Wahlroosin kirja: vähän substanssia ja paljon symboliikkaa

Kirja oli odotetunlainen sankaritarina, jonka Wahlroos (”W”) kirjoitti 1. itselleen todetakseen eläneensä hyvän elämän; 2. jälkipolvilleen, jotta sankaripatriarkan tarina kulkee eteenpäin siten, kuin W sen haluaa kerrottavan; 3. Muille aikalaisille, jotka voivat kirjan kautta miettiä omaa rooliaan ja/tai muistikuviaan lähihistoriamme tapahtumista.

Kirja ei ole historiikki, vaan hyvin subjektiivinen kuvaus erinäisistä taloushistoriamme tapahtumista. Kirjaa ei voi suositella nuorille, jotka saavat siitä täysin väärän kuvan.

Esim.

Kirjan alussa W käsittelee lyhyesti isäpappa Bunttaa silkkihansikkain, vaikka olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa yrittää ymmärtää sitä, miten Bunttaan liittyvät haasteet muovasivat nuorta W:tä.

W. kertoo myös pitkästi menestyksekkäästä ”opetusmatkastaan” Amerikkaan 1980-luvun alussa. Rautaesiripun takaa, sosialistisesta maasta tullut entinen kommunisti taloustieteen opettajana Reaganin Amerikassa oli takuulla sellainen friikki, jota tultiin uteliaana katsomaan kaukaakin ja oltiin valmiita show:sta maksamaan. W:n vaikutus USA:n taloushistoriaan on nolla.

W:n Amerikan matkat olivat kuitenkin hänen itsensä kannalta ratkaisevan tärkeitä ja hän oli taitava oppilas. Amerikassa W oppi 1. pelkistämään asioita; 2. johtamaan ylöspäin eli kommunikoimaan esimiestensä kanssa; 3. tietynläisen röyhkeyden ja esilläolon merkityksen; 4. ymmärtämään sen, että tärkeintä ei ole substanssi vaan se miltä asia ja itse näyttää. 1980-luvun lopun Suomessa hän keskinkertaisesta osaamisestaan huolimatta loi pohjan menestykselleen Amerikan opeillaan, jotka olivat tuolloin vielä harvojen hallinnassa.

Loppuosa kirjaa ei tuo esiin oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä. Heikointa antia ovat ajoittaiset näpäytykset henkilöille, jotka joskus ovat astuneet W:n varpaille ja joista moni on nyt ainakin henkisesti kykenemätön kertomaan oman versionsa tapahtumista.

W:n kertomus on kuitenkin nopeasti luettavissa, eikä ajankäyttö kirjaan ole täysin turhaa. Ehkäpä joku vielä kirjoittaa objektiivisemman kirjan siitä, miten se kaikki oikein menikään.