Olen seurustellut maailmain ihanimman tytön kanssa 1,5 vuotta, kaikki oli täydellistä.
En ole koskaan ollut kenellekkään samanlainen, yhtä hellä , huomuoonottava, romanttinen taikka
Yllätyksellinen. Omasta mielestäni meillä meni mainiosti, vaikka välillä saattoi olla jotain pientä ja turhaa.
Tyttöystäväni halusi että muutamme saman katon alle, no minähän en ollut vielä täysin varma että olenko valmis muuttamaan vanhempieni luota pois, ja tyttö tämän asian varsin hyvin tiesi. Tyttöystäväni kuitenkin muutti ja minäkin periaatteessa, mutta en kuitenkaan ollut kirjoilla siellä hyvästä syystä.
Ensimmäinen viikonloppu kun tyttöystäväni oli muuttanut, hän piti jonkunlaiset pikku illanistujaiset. Minä en sinne päässyt koska minä olin sopinut jo muuta, no näistä illanistujaisita en oikein pitänyt koska meininki siellä oli mallia "huhhuh"
No aika kului seuraavaan päivään ja tyttöystäväni minulle sanoi että ei tiedä haluaako enää jatkaa parisuhdetta ja että olisi miettinyt tätä jo pidempään.ei tiedä kuulemma itsekkään mitä hän haluaa, kaikki tämä tuli aivan puskista. Sen tiedän että siellä illanistujaisissa ei mitään tapahtunut ja että hänellä ei ole toista.
Paripäivää asista puhuimme mutta mitään vastausta en asiaan saanut että miksi hän on heittämässä kaiken yhtäkkiä menemään. Yhtenä iltana hän minulle sanoi että, "Ehkä on parempi että lähdetään eriteille, mutta haluan että nukut mun kanssa vielä tämän yön" no minähän jäin sinne yöksi, jonkin aikaa illalla juteltiin, käytiin suihkussa ja päädyttiin harrastamaan seksiä ja sen jälkeen aloimme nukkumaan.
seuraavana päivänä päätettiin pitää parinpäivän tauko toisistamme, että molemmat saisi miettiä asioita ja sitä mitä itse haluaa. Minähän olin päätökseni tehnyt heti kun tästä tauosta sovittiin ja se oli että haluan koittaa jatkaa ja yrittää uudelleen.
Parinpäivän jälkeen juttelimme ja tyttöystäväni oli päättänyt ettei halua jatkaa, kun kysyin että miksi ,en mitään kunnon vastausta saanut. Vastaukset on edelleen hyvin ympäripyöreitä ja ne ei kerro mitään. Esim. "Tämä tuntuu nyt oikelta ratkaisulta". Minusta tuntui että hän oli todella kylmä minua kohtaan, hän ei edes suostunut katsomaan minua silmiin.
Jos hän tätä oikeasti haluaa tai on pidempään miettinyt niin olisiko hän antanut raahata melkein kaikki tavarani hänen luokseen, selittänyt miten tehdään jouluna tai ylipäätään puhunut meidän tulevaisuudesta pariskuntana.
Jonkin verran olemme lähipäivinä viestitellyt ja hän on käyttäytynyt minua kohtaan todella paskamaisesti. Muistan keskustelusta alun ja lopun, muuta en.
Alkoi näin.
Sanoin hänelle että haluan vielä keskustella hänelle kasvokkain asioista.
Hän vastasi.
-Mistä haluat edes keskustella?
Loppui näin.
Hän laittoi.
- ois sullekki varmaan helpompaa olla pari päivää ilmaan minkään laista kontaktia toisiimme
Minä vastasin.
- ei oo niin helppoo koittaa unohtaa vaan kaikkee yhtäkkiä, on tosi vaikeeta olla miettimättä että mitä teet ja mitä sulle kuuluu. Ainakin mulle
Hän vastasi.
- nojoo ymmärrän mut silti, jos vielä haluut päästä puhumaan mulle niin anna mulle sitä aikaa.
Nyt sitten päätin että en ole viikkoon missään kontaktissa häneen, siinä toivossa että hän ottaa pään pois perseestä tai edes ymmärtää että, mitä vittua hän on mennyt tekemään.
Montaa asiaa olen miettinyt mutta yksi tuntuu vain järkevimmältä hänen käytöksensä jälkeen.
