Se on usein hyvä mittari ja perustelu taiteen arvon määrittelemisessä vaikkakaan ei aina sillä kokemusten perusteella tiedämme eksistoivan myyntilistojen kärjessä olevia säveltäjiä kuten Sibeliusta merkittävämpiäkin säveltäjiä joiden musiikkia ei ole levytetty lainkaan ja joka osaltaan romuttaa tuon teorian myydyimpien säveltäjien parhaudesta vähemmän myytyihin nähden vaikka tosiasiassa se ei ole sitä koskaan koska populariteetti sinällään ei kerro musiikin laadukkuudesta ja korkeimmasta metafyysisestä merkityksestä vielä mitään vaikka onkin totta että kaikkien aikojen suurimmat säveltäjät majailevat myyntilistojen kärjessä mutta ei poikkeusta ilman sääntöä varsinkaan 1900 luvulla jossa ammattimaisten ja tyyliltään hyvin heterogeenisten säveltäjien väliset tasoerot eivät olleet enää niin suuria parhaimpien ja huonoimpien välillä kuin 1700 luvulla klassismin aikana jolloin muutamat harvat säveltäjät kasvoivat muita päätä pidemmiksi ja saavuttivat taiteessaan sellaisen mestaruuden ettei siihen ole kukaan yltänyt vielä tänä päivänäkään kun sen sijaan 1900 luvun heterogeenisten sävellystyylien ja sävellystekniikoiden aikana monet taitavat ja visionääriset ammattimaiset säveltäjät ovat saattaneet vaipua täysin unohduksiin korkealuokkaisesta säveltaiteestaan huolimatta ja vain muutama harva nimi kuten kansallissäveltäjämme on historian oikusta sattumalta jäänyt ohjelmistoon oltuaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa mutta ei niinkään ylivertaisen musiikillisen laadukkuuden perusteella kuten Bach, Mozart tai Beethoven ja miksei Schubertkin.
Määrittävätkö myyntiluvut musiikin arvon?
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitin sen väärin päin sillä se kuuluu "Ei sääntöä ilman poikkeusta"
Ei myyntiluvut aina kerro sitä onko musiikki hyvää vai ei. Se kertoo esimerkiksi vain sen, että kyseistä kappaletta tai kyseisen artistin/säveltäjän/bändin musiikkia on kuunneltu tai ostettu paljon. Ei vielä sekään sano mitään, vaikka kappale olisi hitti ja soiettu paljon radiossa. Esim. Rory Gallagherin musiikkia ei aikoinaan soiettu radiossa eikä hän saanut hittejä, mutta musiikki on mielestäni hyvää ja mies oli erittäin hyvä muusikko.
Myöskin klassisen musiikin arvoa ei voi mitata myyntiluvuissa, koska mielestäni sen arvo tulee ihan muualta, esim. vaikka siinä, että säveltäjä on tehnyt musiikkia mikä on edellä aikaansa tai uudistanut musiikkijärjestelmää, esim. nuottijärjestelmää. Klassista musiikkia ei ole edes tehty myyntilukuja ajatellen eikä sellaisia esim. satoja vuosia sitten edes osattu ajatella, koska kaikenlaiset soittolistat yms. on kehitettu vasta modernilla aikakaudella ja populaarimusiikkia ja varsinkin pop-ja rockmusiikkia ajatellen.
Äsken kuuntelin kansallissäveltäjämme löysää ja vetelää 7. C duuri sinfoniaa ja meinasin nukahtaa sen suossa tarpovaan urkuhymnimäiseen flegmaattiseen ja mitäänsanomattoman nuukahtaneeseen sävelkieleen ja sitten ajattelin hieman piristää ja herätellä itseäni ja pistin Tuukkasen Meri sinfpnian Myrsky-osan soimaan jota kluunteliun miltei ekstaattisessa tilassa Kuuntelin hetken aikaa niin pakahtuneena ja järkyttyneenä Tuukkasen Meri sinfonian vaikuttavaa myrsky osaa aluksi silmät ja suu auki revähtäneenä ja katse kohti kattoa suuntautuneena, että miltei ilma loppui keuhkoista enkä saanut vedettyä henkeä kunnolla sisään vaikka ekstaattinen tila olikin osaltaan itse aiheutettua ja provosoitua kieltämättä suuresti vaikuttavan musiikin innoittamana mutta olen minä siitä joskus aikoinaan musertavampiakin emotionaalisia kokemuksia saanut rintakehäni ollessa sängynpatjaa vasten musiikin voimasta miltei musertunut.
Montakohan kymmentä ja sataa samalla kaavalla Sibeliusta kritisoivaa viestiä olet kirjoittanut?
En luultavasti montakaan eikä edellinen ollut kritiikkiä sinänsä vaan kerroin vain vilpittömistä tuntemuksista joita kuunneltu musiikki minussa herätti. Tarkoitus ei ollut kritisoida sinänsä kenenkään musiikkia.