Muita joiden kumppania ei kiinnosta?

Voihan se olla, että olisin niin onnekas. Tällaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa, lapset ja yhteistä omaisuutta. Siksi kai sitä yrittää viivyttää väistämätöntä. Luulen myös että ei rakasta enää. N87

Anonyymi kirjoitti:

Voihan se olla, että olisin niin onnekas. Tällaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa, lapset ja yhteistä omaisuutta. Siksi kai sitä yrittää viivyttää väistämätöntä. Luulen myös että ei rakasta enää. N87

Lue lisää

Eroa, omaisuus menee velkojen jälkeen tasan, jos ei avioehtosopimusta, ja vanhemmuus jatkuu eron jälkeen, eihän lapsista erota.

Ja sieltä syöksyi ritari lohduttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sieltä syöksyi ritari lohduttamaan.

Ellei näy niin kailota kovasti että vetelehtivä ritarikin sen kuulee...

Pettäminen on kyl tätä päivää. Itse auttaa jaksamaan perhearjen keskellä kun käyn salaa panemassa muita. Elämä muuttui kun löysin panemua.net sivuston! Ja mun mielestä tää on win-win tilanne. Vaimo tykkää kun oon iloinen ja salarakas tykkää saada multa. Kaikki voittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eroa, omaisuus menee velkojen jälkeen tasan, jos ei avioehtosopimusta, ja vanhemmuus jatkuu eron jälkeen, eihän lapsista erota.

Niin ja kaikkihan nykyään eroavat, se tuntuu kuuluvan asiaan. Elämme opportunismin aikakautta ja kaikille ihmisille oma napa on lähinnä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sieltä syöksyi ritari lohduttamaan.

Oletko kateellinen 😊

Anonyymi kirjoitti:

Voihan se olla, että olisin niin onnekas. Tällaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa, lapset ja yhteistä omaisuutta. Siksi kai sitä yrittää viivyttää väistämätöntä. Luulen myös että ei rakasta enää. N87

Lue lisää

"Luulen myös että ei rakasta enää"

Otan osaa. Mies ei vaikuta oikein kypsyneeltä aviomieheksi. Vaikkei niin enää 'rakastaisikaan' (juuri tällä hetkellä), niin koska on ryhtynyt kumppaniksi, olisi hänen moraalinen velvollisuutensa huomioida kumppaniaan ja osoittaa hänelle rakkaudellisia tekojaankin kuten keskittymistä kumppaninsa kuuntelemiseen ja asialliseen keskusteluun ja sen perusteella sitten pyrkiä vastaamaan hieman kumppaninsa tarpeisiinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja kaikkihan nykyään eroavat, se tuntuu kuuluvan asiaan. Elämme opportunismin aikakautta ja kaikille ihmisille oma napa on lähinnä.

Kun minä olen noissa miesten yhteis majoituksissa keskustellut naimisissa olevien miesten kesken avioliiton sexsi asioista, niin monet miehet sanoo, ettei vaimoo kiinnosta. Niin että kiinnostuksen puute on molemmin puolista. Jos sitten Sekstataan niin vaimo puhuu sillä aikaa vaikka parin yhteisistä lapsista. Näin sitten loppuu kiinnostus molemmilta.
Luulisin, että aktiivi sukupuoli ja seksi elämää kestää avioliitoissa noin puoli vuotta siitä kun on menty yhteen.
OLen nyt leski mies ja kyllä voin sanoa, että ainakin minulla on mukavampi yksin kuin kumppanin kanssa. Saa elää kuten haluaa eitarte tehä tiliä joka menemisistään ja tulemisistaan.
Sitten hyvät veljet tehkää se avioehto jos on omaisuutta. Nainen vie kyllä rahasi ym omaisuutesi jos teillä ei oo avioehtoa. Kun se on niin, että jos eroatte niin joudut maksamaan eläkettä lapsistasi vaikka teillä olisi avioehtokin. Joten aika paljosta mies luopuu kun hän menee naimisiin ja samaten nainen saa omat rasitteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun minä olen noissa miesten yhteis majoituksissa keskustellut naimisissa olevien miesten kesken avioliiton sexsi asioista, niin monet miehet sanoo, ettei vaimoo kiinnosta. Niin että kiinnostuksen puute on molemmin puolista. Jos sitten Sekstataan niin vaimo puhuu sillä aikaa vaikka parin yhteisistä lapsista. Näin sitten loppuu kiinnostus molemmilta.
Luulisin, että aktiivi sukupuoli ja seksi elämää kestää avioliitoissa noin puoli vuotta siitä kun on menty yhteen.
OLen nyt leski mies ja kyllä voin sanoa, että ainakin minulla on mukavampi yksin kuin kumppanin kanssa. Saa elää kuten haluaa eitarte tehä tiliä joka menemisistään ja tulemisistaan.
Sitten hyvät veljet tehkää se avioehto jos on omaisuutta. Nainen vie kyllä rahasi ym omaisuutesi jos teillä ei oo avioehtoa. Kun se on niin, että jos eroatte niin joudut maksamaan eläkettä lapsistasi vaikka teillä olisi avioehtokin. Joten aika paljosta mies luopuu kun hän menee naimisiin ja samaten nainen saa omat rasitteensa.

Lue lisää

Miksi oletet, että se on mies, kenellä on rahaa, jotka nainen vie. Se käy ihan toisinpäinkin.

Tilanne on hiljalleen muuttunut tällaiseksi. Ei hän kyllä koskaan ole ollut erityisen suulas puhumaan tunteistaan, mutta mielestäni muutos entiseen on huomattava. Aikaisemmin on kuitenkin halannut, sanonut rakastavansa ja on tuonut joskus jopa kukkia. On myös osoittanut selvästi kiinnostuksensa makuuhuoneen puolella. Jollei ole tilannetta, jossa on ns. pakko puhua, on kuoleman hiljaista. N87

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne on hiljalleen muuttunut tällaiseksi. Ei hän kyllä koskaan ole ollut erityisen suulas puhumaan tunteistaan, mutta mielestäni muutos entiseen on huomattava. Aikaisemmin on kuitenkin halannut, sanonut rakastavansa ja on tuonut joskus jopa kukkia. On myös osoittanut selvästi kiinnostuksensa makuuhuoneen puolella. Jollei ole tilannetta, jossa on ns. pakko puhua, on kuoleman hiljaista. N87

Lue lisää

Kysyin siksi, että olen joskus ollut se, jota ei vaan enää kiinnosta oikein mikään. Tämä johtui siitä, että oikeastaan kaikki, mitä sanoin tai tein, oli ainakin jollain tavalla väärin tai turhaa. Hieno juttu, että ajoin nurmikon, mutta tuolla pensaan vieressä on vähän pitkää vielä. Ruoka maistuu, vaikka korianteri puuttuukin. Lattia tuli puhtaaksi, mutta miksi käytit tuota moppia etkä tätä toista? Pieniä asioita, mutta kun niitä tulee jatkuvalla tahdilla, keskustelusta huolimatta, niin ne nakertaa kiinnostuksen oikein mihinkään. Sama se sitten on tehdä ja puhua just niin kuin itse haluaa, kun kerran aina on jotenkin väärin.

Nykyään saan tehdä, olla ja puhua juuri täysin omana itsenäni. Ja niin saa uusi puolisonikin. En tiedä, mikä tilanne eksällä on.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin siksi, että olen joskus ollut se, jota ei vaan enää kiinnosta oikein mikään. Tämä johtui siitä, että oikeastaan kaikki, mitä sanoin tai tein, oli ainakin jollain tavalla väärin tai turhaa. Hieno juttu, että ajoin nurmikon, mutta tuolla pensaan vieressä on vähän pitkää vielä. Ruoka maistuu, vaikka korianteri puuttuukin. Lattia tuli puhtaaksi, mutta miksi käytit tuota moppia etkä tätä toista? Pieniä asioita, mutta kun niitä tulee jatkuvalla tahdilla, keskustelusta huolimatta, niin ne nakertaa kiinnostuksen oikein mihinkään. Sama se sitten on tehdä ja puhua just niin kuin itse haluaa, kun kerran aina on jotenkin väärin.

Nykyään saan tehdä, olla ja puhua juuri täysin omana itsenäni. Ja niin saa uusi puolisonikin. En tiedä, mikä tilanne eksällä on.

Lue lisää

Kuulostaa todella ikävältä, onneksi tilanteesi on nyt parempi! N87

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa todella ikävältä, onneksi tilanteesi on nyt parempi! N87

Kiitos.

Onkohan miehesi samanlaisessa tilanteessa kun minä olin ennen?

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne on hiljalleen muuttunut tällaiseksi. Ei hän kyllä koskaan ole ollut erityisen suulas puhumaan tunteistaan, mutta mielestäni muutos entiseen on huomattava. Aikaisemmin on kuitenkin halannut, sanonut rakastavansa ja on tuonut joskus jopa kukkia. On myös osoittanut selvästi kiinnostuksensa makuuhuoneen puolella. Jollei ole tilannetta, jossa on ns. pakko puhua, on kuoleman hiljaista. N87

Lue lisää

Niin minun entistä elämääni
Tulee oikein ahdistuksen tunne,kun niin samaistun tähän
Ero ja näkemiin
Elämä on liiañ lyhyt pätkä tuhlattavaksi pahaan mieleen

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin siksi, että olen joskus ollut se, jota ei vaan enää kiinnosta oikein mikään. Tämä johtui siitä, että oikeastaan kaikki, mitä sanoin tai tein, oli ainakin jollain tavalla väärin tai turhaa. Hieno juttu, että ajoin nurmikon, mutta tuolla pensaan vieressä on vähän pitkää vielä. Ruoka maistuu, vaikka korianteri puuttuukin. Lattia tuli puhtaaksi, mutta miksi käytit tuota moppia etkä tätä toista? Pieniä asioita, mutta kun niitä tulee jatkuvalla tahdilla, keskustelusta huolimatta, niin ne nakertaa kiinnostuksen oikein mihinkään. Sama se sitten on tehdä ja puhua just niin kuin itse haluaa, kun kerran aina on jotenkin väärin.

Nykyään saan tehdä, olla ja puhua juuri täysin omana itsenäni. Ja niin saa uusi puolisonikin. En tiedä, mikä tilanne eksällä on.