Hänellä on noussut kusi todella pahasti hattuun, ton sen muuton jälkeen. Kaikki oli erillaista ennen muuttoa, kaikki oli täydellistä. En tiedä mitä hän kuvittelee. Kuvitteleeko hän olevansa kasvanut niin paljon että voi käyttäytyä minua kohtaa näin paskamaisesti. Ennen tätä kaikkea hänestä ei kukaan voinut uskoa että hän voisi tehdä näin ja käyttäytyä näin. Hän oli niin ihana ja hyväsydämminen ihminen ja yhtäkkiä hänestä muuttui täys kusipää. No viime viikonlopun hän vietti aivan yksin ja hyvä niin.
Jos hän tällaista jatkaa, sanon tämän hänelle niin suoraan kuin osaan. Koko tämä asia repii minua jatkuvasti ja on vaikea jatkaa omaa elämää kun ei ole saanut mitään vastausta miksi hän näin tekee.
En oiken tiennyt että miten asian tänne selitän, mutta toivottavasti joku ymmärtää jotain.
Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?
Tai mitä luutet, mikä häneen on mennyt?.
Kysykää jos on kysyttävää, koitan vastata niin hyvin kuin osaan.
En ole koskaan ollut kenellekkään samanlainen, yhtä hellä , huomuoonottava, romanttinen taikka
Yllätyksellinen. Omasta mielestäni meillä meni mainiosti, vaikka välillä saattoi olla jotain pientä ja turhaa.
Tyttöystäväni halusi että muutamme saman katon alle, no minähän en ollut vielä täysin varma että olenko valmis muuttamaan vanhempieni luota pois, ja tyttö tämän asian varsin hyvin tiesi. Tyttöystäväni kuitenkin muutti ja minäkin periaatteessa, mutta en kuitenkaan ollut kirjoilla siellä hyvästä syystä.
Ensimmäinen viikonloppu kun tyttöystäväni oli muuttanut, hän piti jonkunlaiset pikku illanistujaiset. Minä en sinne päässyt koska minä olin sopinut jo muuta, no näistä illanistujaisita en oikein pitänyt koska meininki siellä oli mallia "huhhuh"
No aika kului seuraavaan päivään ja tyttöystäväni minulle sanoi että ei tiedä haluaako enää jatkaa parisuhdetta ja että olisi miettinyt tätä jo pidempään.ei tiedä kuulemma itsekkään mitä hän haluaa, kaikki tämä tuli aivan puskista. Sen tiedän että siellä illanistujaisissa ei mitään tapahtunut ja että hänellä ei ole toista.
Paripäivää asista puhuimme mutta mitään vastausta en asiaan saanut että miksi hän on heittämässä kaiken yhtäkkiä menemään. Yhtenä iltana hän minulle sanoi että, "Ehkä on parempi että lähdetään eriteille, mutta haluan että nukut mun kanssa vielä tämän yön" no minähän jäin sinne yöksi, jonkin aikaa illalla juteltiin, käytiin suihkussa ja päädyttiin harrastamaan seksiä ja sen jälkeen aloimme nukkumaan.
seuraavana päivänä päätettiin pitää parinpäivän tauko toisistamme, että molemmat saisi miettiä asioita ja sitä mitä itse haluaa. Minähän olin päätökseni tehnyt heti kun tästä tauosta sovittiin ja se oli että haluan koittaa jatkaa ja yrittää uudelleen.
Parinpäivän jälkeen juttelimme ja tyttöystäväni oli päättänyt ettei halua jatkaa, kun kysyin että miksi ,en mitään kunnon vastausta saanut. Vastaukset on edelleen hyvin ympäripyöreitä ja ne ei kerro mitään. Esim. "Tämä tuntuu nyt oikelta ratkaisulta". Minusta tuntui että hän oli todella kylmä minua kohtaan, hän ei edes suostunut katsomaan minua silmiin.
Jos hän tätä oikeasti haluaa tai on pidempään miettinyt niin olisiko hän antanut raahata melkein kaikki tavarani hänen luokseen, selittänyt miten tehdään jouluna tai ylipäätään puhunut meidän tulevaisuudesta pariskuntana.
Jonkin verran olemme lähipäivinä viestitellyt ja hän on käyttäytynyt minua kohtaan todella paskamaisesti. Muistan keskustelusta alun ja lopun, muuta en.
Alkoi näin.
Sanoin hänelle että haluan vielä keskustella hänelle kasvokkain asioista.
Hän vastasi.
-Mistä haluat edes keskustella?
Loppui näin.
Hän laittoi.
- ois sullekki varmaan helpompaa olla pari päivää ilmaan minkään laista kontaktia toisiimme
Minä vastasin.
- ei oo niin helppoo koittaa unohtaa vaan kaikkee yhtäkkiä, on tosi vaikeeta olla miettimättä että mitä teet ja mitä sulle kuuluu. Ainakin mulle
Hän vastasi.
