Ollessani käymässä. Mikä sananparsi ja niin totta. Tänään ollessani käymässä jälleen 73 kilometrin lenkillä olikin tuuli huomattavan kylmää tuolla suurten järvien alueilla. Useamman boforin voimalla lykkikin tulemaan. Innolla odotin koska Garmin edge 130 matkamittari irtisanoo itsensä viiman ja kylmän seurauksena. Niin tapahtuikin noin 20 kilometriä ennen paalua. Sitten keksin ratkaisun tämän mallin heikkoon kylmän kestävyyteen, olihan viiman kera hyvinkin 21 astetta pakkasta, ja otin aparaatin stemmista ja änkesin polkupyöräilytakin taskuun lämpiämään. Poljin kymmenen kilometriä ja panin aparaatin mittaustöihin. Olikin lämmennyt sen verran että heräsi töihinsä. Takaisin taskuun ja perillä huomasin sen mitanneen aivan oikein loput kymmenen kilometriäkin. Tässähän ideaa jota en ole tullutkaan ajatelleeksi ennen. Kone käyntiin ja taskuun koko lenkin ajaksi. Näin toimien saahaan kokonaisia mittaustuloksia pakkasellakin.
Mutta nyt taitaa juuri alkaakin ”tämän hetken kenties arvovaltaisimman” livechat. Mennään sinne ja kommentoidaan siellä lisää talvipolkupyöräilyn ihmeellisestä maailmasta.
Mutta nyt taitaa juuri alkaakin ”tämän hetken kenties arvovaltaisimman” livechat. Mennään sinne ja kommentoidaan siellä lisää talvipolkupyöräilyn ihmeellisestä maailmasta.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Ollessani käymässä, näin kirjoitan ja siitä minut tunnistaa. Tietoni ja kertomukseni on yhtäältä subjektiivista, toisaalta objektiivista, itse koettua kahdesti kirkastettua, tuulessa ja pakkasessa koeteltua. Kertomus jäi eilen keskeneräiseksi koska oli kiiruhdettava tuon ”tämänhetkenkentiesvaikutusvaltaisimman” etpikkujouluchattiin. Ihan mielenkiintoista särinää siellä.
Eilen oli tosiaan mielenkiintoisen kylmä polkupyöräilypäivä kun graavelilla siellä tahkosin. Hyvillä nastarenkailla ja oman ahdistuksen kautta omilla lihasvoimilla, tietenkin lukkopolkimilla, itsensä rääkkäminen jyrkkiin ylämäkiin ja toisaalta alamäkiin, on parasta mitä tiedän. Olkoonkin että kahden sormen talvipolkupyöräilykäsineetkään eivät estä sormien kylmettymistä. Nyt otetaan miehestä mittaa ja ryhtyipä oikea polvikin särkemään eräässä vaiheessa melko sietämättömästi. Kun antaa lisää painetta polvelle sehän pikkuhiljaa laukeaa. Varsinaisesti kaikki johtuu kylmästä vaikka olikin ohut merinovillainen ja päällä tuulenpysäyttämistalvipolkupyöräilyhousut. Toinen syy on kokoiselleni liian suurikokoinen gravelipolkupyörä (sata kiloa elopainoa) jonka hyviin puoliin on kumminkin pantava pitempi akseliväli ja sopiva raskaus jäiseen talvipolkupyöräilyyn. Uskaltaa hyvin lasketella jyrkimmätkin mäet kovinta mahdollista vauhtia. Vastapainoksi sulalla kelillä nykyään käytössä oleva cyclocrossi on kokoiselleni liian pieni, joka sekään ei kesällä haittaa yhtään. Onko näin ollen tarpeenkaan hankkia juuri oikean kokoista polkupyörää? Tuskin. Joka tapausten, sai rauhassa polkea tuolla korvessa jopa kolmisenkymmentä kilometriä näkemättä yhtäkään moottoriajoneuvoa. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat päämäärättömät loistivat poissaoloillaan. Ihana rauha, mutta moottoriajoneuvojen nastarenkaita saa kiittämään kaljuksi kiilloitetusta liukkaasta ajoväylästä jossa ompi ilo polkea. Kauheus jos kaikilla olisi vain kitkarenkaita. Kuten tiedossa on, vähäinenkin lumimäärä pinnalla hapattaa koko nastarengaspolkupyöräilyä tehokkaasti. Ihmettelen vaan kun keskiviivamerkitsemöttömistä oikaistaan kaarteista niin että oikealle jää pari metriä koskematonta lunta. Mitähän nuo tekevät jos tulee rekkaa vastaan. Ehkäpä käyvät reippaina rekkain alle. Asiahan korjautuisi jos aurauskalusto kävisi höyläämässä vähäisetkin lumet pientareita myöten. Suomi on niin vauras maa että rahat loppuu kun pitäisi semmoiseen ryhtyä.
Polkupyöräilyyn etäisesti liittyy myös se, että eilen saapui noutopisteeseen myös Bike24- kaupasta tilaamani kaksi rataspakkaa. Toinen graveliin tuleva 11-42 piikkinen ja toinen cyclocrossin 11-36. Ajatella että lähetys saapui Saksasta kolmessa arkipäivässä. Uskon että syynä on Matkahuolto. Aikaisemmin kun DHL toimitti paketin Suomeen kahdessa päivässä otti Suomen Postilta viisi päivää toimittaa paketti maaseudulle. Nyt kun DHL oli ottanut Suomen kumppanikseen Matkahuollon otti Suomen päässä toimiminen aikaa noin puoli päivää. Hyvä saavutus.