Lue lisää

Tämä kuvaa omaa elämääni täydellisesti. Ap:n kannattaisi tutkia myöd peiliä. Uusi suhde itselläni hyvässä kuosissa ja ihmettelen miksen pystynyt aiemmin irtautumaan. T: M

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne on hiljalleen muuttunut tällaiseksi. Ei hän kyllä koskaan ole ollut erityisen suulas puhumaan tunteistaan, mutta mielestäni muutos entiseen on huomattava. Aikaisemmin on kuitenkin halannut, sanonut rakastavansa ja on tuonut joskus jopa kukkia. On myös osoittanut selvästi kiinnostuksensa makuuhuoneen puolella. Jollei ole tilannetta, jossa on ns. pakko puhua, on kuoleman hiljaista. N87

Lue lisää

Jorma sitten käpertyi itsensä ympärille.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne on hiljalleen muuttunut tällaiseksi. Ei hän kyllä koskaan ole ollut erityisen suulas puhumaan tunteistaan, mutta mielestäni muutos entiseen on huomattava. Aikaisemmin on kuitenkin halannut, sanonut rakastavansa ja on tuonut joskus jopa kukkia. On myös osoittanut selvästi kiinnostuksensa makuuhuoneen puolella. Jollei ole tilannetta, jossa on ns. pakko puhua, on kuoleman hiljaista. N87

Lue lisää

Mitäs sinä olet tehnyt? Hän on tuonut kukkia ja sanonut rakastavansa.... Onko saanut vastakaikua tekojesi myötä? Vai oletko vain olettanut ja vaatinut?

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin siksi, että olen joskus ollut se, jota ei vaan enää kiinnosta oikein mikään. Tämä johtui siitä, että oikeastaan kaikki, mitä sanoin tai tein, oli ainakin jollain tavalla väärin tai turhaa. Hieno juttu, että ajoin nurmikon, mutta tuolla pensaan vieressä on vähän pitkää vielä. Ruoka maistuu, vaikka korianteri puuttuukin. Lattia tuli puhtaaksi, mutta miksi käytit tuota moppia etkä tätä toista? Pieniä asioita, mutta kun niitä tulee jatkuvalla tahdilla, keskustelusta huolimatta, niin ne nakertaa kiinnostuksen oikein mihinkään. Sama se sitten on tehdä ja puhua just niin kuin itse haluaa, kun kerran aina on jotenkin väärin.

Nykyään saan tehdä, olla ja puhua juuri täysin omana itsenäni. Ja niin saa uusi puolisonikin. En tiedä, mikä tilanne eksällä on.

Lue lisää

100% samaa mieltä.
Itsellä mennyt juuri samoista syistä motivaatio nykyisen muijan kanssa ja pitäisi toisaankin erota. Ei kiinnosta tehdä enää yhdessä mitään, kun aina on joku huonosti tai jostain valitettavaa, on liian kylmä, on liian kuuma, kahvi on liian laihaa, katoit väärät lautaset pöytään ja ihan koko aika jotain joutavaa narinaa.

Summauksena se että nykyinen on liian raskassoutunen ihminen, oikea kivireki perässä vedettäväksi. Se masentaa ihan vitusti. En makaa sägyn pohjalla, mutta mieluiten olen ulkona, mettällä, kalalla tai jossain jossa ei tarvi kuunnella tuota typerää jäkätystä. Jos ei olis lapsia, niin sekuntiakaan en olis tässä liitossa. Aivan sama vaikka menee talot ja autot- elämää ja hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.

Tätä minäkin mietin ja olen asiasta kysellyt, mutta ei koe olevansa masentunut. Toki voi olla myös piilevänä ja merkkejä on joskus varmasti vaikea tunnistaa itsestäkään. N87

Anonyymi kirjoitti:

Tätä minäkin mietin ja olen asiasta kysellyt, mutta ei koe olevansa masentunut. Toki voi olla myös piilevänä ja merkkejä on joskus varmasti vaikea tunnistaa itsestäkään. N87

Lue lisää

Suosittelen nyt kuitenkin lääkärin luona käyntiä ja perusverikokeita! Masennus hiipii salakavalasti ja ihminen putoaa omaan kuplaansa. Yhdeltä hyvältä ystävältäni löytyi tuollaisen episodin yhteydessä vakava suolistotulehdus - parantuminen ja lääkekokeilut ruokavaliomuutoksineen veivät melkein 10 vuotta! Nyt on taas terve ja tekeväinen mies. Ei ollut osannut purkaa pahaa oloaan ja siksi kait sairastui niin vakavasti.

Kiitos vastauksestasi! Tunnistan tuosta paljon omia ajatuksiani ja tuntemuksiani. Tilanteemme on vähän samanlainen. Lapset varmasti aistivat tilanteen ja heidän hyvinvointinsa menee tietysti kaiken edelle. Täytyy varmaan rueta miettimään tosissaan eroa, ehkä olisi miehellekin helpotus. N87

Kyllä niin paljon löytyi oman parisuhteen tunnusmerkkejä tästä, että kiitos kun kerroit omastasi, sain vertaistukea tästä ja se voimaannuttaa, kun tajuaa ettei olekkaan ainut joka kokee tälläistä. Ulkopuolisilla ei ole hajuakaan, kuinka yksinäinen olen parisuhteessani. Kehuvat kuinka hyvännäköisen naisen on mieheni saanut, kumpa tietäisivätkin kuinka vähän sitä arvostusta saan kotona.
Kiitos kun kerroit, toivottavasti saan kerättyä rohkeutta irtaantumiseen, oman kodin löytämiseen. Lapsetkin näkevät tilanteen ja en usko, että syyllistävät erosta.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Tunnistan tuosta paljon omia ajatuksiani ja tuntemuksiani. Tilanteemme on vähän samanlainen. Lapset varmasti aistivat tilanteen ja heidän hyvinvointinsa menee tietysti kaiken edelle. Täytyy varmaan rueta miettimään tosissaan eroa, ehkä olisi miehellekin helpotus. N87

Lue lisää

Suosittelen hakemaan ammattiapua asioiden perusteelliseksi selvittämiseksi ennen eropäätöksen tekemistä.

Ikävä kuulla, ei ole helppo tilanne sielläkään. Ehkä näistä vastauksista/vertaistuesta on sinullekin apua, kun pohdit parisuhteesi tulevaisuutta. Tsemppiä! N87

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla, ei ole helppo tilanne sielläkään. Ehkä näistä vastauksista/vertaistuesta on sinullekin apua, kun pohdit parisuhteesi tulevaisuutta. Tsemppiä! N87

Onko näistä vastauksista ollut sinulle itsellesi apua? Oletko ymmärtänyt, mistä miehesi käytös saattaa johtua, ja onko sinulle tullut ajatuksia siitä, mitä voit tehdä tilanteen parantamiseksi?

Ikävää, mutta kuitenkin lohduttava kuulla, että täällä on muutakin jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Varsinkin, kun elämä on jatkunut onnellisempana eron jälkeen! Uskon myös, että lapsille olisi parempi nähdä vanhemmat onnellisessa, tai edes jokseenkin normaalissa parisuhteessa uuden kumppanin kanssa, kun vanhemmat onnettomana keskenään. Näinhän se on, että omaisuus on vain materiaa ja raha on vain rahaa, vaikka kyllähän sen riittävyys tarpeisiin asioita helpottaa. N87

Ehkä lapsen kokemukseen erosta vaikuttaa se, näkyykö suhteen vaikeudet hänelle. Itse eronneiden vanhempien lapsena ajattelin, että jatkuvan riitelyn jälkeen ero oli suorastaan helpotus. Ja toivoin tietenkin onnea vanhemmilleni, vaikka se tarkoittaisi sen löytämistä uuden kumppanin kanssa

Mies tasan 54
Millainen elämäsi on nyt?
Onko uusi suhde ja kuin vanha suhde jos on?
Onko /voisiko olla läheisyyttä ja seksiä uudessa suhteessa vaika vuosia 10 esim takana?

Nimimerkillä vaimo haluaa jatkaa ja minä en nyt niinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävää, mutta kuitenkin lohduttava kuulla, että täällä on muutakin jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Varsinkin, kun elämä on jatkunut onnellisempana eron jälkeen! Uskon myös, että lapsille olisi parempi nähdä vanhemmat onnellisessa, tai edes jokseenkin normaalissa parisuhteessa uuden kumppanin kanssa, kun vanhemmat onnettomana keskenään. Näinhän se on, että omaisuus on vain materiaa ja raha on vain rahaa, vaikka kyllähän sen riittävyys tarpeisiin asioita helpottaa. N87

Lue lisää

Itse eroa harkitessani, mietin usein tulevaisuutta ja että pystyykö tässä iässä enää uuteen ihmissuhteseen.
Ihmisille tulee vuosien myötä tapoja ja tottumuksia, jotka saattavat hyvinkin paljon erota siitä, mitä mahdollisella kumppanilla on ollut.

Onneksi kaikki pelko oli turhaa. Vaikka en pidä itseäni kovinkaan hyvän näköisenä, niin yllättävän hyvin olen saanut seuraa, eikä ne juurtuneet tavat ole poikenneet muiden tavoista. Raittiuteni (otan joskus viiniä ruoan kanssa) on myös asia, jota naiset tuntuvat arvostavan.

Lapseni on sanonut, että olen nykyään huomattavasti iloisempi ja onnellisempi, kuin ennen eroa.

Ja mitä tuohon omaisuuteen tulee, niin myös rahallisesti menee paremmin. Eli exäni ei kattanut omia kulujaan. Vaikka nyt maksan yksin lainan, talon muut kulut, autot, moottoripyörät, yms, niin siltikin käyttöön ja säästöön jää enemmän kuin aiemmin.

Mutta muistan ennen eroa lukeneeni, kuinka miehillä on suuri vaara päätyä elämään rahattomana, yksin, vain alkoholi seuranaan, johonkin vuokrayksiöön.

Onneksi en päätynyt yhdeksi niistä, vaan saan elää omaa onnellista elämääni, virheistä oppineena. Nyt tiedän mitä haluan ja etenkin sen, mitä en halua.
Mutta nyt elämä on kivaa:)

Tasan54

Anonyymi kirjoitti:

Itse eroa harkitessani, mietin usein tulevaisuutta ja että pystyykö tässä iässä enää uuteen ihmissuhteseen.
Ihmisille tulee vuosien myötä tapoja ja tottumuksia, jotka saattavat hyvinkin paljon erota siitä, mitä mahdollisella kumppanilla on ollut.

Onneksi kaikki pelko oli turhaa. Vaikka en pidä itseäni kovinkaan hyvän näköisenä, niin yllättävän hyvin olen saanut seuraa, eikä ne juurtuneet tavat ole poikenneet muiden tavoista. Raittiuteni (otan joskus viiniä ruoan kanssa) on myös asia, jota naiset tuntuvat arvostavan.

Lapseni on sanonut, että olen nykyään huomattavasti iloisempi ja onnellisempi, kuin ennen eroa.

Ja mitä tuohon omaisuuteen tulee, niin myös rahallisesti menee paremmin. Eli exäni ei kattanut omia kulujaan. Vaikka nyt maksan yksin lainan, talon muut kulut, autot, moottoripyörät, yms, niin siltikin käyttöön ja säästöön jää enemmän kuin aiemmin.

