Vanhaa sukutaloa ja tonttia siivotessa löytyi navetasta kolme vanhaa mummopyörää Tunturi, Jaguar ja jokin punaiseksi myöhemmin maalattu jonka merkki ei enää näy. Lisäksi jokin 40vuotta talon nurkalla maannut sininen Tunturi paappapyörä jossa on polkimet jumissa, aika vakavat ruostevauriot ja avain kateissa. Sarvissa ja tarakassa kromaus säilynyt ihmeen hyvin ja soittokello soi kuin uusi :D mummipyörät saattaa saada ajoon pelkällä renkaiden vaihdolla :) minkä verran niistä tai tuosta paappapyörästä vois saada? Mummopyörät ovat jostain 60luvulta (ehkä vanhempiakin) ja tuo paappapyörä käsittääkseni oli aika uudehko jäädessään avaimen kadottua tuohon talon viereen.
Vanhan polkupyörän arvo
Anonyymi
221679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Paappapyörä kuulemma ostettu 1980luvun alussa ja maannut talon nurkalla vuodesta 1987 asti joten siis 34vuotta seissyt
Joku harrastelija saattaisi noutaa ilmaiseksi. Hyvä diili jos saa jonkun hakemaan romut nurkista. Mutta voi jäädä haaveeksi.
heitä pois
Jos mummopyörien renkaat vain pitää vaihtaa ja muuten kestää ajoa niin saattaa saada oikealta ostajalta jopa satasen kpl ja jos sen pappa tunturin runko ei mainitsemistasi ruostevaurioista huolimatta ole päässyt puhki tai vaaralliseen kuntoon niin kyllä siitäkin joku saattaa maksaa varsinkin jos on yksi vaihteinen (ne on nykyään kovassa suosiossa vaihteeks) koska yksi vaihteinen on kaikkein luotettavin.
Eikös nuo haudata tunkion alle ?
Tunkiolle laitetaan vaan biojätteet eli perunan & juuresten kuoret sun muut kompostoituvat jätökset. Maatumaton roska paiskataan ladon taakse tai pellon laitaan pensaikkoon piiloon.
Tämä on suomalainen kierrätystapa ollut jo muutamia satoja vuosia.
Rautasahalla voi vanhan pyörän sahata pienempiin pätkiin ja kiikuttaa metalllikeräykseen.
Vanha polkupyörä on kuin vanha auto :)
Ei se 1970luvun Lada oo ilmastoitu tai kulje yhtä pehmeästi kuin uusi mersu niin kuin ei vanha pyöräkään ole yhtä kevyt ajaa kuin uusi hybridivaihdesähköavustepyörä. Siitä huolimatta nää kaksi vanhaa kulkupeliä vievät käyttäjänsä paikasta A paikkaan B paljon luotettavammin ja pienemmillä remonteilla kuin uudet vaihtoehdot. Ne saattavat kestää isältä pojalle ja jopa pojanpojallekin jos huolta pidetään. Uudet pyörät ihan kuin autotkin tehdään halpuus ja tuotantonopeus edellä ja ensimmäisinä vuosina tai kilometreillä niistä menee jo rattaat piikille ja vanteet kieroon.
Voin vain kuvitella miten uusi pyörä selviäisi minun käytössäni maaseudun kuoppaisilla tiellä ja minä 86 kiloinen ukko päällä 20kmh nopeudessa. Siinä ois vanteet pian neliöitä ja runkokin varmaan katki. Itse taitan matkani edesmenneen äitimuorin 1940luvun mummiskalla ja en oo nähnyt mitään syytä vaihtaa pois :) satulakin on alkuperäinen
Turvallisuus olisi syy vaihtaa pois.
MUMMOPYÖRÄ ONNETTOMUUS, EI HERKILLE!
"Timon, 39, pyörä katkesi kesken ajon: Yläleuka irtosi kallosta ja henki oli lähteä – ”Verta satoi vaatteille niin kuin rännistä”"
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005793684.html
Tuo tapaus o harvinainen. Onhan tapaus missä Jopokin (suht uusi sellainen) oli katkennut jonkun teinipojan alla kesken ajon. Totuus on että kaikilta valmistajilta ja kaikilta vuosilta löytyy näitä maanantaikappaleita joissa on jokin heikkous tullut vaikka valmistusvirheen takia.
Tuon etuhaarukan lentämisen olisi voinut ehkäistä sillä että testaa välillä onko etuhaarukka jämäkästi kiinni ja lonksuuko. Itse entisenä pyöräliikkeen työntekijänä tiedän että esim tuo kuuluu tehdä vähintään kaksi kertaa vuodessa varsinkin jos pyörä on kovalla käytöllä kuten linkkaamassasi tapauksessa oli. Ja korostan sitä että nämä testit kannattaa tehdä yhtälailla myös uusille pyörille joissa jonkinlaiset valmistusvirheet ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Vanha pyörä on luotettavampi kuin uusi ja myös turvallinen jos sen kuntoa seuraa ja tarvittaessa korjaa tai vaihtaa vaurioituneen osan.