- nojoo ymmärrän mut silti, jos vielä haluut päästä puhumaan mulle niin anna mulle sitä aikaa.
Nyt sitten päätin että en ole viikkoon missään kontaktissa häneen, siinä toivossa että hän ottaa pään pois perseestä tai edes ymmärtää että, mitä vittua hän on mennyt tekemään.
Montaa asiaa olen miettinyt mutta yksi tuntuu vain järkevimmältä hänen käytöksensä jälkeen.
Hänellä on noussut kusi todella pahasti hattuun, ton sen muuton jälkeen. Kaikki oli erillaista ennen muuttoa, kaikki oli täydellistä. En tiedä mitä hän kuvittelee. Kuvitteleeko hän olevansa kasvanut niin paljon että voi käyttäytyä minua kohtaa näin paskamaisesti. Ennen tätä kaikkea hänestä ei kukaan voinut uskoa että hän voisi tehdä näin ja käyttäytyä näin. Hän oli niin ihana ja hyväsydämminen ihminen ja yhtäkkiä hänestä muuttui täys kusipää. No viime viikonlopun hän vietti aivan yksin ja hyvä niin.
Jos hän tällaista jatkaa, sanon tämän hänelle niin suoraan kuin osaan. Koko tämä asia repii minua jatkuvasti ja on vaikea jatkaa omaa elämää kun ei ole saanut mitään vastausta miksi hän näin tekee.
En oiken tiennyt että miten asian tänne selitän, mutta toivottavasti joku ymmärtää jotain.
Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?
Tai mitä luutet, mikä häneen on mennyt?.
Kysykää jos on kysyttävää, koitan vastata niin hyvin kuin osaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ethän ole allekirjoittanut mitään vuokrasopimusta, ethän?
Parasta että raahaat tavarasi takaisin entiseen huoneeseesi. Anna tuon ystäväsi olla ihan rauhassa, se ei itsekkään tiedä mitä haluaa. Toivottavasti et siittänyt uutta ihmisen alkua sen kanssa!
Keskittäydy nyt omiin asioihis, hanki lisää harrastuksia, ota toinen tyopaikka ja jatka elämääsi ilman häntä. Uusien harrastusten mukana tulee uusia ihmisiä elämääsi.
Kyllä varmasti osuu kohdalle ihminen jonka kanssa voit suunnitella yheistä eloa .
Nyt ei ole se aika. Ehkä ei vielä pitkään aikaan.
Kasva ja kehity mieheksi aivan rauhassa!
Ainoa, mitä voit yrittää, on kysyä, olisiko sinun toiminnassasi jotakin parannettavaa. Mutta muuten kerrot vain, että sinä haluaisit edelleenkin jatkaa hänen kanssaan, mutta että jos hän ei halua niin sitten ei voi mitään.
On ikävää, jos tapahtuu tuollainen muutos. En osaa tyttöystäväsi toiminnan syistä sanoa, kun itse pidän kumppanini kyllä aina kartalla missä mennään, mitä on vialla, eikä se tule yllätyksenä, jos haluan erota.
Toivottavasti vielä saisit kaipaamasi vastauksen, mutta ehkä kannattaisi totutella myös ajatukseen, että et ehkä koskaan saa tietää. Parisuhdetta ei yksin voi ylläpitää, joten jos hän ei enää halua, kannattaa sinunkin vain jatkaa elämääsi ilman häntä. Äläkä anna tämän kokemuksen lannistaa sinua. Olet varmasti ihana poikaystävä, ja joku osaa sinua vielä arvostaa niin, että ei tahdo päästää sinua livahtamaan käsistään.
Ehkä pohdit vähän liikaa.
Tuon tyyppinen hakeminen on hyvin tyypillistä nuorena. Ei tosiaan oikein tiedetä mitä halutaan ja testataan myös toista. Siksi erilaisista sanomisista tai tekemisistä on turha tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei tyttöystävällesi varmaan ole sen enempää noussut kusi päähän kuin ylensäkään naisilla, jotka ovat tuon ikäisenä markkina-arvonsa huipulla. Juuri omaan kämppään muuttaneena hänellä on maailma auki ja täynnä mahdollisuuksia.
"Kuvitteleeko hän olevansa kasvanut niin paljon että voi käyttäytyä minua kohtaa näin paskamaisesti. Ennen tätä kaikkea hänestä ei kukaan voinut uskoa että hän voisi tehdä näin ja käyttäytyä näin."