Mutta muistan ennen eroa lukeneeni, kuinka miehillä on suuri vaara päätyä elämään rahattomana, yksin, vain alkoholi seuranaan, johonkin vuokrayksiöön.

Onneksi en päätynyt yhdeksi niistä, vaan saan elää omaa onnellista elämääni, virheistä oppineena. Nyt tiedän mitä haluan ja etenkin sen, mitä en halua.
Mutta nyt elämä on kivaa:)

Tasan54

Lue lisää

Samankaltaisia kokemuksia. Lapset tosin olivat pienehköjä erotessa, mutta taloudellisesti tilanne on vähintäänkin sama kuin aiemmin (huoltajuus 50/50). Oma vapaus tehdä ja ajatella on ihan toista ja ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että haluaa seksiä. Ex-vaimo ei luultavasti ymmärtänyt mitä torjuva ja ylenkatsova kommentointi (samanlaiseen käytökseen, joka aiemmin sai aikaan hihitystä ja ihailua) tekee miehelle vuosi toisensa jälkeen. Ja pidän itseäni hyvin hillittynä ja romanttisenakin persoonana, joten en voi ottaa ihrasika-naamiota päälleni. Nainen vain oli saanut mitä halusi (lapset, kodin) ja minä muutuin tuotannon tekijäksi. Nyt on hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia. Lapset tosin olivat pienehköjä erotessa, mutta taloudellisesti tilanne on vähintäänkin sama kuin aiemmin (huoltajuus 50/50). Oma vapaus tehdä ja ajatella on ihan toista ja ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että haluaa seksiä. Ex-vaimo ei luultavasti ymmärtänyt mitä torjuva ja ylenkatsova kommentointi (samanlaiseen käytökseen, joka aiemmin sai aikaan hihitystä ja ihailua) tekee miehelle vuosi toisensa jälkeen. Ja pidän itseäni hyvin hillittynä ja romanttisenakin persoonana, joten en voi ottaa ihrasika-naamiota päälleni. Nainen vain oli saanut mitä halusi (lapset, kodin) ja minä muutuin tuotannon tekijäksi. Nyt on hyvin.

Lue lisää

Tämäkin on jännää, miten ihminen vuosien myötä muuttuu - ja molemmat puoliskot. Eikä se välttämättä ole hyvää tai pahaa, se vain on niin. Meillä tuli ero 1,5v sitten, vaimo mainitsi sivulauseessa, että olisi ehkä hyvä aika lähteä eri teille, ja täytyy sanoa, että paras päätös ikinä. Ei ollut mitään riitoja tai turhaa draamaa. Hommat vain sovittiin. Nyt asialliset välit, mutta joka tapaamisen jälkeen tulee mietittyä, että hittolainen, että oli hyvä muutos. Toki, sen ajan kun eroprosessia käytiin, n. 1v, , niin kyllä se jatkuvasti oli painostavana mielessä. Mutta kyllä kannatti.

S

Minusta on pelottava ajatus nyt, kun kumppanini kanssa haluamme suunnilleen saman verran läheisyyttä, että jossakin vaiheessa jompi kumpi voisi menettää kiinnostuksensa. En tietenkään sellaista haluaisi, ja olisi kamalaa, jos kumppanini saisi minulta liian vähän läheisyyttä. Eihän hän sitten voisi enää olla rakas kumppanini, jos torjuisin hänen tärkeän tarpeensa.

Minulta ei ole koskaan loppunut kiinnostus kumppaniani kohtaan, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta luulisin, että sellaiseen olisi jokin syy? Jos läheisyyttä ei enää halua, niin kai kumppanissa on sitten jotakin sellaista, joka tekee läheisyydestä vastenmielistä? Voisiko puhumisella ennaltaehkäistä tällaista, että puhuttaisi ajoissa, jos jokin asia alkaa vaivata?

Harmillisen vähän on kuullut sellaisten ihmisten näkökulmia, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa. Että miten tilanne heidän mielestään on siihen ajautunut? Ja ennen kaikkea, voisiko tai olisiko sen voinut estää?

Toivottavasti te kaikki läheisyydenpuutteesta kärsivät löydätte vielä vertaisenne kumppanit, kuten itsekin löysin. On nimittäin aivan mahdottoman ihanaa, kun joku haluaa sitä yhtä paljon. Sellainen pitää vaan löytää, eikä kannata tyytyä vähempään. Jääköön haluamattomat yksin tai etsiköön jonkun kaveriksi kaverisuhteeseen, niin me kunnon parisuhdetta haluavat voimme keskittyä toistemme hellittelyyn 🥰

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on pelottava ajatus nyt, kun kumppanini kanssa haluamme suunnilleen saman verran läheisyyttä, että jossakin vaiheessa jompi kumpi voisi menettää kiinnostuksensa. En tietenkään sellaista haluaisi, ja olisi kamalaa, jos kumppanini saisi minulta liian vähän läheisyyttä. Eihän hän sitten voisi enää olla rakas kumppanini, jos torjuisin hänen tärkeän tarpeensa.

Minulta ei ole koskaan loppunut kiinnostus kumppaniani kohtaan, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta luulisin, että sellaiseen olisi jokin syy? Jos läheisyyttä ei enää halua, niin kai kumppanissa on sitten jotakin sellaista, joka tekee läheisyydestä vastenmielistä? Voisiko puhumisella ennaltaehkäistä tällaista, että puhuttaisi ajoissa, jos jokin asia alkaa vaivata?

Harmillisen vähän on kuullut sellaisten ihmisten näkökulmia, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa. Että miten tilanne heidän mielestään on siihen ajautunut? Ja ennen kaikkea, voisiko tai olisiko sen voinut estää?

Toivottavasti te kaikki läheisyydenpuutteesta kärsivät löydätte vielä vertaisenne kumppanit, kuten itsekin löysin. On nimittäin aivan mahdottoman ihanaa, kun joku haluaa sitä yhtä paljon. Sellainen pitää vaan löytää, eikä kannata tyytyä vähempään. Jääköön haluamattomat yksin tai etsiköön jonkun kaveriksi kaverisuhteeseen, niin me kunnon parisuhdetta haluavat voimme keskittyä toistemme hellittelyyn 🥰

Lue lisää

Toivottavasti ymmärrätte arvostaa ja vaalia sitä mitä teillä on.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on pelottava ajatus nyt, kun kumppanini kanssa haluamme suunnilleen saman verran läheisyyttä, että jossakin vaiheessa jompi kumpi voisi menettää kiinnostuksensa. En tietenkään sellaista haluaisi, ja olisi kamalaa, jos kumppanini saisi minulta liian vähän läheisyyttä. Eihän hän sitten voisi enää olla rakas kumppanini, jos torjuisin hänen tärkeän tarpeensa.

Minulta ei ole koskaan loppunut kiinnostus kumppaniani kohtaan, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta luulisin, että sellaiseen olisi jokin syy? Jos läheisyyttä ei enää halua, niin kai kumppanissa on sitten jotakin sellaista, joka tekee läheisyydestä vastenmielistä? Voisiko puhumisella ennaltaehkäistä tällaista, että puhuttaisi ajoissa, jos jokin asia alkaa vaivata?

Harmillisen vähän on kuullut sellaisten ihmisten näkökulmia, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa. Että miten tilanne heidän mielestään on siihen ajautunut? Ja ennen kaikkea, voisiko tai olisiko sen voinut estää?

Toivottavasti te kaikki läheisyydenpuutteesta kärsivät löydätte vielä vertaisenne kumppanit, kuten itsekin löysin. On nimittäin aivan mahdottoman ihanaa, kun joku haluaa sitä yhtä paljon. Sellainen pitää vaan löytää, eikä kannata tyytyä vähempään. Jääköön haluamattomat yksin tai etsiköön jonkun kaveriksi kaverisuhteeseen, niin me kunnon parisuhdetta haluavat voimme keskittyä toistemme hellittelyyn 🥰

Lue lisää

Olisi todella hyvä, jos joku parisuhteeseen ja seksiin mielenkiintonsa menettänyt kertoisi, miksi niin tapahtui?
Se varmasti auttaisi monia sekä ymmärtämään, että ennaltaehkäisemään sellaisen.
Täällä kirjoittaa lähinnä sellaiset, jotka ovat jääneet yksin parisuhteeseen.
Vai onko niin, että ongelman tuntee vain se osapuoli, joka haluaisi parisuhteen jatkuvan?

Kiitos hienoista kirjoituksistasi. Minä olen yksi niistä naisista, joka joutuu elämään puutteessa, kun miestä ei kiinnosta. Mies nukkuu ja kuorsaa eri huoneessa yli kaksi vuotta omasta halustaan, häiriintyy kuulemma nukkuminen minun vieressä. Pyytelen viereeni nukkumaan, lupaa tulla, vaan ei koskaan tule. Seksiä on vuodessa 4-5krt. Minä haluaisin sen verran viikossa ja niin oli ensimmäiset vuodet. Nyt yhdessä jo 15vuotta. Muut kehuvat kuinka hyvännäköisen naisen mies on saanut, mutta oma mies ei kehu eikä pahemmin huomioi. Minä koittanut ja koitan olla mieliksi joka tavalla, mutta epäilen että siinä se vika onkin. Jos olisin ollut kovapäinen käskyttäjä, niin olisin saanut kunnioitusta ja muuta ihan eri tavalla.
Monesti näkee, että v:mäinen muija saa yleensä ihanan miehen ja v:mäinen ukko ihanan naisen. Aina löytyy vastakohdat yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos hienoista kirjoituksistasi. Minä olen yksi niistä naisista, joka joutuu elämään puutteessa, kun miestä ei kiinnosta. Mies nukkuu ja kuorsaa eri huoneessa yli kaksi vuotta omasta halustaan, häiriintyy kuulemma nukkuminen minun vieressä. Pyytelen viereeni nukkumaan, lupaa tulla, vaan ei koskaan tule. Seksiä on vuodessa 4-5krt. Minä haluaisin sen verran viikossa ja niin oli ensimmäiset vuodet. Nyt yhdessä jo 15vuotta. Muut kehuvat kuinka hyvännäköisen naisen mies on saanut, mutta oma mies ei kehu eikä pahemmin huomioi. Minä koittanut ja koitan olla mieliksi joka tavalla, mutta epäilen että siinä se vika onkin. Jos olisin ollut kovapäinen käskyttäjä, niin olisin saanut kunnioitusta ja muuta ihan eri tavalla.
Monesti näkee, että v:mäinen muija saa yleensä ihanan miehen ja v:mäinen ukko ihanan naisen. Aina löytyy vastakohdat yhdessä.