Tämä graavelini Apex1 pitemmällä häkkyräisellä on aina ollut ongelmallinen polkupyörässäni kun suurin ratas takana on niinkin isopyörä kuin 42 piikkinen. On taisteltu ja taiteiltu. Viimeisin havainto oli sen suuntainen että kun änkesin 28-32 väliin muita välipaloja ohuemman kappaleen sain ketjun pysymään suurimmallakin säällisesti. Kävin muuten juuri Bike kaksnelosen sivuilla. Olivatkin nostaneet Sram pg-1130 hintaa viisi euroa. Joskus näinkin päin. Voitto kotiin. No, tuletkos sieltä!
Olisin tänäänkin ollessani käymässä jos olisin ollut käymässä. Sen sijaan houkuttaa niin suuresti katsella Suomifilmi, ne on hyviä nuo Suomifilmit, jossa hyvässä lykyssä näkyy myös Heidi Krohon, tuo iki-ihana näyttelijätär. Muutenkin ennenvanhaan oli karismatiaa jopa ravintoloiden edeskäypiä myöten noissa Suomifilmeissä.
Kun pyrkii karaisemaan itseään talvipolkupyöräilyä varten on hyvä nukkua yöt läpeensä akkunat aukinainaisina. Asuinsijan nukkumatilan lämpötilan laskiessa dramaattisesti kylmänsietokykykin lisääntyy. Näin toimien ei ole temppu eikä mikään pakata itsensä talvipolkupyöräilyä silmillä pitäen. Nyttemmin olen oppinut olemaan vailla ylimääräisiä kantamuksia. Ei pullotelineitä, juomapulloista puhumattakaan. Ei myöskään mitään syötävää, muuta kuin mädäntynyttä hevosmakkaraa. No, ei sitäkään. Tuollainen päälle seitsemänkymmenen kilometrin polkupyöräilylenkki talvipakkasessa hoituu kyllä vaillakin. Yleensäkin kylmäharjoittelu luo kestävyyttä mahdollista koronatartuntaa silmälläpitäen. Todistihan teho-osaston pahan taudin saanut setäkin tästä televiissiossa väkevästi. Kuin avannossa tukehtumaisillaan avannonreikää etsisi, hän nyt kertoikin.
Nykyajan darwinistit melskaavat kyllä parempien aikojen luonnon valintaa, vaan kun kuolema mairailee omalla kohdalla juostaan hädissään rokotteille ja vaaditaanpa pakkorokotuksia muillekin. Antaa luonnon hoitaa heikot pois kuljeksimasta, vai mitä jumalankieltäjät? Itse olen ajatellut kuolla Jeesuksessa Kristuksessa jos niin on määrä. Kuumehouruisena kylmässä peiton alla avantoa etsien, kunnes vapauttava kuolema koittaa ja yhtäkkiä onkin sangen lämmin ja hyvä olla ja hengittää tuolla taivaan majoissa. Kylmässä asunnossa ruumis säilyy pitkään ja sen voikin sitten löydettäessä aivan kylmiltäänkin tuhkata.
En pyöräile kuin kesäisin max n.10 km.
Miksi et? Enempää?
Ollessani käymässä. Saman polkupyöräilylenkin kiertäminen kerta kerran jälkeen ei minua kyllästytä, ja teille se on hyödyksi. Näin ollen 73 kilometriä tänään. Olipa kylmänkostea keli, ja kyllä vain, kosteusprosentti olikin peräti 87. Siltä tuo tuntuikin ja luissa ja ytimissä, olipa polkupyörän runkokin jääkylmää kondenssivettä valuvana. Laitoin heti alussa tuon edge 130 - mittarin mittailemaan, ja änkesin sen taskuun. Olihan tuo jaksanut mitata 54.32 kilometriä ennen simahtamista. Keskituntinopeudeksi oli saanut 21.44. En tosin ladannut aparaattia virtaa täyteen ennen lähtöä koska oletin viimeisimmän kolmetuntisen olevan niin mitätön määrä että tarvetta ei ole. Eikä ollutkaan. Kunhan taas sisällä lämpeni niin kyllä virtaa on, kylmää ei vaan kestä. Laitteen akunkesto yhdellä latauksella pitäisi olla 15 tuntia, vaan ei tuo kesälläkään koskaan siihen ole yltänyt.
Mutta varsinaisen polkupyörälenkin aikana tuolla pikkujouluisella jääkaapilla, alumiinirunkoisella graavelilla, vailla eväitä ja vettä. Nautinkin ennen lähtöä suolakurkkuloita. Näin toimien sisäreidestä ei kirrannut vähääkään, myös polvi toimi moitteetta mutta olinkin pannut alle vielä ohuen teknisen alusasun merinovillaaisen päälle. Näin aivonikin ajatteli asioita. Kun nyt varsinkin terveyspalveluiden suurkuluttajat, heistä monet, vaativat pakkorokotuksia, niin mikseipä otettaisi sijaan pakkopolkupyöräilyt. Varsinkin suurilta ikäluokilta voisi viedä eläke-etuudet jos ei suostu polkupyöräilemään ulkona palkasessa Suomen mäkisessä maastossa kome kertaa viikossa 70 kilometriä. Eihän tuo ole matka eikä mikään, varsinkaan varvaskoukuilla ja mummonpyörällä. Kansanterveys kohenisi ja lääkkeitäkin voisi vähentää ratikaalisti. Tätä ei saisi sanoa mutta se Salminenkin voisi näyttää esimerkkiä kuinka poljetaan tuollaiset retket varsin kevyestikin. Ihan luomupolkupyörällä.
Hyvinhän tunnut matkan tietävän vaikka mitteri ei pelitäkään. Miksi et jätä mittaria kotiin ettei mene välineurheiluksi ja vie iloa olennaisesta.
