Kulkuri Jussi...vieläkö jotku muistaa...

Kyllähän Välimäen renki muistetaan

Juu kyllä muistetaan. Tuli kerran meillekin 60 luvulla pyörinensä haalart päällä. Sanoi että saisko juoda. Oli jano päässyt yllättämään. Mehän lapset pelättiiin häntä. Mutta ei sitä tarvinnut pelätä. Oli viisas mies. Tiesi paljon asioita. Juttelin hänen kanssaan aikuisena ollessani monet kerrat.

Pellet lavalla Aavatalon sisällä.
-Joku kehttaa merkkausliituja kanttaa,
Tuhriaksseen toisten asuntoja.
-Etelän vetelät.

Jussi yöpyi monet kerrat Nukkuma joella Vapon miesten Kahvistelu huoneessa , mikä siinä lämmin tila ja ovet auki kesät talvet , Seikäytti minut kun tulin kahvistelu huoneeseen talvella pimiässä ensimmäisenä ja napsautin valot päälle niin lattialta kömpi pystöön musta partainen mies tumman sininen kokohaalari päällä , sano mulle että minä olen Välimäen Jussi poltan ainoastaa pipua , tarkotti piippua .

Oli hauska mies jutuissaa. Kulkenut jokapaikassa. Kysyin kerran Jussilta oletko käynyt kaikissa suomen saarissa. Totesi että kaksi on käymättä. Ovat niin huonojen kulkuyhteyksien päässä.

Kyllä Kulkuri Jussi hyvin muistetaan. Poikkesi monena vuonna 1990 luvulla meidänkin talossa. Aina keitettiin kahvit ja pullaa ja voileipiä oli aina tarjolla ja kyllä ne Jussille maistuivatkin. Ensimmäisen kerran hänen meille poiketessa olin pannuhuoneessa sytyttämässä uunia ja koiramme oli yksin sisällä ja kun palasin sisälle, oli Jussi koiramme kanssa eteisessä vastassa ja kun eteisessä oli hämärää niin totisesti säikähdin. Silloin hänellä oli pitkä musta takki päällä, Koirakaan ei Jussia haukkunut niin kuin muita tulijoita. Tätä ihmetellessä Jussi tuumasi, että kyllä koira koiran ystävän tuntee.
Lämmöllä häntä muistelemme.