Lue lisää

Jos minua tarkoitat, niin kiitos kiitoksistasi. Kirjoitan vain sen mitä olen kokenut ja miten jotkut asiat tunnen.
Mutta vaikka ne kaikkein syvimmälle menneet haavat on jo parantuneet, on niistä silti joitain arpia jäänyt ja siksi pidän kuitenkin pienen kuoren ylläni, enkä ihan kaikkea uskalla kertoa.

En tiedä mikä niissä vastakohdissa vetää puoleensa. Ehkä se on juuri se erilaisuus? Toisessa on jotain, jota haluaisi itsessäänkin olevan ja ehkä sitä jollain tavalla elää sen toisen kanssa.
Mutta ikävä kyllä siinä lopulta käy niin, että se kiltimpi jää alakynteen ja se v:mäinen määrää tahdin. Ja se jatkuu niin kauan, kunnes se kiltimpi saa tarpeekseen palvelijana olemisesta ja alkaa taas elämään omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan.
Tai kuten joskus käy, sen kiltimmän itsetunto on niin hajalla, ettei enää pysty edes lähtemään, vaan jää "orjaksi".

En ole koskaan ymmärtänyt, että miten kukaan mies voi kieltäytyä rakastelusta oman rakkaansa kanssa. Se on jotain niin outoa, että sitä en vaan pysty ymmärtämään.
Tai ettei halua nukkua oman rakkaansa vieressä.
Mikä voi olla sen parempaa, kuin illalla ennen unen tuloa, nauttia läheisyydestä ja viimeisenä nähdä rakkaansa silmät.
Ja aamulla herätä siihen, että oma rakas nukkuu vieressä ja saa hänet hellästi herättää.

Ja kuinka tyhmä pitää olla, ettei osaa arvostaa ja kertoa naiselleen hänen kauneuttaan.

Et kertonut minkä ikäisiä olette, mutta seksin määrä kuulostaa todella vähältä. Itse parisuhteessa ollessani olen halunnut pari-kolme kertaa viikossa, sitten kun alkuhuuma on ohi. Alussa vähän useammin:)
Onneksi vielä ikä ei ole kovin pahasti vähentänyt halukkuutta, vaikka silloin nelikympisenä olin tietenkin aktiivisempi. Mutta nyt tuo pari-kolme kertaa viikossa olisi sopivasti.

Onko miehelläsi jotain ongelmia? Alkoholi? Raha? Onko hän varmasti hetero? Onko teillä lapsia?
Kerro jotain tuollaisia.

Tasan54

Anonyymi kirjoitti:

Jos minua tarkoitat, niin kiitos kiitoksistasi. Kirjoitan vain sen mitä olen kokenut ja miten jotkut asiat tunnen.
Mutta vaikka ne kaikkein syvimmälle menneet haavat on jo parantuneet, on niistä silti joitain arpia jäänyt ja siksi pidän kuitenkin pienen kuoren ylläni, enkä ihan kaikkea uskalla kertoa.

En tiedä mikä niissä vastakohdissa vetää puoleensa. Ehkä se on juuri se erilaisuus? Toisessa on jotain, jota haluaisi itsessäänkin olevan ja ehkä sitä jollain tavalla elää sen toisen kanssa.
Mutta ikävä kyllä siinä lopulta käy niin, että se kiltimpi jää alakynteen ja se v:mäinen määrää tahdin. Ja se jatkuu niin kauan, kunnes se kiltimpi saa tarpeekseen palvelijana olemisesta ja alkaa taas elämään omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan.
Tai kuten joskus käy, sen kiltimmän itsetunto on niin hajalla, ettei enää pysty edes lähtemään, vaan jää "orjaksi".

En ole koskaan ymmärtänyt, että miten kukaan mies voi kieltäytyä rakastelusta oman rakkaansa kanssa. Se on jotain niin outoa, että sitä en vaan pysty ymmärtämään.
Tai ettei halua nukkua oman rakkaansa vieressä.
Mikä voi olla sen parempaa, kuin illalla ennen unen tuloa, nauttia läheisyydestä ja viimeisenä nähdä rakkaansa silmät.
Ja aamulla herätä siihen, että oma rakas nukkuu vieressä ja saa hänet hellästi herättää.

Ja kuinka tyhmä pitää olla, ettei osaa arvostaa ja kertoa naiselleen hänen kauneuttaan.

Et kertonut minkä ikäisiä olette, mutta seksin määrä kuulostaa todella vähältä. Itse parisuhteessa ollessani olen halunnut pari-kolme kertaa viikossa, sitten kun alkuhuuma on ohi. Alussa vähän useammin:)
Onneksi vielä ikä ei ole kovin pahasti vähentänyt halukkuutta, vaikka silloin nelikympisenä olin tietenkin aktiivisempi. Mutta nyt tuo pari-kolme kertaa viikossa olisi sopivasti.

Onko miehelläsi jotain ongelmia? Alkoholi? Raha? Onko hän varmasti hetero? Onko teillä lapsia?
Kerro jotain tuollaisia.

Tasan54

Lue lisää

Hienosti kirjoitit jälleen, ajatukset menee samaa rataa kuin itselläni. Juuri nuo kuvailemasi asiat kiltimmän osapuolen voimattomuudesta lähteä, jäämisestä "orjaksi". Itsellä se on vielä sekin, että yksinjäämisen pelossa jäädään jumiin siihen että epätyydyttävä suhde on parempaa kuin ei suhdetta ollenkaan. Ollaan "kämppiksiä", jaetaan asuntolaina ja vastuuta lapsesta. Parisuhdetta ei varsinaisesti enää ole. Se, että haluaa olla toisen kanssa ja lähellä illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäisenä, on niin suuresti kaunista ja arvostettavaa osoitusta rakkaudesta ja välittämisestä. Jos ei välitä toisen tarpeista edes fyysisellä tasolla, harvoin se onnistuu silloin henkiselläkään puolella.
Toinen on niin itsekäs, että se itsekkyys tallaa alleen kaiken muun. Välillä yrittää ottaa muita huomioon, mutta toteutus vähän ontuu. Lähtee yksin mökille, nauttii mielummin kirjan seurasta, kuin olla vaimonsa kanssa, tai keskustella mukavia ja ehdä yhdessä muuta. Mies ei käytä alkoa enää, ei polta ja on tietääkseni ollut aina hetero. Ongelmia ei pitäisi olla muuta kuin ne mitä on korvien välissä. Siellä kun vika pienikin aiheuttaa suuria haittoja.
Olemme molemmat jo vähän yli 50v, mies minua pari vuotta vanhempi.
N52

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on pelottava ajatus nyt, kun kumppanini kanssa haluamme suunnilleen saman verran läheisyyttä, että jossakin vaiheessa jompi kumpi voisi menettää kiinnostuksensa. En tietenkään sellaista haluaisi, ja olisi kamalaa, jos kumppanini saisi minulta liian vähän läheisyyttä. Eihän hän sitten voisi enää olla rakas kumppanini, jos torjuisin hänen tärkeän tarpeensa.

Minulta ei ole koskaan loppunut kiinnostus kumppaniani kohtaan, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta luulisin, että sellaiseen olisi jokin syy? Jos läheisyyttä ei enää halua, niin kai kumppanissa on sitten jotakin sellaista, joka tekee läheisyydestä vastenmielistä? Voisiko puhumisella ennaltaehkäistä tällaista, että puhuttaisi ajoissa, jos jokin asia alkaa vaivata?

Harmillisen vähän on kuullut sellaisten ihmisten näkökulmia, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa. Että miten tilanne heidän mielestään on siihen ajautunut? Ja ennen kaikkea, voisiko tai olisiko sen voinut estää?

Toivottavasti te kaikki läheisyydenpuutteesta kärsivät löydätte vielä vertaisenne kumppanit, kuten itsekin löysin. On nimittäin aivan mahdottoman ihanaa, kun joku haluaa sitä yhtä paljon. Sellainen pitää vaan löytää, eikä kannata tyytyä vähempään. Jääköön haluamattomat yksin tai etsiköön jonkun kaveriksi kaverisuhteeseen, niin me kunnon parisuhdetta haluavat voimme keskittyä toistemme hellittelyyn 🥰

Lue lisää

Hienoa nähdä, että joillakin menee hyvin ja myös teillä. Joskus voi olla vaikea vaan ymmärtää toisten parisuhdeongelmista jos itse elää kovin rakastuneessa tilassa. Eroaminen ei ole mikään helppo päätös kaikille jos ihmettelee sitä mikseivät parit eroa. Toisen voi nähdä ihan hyvänä kaverina, eikä siitä mukavuudenhaluisena halua luopua kun yksinäisyys pelottaa. Jos ollaan oltu yhdessä vuosikausia niin myös yhteiset lapset voi tehdä erosta vaikeampaa. Vähän eri juttu jos on nuori lapseton pariskunta, sillon vaan pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee eri teille jos siltä tuntuu.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi todella hyvä, jos joku parisuhteeseen ja seksiin mielenkiintonsa menettänyt kertoisi, miksi niin tapahtui?
Se varmasti auttaisi monia sekä ymmärtämään, että ennaltaehkäisemään sellaisen.
Täällä kirjoittaa lähinnä sellaiset, jotka ovat jääneet yksin parisuhteeseen.
Vai onko niin, että ongelman tuntee vain se osapuoli, joka haluaisi parisuhteen jatkuvan?

Lue lisää

Kaks ylipainosta ihmistä jotka kokee mahdollisesti jossain määrin vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan.
Toisaalta jos on rakastanut tuota ihmistä kauan , ei siinä sinällänsä ole mitään vastenmielistä mutta jos molemmat kokevat itsensä vähemmän viehättävinä. Ehkä se on se oikea asia.
Se puhumattomuus ja se että lakkaa olemasta toiselle tärkeä. Kelpaa vain pyykinpesijäksi , ruoanlaittajaksi ja saunanlämmittäjäksi. Television katsominen ainoa asia mitä yhdessä tehdään.
Vielä tuosta seksiin mielenkiinnon menettämisestä että mielestäni on aika selvää myös sellainen seikka jos toinen kohtelee huonosti tai sanoo sanoja jotka loukkaa niin aika turha silloin odottaa seksiä.
Pienillä loukkaavilla sanoilla ja teoilla on suuri merkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Hienosti kirjoitit jälleen, ajatukset menee samaa rataa kuin itselläni. Juuri nuo kuvailemasi asiat kiltimmän osapuolen voimattomuudesta lähteä, jäämisestä "orjaksi". Itsellä se on vielä sekin, että yksinjäämisen pelossa jäädään jumiin siihen että epätyydyttävä suhde on parempaa kuin ei suhdetta ollenkaan. Ollaan "kämppiksiä", jaetaan asuntolaina ja vastuuta lapsesta. Parisuhdetta ei varsinaisesti enää ole. Se, että haluaa olla toisen kanssa ja lähellä illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäisenä, on niin suuresti kaunista ja arvostettavaa osoitusta rakkaudesta ja välittämisestä. Jos ei välitä toisen tarpeista edes fyysisellä tasolla, harvoin se onnistuu silloin henkiselläkään puolella.
Toinen on niin itsekäs, että se itsekkyys tallaa alleen kaiken muun. Välillä yrittää ottaa muita huomioon, mutta toteutus vähän ontuu. Lähtee yksin mökille, nauttii mielummin kirjan seurasta, kuin olla vaimonsa kanssa, tai keskustella mukavia ja ehdä yhdessä muuta. Mies ei käytä alkoa enää, ei polta ja on tietääkseni ollut aina hetero. Ongelmia ei pitäisi olla muuta kuin ne mitä on korvien välissä. Siellä kun vika pienikin aiheuttaa suuria haittoja.
Olemme molemmat jo vähän yli 50v, mies minua pari vuotta vanhempi.
N52

Lue lisää

Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka vaikea ja pelottava asia se lähteminen on.. Itsekin sitä mietin sitä useamman vuoden. Se kun ei koskaan ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan samalla katkeaa myös useat perhe-ja ystävyyssuhteet.
Vaikka kuinka kaikki sanoo, että kyllä me tullaan pitämään yhteyttä, niin kyllä ne vaan jakautuu omille puolilleen.
Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että suurin osa yhteisistä tutuistani jäi minun "puolelleni". Ja ihan kaikki tiesi tilanteemme, vaikka yritimme parhaamme mukaan pitää kulissit pystyssä.