Joo joo, on tullut sahattua tarpeeksi monta kertaa tuotakin. Niin voisi hyvin tehdäkin, mutta jotenkin sitä aina toivoo että josko tällä kertaa. Vaan turha taitaa olla toivoni. Kiskon kuitenkin menemään aina samalla intensiteetilla. Käsineistä sen verran, että Craft Siberian talvihanskat ole oikeastaan mistään kotoisin. Näyttää lämpimältä mutta oikeasti muuttuu nopeasti nihkeäksi sisäpuolelta ja pitemmällä pakkaslenkillä sormet on taatusti jäässä. Ei oikein pidä kylmää ulkopuolella. Vaikka hankin suurimman koon on ne silti naurettavan pienet vaikka minunkaan käteni mitkään lapiot ole. Lisäksi noitten kanssa käy niin, että jos ne ottaa pois kädestä kesken lenkin on niitten kiskominen takaisin käteen yhtä tuskaa. En suosittele suomalaiseen talveen.
Tommosen ajaa n###erikin Helkamalla takaperin, vaikka pakki puuttuisi.
Lähdetään sitten vaan menemään
Ollessani käymässä 100km lenkillä 30 asteen pakkasessa ja 30cm lumihangessa pyöräillessäni huomasin pilkkihaalarin olevan sopiva ajoasu. Jalassa huopikkaat ja kädessä rukkaset, päässä karvalakki. Aikaa kului neljä tunteroista taukoineen ja nousumetrejä riittävästi. Aukeilla paikoilla viima puhalsi kylmästi. Metsäneläimiä näkyi jokunen, ihmisiä ei ainuttakaan. Olivatko kenties tuvan lämmössä piilossa. No emmähän me pakkasta pelkää joten uusi "ollessani käymässä" retki jo suunnitteilla. Tavoitteeksi voisi vaikka asettaa 200km rinkula lenkin. Laavuilla sitten nokipannukaffet tarpeen mukaan. Ei muuta kuin ylös ulos ja lenkille!
Älähän horaja fillarifoorumista karannut suunsoittaja. Tulin juuri polkemasta ja kohta saat tuta totuuden ja toimen sanat.
Hienoo, jaksoit juosta 730 metriä.
jatka harjoituksia, vaikka viima piinaa.
Ollessani käymässä. Se on patentti ja totuudessa, torvien soidessa, kirkastettuna. Sanoisinko peräti; sanani ovat kuin hunajata rehellisten korvien kuulla. Väärämielisille taas kuin karvasta kalkkia ja suolaa haavoihin. Nyt keksinkin alustavasti miten sen satakolmekymppisen saa mittailemaan koko 73 kilometriä. Panin käyntiin, laitoin kertakäyttökäsineen sisään, ja sitten taskuun. Opin nimittäin ”tämän hetken kenties vaikutusvaltaisimmalta” että niitä kertiksiä kannattaa kantaa mukana mahdollisten ketjutöiden vuoksi. Hänestä puhheen ollen. Onneksi näin sen 2heiheiKonan läpiakselinmetsästysjutskan vasta paljon myöhemmin kun hankin varalle omaan graaveliini. Tuohon kävi hyvin ihan sattumanvaraisesti hankkimani 12X142 millinen taka-akseliksi. Ei niin että olisin sitä koskaan tarvinnut, mutta onpahan olemassa. Sen sijaan tuohon kalliimpaan cycloon luulen että tarvitsee juuri saman merkin läpiakselin kierteineen. Luulisi että kallis bjarne ei olisi niin nokonuuka, ja edullisempi taas voisi olla. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin.
Varsinainen gravelointipolkupyöräilylenkki menikin varsin kylmästä viimasta huolimatta ihan taistellenkin kivasti. Viiman ansiosta kuin 25 pakkasastetta olisikin ollut, ja siltähän tuo tuntuikin. Pannaanpa oikein lukemat kun sellaisetkin saatiin. 73 kilometriä taittui aikaan 3:40:46. Suoraa soittoa. Kertaakaan en pysähdellyt. Käsineiksi valitsin jostain alennuslaarista hankkimani joiden kyljissä lukee PeakPerformance. Taitaa olla lasketteluun tarkoitetut mutta hyvät ja pitävät polkupyöräilyynkin. Ehkä hitusen lämpiämmät kuin nuo Siberian tumput, ja ainakin kookkaammat ja näin ollen sormiakin pystyi liikuttelemaan eri tavalla. Jalkineina nuo jo muutaman talven vanhat 45NRTH Wölvhammerit. Tuntuu että nuokin, niin hyvät kuin ovatkin, vanhemmiten antaa hieman periksi lämmönpidon suhteen. Jalkaani änkesin myös yhdet sukat ja kahdet villasukat, mutta siltikin varsinkin pottivarvasta hieman kylmäsi. Alumiinirunkoinen käppyräsarviseni oli myös aika lailla jäässä mutta läpiakselisena hoiti hommansa kiitettävästi. Myös Sram Apex1 on hyvä kylmän viiman vaihteustojärjestelmäksi. Toimii täsmällisesti ja moitteetta. Ehkä tuo cyclon Rival1 on vieläkin parempi.
Tuli tuosta Helkamasta mieleeni kun tahkosin S2- mallilla tuotakin lenkkiä talvella, takavuosina, keskimääräisiin aikoihin 17 keskituntinopeudella ja toisinaan hieman allekin. Se oli tuskallista toisinaan, tosin silloin poljin noin viisituhattakilometriä vuodessa, kun tänä vuonna tulee yli 11000 täyteen tuolla ulkona Suomen kauniissa ja ah niin armottomassa luonnossa polkupyöräilyä ja vieläpä armottomasti aivan omin voimin.
