Ongelma on aikalailla simppeli:
Oon 14 vuotias tyttö.
Aloitin juoksemisen vajaa kk sitten.
Kun aloitin, kunto oli aika lailla pohjalla.
Nyt olen parhaimmillani jaksanut juosta 4 km putkeen.
Ja silti aina jokainen kerta kun lähden juokseen tuntuu tuskalta. Siis, ehkä ekat 200 m menee hyvin, mutta aina sen jälkeen on jo tuskaa. Yleensä menen puoliks tahdon voimalla (vaikka oikeita voimia vähemmän)
juoksen jonku 4-5 kertaa viikossa sen 4 km lenkin (no oke, kävelen välillä.) Laittakaa jotain neuvoja! esim. miten aluksi verrytellä ym.
Ois kyllä tosi ihanaa, jos joku laittais jotain juoksuohjelmia ym. nippeli tietoa (esim. mitä kannattaa syödä juoksun jälkeen ym..)
Oon 14 vuotias tyttö.
Aloitin juoksemisen vajaa kk sitten.
Kun aloitin, kunto oli aika lailla pohjalla.
Nyt olen parhaimmillani jaksanut juosta 4 km putkeen.
Ja silti aina jokainen kerta kun lähden juokseen tuntuu tuskalta. Siis, ehkä ekat 200 m menee hyvin, mutta aina sen jälkeen on jo tuskaa. Yleensä menen puoliks tahdon voimalla (vaikka oikeita voimia vähemmän)
juoksen jonku 4-5 kertaa viikossa sen 4 km lenkin (no oke, kävelen välillä.) Laittakaa jotain neuvoja! esim. miten aluksi verrytellä ym.
Ois kyllä tosi ihanaa, jos joku laittais jotain juoksuohjelmia ym. nippeli tietoa (esim. mitä kannattaa syödä juoksun jälkeen ym..)
Vastaukset 12
Vanhimmat
aloita niin, että kävelijätkin melkein menee ohi=)
Enemmistö ihmisistä, jotka haluavat aloittaa juoksuharrastuksen, tekevät yhden perustavaa laatua olevan virheen. Matkaan lähdetään riemurinnoin vain huomatakseen rinnan pistelevän sadan metrin jälkeen. Sitten todetaan lajin olevan liian vaativa ja jatketaan pubitikan heittoa. Väärin !
Ensimmäisillä lenkeillä tulee totutella matkantekoon kävellen ja pienin hölkkäaskelin. Sitten lisätään hölkän määrää, kun hyvältä tuntuu. Vauhdin pitää olla niin rauhallista, että lyhtypylväät menevät ohitse. Kun oikein ollaan treenattu pari kuukautta, koittaa aika jolloin pyrimme pääsemään sauvakävelijän vauhtiin. Tämä ei ole helppoa, sillä jokainen sauvakävelijä janoaa hölkkääjien päänahkoja pyrkien estämään mahdolliset ohitukset.
Nyt otamme käyttöön kettumaisen viekkauden ja lähestymme sauvakävelijää hengitystä pidätellen, askeleita hiljentäen - ja hops ! - sopivassa ylämäessä kipitämme ohi minkä kintuista pääsee. Onneksemme edessä yleensä avautuu alamäki, jossa voimme rauhallista juoksua teeskennellen varmistaa riittävän etäisyyden takana puskevaan tuulipukuhirviöön.
Seuraava vaihe on endorfiininarkomania. Mikään ei kiinnosta siinä määrin kuin lenkkeily. Aamun ensimmäinen ajatus on mahdollisiman pitkä ja raskas reitti. Kaikki ruumiintoiminnot tähtäävät Päivän Peiliin, yleensä 10-30 km juoksumatkaan.
Matkan alussa tuntuu pientä väsymystä ja rutiinia, tämä ei olekaan se Suuri Juoksupäivä. Sitten elimistö siirtyy rasvanpolttovaihteelle, adrenaliini ja endorfiini jylläävät ja juoksija huomaa etääntyvänsä omasta kropastaan. Jalat rullaavat, kädet heiluvat ja lantiokin vatkaa, mutta vintti elää omaa maailmaansa fundeeraten kaikkea mahdollista Kekkosen K-linjasta lintujen paluumuuttoon.