Mutta en usko, että sinun tarvitsee olla huolissasi, että et löytäisi uutta ihmissuhdetta. Ja näin jälkeenpäin, voin sanoa, että huono suhde ei ole parempi, kuin ei suhdetta ollenkaan .
Silloin kun exäni kanssa päätimme, että nyt se loppuu, niin tietenkin hetken oli epäuskoinen tunne. Sanottiinko me se todellakin ääneen? Mutta kun sen ymmärsi todeksi, niin jo muutaman tunnin kuluttua tuntui, kuin joku suuri taakka olisi nostettu pois päältä, joku sellainen joka on painanut monta vuotta. Nyt se on poissa. Olo tuntui kevyeltä. Silloin olin varma, että päätös oli oikea.

Tuosta mökille lähtemisestä yksin. Pyytääkö hän sinua mukaan, vai etkö sinä halua mennä mukaan?

Tasan54

Itsekin olin vuosia naimisissa miehen kanssa, joka ei halunnut seksiä eikä läheisyyttä. Ero tuli ja myöhemmin löysin miehen, jolle seksi on ilon ja onnen lähde, ei mikään pakkopulla.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka vaikea ja pelottava asia se lähteminen on.. Itsekin sitä mietin sitä useamman vuoden. Se kun ei koskaan ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan samalla katkeaa myös useat perhe-ja ystävyyssuhteet.
Vaikka kuinka kaikki sanoo, että kyllä me tullaan pitämään yhteyttä, niin kyllä ne vaan jakautuu omille puolilleen.
Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että suurin osa yhteisistä tutuistani jäi minun "puolelleni". Ja ihan kaikki tiesi tilanteemme, vaikka yritimme parhaamme mukaan pitää kulissit pystyssä.

Mutta en usko, että sinun tarvitsee olla huolissasi, että et löytäisi uutta ihmissuhdetta. Ja näin jälkeenpäin, voin sanoa, että huono suhde ei ole parempi, kuin ei suhdetta ollenkaan .
Silloin kun exäni kanssa päätimme, että nyt se loppuu, niin tietenkin hetken oli epäuskoinen tunne. Sanottiinko me se todellakin ääneen? Mutta kun sen ymmärsi todeksi, niin jo muutaman tunnin kuluttua tuntui, kuin joku suuri taakka olisi nostettu pois päältä, joku sellainen joka on painanut monta vuotta. Nyt se on poissa. Olo tuntui kevyeltä. Silloin olin varma, että päätös oli oikea.

Tuosta mökille lähtemisestä yksin. Pyytääkö hän sinua mukaan, vai etkö sinä halua mennä mukaan?

Tasan54

Lue lisää

Juurikin näin se varmasti on, että kyllä ne perhe-, sukulaisuus-ja yhteiset ystävyyssuhteet jakaantuu ja katkeaa. Tämä on monelle myös se ongelma, jossa korostuu se yksinjäämisen pelko. Varsinkin jos olet ainut lapsi jolla ei ole sisaruksia, vanhemmat edesmenneet ja ystävyyssuhteitakin on vähän. Tällöin se kysyy erinomaisen paljon rohkeutta pudota totaalisen omavaraisuuden kuiluun. Monessa hätätilanteessa harva selviytyy aivan omilla hartiavoimilla. Voin sanoa, että oma haluni irrottautua yksinäisyyden totalitarismiin olisi huomattavasti helpompaa, jos olisi edes yksi paras ystävä tai sisarus tukemassa. Jos työ/perhe vie elämää kuin pässiä narussa pitkästi yli kymmenen vuotta, niin siinä ei oikein uusia omia ystäviä onnistu hankkimaan, vaikka sosiaaliset taidot ovatkin periaatteessa hyvät.
Aivan varmasti helpotus tulee, kun voi hengittää kuin uusilla keuhkoilla, kun se vanhan toimimattoman suhteen aiheuttama ahdistus on poissa. Sitä kohti tässä mennään. Niin suuria ihmeitä en odota enää tapahtuvaksi. Ihmiset muuttuvat, toiset tekevät täyskäännöksen ja toiset pysyvät tunnistettavina. En olisi nykyisen kumppanin kanssa alkanut edes seurustelemaan, jos olisi ollut tavatessa sellainen kuin viimeiset kymmenen vuotta.
Toki olen tehnyt kaiken ja ylikin sen eteen, että toinen pysyisi tyytyväisenä ja odottanut että se vaikuttaisi toisen haluun myös miellyttää minua. No se ei kyllä aina toimi niin.
Olen mennyt harrastuksiin mukaan ja omille epämukavuusalueille monet kerrat. Menen mukaan joka paikkaan, minne pyydetään.
En ole istunut kuskin paikalla omassa elämässäni pitkään aikaan. Ehkäpä olisi todellakin aika.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin se varmasti on, että kyllä ne perhe-, sukulaisuus-ja yhteiset ystävyyssuhteet jakaantuu ja katkeaa. Tämä on monelle myös se ongelma, jossa korostuu se yksinjäämisen pelko. Varsinkin jos olet ainut lapsi jolla ei ole sisaruksia, vanhemmat edesmenneet ja ystävyyssuhteitakin on vähän. Tällöin se kysyy erinomaisen paljon rohkeutta pudota totaalisen omavaraisuuden kuiluun. Monessa hätätilanteessa harva selviytyy aivan omilla hartiavoimilla. Voin sanoa, että oma haluni irrottautua yksinäisyyden totalitarismiin olisi huomattavasti helpompaa, jos olisi edes yksi paras ystävä tai sisarus tukemassa. Jos työ/perhe vie elämää kuin pässiä narussa pitkästi yli kymmenen vuotta, niin siinä ei oikein uusia omia ystäviä onnistu hankkimaan, vaikka sosiaaliset taidot ovatkin periaatteessa hyvät.
Aivan varmasti helpotus tulee, kun voi hengittää kuin uusilla keuhkoilla, kun se vanhan toimimattoman suhteen aiheuttama ahdistus on poissa. Sitä kohti tässä mennään. Niin suuria ihmeitä en odota enää tapahtuvaksi. Ihmiset muuttuvat, toiset tekevät täyskäännöksen ja toiset pysyvät tunnistettavina. En olisi nykyisen kumppanin kanssa alkanut edes seurustelemaan, jos olisi ollut tavatessa sellainen kuin viimeiset kymmenen vuotta.
Toki olen tehnyt kaiken ja ylikin sen eteen, että toinen pysyisi tyytyväisenä ja odottanut että se vaikuttaisi toisen haluun myös miellyttää minua. No se ei kyllä aina toimi niin.
Olen mennyt harrastuksiin mukaan ja omille epämukavuusalueille monet kerrat. Menen mukaan joka paikkaan, minne pyydetään.
En ole istunut kuskin paikalla omassa elämässäni pitkään aikaan. Ehkäpä olisi todellakin aika.

Lue lisää

Täytyy sanoa, että itsekin pelkäsin että ne yhteiset tutut, on tuttuja enemmän exäni vuoksi, mutta onneksi olin väärässä. Ja kaikkein tärkeimpänä tukena oli läheinen sukulainen perheineen.
Ja onneksi oli muutama naispuolinen ystävä, jotka sai mut uskomaan, ettei mussa ole mitään vikaa, vaan olen oikein kelvollinen mies.
Yhteiset tutut on jälkeenpäin sanoneet, että exäni oli oikein malliesimerkki narsistista. Mun vanhat kaverit piti hylätä yksi toisensa jälkeen, kun exäni ei tullut niiden, tai niiden puolisoiden kanssa toimeen. Eli toimi juuri niin kuin narsisti toimii, katkoo "uhrinsa" kaikki ulkopuoliset avut pois, jotta saa hypyttää mielensa mukaan. Onneksi muutama uskollisin ystävä jäi kuitenkin pitämään yhteyttä.

Olet selvästikin jo jollain tasolla aloittanut valmistautumisen uuteen elämään. Siitä kertoo tuo, että lähdet mukaan uusiin asioihin. Se on oikein hyvä alku. Itse tein aivan samoin:)

Ymmärtääkö miehesi, mitä on tapahtumassa, vai odottaako hänkin vain sitä. että jompikumpi ottaa asian esille? Oletteko koskaan keskustelleet eron mahdollisuudesta, tai yhdessäolon mahdottomuudesta nykyisenkaltaisessa muodossa?

Tasan54

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti ymmärrätte arvostaa ja vaalia sitä mitä teillä on.

Ehdottomasti! Haluan tehdä kaikkeni, että asiat olisivat hyvin myös jatkossa. Ei kai siihen auta muu, kuin että molemmat uskaltavat ottaa aikaisessa vaiheessa puheeksi, jos jokin asia vaivaa. Ja että molemmat ovat sitten halukkaita tekemään jotakin asian eteen

Anonyymi kirjoitti:

Olisi todella hyvä, jos joku parisuhteeseen ja seksiin mielenkiintonsa menettänyt kertoisi, miksi niin tapahtui?
Se varmasti auttaisi monia sekä ymmärtämään, että ennaltaehkäisemään sellaisen.
Täällä kirjoittaa lähinnä sellaiset, jotka ovat jääneet yksin parisuhteeseen.
Vai onko niin, että ongelman tuntee vain se osapuoli, joka haluaisi parisuhteen jatkuvan?