Tällä kertaa ohitinkin tuolla kylmässä korvessa myös ilmeisen maastopolkupyöräilijän. Reppu selässä hän taivalsi ja huutelinkin kannustushuutoja. Kas noin ikkään; hienoa nähdä oikea soturi talvisodan hengessä! Hän olikin nuorempiin ikäluokkiin kuuluva. Heissä, siis noissa, on Suomen toivo ja tulevaisuus. Piirtäisin kyllä ruksin jos näkisin suuriin ikäluokkiin kuuluvan nillittäjän muutenkin liikenteessä kuin auton ratin takana haisemassa. Polttonesteen hintaa olisi korotettava vähintään viiteen euroon litralta. Loppuisi tuo huviajelu, vai loppuisiko? Kyllä ahneella sukupolvella on varaa haista elämänsä tappiin.
Sehän on vaan fakta, että toiset ajavat kelissä kuin kelissä läpi vuoden. Niin 30 asteen helteessä kuin 30 asteen pakkasessa. Oli maa paljas tai lumessa. Sepelissä tai jäässä. Satoi tai paistoi. Oli myrskyä tai ei. Jos ei itse tähän kykene niin turha tulla huutelemaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat.
Asiahan on näin kuin edellä kerrotaan. Ollessani käymässä. Vähän oikein nolottaa asioista tietämättömien mölinä mitä tulee talvipolkupyöräilyyn. Tänään lähtiessäni pakkasta oli hyvinkin yli t-20 astetta celsiusta. Jouduin laastaroimaan tuon toissapäivänä rakkuloille menneen poskipääni. Pani pahast, eikä noista laastareista paljoa iloa ollut. Edelleen pakkanen pani pahast. Päätinkin asioitten näit ollen kääntyä metsään. Pitkästä aikaa syvälle metsän auvoisaan rauhaan. Siellä ei haissut ahneen sukupolven ajoneuvot eikä tölleistänsä lykkimät polysykliset aromaattiset hiilivedyt, jotka tappavat rutkasti enemmän yleisöä kuin koronarokotteet konsanaan. Aamullakin, koska nukun akkunat selällään, heräsin kuvottavaan PAH-yhdisteiden löyhkään joita nuo röyhkeät paskantavat nuuskittavaksemme.
Niinpä jokseenkin raskasmäkinen metsäkeikka jonka mäkiä revin menemään, suureksi hämmästyksekseni, pudkelta polkien, melko pitkälti. Vain muutamissa jyrkemmissä oli otettava 42- piikkinen hyötykäyttöön. Pitääkin piankin vaihtaa uusi rataspakaspakka, kunhan nykyinen ketju venähtää loppukorinoihinsa saakka. Niin panin menemään noilla kaksisataaneljäkymmentäkahdeksannastaa per rengas sisältävillä talvirenkailla. Niin hyvät kuin ovatkin keräävät myös halukkaasti kiveksiä kitusiinsa. Hyvin ovat nuo murikat kestäneet kuitenkin ja jääpinnalla pitävät moitteetta. Tänään olikin ensimmäistä kertaa ketjuun levitelty myös Muc-Off -50*C chain lube. Haisee syanidille, eli mantelille, ja vaikuttavat toimittavan asiansa hyvin. Näissä vahoissa on vain sekin että niitä pitää ravistaman ankarasti ennen käyttöä. Näin toimien vellistä tulee tömäkämpää puuroa joka sopivasti lorahtaa nivel niveleltä. Nyt oli myös niin että meinannut tulla mitään kunnes hokasinkin että siellä oli esteenä alumiinikansi kuin ketsuppipurkissa ikään.
Näin polveillen matkani taittui yhteismäärältään 51 kilometriä keskituntinopeudella 19.76. Tuntui hyvältä kun pakkanenkin laski ja lämpöä nousi retken aikana t-16 celsiusasteeseen. Talven alku on ollut lupaavaa, toivottavasti jatkuisi vähälumisena meille etelän vetelille, kuitenkin toivottaen runsaita pakkasasteita edelleen.
Ollessani käymässä alakerrassa totesinkin, että lepokuukausi ja joulukiljukin käymässä
Olen jonkinlainen huumorimieskin mutta alkomahooli ja joulu ei vaan sovi suomalaiselle. Voi sitä kärsimyksen määrää jota alkomahooli onkaan aiheuttanut Suomen pienille lapsukaisille joiden juhla joulu oikeastaan onkin. Vaimo ulos hankeen ja lapsukaiset perässä. Lasinen lapsuus. Toiseksi pilataan naapurin joulu möykkäämällä. Eri asia tietysti jos poika pihisee kellarissa, ja sorretun voima jyllää, jossain korvessa poissa ihmisten ilmoilta. Yksin sopii mölistä kuinka vain vaikka hangessa, mutta aamulla joka tapauksessa ihmettelee ,kuin Lahtinen, että kuka on mennyt syömään mun suulla kissanpaskaa.
Se oli Hietanen
Lahtinen kuoli jo talvella, kun Goran taistelut alkoivat.
Baikalin pojat osasivat ottaa metson 500 m päästä lintuluodikolla. Onneksi inhosivat bolsevikkejä. Etenkin politrikkeja, ne katosivat ensimmäisenä, vasta sitten leikittiin sotaa viatonta saamelais-sukulais-kansaa vastaan.