Vaarallista tuo usko jeesuksen vanhan pyörän turvallisuuteen ja kestävyyteen.
Tuolla mummompyörällä tuskin keulittiin joten ei voi verrata Jopo-tapaikseen. Keula petti ihan vain vanhuuttaan.
Tässäkin voin vastata, että ehkä keula oli vain vanhuuttaan tiensä päässä, mutta sen vauriot olisi asiallisessa testissä (joka jokaisen kunnon pyöräilijän pitäisi ajoittain tehdä) varmasti tulleet ilmi jos sitä oltaisiin välillä katsottu. Tuon tuosta tuli keväthuollossa polkupyöriä joihin piti keväthuollon lisäksi vaihtaa etuhaarukka siks että se lonksui sillä tavalla että se olisi saattanut lähteä. Vanhaan pyörään voi luottaa jos osat vain tarkistaa välillä. Itse ei kannata yrittää korjailla jos ei osaa. Lisäksi vanhalla mummopyörällä ei välttämättä oltu keulittu, mutta sillä pyörällä on saatettu ajaa vaikka kuinka surkeilla teillä tai sitten sitä on pidetty tosi huonosti.
Ja+ainakin+vanhalla+mummopyörällä+on+100%+varmasti+monta+kertaa+enemmän+kilometrejä+kuin+sen+yhen+tapauksen+Jopolla+jonka+lisäksi+tää+Timo+jonka+alta+se+mummiska+katkes+oli+100kiloinen+joten+jos+käyttänyt+pyörää+vuosia+pitkillä+lenkeillä+niin+kyllähän+se+metalli+luonnollisesti+väsyy+tavallista+nopeammin.
Usko Jeesukseen ei ole vaarallista lainkaan, pikemminkin suositeltavaa. Tuosta Joposta sen verran että se oli ajalta alumiinirunko. Jossain välissä Jopon runko valmistettiin kaukana idässä alumiinista. Taisi Helkaman insseiltä laadunvalvonta pettää. Nykyään Joporunko valmstuu taas Suomessa raudasta.
Tuosta tuon Timon onnettomuudesta on tehnyt joku muukin taho jutun ja sen yhteydessä oli parempilaatuisia kuvia tuosta hänen käyttämästään pyörästä. Kuvista oli havaittavissa esimerkiksi useita huonolaatuisia hitsauskorjauksia pyörän rungosta ja katkenneesta haarukasta oli selvästi nähtävissä se että etuhaarukka oli ruostunut putken sisäpuolelta päin.
Tuon kyseisen pyörän runko oli vain ”loppu” ja sitä ei olisi pitänyt enään käyttää, vaan se olisi pitänyt heittää metallilavalle jo useita vuosia aikaisemmin.
Kaikki vanha ei muutu arvokkaaksi, moni muuttuu vain romuksi.
Kaikki muuttuu Opeliksi, ennen pitkää, nämä uudet pyörät vaan yllättäen nopeasti. Syynä on kuulemma se, että materiaalit kiertää ja kierrätetty materia on jo puolittunut eikä kestä enää.
Siksi vanha voi olla arvokas.
Pyörällä pitäisi olla arvoa jo aikoinaan kaupasta ulos kannettaessa jotta se olisi tänä päivänä jonkin arvoinen. Sonta ei muutu kultakimpaleeksi vaikka odottaisi 50 vuotta. Päällemaalattu sonta vielä vähemmän. Pyörä tulisi olla mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa.
Täällä on aina säännöllisesti näitä uteluita josko jonkun räystään alta löytämä pyörä olisi ehkä joku historiallinen aarre jolla voisi lyödä rahoiksi niin tuskin on.
Mikäköhän arvo olis Tunturin Retki 5 26"kippurasarvisella miestenpyörällä joka on alkuperäisessä asussaan? Mulla sellanen 1990luvun alusta ja en ole suunnitellut myymistä, mutta kiinnostais silti tietää minkä verran sellaisista ollaan valmiita maksamaan, kun kirppiksillä vastaavanlaisista saatetaan pyytää pahimmillaan 100euroa mikä kuulostaa aika suurelta hinnalta vaikka laadukkaita pyöriä ovatkin.
Pane myyntiin ja pyydä tarjouksia. Sillähän tuo selviää.
Arvioisin 20-40e. Pyyntihinta voi olla moninkertainen mikä on lopulta saantihinta. Monesti vanhojen pyörien myyjät yliarvioivat myymiensä pyörän arvon, laadun ja haluttavuuden. Usein pyörällä ei ole arvoa kuin myyjän silmissä. Tunturi Retki 5 ei ole laatua.
Itse veisin ne metallinkeräykseen. Tuskin kovin kaukaa haetaan ilmaiseksikaan.