Lue lisää

Sepä se. Harvemmin sellaiset tulevat kirjoittamaan. Ehkä he eivät edes näe mitään ongelmaa, jos ovat tyytyväisiä tilanteeseensa. Jos ei vaikka läheisyys kiinnosta enää ja se on hänelle ihan ok

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa nähdä, että joillakin menee hyvin ja myös teillä. Joskus voi olla vaikea vaan ymmärtää toisten parisuhdeongelmista jos itse elää kovin rakastuneessa tilassa. Eroaminen ei ole mikään helppo päätös kaikille jos ihmettelee sitä mikseivät parit eroa. Toisen voi nähdä ihan hyvänä kaverina, eikä siitä mukavuudenhaluisena halua luopua kun yksinäisyys pelottaa. Jos ollaan oltu yhdessä vuosikausia niin myös yhteiset lapset voi tehdä erosta vaikeampaa. Vähän eri juttu jos on nuori lapseton pariskunta, sillon vaan pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee eri teille jos siltä tuntuu.

Lue lisää

Jos tällä hetkellä on rakastuneessa tilassa, niin ei se tarkoita, etteikö joskus olisi voinut olla toisin. Tiedän, että eroaminen on yleensä vaikeaa. Minä pohdin sitä useammankin vuoden ja syynä oli se, että toivoin vain, että tilanne vielä muuttuisi. Mutta en tuossa sitä edes ihmetellyt.

Ero ei ole helppo, mutta tuskin sitä tulee katumaan. Ei kukaan kaipaa onnetonta parisuhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy sanoa, että itsekin pelkäsin että ne yhteiset tutut, on tuttuja enemmän exäni vuoksi, mutta onneksi olin väärässä. Ja kaikkein tärkeimpänä tukena oli läheinen sukulainen perheineen.
Ja onneksi oli muutama naispuolinen ystävä, jotka sai mut uskomaan, ettei mussa ole mitään vikaa, vaan olen oikein kelvollinen mies.
Yhteiset tutut on jälkeenpäin sanoneet, että exäni oli oikein malliesimerkki narsistista. Mun vanhat kaverit piti hylätä yksi toisensa jälkeen, kun exäni ei tullut niiden, tai niiden puolisoiden kanssa toimeen. Eli toimi juuri niin kuin narsisti toimii, katkoo "uhrinsa" kaikki ulkopuoliset avut pois, jotta saa hypyttää mielensa mukaan. Onneksi muutama uskollisin ystävä jäi kuitenkin pitämään yhteyttä.

Olet selvästikin jo jollain tasolla aloittanut valmistautumisen uuteen elämään. Siitä kertoo tuo, että lähdet mukaan uusiin asioihin. Se on oikein hyvä alku. Itse tein aivan samoin:)

Ymmärtääkö miehesi, mitä on tapahtumassa, vai odottaako hänkin vain sitä. että jompikumpi ottaa asian esille? Oletteko koskaan keskustelleet eron mahdollisuudesta, tai yhdessäolon mahdottomuudesta nykyisenkaltaisessa muodossa?

Tasan54

Lue lisää

Enemmänkin olen ollut mieliksi aina miehelleni, eli mennyt hänen mielensä mukaan, mutta vähemmän on asioita tehty minun mieleni mukaan. Eli jos mies on pyytänyt mukaan jonnekkin, minne en olisi välittänyt lähteä, olen sen aina tehnyt. Nykyään en enää niinkään. Olen mennyt miehen mieliksi epämukavuusalueille, mutta kun kyse on toisinpäin, se ei häneltä onnistu. Hänelle omat ystävät ovat tärkeämpiä kuin meikäläinen. Mutta en rajoita toisen elämää. Jos haluaa lähteä viikoksi omalle reissulle erämaaretkelle, saa lähteä ja niin on lähtenyt. Itse olen enemmän ihminen, joka viihtyy toisen seurassa ja tekemässä yhdessä kaikkea. En ole erakkoluonne, jota puolisosta löytyy.
Tottakai olen kertonut asioista, mutta nyt en enää välitä edes "parantaa suhdetta". Olen sitä mieltä, että palanutta saunaa on turha enää yrittää lämmittää.
Se kertoo itselle sen, miten tarpeeksi olen jo toisen käytöksestä saanut ja tiedän, ettei tule muuttumaan. Uskon että pystymme olemaan jopa paremmissa väleissä, jos asuisimme erillään, kaikille ihmisille ei yhdessäasuminen sovi.
Ehkäpä mies haluaa jakaa kuitenkin elämänsä minun kanssani vaikka maailman tappiin asti, jos tyydyn seksittömään loppuelämään. Ei hän ole innokas eroamaan tai puhu sen suuntaisia, mutta ei ole valmis kuitenkaan tekemään parannuksia suhteeseenkaan. Itseä ei kuitenkaan ajatus puolikuolleesta loppuelämästä oikein innosta.

Anonyymi kirjoitti:

Enemmänkin olen ollut mieliksi aina miehelleni, eli mennyt hänen mielensä mukaan, mutta vähemmän on asioita tehty minun mieleni mukaan. Eli jos mies on pyytänyt mukaan jonnekkin, minne en olisi välittänyt lähteä, olen sen aina tehnyt. Nykyään en enää niinkään. Olen mennyt miehen mieliksi epämukavuusalueille, mutta kun kyse on toisinpäin, se ei häneltä onnistu. Hänelle omat ystävät ovat tärkeämpiä kuin meikäläinen. Mutta en rajoita toisen elämää. Jos haluaa lähteä viikoksi omalle reissulle erämaaretkelle, saa lähteä ja niin on lähtenyt. Itse olen enemmän ihminen, joka viihtyy toisen seurassa ja tekemässä yhdessä kaikkea. En ole erakkoluonne, jota puolisosta löytyy.
Tottakai olen kertonut asioista, mutta nyt en enää välitä edes "parantaa suhdetta". Olen sitä mieltä, että palanutta saunaa on turha enää yrittää lämmittää.
Se kertoo itselle sen, miten tarpeeksi olen jo toisen käytöksestä saanut ja tiedän, ettei tule muuttumaan. Uskon että pystymme olemaan jopa paremmissa väleissä, jos asuisimme erillään, kaikille ihmisille ei yhdessäasuminen sovi.
Ehkäpä mies haluaa jakaa kuitenkin elämänsä minun kanssani vaikka maailman tappiin asti, jos tyydyn seksittömään loppuelämään. Ei hän ole innokas eroamaan tai puhu sen suuntaisia, mutta ei ole valmis kuitenkaan tekemään parannuksia suhteeseenkaan. Itseä ei kuitenkaan ajatus puolikuolleesta loppuelämästä oikein innosta.

Lue lisää

Kyllähän molempien pitää tehdä kompromisseja, eikä aina mennä vain toisen mieltymysten mukaan.
Mutta nyt kun kerroit miehesi eräämaaretkistä, niin se hiukan selittää hänen suhtautumistaan. Olen tuntenut pari eräämaaretkeilijää, eikä heitä oikein parisuhdeihmisiksi voi kuvailla. Tai oikeastaan heille ei sovi minkäänlaiset ihmissuhteet.

Parisuhteen tärkein asiahan on juuri se, että siinä kaksi ihmistä yhdessä, on enemmän kuin vain kaksi ihmistä. Että molemmat tietää, toisen olevan vierellä turvana silloinkin, kun kaikki ei mene hyvin. ME kaksi yhdessä, koko muuta maailmaa vastaan.
Se että tietää, että toiselle voi kertoa kaikki kipeimmätkin asiat ja voi luottaa siihen, ettei toinen käytä niitä koskaan aseena. Kun tuntee halua jakaa toisen murheet ja haluaa jakaa toisen kanssa kaikki omat ilot, niin silloin parisuhde on suuri voimavara.
Joku viisas on joskus sanonut, että jakaessa ilot kaksinkertaistuu ja murheet puolittuu. Se kai on se hyvän parisuhteen perusta.

Mutta olet sinä aivan uskomaton nainen, jos vielä tuollaisen kohtelun jälkeen, haluaisit seksiä miehesi kanssa. Itselläni on kokemusta vain yhdestä pitkästä suhteesta ja silloin kun seksiä vielä oli, niin se loppui aina ensimmäisenä, jos joku puolisoni mielestä oli vähänkin huonosti.

Hyvää yötä.

”Ja täysin käsittämättömältä tuntuu se, että miestä ei kiinnosta.” No ei Jeesus sentään. Onko sinulle jotenkin uusi asia, että miehelläkin voi olla tuollainen ongelma? Enää ei eletä mitään kasikytlukua, jolloin miehen täytyi olla valmis panokoneeksi tai et ollut mies lainkaan. Keskity sinä petipuuhiisi, kun se on mielestäsi maailman tärkein asia, äläkä hmettele muiden kiinnostumattomuuksia, p***uritari.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on pelottava ajatus nyt, kun kumppanini kanssa haluamme suunnilleen saman verran läheisyyttä, että jossakin vaiheessa jompi kumpi voisi menettää kiinnostuksensa. En tietenkään sellaista haluaisi, ja olisi kamalaa, jos kumppanini saisi minulta liian vähän läheisyyttä. Eihän hän sitten voisi enää olla rakas kumppanini, jos torjuisin hänen tärkeän tarpeensa.

Minulta ei ole koskaan loppunut kiinnostus kumppaniani kohtaan, joten ei ole omaa kokemusta. Mutta luulisin, että sellaiseen olisi jokin syy? Jos läheisyyttä ei enää halua, niin kai kumppanissa on sitten jotakin sellaista, joka tekee läheisyydestä vastenmielistä? Voisiko puhumisella ennaltaehkäistä tällaista, että puhuttaisi ajoissa, jos jokin asia alkaa vaivata?

Harmillisen vähän on kuullut sellaisten ihmisten näkökulmia, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa. Että miten tilanne heidän mielestään on siihen ajautunut? Ja ennen kaikkea, voisiko tai olisiko sen voinut estää?

Toivottavasti te kaikki läheisyydenpuutteesta kärsivät löydätte vielä vertaisenne kumppanit, kuten itsekin löysin. On nimittäin aivan mahdottoman ihanaa, kun joku haluaa sitä yhtä paljon. Sellainen pitää vaan löytää, eikä kannata tyytyä vähempään. Jääköön haluamattomat yksin tai etsiköön jonkun kaveriksi kaverisuhteeseen, niin me kunnon parisuhdetta haluavat voimme keskittyä toistemme hellittelyyn 🥰

Lue lisää

Itse menetin kiinnostukseni mieheeni lapsen syntymän jälkeen, mutta en tiedä vieläkään, että miksi. Muistan vain, että heti ensimmäisenä yönä kotona lapsen kanssa, se iski tajuntaani: kiinnostukseni miestäni kohtaan oli nyt tasan 0. Meillä tosin lyhyt suhde takana, ja muutenkin olemme eri kulttuureista kotoisin, ja mieheni muutti tänne Suomeen.