Russofiilin päiväunissa voi tapahtua mitä vain. Näin minäkin eräs yö unta Tarja Halosesta jonka politiikasta ole koskaan pitänyt. Lisäksi hän kuuluu vastenmielisiin suuriin ikluokkiin, russofiileihin ja pelkureihin, Suomensyöjiin ja alennuksella myyviin. Mutta näkemässäni unessa Tarja Halonen toimi avaruuskouluttajanani. Hän oli jo ammuttu avaruuteen satojen tuhansien kilometrien päähän tellukselta, ja tullutpa avaruussukkulalla takaisinkin. Oikein ryhdyin pitämään hänestä unessa kun hän rauhallisesti opetti lankoilla laskeutumista valtavan lieriön pohjalle. Meitä oli kaksi koulutettavaa koko unen aikana, ja vielä ei selvinnyt kumpi ammutaan avaruuteen ja kampi jää pallolle tukihenkilöksi.
Sitten sekoiluihisi. Suomen kaarti osallistui kyllä Balkanin sotaan vuosina 1877–1878. Balkanin vuorilla ei kuitenkaan taistellut samat kuvitteelliset Lahtiset ja Hietaset kuin Karjalan kannaksella. Suomalaiset eivät myöskään ole mongoleja, eikä meistä tullut siperialaisiakaan, kiitos Suomen taistelevan ja tiedostavan kansan. Tietoisesti väheksyt myös saamelaisia, joita vastaan oli ehkä asettunut myös muutamia mongoleja. Varmaa on ainakin se, että he (mongolit) eivät tappaneet yhtäkään politrukkia. Päinvastoin. NKVD piti huolen visusti että jokaisesta ”leikisti sotivasta” , puhumattakaan politrukin henkeä uhkaavasta puna-armeijan sotilaasta, päästettiin ilmat pihalle saman tein.
Ollessani käymässä pakkanen pani ensin noin kymmenellä asteella, mutta laihtui nopeasti. Tullessa enää noin kaksi. Sen sijaan tuuli kyllä jaksoi. Sinne ja tuonne olikin Ailin mamman tappamaa jopa kymmenen boforin voimalla. Otin tiukaksi tavoitteekseni kaakon kulman luontoalueen, jonka tavoitinkin. Tänne olikin sitten semmoinen puhuri myötäistä että melkein hävetti. Sen ansiosta keskituntinopeuskin nousi 20.13. Painelin tietysti todella liukkaat alamäetkin täysillä. Meillä ei pelätä kun on nastarenkaat alla. Kilometrejä kertyi 65.
Lantasiion teki kyselyn suurien ikäluokkien keskuudessa Suomen turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Tulos oli että paras apu on eeuu, toiseksi paras Ruotsi ja kolmanneksi Nato. Kysymyksen asettelu oli tietenkin väärä. Suurilta ikäperseiltä olisi pitänyt kysyä; 1.YYA Neuvostoliiton kanssa 2.YYA Venäjän kanssa 3.Eeuu 4.Ruotsi 5.Kanada 6.Nato Suosikkijärjestys olisi ollut sama kuin kysymysten numerot. Järkyttävää miten meillä tekeekin päätöksiä menneisyyden vangit.
Vaan eilen söin puoli kiloa Laitilan rasvaisensokerista unelmatorttua. Hankin myös Verkkokaupasta 2600 grammaa Haribo Pirates salmiakkeja. Niitäkin ahmin kahmalokaupalla. Kävin kyllä aamulla kakalla mutta siitä huolimatta salmiakit mourusivat mahassa. Onneksi eivät ulostuneet kesken matkan.
Ollessani käymässä. Vai luulitteko tosiaankin että pääsette sankaritöistäni noin vain, senkin kaljoissa puutaheinää kirjoittelevat 13susirukkaset. Talvipäiväinseisautuksen kunniaksi panin menemään 68 kilometriä. Tunsin itseni voimamieheksi Urjalasta. Rannoilla kävin erämaissa tuolla kaakonkulmalla. Ei näkynyt 13 asteen pakkasessa rantojen miehiä, viimassa ei myöskään joulukauhua kokevia pussikaljottelijoita. Senkin pelkurit ja kuolemaa pelkääväiset! Ehkä vihaatte jouluakin väärämieliset! kenties olin hetken koronan kourissa taas, kenties en. En lähtenyt ensimmäisellekään vaan lähdin polkupyöräilemään gravelilla Kylmään. Nastat lauloi ja jää rahisi. Niin, en ole ottanut ensimmäistäkään ja tätä kerskausta ei kukaan voi ottaa minulta pois Akaan maanäärissäkään.
Melko inhimilliset polkupyöräilyolosuhteet tuolla nytkin vaan oli. Pisin matka oli taaskin sohvalta polkupyörän satulaan. Sinne saakka kun on päässyt menee kaikki sen jälkeen omalla painollaan kyllä.
Johan tuli perkeleille kiire nostella paska-avauksia
Miksei sana "käydessäni" kelpaa?
Se johtuu pakkomielteenomaisesta suhtautumisesta muinaiseen, olisiko ollut Velipuolikuu, sketsiin. Siinähän entinen Petelius aloitti koululaisen ainekirjoituksen lukemisen: Ollessani käymässä serkkuni Olli Härkösen luona Miehikkälässä, sinne tuli yks Räikkönen jolla oli kaksi pystykorvaa…
TALVIPÄIVÄNSEISAUS -
tapahtumaan oli ilmoittautunut liki sata pyöräilijää.
Tapahtumahan on some-hehkutus-tapahtuma.
Miksei some-sivuilla ollut yhtään kuvaa tai muuta kehuskelua, menikö pupu pöksyyn ja vaippa jäätyi ?
Foorumilla tulokset esillä.
Millä foorumilla?
No järjestäjän.
Si randonneurs vai. Siellä on semmoisia tuloksia kuin 330 kilometriä, ja naisolettu 222 kilometriä. Vullin Mikkokin 234. Kovia tuloksia. Sangen kovia. Olkoonkin että 18-19 päivä onkin suoritettu. Talvipäivänseisaus on käsittääkseni 22.12
Talvipäivänseisaus näkyi kalenterissa tiistaille 21.12.2021, mutta tosiaan ajelivat viikonloppuna, onnekseen, nollakeleissä. Siitähän se laskikin sitten liki -30.