Kotiin saavutaan sekavassa mielentilassa ja autuaallisen hyväntuulisena. Puoliso saa kuulla toiveiden täyttyvän; vaihdamme isompaan asuntoon lähemmäksi luontoa, aloitamme parijumpan ja tantraseksikurssin, esikoisemme viedään erityisluokalle hänen ihmeellisten lahjakkuuksiensa vuoksi.
Nyt ihmisestä on tullut Juoksija.
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
siis AAMEN.... Hyvä Joggi-Karhu
Joku tässä nyt mättää. Ehkä juokset tosiaankin liian kovaa tämänhetkiseen kuntoosi nähden.
Oikeasti juoksemisen pitäisi olla suuri, suuri nautinto. Kun on kaksi päivää juoksematta, alkaa tiuskia ja äksyillä lähiympäristölle. Sitten kun pääsee taas baanalle, elämä hymyilee.
Kaikki ovat joskus aloituspisteessä. Jos silloin malttaa pitää päänsä kylmänä eikä ahnehdi liikoja, on luvassa jotain mukavaa ehkä koko loppuiäksi.
Itse kävelin lähes vuoden ennen ensimmäistäkään juoksuaskelta. Nykyisin juoksen 5-6 kertaa viikossa ympäri vuoden.
suoraan sanottuna, juokseminen ei ole nautintoa koskaan ainakaan minun mielestäni... joillekin se sopii ja joillekin ei. rullistelu, hiihto, pyöräily, ovat paljon mukavempia ja ainakin minulle sopivat paljon paremmin. olen kyllä alkanut tehdä kerran viikossa juoksulenkinkin mutta se viitisen kilsaa on maksimi ja tuskaa... rullistelen ja pyöräilen lisäksi, ja teen vielä juoksuspurttilenkkejä, ne ovat mielestäni mukavempia...eka täysii ja sitten kävelyä:) Ja vielä kuntosalia.............
Ethän pahastu, kun kysyn, mutta jotenkin tuntuu siltä, että aika monet nuoret tytöt urheilevat laihduttaakseen, vaikkei tarvetta edes ole. laihdutatko, siis, ja syötkö terveellisesti? Jos urheilet eikä kehosi saa riittävästi polttoainetta tai jos olet kovin laiha, on ihan loogista, että olet väsynyt. Voisiko kyse olla tästä?
Juu, ongelma ei todellakaan voi olla siinä, jos syö paremmin kun hevonen. Eli asia ei voi johtua ravinnon puutteesta.
oletko lämmitellyt tarpeeksi vai olatko juosta kylmiltään. Tankkaus pitää olla kohdallaan myös.
Kun en oikein tiedä miten lämmitellä. Yleensä jos lämmittelen, niin sen jälkeen ei jaksa enää juosta..näin se vaan menee..
"Yleensä menen puoliks tahdon voimalla (vaikka oikeita voimia vähemmän) "
Asenteesi kestävyysurheiluun on ainakin oikea. Masokismiahan se on ja vaatii kykyä tuottaa itselleen vapaaehtoisesti tuskaa.
Jos et jaksa juosta kuin neljä kilometriä kerrallaan niin juokset aivan liian lujaa. Oikea nopeus sinulle on luultavasti noin 7 minuuttia kilometrille eli neljä kilometriä hieman alle 30 minuutin. Tosinjos olet nyt juossut 4 km vaikka 18 minuuttiin niin sitten kannattaa juosta vaikka 22-24 minuuttia kyseinen lenkki.
Jos et jaksa lämmitellä niin kannattaa ensin vaikka kävellä muutama sata metriä ja aloittaa sitten varsinainen lenkki. Jos matkalla on ylämäkiä niin ne voi kävellä niin ei nouse syke liian korkealle.
Muista jossain vaiheessa ottaa mukaan pitempiä lenkkejä ja muutenkin vaihdella lenkkien pituuksia ja juoksunopeutta.