Halut ei miestäni kohtaan lapsen tultua perheeseen koskaan palanneet, vaikka aloin käsittelemään omaa naiseuttani ja seksuaalisuuttani ja löysin itsestäni uusia puolia. Minulla kyse on pitkän pohdinnan tuloksena ollut se, että kun sain lapsen myötä omaa naiseuttani vahvemmaksi, ei mieheni miehuus kasvanut, vaan pysyi samalla tasolla. Ja olisin kaivannut vahvempaa miehen roolia häneltä pitämään huolta meistä.

Koin, että olisin itse tarvinnut enemmän huolenpitoa, hoivaa ja tukea. Vaikka roolini suhteessa oli nimenomaan se, että minä olen se "vahvempi", koska ennen lasta minulla oli vahva pärjääjän kuori. Dynamiikkaa vahvisti mieheni maahanmuutto kulttuurista, joka on paljon hitaampi ja rauhallisempi, ns. feminiinisempi. Mielestäni nämä asiat ovat hyvin moniulotteisia, eivätkä lainkaan mustavalkoisia.

Lopulta erosimme, olimme n. 2 vuotta erossa, sitten palasimme yhteen. Ja yhteenpaluuusta n. 1,5v päästä erosimme uudelleen. Ei sitä vaan voi pakottaa, se mikä oli menetetty, oli ainakin meidän kohdalla menetetty, vaikka toivoinkin, että liekki olisi syntynyt välillemme uudelleen. Ainakaan ei voi sanoa, että ei oltaisi yritetty.

Ja mies on aina halunnut minua ja minä olen ollut se ns. haluton. Miestä toki söi se, että erottuamme halusin muita ja seksuaalisuus syttyi uudelleen. Ymmärrän, että se otti itsetunnon päälle, mutta kun toista ei voi juuri pakottaa ottamaan miehuuttaan haltuun. Ja naisena sellainen jatkuva pärjääminen on todella kovaa ja maskuliinista enkä ainakaan itse ole enää siihen pystynyt menemään takaisin. Toiset naiset toki erilaisia. Toisille lapsen jälkeen voi hyvinkin luontevaa olla edelleen se maskuliininen, pärjäävä ja suorittava.

Anonyymi kirjoitti:

”Ja täysin käsittämättömältä tuntuu se, että miestä ei kiinnosta.” No ei Jeesus sentään. Onko sinulle jotenkin uusi asia, että miehelläkin voi olla tuollainen ongelma? Enää ei eletä mitään kasikytlukua, jolloin miehen täytyi olla valmis panokoneeksi tai et ollut mies lainkaan. Keskity sinä petipuuhiisi, kun se on mielestäsi maailman tärkein asia, äläkä hmettele muiden kiinnostumattomuuksia, p***uritari.

Lue lisää

Aivan loistava esimerkki luetun tekstin täydellisestä ymmärtämättömyydestä .
Tiedätkö että rakastelu on suurimmaksi osaksi huomioimista, hellyyttä, hyväilyjä, lähellä pitämistä, suutelua, .........., eikä pelkkää panemista.
Jos olet nainen, sinulla on vielä paljon kokematta.
Jos olet mies, sinulla on vielä paljon opittavaa.

Tasan54

Anonyymi kirjoitti:

Itse menetin kiinnostukseni mieheeni lapsen syntymän jälkeen, mutta en tiedä vieläkään, että miksi. Muistan vain, että heti ensimmäisenä yönä kotona lapsen kanssa, se iski tajuntaani: kiinnostukseni miestäni kohtaan oli nyt tasan 0. Meillä tosin lyhyt suhde takana, ja muutenkin olemme eri kulttuureista kotoisin, ja mieheni muutti tänne Suomeen.

Halut ei miestäni kohtaan lapsen tultua perheeseen koskaan palanneet, vaikka aloin käsittelemään omaa naiseuttani ja seksuaalisuuttani ja löysin itsestäni uusia puolia. Minulla kyse on pitkän pohdinnan tuloksena ollut se, että kun sain lapsen myötä omaa naiseuttani vahvemmaksi, ei mieheni miehuus kasvanut, vaan pysyi samalla tasolla. Ja olisin kaivannut vahvempaa miehen roolia häneltä pitämään huolta meistä.

Koin, että olisin itse tarvinnut enemmän huolenpitoa, hoivaa ja tukea. Vaikka roolini suhteessa oli nimenomaan se, että minä olen se "vahvempi", koska ennen lasta minulla oli vahva pärjääjän kuori. Dynamiikkaa vahvisti mieheni maahanmuutto kulttuurista, joka on paljon hitaampi ja rauhallisempi, ns. feminiinisempi. Mielestäni nämä asiat ovat hyvin moniulotteisia, eivätkä lainkaan mustavalkoisia.

Lopulta erosimme, olimme n. 2 vuotta erossa, sitten palasimme yhteen. Ja yhteenpaluuusta n. 1,5v päästä erosimme uudelleen. Ei sitä vaan voi pakottaa, se mikä oli menetetty, oli ainakin meidän kohdalla menetetty, vaikka toivoinkin, että liekki olisi syntynyt välillemme uudelleen. Ainakaan ei voi sanoa, että ei oltaisi yritetty.

Ja mies on aina halunnut minua ja minä olen ollut se ns. haluton. Miestä toki söi se, että erottuamme halusin muita ja seksuaalisuus syttyi uudelleen. Ymmärrän, että se otti itsetunnon päälle, mutta kun toista ei voi juuri pakottaa ottamaan miehuuttaan haltuun. Ja naisena sellainen jatkuva pärjääminen on todella kovaa ja maskuliinista enkä ainakaan itse ole enää siihen pystynyt menemään takaisin. Toiset naiset toki erilaisia. Toisille lapsen jälkeen voi hyvinkin luontevaa olla edelleen se maskuliininen, pärjäävä ja suorittava.

Lue lisää

Kiitos tästä mielenkiintoisesta tarinastasi! Eli jos ymmärsin oikein, niin asialle olisi voitu tehdä jotakin: mies olisi voinut tukea sinua paremmin. Puhuitteko te asiasta kunnolla, saiko mies tietää, mitä olisit kaivannut?
Onkohan tämä yleinen ongelma lapsen saannin jälkeen, että naisen kiinnostus miestä kohtaan saattaa mennä tästä syystä?

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin olin vuosia naimisissa miehen kanssa, joka ei halunnut seksiä eikä läheisyyttä. Ero tuli ja myöhemmin löysin miehen, jolle seksi on ilon ja onnen lähde, ei mikään pakkopulla.

Lue lisää

Just,nykyisen kanssa kysyin puhelimessa ennen tapaamista onko seksi pakkopullaa.Ei ollut ja nyt menee hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos hienoista kirjoituksistasi. Minä olen yksi niistä naisista, joka joutuu elämään puutteessa, kun miestä ei kiinnosta. Mies nukkuu ja kuorsaa eri huoneessa yli kaksi vuotta omasta halustaan, häiriintyy kuulemma nukkuminen minun vieressä. Pyytelen viereeni nukkumaan, lupaa tulla, vaan ei koskaan tule. Seksiä on vuodessa 4-5krt. Minä haluaisin sen verran viikossa ja niin oli ensimmäiset vuodet. Nyt yhdessä jo 15vuotta. Muut kehuvat kuinka hyvännäköisen naisen mies on saanut, mutta oma mies ei kehu eikä pahemmin huomioi. Minä koittanut ja koitan olla mieliksi joka tavalla, mutta epäilen että siinä se vika onkin. Jos olisin ollut kovapäinen käskyttäjä, niin olisin saanut kunnioitusta ja muuta ihan eri tavalla.
Monesti näkee, että v:mäinen muija saa yleensä ihanan miehen ja v:mäinen ukko ihanan naisen. Aina löytyy vastakohdat yhdessä.

Lue lisää

Minä ymmärrän kyllä jos puoliso(t) haluaa nukkua erillään, esim. kuorsaamisen takia, mutta silloinkin pitäisi olla aikaa ajoittain myös yhdessäkin nukkumiseen jos toinen sitä haluaa.

Intiimit kerrat 4-5 krt/vuosi on kyllä vähän mutta on ymmärrettävää jos miehellä iän ja ansiotoiminnan tarpeiden vuoksi ei ole aikaa ja puhtia tuollaiseen viikkomäärään; tuo määrä/kk olisi jo huomattava parannus tilanteeseen; ja tietenkin pitäisi koko ajan osoittaa kumppanin tarpeet huomioon ottavaa hyvänä pitävää ja hellivää asennetta ja tekoja eri tavoin.

Näin se varmaan on ja mies saa kaikki syyt niskoilleen.

Urho K ei saanut enää Sylviltä pilua sen jälkeen, kun kaksospojat syntyivät v. 1928.
Sitten Urho sai jonkinlaisen pukin maineen, hänellä oli kaikenlaisia julkkisnaisia ...

Miksi pitäisi olla alle 50 vuotias?
Itse erosin hiukan yli 50 vuotiaana ja voin nyt muutaman vuoden kokemuksella kertoa, että elämää on vielä tässäkin iässä.
Tai oikeastaan vieläpä niin, että seksi tuntuu paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.

(Mies) Tasan54

Noi hieromiset toimii normaalihaluiseen mieheen. Haluton lähinnä ahdistuu… ei se johda seksi. Jos kosketus ei ahdista miestä ja jos ei koe hierontaa seksin kerjäämisenä voi kokea ton mukavanakin, muttei se halutonta saa haluamaan.

Olen monta vuotta suhteessa, joka oli seksitön. Kerroin, etten halua painostaa enkä halua että hän tekee sen vain miellyttääkseni minua. Seksi, jossa vastapuoli tuntee inhoa tai ällötystä tai on mekaanista työntöä ilman mitään kiinnostusta on kaikista hirveintä.

Kun selibaatti oli jatkunut 1.5v ehdotin, että mitäs sitten jos mietitään avointa suhdetta, koska hän ei selvästikään halua ja minä taas kärsin suunnattomasti ilman kosketusta ja seksiä, enkä halua häntä painostaa, Kumppani suuttui oikein kunnolla. Omata mielestään omissa haluissaan ei ollut mitään vikaa (vaikka haluja ei ollut löytynyt kertaakaan 1.5 vuoteen).

Jos mies ei tunnista eikä suostu edes tutkimaan masennuksen mahdollisuutta tai alhaista testosteroni tasoa. Jos ei suostu puhumaan aiheesta eikä hakemaan apua, eikä koe parisuhde ongelmien olevan vain kun ”seksihullun” naisen ongelma. Mitä sitten asialle voi muuta kuin tyytyä vuorovaikutuksettomaan, seksittömään ja eteiseen suhteeseen tai lähteä?