Tuossa kelissä vaippapöksy vaihtuu lökäpöksyksi.
Ollessani käymässä. Sen tuntee kun kosteusprosentti nousee yli kahdeksankymmenen ja pakkanen laskee tuulen kera jopa kahdeksaantoista celsiusasteeseen. Naama oli taaskin kovilla, kun ei ole tuota kommandopipoa, ja ensin tuntui ikään kuin olisi avantoon hypännyt. Myös poiketessani asvaltilta metsätielle ,jota nyt taas ei ollutkaan aurattu, niin erräitten nastarenkaiden uraherkkyys antoi muistutuksen itsestään. Niin veteli autourissa että oikein. Totisesti, ryhtyi lukkopolkimien kanssa olemaan sen verran ekstreemee, että käännyin takaisin asvaltille. Totuuden nimissä on sanottava että lättypolkimillakaan olisi ollut juuri mukavampaa. Niinpä läksin takaisin, ja on se kummallista kun kerran on luotto hävinnyt, niin meneekin tovi ennen kuin palautuu. Järki sanoo että asvaltin jääpolanteet ole mitään, mutta niska se vaan jäykistyy. Vähän aikaa menikin ennen kuin päästelin taas rennosti täysillä kuin Mikki Hiiri merihädän jälkeen.
Joka tapatusten 51 kilometriä. Kaikesta huolimatta. Kannatti taaskin lähteä vaikka kauheitten mässäilypäivien jälkeen olisi sohva kutsunut pikemminkin. Ihmettelen muuten että edellä mainittu Vullin Mikko ei ole julkaissut videota aikoihin. Se on sitten huumoripitoinen mies tuo Vullin Mikko. Tilannehuumorin taitaja. Kun hää vaan julkaisisi pääsisi kommentoimaankin aiheesta. Oikein videon kommentaariin. Eikö niin?
ensiksi paleltuu nenä, lopulta järki, näin se menee
kauppojen koronapleksi on hyvä suoja, käsittelee huurteenpoistattajalla
Mikseipä?! Tuota ole tullut ajatelleeksikaan. Muutoin tänään ”tämähetkenkentiesvaikutusvaltaisimman” livechat youtubessa. Sinne sitten, vai mitä santtu1975x? (sic!) jaa sica vai? En minä niin sanonut. Vai meinaatko taas nostella tyhjänpäiväisyyksiä? Joka tapauksessa mennään kaikki sinne kommentoimaan. Kenties koronaisen muovisuojuksenkin tiimmoilta?
Ollessani käymässä, ja niin uusi vuosi on polkaistu käyntiin. Viimevuosi päättyi lukemiin 10836 kilometriä. Jäin näin ollen lopullisesta tavoitteesta 164 kilometriä. Tämä ei minua harmita lainkaan. Poljinhan kaiken ulkona luomupolkupyörillä.Merkillepantavaa sen sijaan on että hyvä kevyt cyclocrossi kiihoitti minut kuluneen vuoden aikana kiihkoon arvaamattomaan. Kun gravelilla olen polkenut syyskuusta vuodesta 2019 yhteensä 9320 kilometriä, niin cyclolla vuodessa 9470 kilometriä. Mitä siis sanomme? Panosta kevyeen hyvästi rullaavaan (kalliiseen) polkupyörään niin kiihkosi polkupyöräilyä kohtaan voi hyvinkin moninkertaistua. Se tarkoittaa kunnon nousua kunnolla, mutta sen sijaan läskeistä ei pääse silloinkaan jos tykkää viettää aikaansa mässäyksissä. On näin ollen vain todettava että millainen ollenkaan olisinkaan vailla polkupyöräilyä. Hyvältä näin paksunakin vaan tuntuu runnoa polkupyörää koko satakiloisen ruhon voimalla putkelta ponnistaen ylämäkiin, silti tikahtumatta.
Niin sitten vuoden avaus toi tullessaan 42 kilometriä. Keli oli niin haastava kuin vain Suomen talvessa voi olla. Jäätävää tihkua hillittömällä vastatuulella. Klasit lopulta paksun alijäähtyneen veden peitossa, samoin takin etumus kuin myös gravelin runko. Tien pinta äärimmäisen liukas, jonka hyvät nastarenkaat kesyttää kyllä, kunhan polkija ei tee kovin äkkinäisiä liikkeitä. Takaisin tullessa sitten toisinaan vallan hillitön myötätuuli. Sai todella päästellä niin paljon kun rahkeet myöten antoivat. Olkoonkin että päästyäni kunnan alueelle heidän meidänkeskustan kevyenliikenteenväylä oli täynnä muhkuroita. Semmoinen hidastaa vauhtia huomattavasti. Millä kevytajoneuvolla lienevät lääppineet. Sen sijaan eron huomasi kyllä kun kaupunkialue alkoi. Sama kevyen liikenteen väylä muuttui nopeasti asvalttin saakka auratuksi, ja kevyt lumipeite ei menoa haitannut lainkaan kun pohjatyöt on kraapittu kunnolla. Polkupyörähän suorastaan lensi nastoista huolimatta. Näin se pitää ollakin nykyaikana. Kokonaisuutena kunnon hikilenkki, jonka kaltaista hainkin joulunajan mässäilyjen päätteeksi.
Tuo on syy, miksi moni talvipyöräilijä ajaa ajouralla. Autoilijoille, jotka protestoivat, voi laittaa kahvan käteen ja laittaa polkemaan kelvin perunapeltoa. Tulee hampaiden paikkojen kunto testattua.