Ei hän sinun tekstisi perusteella mitenkään paskamaisestyi käyttäytynyt, vai oletko kasvanut pumpulissa? Jos haluaa katkaista suhteen, on pakko vähän kovettaa itseään ja oikeasti lopettaa viestittely ja tapailu. Tilanne on ihan eri sitten muutaman kuukauden päästä.
Minun neuvoni on aikalailla sama kuin tuossa parilla aiemmalla vastaajalla. Hyväksy tapahtunut ja jatka eteenpäin. Asioiden vatvomisella, viestittelyllä, syyllisten ja syiden etsimiselläannat itsestäsi epämiehekkään kuvan ja se vähentää kunnioitustasi myös tyttöystäväsi silmissä.
Joten jatka eteenpäin vaikka sydäntä kirvelisi. Jos tapaatte, moikkaat iloisesti ja jos pysähdytte juttelemaan, niin juttelet niitä näitä, ettekä mitään eksäjuttuja. Viestittelyn lopetat kuin seinään ja ainoat viestit, kuin laitat ovat esim synttäri- tai muita juhlapäivätoivotuksia.
Tämä on paljon koeteltu resepti. Kun muutut iloiseksi ja neutraaliksi nopeasti, niin tyttöystäväsi mielessä alkaa kaihertaa, että noinko helppoa se olikin erota. Onko minusta noin helppoa päästä yli. Enkö merkinnytkään mitään. Laulussakin sanotaan:
Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta
Loittonevaa selkääsi, kiersit vesilammikot
Ja arvaan ettet murehdi tätä eroa
"Vastaukset on edelleen hyvin ympäripyöreitä ja ne ei kerro mitään. Esim. "Tämä tuntuu nyt oikelta ratkaisulta". Minusta tuntui että hän oli todella kylmä minua kohtaan, hän ei edes suostunut katsomaan minua silmiin."
- Kuulostaa ihan normaalilta - mikään ei varsinaisesti ole vialla mutta suhde ei vaan enää tunnu toimivan. Hänen kävi varmaan vähän sääliksi sinua ja ehkä vähän itseään harmitti kun ei osannut antaa sellaista vastausta mitä kaipasit ja siksi vältteli katsekontaktia.
"hän on käyttäytynyt minua kohtaan todella paskamaisesti."
- Esittämäsi keskustelunpätkä ei kuulosta lainkaan p-skamaiselta vaan tasan siltä että hän haluaisi omaa aikaa ja tilaa, eikä koe että olisit sitä hänelle antanut.
"siinä toivossa että hän ottaa pään pois perseestä tai edes ymmärtää että, mitä vittua hän on mennyt tekemään."
- Ei vaikuta kertomasi perusteella siltä, että hänellä olisi vaikeuksia ymmärtää mitä oli tekemässä.
Ymmärtäähän sen että Sinua nyt kovasti harmittaa ja kiukuttaa, mutta aina niille tunteiden viilenemisille ei vaan ole tarkkaa syytä jonka voi toiselle vääntää rautalangasta. Näennäisesti hyviä suhteita kaatuu joka päivä, ihan vaan siksi ettei niissä enää tunnu hyvältä olla.
"Hänellä on noussut kusi todella pahasti hattuun, ton sen muuton jälkeen. Kaikki oli erillaista ennen muuttoa, kaikki oli täydellistä. En tiedä mitä hän kuvittelee. Kuvitteleeko hän olevansa kasvanut niin paljon että voi käyttäytyä minua kohtaa näin paskamaisesti. Ennen tätä kaikkea hänestä ei kukaan voinut uskoa että hän voisi tehdä näin ja käyttäytyä näin. Hän oli niin ihana ja hyväsydämminen ihminen ja yhtäkkiä hänestä muuttui täys kusipää."
- Ehkä kotoa muutettuaan hänelle tuli yllätyksenä, miten paljon enemmän yksin asuvan aikuisen elämään kuuluu vastuuta. Se voi aiheuttaa stressiä kun yhtäkkiä on yksin vastuussa laskuista, kodinhoidosta ja ihan kaikesta. Ymmärrät sitten paremmin kun itse muutat pois vanhempien siipien suojista. On helppoa olla huoleton kun vanhemmat hoitaa kaikki juoksevat asiat, kummasti kiristyy monella pinna kun niitä pitää alkaa itse hoitamaan. Ei ole lainkaan harvinaista.
"Jos hän tällaista jatkaa, sanon tämän hänelle niin suoraan kuin osaan. Koko tämä asia repii minua jatkuvasti ja on vaikea jatkaa omaa elämää kun ei ole saanut mitään vastausta miksi hän näin tekee."