Jos olisi ollut henkinen ja fyysinen läheisyys, ja edes pari kertaa kuussa seksiä, tuskin olisin lähtenyt.

Samankaltaista täällä, puhumattoman miehen kanssa. Onko riittävää, että arki jotenkin rullaa ja yhteistä ei ole enää kuin asuntovelka ja lapsi? Tietysti se jo tuttu p*ka on helpompaa kuin vieras p*ka, ihminen jää jumiin johonkin kummaan turvallisuuden tunteeseen, jonka luo se huonokin kohtelu. Toisina päivinä hokee päänsisällä itselleen, että tämä on viimeinen niitti, vaan se ei sitten olekkaan, kun ei ole mitään aidan toisella puolella odottamassa, ei ole sitä keppihevosta jonka avulla pääsisi hyvin epätyydyttävästä suhteesta pois. Edelleen toivoen, että tämä tunne-elämän kuiva autiomaa joskus loppuisi ja jos ei löydy sitä rehevää rakkauden paratiisiakaan enää, niin yksin on todennäköisesti onnellisempi kuin mitätöitynä kumppanina.

.

Anonyymi kirjoitti:

Samankaltaista täällä, puhumattoman miehen kanssa. Onko riittävää, että arki jotenkin rullaa ja yhteistä ei ole enää kuin asuntovelka ja lapsi? Tietysti se jo tuttu p*ka on helpompaa kuin vieras p*ka, ihminen jää jumiin johonkin kummaan turvallisuuden tunteeseen, jonka luo se huonokin kohtelu. Toisina päivinä hokee päänsisällä itselleen, että tämä on viimeinen niitti, vaan se ei sitten olekkaan, kun ei ole mitään aidan toisella puolella odottamassa, ei ole sitä keppihevosta jonka avulla pääsisi hyvin epätyydyttävästä suhteesta pois. Edelleen toivoen, että tämä tunne-elämän kuiva autiomaa joskus loppuisi ja jos ei löydy sitä rehevää rakkauden paratiisiakaan enää, niin yksin on todennäköisesti onnellisempi kuin mitätöitynä kumppanina.

.

Lue lisää

Noita puhumattomia löytyy myös naisista. Tai siis kyllähän puhetta tuli, mutta sitten kun piti puhua parisuhteen ongelmista, esim siitä ettei hän halunnut minkäänlaista läheisyyttä, niin puhe loppui. Tai vaihtoehtoisesti muuttui huutamiseksi asioista, jotka ei mitenkään liittyneet aiheeseen. Ehkä se oli hänen tapansa välttää kiusallinen keskustelu, jossa molemmat olisi joutuneet tutkailemaan myös omia vikojaan. *
Mutta kun ongelmia ei koskaan selvitetty, vaan ne jäi taakse kertymään kasaksi. Ja vuosi vuodelta se ongelmien kasa kasvoi suuremmaksi.
Lopulta se oli liian suuri ylitettäväksi ja ero jäi ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mutta varmasti se oli meidän kohdallamme ainoa oikea ratkaisu.

Ja voin vakuuttaa, että nyt muutama vuosi eron jälkeen, olen onnellisempi kuin kertaakaan avioliiton viimeisinä vuosina. Nyt sentään on mahdollisuus löytää rakkaus.

Tasan54 (mies)

Itse olin ilman seksiä vielä hiukan pidempään.
Ihminen joka ei itse ole kokenut torjutuksi tulemisen aiheuttamaa tunnetta, ei voi kiskaan ymmärtää, kuinka paljon se satuttaa.
Siinähän torjuja osoittaa, ettet ole haluttu, hyväksytty, seksikäs, et edes hyäilyjen arvoinen.
Hienoa että saat itsesi siitä vapaaksi

Tasan54 (mies)

Vai 4 vuotta ilman? Minulla tuo aika on vähintään 25 vuotta.
Vanhempi lapsista täyttää huomenna 29 vuotta.
M60 v, tässä iässä alkaa testosteronitaso olla aika heikko, se on verikokeilla todettu. Joillain nuorilla miehillä voi olla nykyään yhtä alhainen. Ihmettelen sitä, mikä on maailmassa muuttunut, kun hormonitoiminta heikkenee jo nuorilla?

Kaikenlaista verikoetulosta tuli yksityisen labran miesten "peruspaketissa".
Unohtakaa Finlab, siellä rosvoaisivat D-vitamiinitestistäkin jo 75€. Se on järjettömän kallista.
Synlab on parempi. Aika laajan testipaketin saa jo vajaa 150€, sis. jonkun perusmaksun, millä nimellä se nyt onkaan. Tuo perusmaksu on vain 7,5€ eli puolet normaalista, jos maksaa laskun itse netissä eikä labran kassalla.

Niinpä, se jos mikä vaikuttaa kaikkeen. Varsinkin kun on ärtynyt ja/tai jatkuvasti tulehtunut eturauhanen. Se on todella kivaa kusta ja mällätä verta, mieletön kipu nivusissa ja seisokki käy kipeetä jos ees seisoo...

Aika pitkälle samaa mieltä - oikein surulla lukee siitä, miten se seksin määrä suhteessa määrittelee sen onnellisuuden ja hyvän arjen!!!
Läheisyyttä ja hyvää yhteistä arkea voi olla ilman sitä "panemista", kun se molemmille Ok. Luonto, retket, hyvä ruoka, ystävät, harrastukset sekä yhdessä että yksin.
24 vuotta yhdessä ♡

Ei tässä ketjussa ole puhutty "pelkästä naimisesta" vaan siitä, että parisuhteista on haihtunut kaikki muukin. Ei ole sen paremmin naimista kuin mainitsemiasi parhaita ystäviä saati toisen huomiomista.
Asioista ei voida puhua eikä siten ymmärretä, mikä toisella on. Kovasti nämä kirjoittajat ovat kyllä yrittäneet mutta väsyneet yksin yrittämään.

En nyt tarkoita syyllistää sinua, jos kysymykseni siltä vaikuttavat, vaan tahdon vain koittaa ymmärtää näkökulmaasi. Sinun kohdallasi voi tietenkin olla niin, että puolisosi on kanssasi samoilla linjoilla, mutta jos nyt oletetaan, että hän haluaisi myös parisuhteen huomiointia lastenhoidon ohella. Onko sinusta ihan ok, että puoliso unohtuu kokonaan lasten vuoksi? Onko puolison mielestäsi vain hyväksyttävä, että nyt hänen tarpeensa siirretään syrjään ja hänestä ei olla enää kiinnostuneita?

Keskustelitteko asiasta ennen kun päätitte hankkia lapsia, olitteko samaa mieltä, että parisuhteen voi laittaa hyllylle siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä, jotta lapsille voisi antaa 100%? Osasitko ennustaa, että jäisikö sinulle lasten hoidon jälkeen kiinnostusta puolisoosi?

Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lasten saannin ei tarvitse tarkoittaa kumppanin unohtamista kokonaan. Suurempaa ponnistelua vaativat asiat voivat tietenkin jäädä, mutta ei kai se vaadi hirveästi aikaa tai jaksamista, että antaa vaikka pusun tai halauksen ohimennen tmv. Minusta tällaiset pienet huomioinnit pitkin päivää ovat parasta ilman lapsiakin.

On ne murheet nykypareilla. Meikä poika paneskeli nuorta eukkoaan joka ilta ja yö, aamut ja joskus päivälläkin ja välillä muitakin. Aktit kesti tuntitolkulla ja peli toimi....

Anonyymi kirjoitti:

On ne murheet nykypareilla. Meikä poika paneskeli nuorta eukkoaan joka ilta ja yö, aamut ja joskus päivälläkin ja välillä muitakin. Aktit kesti tuntitolkulla ja peli toimi....

Lue lisää

HUOH - sittenpä ei taida yläpäästä kovin monipuolista vipinää löytyäkään !???

En ymmärrä tätä, että harrastusta tarjotaan parisuhteen tilalle. Eivät ne mielestäni ole mitenkään samanarvoisia asioita. Vai lasketaanko harrastukseksi sitten vaikka vieraissa käynti? Sillä nyt ehkä saisi sellaisia tarpeita tyydytettyä, jotka toisen kiinnostuksen menetyksen jälkeen on jäänyt tyydyttämättä. Siis läheisyydentarpeet.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että harrastusta tarjotaan parisuhteen tilalle. Eivät ne mielestäni ole mitenkään samanarvoisia asioita. Vai lasketaanko harrastukseksi sitten vaikka vieraissa käynti? Sillä nyt ehkä saisi sellaisia tarpeita tyydytettyä, jotka toisen kiinnostuksen menetyksen jälkeen on jäänyt tyydyttämättä. Siis läheisyydentarpeet.

Lue lisää

Oon miettinyt miksi löytyy seksitreffit-sivusto, muttei sulisseuraa-sivustoa?

Eikö tämä epäromanttisuus sitten ilmennyt suhteen alkuvaiheessa?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tämä epäromanttisuus sitten ilmennyt suhteen alkuvaiheessa?

Tietenkin on ilmennyt. Toisaalta sittenvälillä aikoja jolloin tuo kukkia ja tekee ehkä enemmän sellaista huomaamatta arjen romantiikkaa. Enkä minäkään nyt ole itsekään minkään älyttömän romanttinen ihminen tai osaisin luonnollisesti olla sellaisessa tilanteessa.

Perinteinen mies. Rakastaa tekemällä asioita perheen eteen. Rakentaa ja remontoi ym. Miehen tapa ilmaista rakkautta.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin on ilmennyt. Toisaalta sittenvälillä aikoja jolloin tuo kukkia ja tekee ehkä enemmän sellaista huomaamatta arjen romantiikkaa. Enkä minäkään nyt ole itsekään minkään älyttömän romanttinen ihminen tai osaisin luonnollisesti olla sellaisessa tilanteessa.

Lue lisää

Eli tiesit mitä valitset, mutta silti valitat?

Anonyymi kirjoitti:

Eli tiesit mitä valitset, mutta silti valitat?

Niin minkäs sille teet kun rakastuu ei se mitenkään valinta ollut se oli kohtalo. Ihan normaalia että välillä tympii.

Okei, tämähän liittyy aiheeseen ihan kivasti. Ymmärrän kyllä jos ei ole resursseja hakea kicksejä omasta parisuhteesta ja on epävarma omasta seksuaalisuudestaan, hakeutuu helposti salasuhteisiin. Säälittävää, tosin!

Tiedän hyvin tuon naistyypin.Omasta kokemuksesta,jos puolisoa panettaa et ei ruoka maistu .

...ja varmaan moni on mieluummin yksin kuin sinun kanssasi eli kaikki voittavat!

Juuri näin. Minäkin osasin seuraavalla kerralla katsoa kumppanin, jonka kanssa on yhtä suuret läheisyydentarpeet