Viherpuheet talvipyöräilyn autuudesta on viherhöttöä, sellaisten pölinää, jotka sitä eivät ole oikeasti koskaan tehneet. Astuneet korkeintaan " Raineria "
Totisesti. Useimmat pitkän numerosarjan tiet, niin sanotut sivutuet, jätetään autoilijoiden haltuun melko pitkälti. Siinä on sitten urat molemmin puolin ja kaarteissa vain sisäpuolin. Näkyy konkreettisella tavalla kuinka paljon autoilijat oikaisevat keskiviivattomilla teillä. Talven mittaan käy vielä niinkin että ne paljaatkin urat muuttuu muhkuraiseksi kun traktorit jytkyttävät lumen kiiltäväksi perunapelloksi. Kaikki tämä olisi vältettävissä jos tiet aurattaisiin edes kerran kuukaudessa. Mutta ei, yksityistietkin on paremmassa kunnossa kuin valtion pikitiet. Seurauksena on sitten se että polkupyöräilijä polkee sitä uraa pitkin mitä on mahdollista polkea. Eilenkin eräässä ahtaan kaartuvassa ylämäessä pakettiautoilja ei uskaltanut lähteä ohittamaan kun poljin uraa pitkin, enkä väistänyt pettävälle hangelle. Reippaasti eteninkin polkupyöräilijäksi mutta autoilijaa kismitti niin paljon että näkyvyyden parantuessa ohitti senttien päästä. Näitä ei jaksa nykyään edes hätkähtää, mutta merkillistä on että Suomessa ole enää talvikunnossapitoa ajoväylille, sielläkin missä ei voi suolata, vaikka Suomi on kuulemma ”vauraampi kuin koskaan.”
Ministeriautolla ei ajeta kevyen liikenteen väylää, VIELÄ !?
Niin, eik ole syytäkään. Sen sijaan polkupyöräilevät misinterit lienee harvassa vihreissäkään. Parasta viherpolitiikkaa on istua Espresso Housessa erikoiskahvia lipittämässä, ja kaahata vaimon Toyota Lexuksella reilua ylinopeutta moottoritiellä. Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Äkkiä ajatellen ei tule kuin kaksi edustajaa mieleen, nykyinen ja entinen, jotka polkupyöräilevät muutenkin kuin näytösmielessä. Jussi Halla-aho ja Osmo Soininvaara.
Sis min hutisalo yritti nuorna ihan kisata, nyt on möhööntynyt sekin, Audin penkki maittaa läskipersielle !
Minäkin joskus nuorena ihmettelin kun yksi tuntemani nainen näytti lihovan silmissä oikein. Sitten kuulin että se sai lapsen. Onhan tuo (Ohisalo) tosin levinnyt ennenkin, vaan jos nyt hormoonimyrskyn jälkimaininkeissa innostuukin huipputuloksiin, noin niin kuin urheilussa.
Ollessani käymässä tänään, kolmen kuninkaan päivänä, kävi kaikki lopulta monin tavoin raskaaksi. Ensinnäkin kevyen liikenteen väylä oli yllätävänkin hyvin raavittu aina vieläpä ”sen kotimaisen” narinapuolueen kannatusryhmän kohdiltakin. Sen sijaan kun pääsin sivuittaisliikennetielle ryhtyikin rytkyttämään vallan. Rytkyttään ja hytkyttään. Ollaan taas päästy siihen saakka vuoden kierrossa jossa ”tienhoitoa” suorittaa yksinomaan maatalousneuvosten raskaat työkoneet, ajelemalla raittia edes takaisin. Niin rytkytin menemään ja tovin rytkyteltyäni päätin rytkytellä takaisin sileämmille väylille. Tulomatkalla vasta rytkyttikin, ennen kuin lakkasi. Voisin väittää että enemmän kuin miesmuistiin. En silti pahemmin himmaillut vaan panin menemään. Pahuksen kestävä tuollainen gräveli läpiakseleineen. Voisin kuvitella että mummönpolkupyöräilijältä ensikon tippuisi tekohampaat, toiseksi hajoaisi mymmönpolkupyörä alta moisessa kovaksi keitetyssä perunapellossa. Lisäksi painelin menemään lukkopolkimilla, sen enempää hätkähtämättä. Kaikesta huolimattakin 50 kilometriä ja keskituntinopeus tasan 19.
Matkaa tehdessäni ajattelin tiemppokissiä ,ja sitä, kuinka mukavaa olisikaan nytkin paistaa nahkiaisia, syödä niitä, ja sen jälkeen polkupyöräillä käsi kädessä, mikäli se suinkin olisi liikenneturvallisuuden nimissä ja rajoissa, kohti auringon laskua. Ai kun olisikin hauskaa silloin.
Perillä luulin kaikkien renkaan kitusiin kerääntyneiden kiveksien karisseen matkarytkytykseen, lopultakin. Luulin väärin. Siellä ne istuu ja pysyy kuin liimattuna, ja irrottelemaan niitä en viitsi ryhtyä. Pysyköön siellä minne ovat halunneetkin mennä.
Todellakin suosittelen gravelipolkupyörää kovaan talvipolkupyöräilyyn.
Ollessani käymässä. Moni jo odotteleekin kertomusta siitä mitä se Parkalan Aimo oikein on taaskin tehnyt. No niin, hää kävi polkupyöräilemässä 42 kilometriä. Kiristyvä pakkanen olikin hyvästi kuivannut ajouria, kun kevyenliikenteenväylän jälkeen tielle ponnistin.
