realismi vastaan.
"Kuvitellaan että aloittaja on tehnyt paljon ”työtä” sen eteen, että hän ymmärtäisi latinokaunottaren edesottamuksia ja vuorovaikutustyyliä. Kuvitellaan edelleen, että nämä kaksi keskustelevat ja kyseinen latinokaunotar kiinnostuu ketjun aloittajasta. Jos kuitenkin kävisi niin, mikä on erittäin todennäköistä, että nimenomaan ketjun aloittaja ei halua tutustua latinokaunottareen, kaikki NAISIA kohtaan kohdistetut toimenpiteet (kuten tämä ”työ”, josta aloittaja puhuu) ovat täysin turhia."
Mä en oikein saa kiinni tästä. Enkö mä puhunut, että mä teen tätä "työtä" esimerkiksi katselemalla noita Youtube-videoita kuuntelemalla haastatteluja, koska nämä Euroviisulaulajat analysoivat näissä Euroviisujen tapahtumia, omaa kappalettaan jne. Toisin sanoan he tuovat esiin ajatuksiaan. Lisäksi videolta voi nähdä myös kehonkieltä ja muuta non-verbaalista viestintää, huumoria tms. Ajan kanssa tekemällä tätä "työtä" yksinkertaisesti muodostuu se selkeämpi malli ja keskiarvo, jonka kanssa tietysti pitää olla valmis muutoksiin, toisinaan muutokset ovat pienempiä, toisinaan suurempia.
Mä en oikein käsitä, miten tämä "työ" olisi jotenkin turhaa. Tämä ei tietenkään takaa sitä, että olisin vielä valmis parisuhteeseen tuon mainitsemasi latinokaunottaren kanssa, mutta en mitenkään pysty näkemään, että olisin tehnyt jotenkin turhaa "työtä", kun olen katsellut esimerkiksi Youtube-videoita ja ainakin yrittänyt perehtyä paremmin naisten ajatuksiin. Jos en kuitenkaan ole vielä valmis parisuhteeseen, ehkä tätä "työtä" pitää tehdä enemmän.
"Aloittaja ei haluaisi latinokaunotarta itselleen, koska latinokaunotar on juoksulenkillä aamuvarhaisella ja aloittaja haluaisi syödä pitsaa. Tai jotain muuta ketjussa esille tullutta."
Aivan ja tämän takia voi olla tarpeellista jatkaa tätä "harjoittelua", jotta entistä enemmän onnistuu altistamaan itsensä näille epämukavuuden kokemuksille.
Ymmäärsinkö oikein pointtisi? Odotan ilman muuta tarkennusta, jos olen ymmärtänyt täysin väärin.
"Mä en oikein käsitä, miten tämä "työ" olisi jotenkin turhaa. "
Se on kyllä aivan satavarmasti tullut ihan jokaiselle sun juttuja lukeneelle selväksi, että et tosiaan käsitä. Ihan sama miten monta kertaa sulle yrittää eri ihmiset sitä rautalankaa vääntää.
On se kumma että kaikille muille tuntuu olevan päivänselvää, sulle ainoana ei vaan uppoa jakeluun.
Voi voi voi. Suorastaan tuskallista lukea näitä aloittajan kommentteja. Tulee paha mieli muiden kommentoijien puolesta, sillä heillä on monilla ollut hyviä pointteja, mutta ei tämän aloittajan kanssa selvästi voi mistään keskustella. Hän on aina kaikessa oikeassa ja muulla ei ole hänelle mitään merkitystä.