- Mutta onhan hän sulle kertomasi perusteella kertonut syynsä. Suhde ei tunnu enää hyvältä ja ero tuntuu hyvältä ratkaisulta.
Puhut hänestä "täys kus-päänä" ja "p-skamaisena" - olet siis jo pitkällä prosessissa päästä yli tuosta tytöstä ja teidän suhteesta, sillä omaa rakastaan ei nimittele tuolla tavalla.
Itseäsi sinä vain rääkkäät yrittämällä ottaa häneen yhteyttä ja vaatimalla selityksiä. Luulet että tarvitset sitä, että sanot hänelle "suoraan" mitä tunnet ja ajattelet. Tosiasiassa haluat epätoivoisesti nähdä häntä ja pyrkiä loukkaamaan häntä, sillä oletat että siten saisit kostosi.
Häneen on mennyt aikuisuus. Hän on huomannut että elämä omillaan ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Sinä olet jutuistasi päätellen vielä melko keskenkasvuinen ja nuori neiti varmaan viimein huomasi tämän.
Päästä irti. Keskity omaan elämääsi ja anna hänen elää omaansa. Et tarvitse "parasta viimeistä sanaa". Ero sattuu hetken mutta helpottaa ajan kanssa. Hyväksy se ettet koskaan tule saamaan tuohon tilanteeseen sellaista päätöstä kuin toivoisit - elämä on siitä mälsää että sitä on hankala käsikirjoittaa ja se harvoin menee just silleen kun Sinä haluaisit.
" Sinä olet jutuistasi päätellen vielä melko keskenkasvuinen ja nuori neiti varmaan viimein huomasi tämän."
Hyvä kirjoitus koko teksti.
Lisäisin vielä, että jos minä eroaisin ja minusta vastapuoli olisi keskenkasvuinen ääliö, niin vastailisin varmaan juurikin tuollaista epämääräistä, sen sijaan, että haukkuisin toisen pystyyn.
Kuulostaa siltä, että suhde on ollut "täydellinen" vain sinulle. Tyttöystäväsi taas on hyvinkin voinut jo kauan kokea ihan päinvastaista. Sellaisia me ihmiset olemme - erilaisia ja koemme asiat eri tavoin.
Mitä noihin jouluihin ja sun tavaroihin tulee, niin noin se yleensä menee. Silloin kun vielä yrittää niin miettii niitä tulevia ja antaa raahata tavaroita kämpilleen. Aina on jotain tulossa jotain edessä päin. Ei elämässä ole sellaista hetkeä, etteikö olisi joku "suunnitelma" tulossa edessä päin. Sitten tulee se hetki kun lopullisesti toteaa, että homma ei toimi ja ne suunnitelmat jää toteutumatta. Asioille on aina loppu. Niin se vaan menee, eikä siihen mitään sekoamisia tarvita.
Tyypillistä "modernin" naisen perseilyä, joka alkaa heti teini-iässä.
Neuvon jatkamaan eteenpäin ja unohtamaan koko hahmon. Saattaahan olla vielä mahdollista, että löydät järkevänkin emännän. Etsinnässä saattaa helpottaa fakta, ettei kukaan jatkuvasti puhelintaan hinkkaava käy täysillä.
Tuskaa voi lohduttaa se fakta, että kolmen kympin jälkeen neiti joutuu todennäköisesti markkina-arvon kadotessa hankkimaan koiran, koska kukaan mies ei jaksa katsella luonnevikaista lätkätissiä.
Voihan tietenkin olla, että hän ei vain kehtaa sanoa sinulle oikeaa syytä. Mutta sanoisin että uutta kohti vaan, älä jää haikailemaan sellaista, joka ei sinua halua. Itse ainakin vaadin, että kumppanini haluaa minua yhtä paljon kuin minä häntä. Muutoin suhteessa ei ole järkeä, ja sitten etsin jonkun, joka haluaa
Niin se vaan valitettavasti usein menee, että tytöt kehittyvät nopeammin kuin pojat. Sitten käy noin.
Tuosta tekstistä saa sellaisen kuvan että et ole paljoakaan tyttöystävääsi vanhempi. Joten hän kaipaa rinnalleen aikuisempaa miestä. Eli kehottaisin sinua pysymään vielä poika prukoissa ja unohtamaan kaikki akat vähintään seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Toivottavasti käytit(te) ehkäisyä tuolla vika kerralla.
Jos et(te), niin ehkä hän olisi sitäkin "miettinyt jo pidempään"...