Eilen söin noin puoli kiloa cashew pähkinöitä, joita hankin suhteellisen edulliseen hintaan Liiteristä. Niinpä lenkillä olikin melko ähky olotila vaikka kaikkeni taaskin ponnistelin. Se hyöty pähkinäahminnasta oli, että valmisti voimakkaan kakan, joka ponnisti valtavien peräpukamieni läpi pönttöön. Kävi niin kuin otaksuinkin. Jatkuva polkupyöräily on jälleen herkistänyt peräpukamani, hillittömien joulunajan mässäilyjen jälkeen, varsin herkiksi. Ponnistamisen jälkeen oikein tunsin kuinka paksut anuksen tukkivat peräpukamat räjähtivät ja tummaa hurmetta purskusi pöntön perukoille. Hää ryhtyikö oikein veritöihin? Kyllä vain.
Muutoin kannatti taaskin lähteä. Talvipolkupyöräily on niin erilaasta, kesään verrattuna, että vaatii usein vieläkin raaempaa motivointia.
Ollessani käymässä, lämpötila nollan, todellinen vähän enemmän, mutta tuolla suorastaan keväistä paikoin. Jos olisin peljästyvää sorttia, olisin peljästynt suuresti heti alkutekijöissään. Lähtiessä järkyttävän liukkaita jäätyneitä uria ristiin rastiin. Niin veivät, että hätäpäissäni otin eturenkaan viidestä baarista hitusen ilmaa ulos paremman pidon toivossa. Toimenpide oli turha sikäli, että korvessa tiet oli kuivia ja kaljullaadeja, melkokin pitkälti.
Niinpä yllytin itseni vauhtiin ja viimaan joka tuonne olikin suotuisa, ja ylämäet suuremmalla voimalla kuin aikoihin. Kitisenjoen kitisenpaskan kitisenkosken. ”Ei se ollu laulu, se oli joikhu.” Sen sijaan tänne puhalsi vastaan suurilla boforeilla. Päivän paras uutinen oli tietysti se että rehvakkaat ranskalaiset tipahtivat kauas viestikärjestä, vaikka hillitön ranskafanioikarinen ”tiesi” ”ihmemies” fillonmalletin nousevan minuutin perässäkin ollessaan vieläpä voittoon. Äijä romahti ja Oikariselle pitkää nenää.
Loistava päivä asijoitten näit ollen. Ainoastaan joitain jäätyneitä valumia tuolla kaukana piti varomani, vaan ei pelätä. Niinpä 48 kilometrin keskituntinopeudeksi muodostuikin lähes 21.
Ollessani poljin mainiolla gräävelilla nyt 43 kilometriä. Tuntui että koko lenkki oli yhtä työpätkää. Pari senttiä satanutta lunta tarttui mukavasti nastarenkaan syövereihin tehden matkanteosta raskasta vääntämistä ja kevyenliikenteenväylällä vielä paikoin autojentieltä auratut roiskeet. Ei puhettakaan että olisivat kevyenliikenteenväylää ehtineet höyläämään. Sitten kun pääsin autojen sekaan puhdas valkoisuus esti toisinaan näkemästä selvästi nuo ajetut urat. Paljaat uratkin erittäin liukkaita. Niinpä keskituntinopeuskin painui vähän päälle kahdeksaantoista.
Vaaleihin vaeltavia näkyi jonkun verran. Itse en mennyt, enkä mene. Jos menisin se olisi sama kuin hyväksyisin hallituksen rahantuhlaamisen joutavaan toimintaan. On selvää että rahat ei riitä suomalaisille. Niillä keinoin kun poliitikot eivät edistä kansainvälistä uraansa. Sen sijaan ulkomaille rahan viskominen tuo arvostusta ja kivoja hyväpalkkaisia virkoja kun tipahtaa Suomen politiikasta pihalle. EU kutsuu ja sitä kutsua on mahdotonta vastustaa. Niin tahi näin, kohta alkaa hillitön priorisointi terveydenhuollossa. Siinäkään kantasuomalaiset ole etusijalla. Uskon että salassa valmistellaan jo maksukattoa suomalaisille. Kun kustannukset nousee liian suureksi per nenä, sen nenän hoitaminen lopetetaan kylmästi. Annetaankin vain lumehoitoa.
Eipä siinä mitään. Kaikki meistä kuolee aikanaan. Se on ainoa varma asia jos tähän maailmaan on syntynyt. Siksi jokaisen olisi syytä huolehtia kunnostaan mahdollisimman hyvin. Ruuan ei ole niin väliä. Mässäilemällä kuolee nuorempana, ja kun itseään suostuu rääkkäämään esimerkiksi luomupolkupyörällä, vieläpä terveenäkin. Toivon mukaan.
heh heh, kohta kun soitat Ampiaiselle vai mikä elukka se onkaan, että sydän pysähtyi, niin ne sanoo että kirjaudu oma ampiaiseen ja tilaa sieltä defilpraattori, niin posti tuo sen sinulle ja voit elvyttää itsesi ja laita heille veroparatiisiin tästä neuvosta 1000 eur
Well! Aivan oikkein. Nyt kun kolme pientä possua on taas niin onnellisia kun ovat taas hetken suurimpia ja kauneimpia. Kokoomukselle palvelusetelit pörriäiseen joita sitten jaellaan suomalaisille, kokoomuslaiset käärii voitot liiveihinsä. Keskustalle runsaasti satraapinvirkoja maakuntiin veronmaksajien piikkiin, ja demareille muuten vaan kaikkea kivaa kautta ammattiyhdistysliikkeiden. RKP huolehtii ruotsinkielisten runsaasta annista. Tehkää hyvin rakkaat veronmaksajat. Olkoonkin vain että luottamustaan osoitti vain reilusti alle puolet äänestysikäisistä.
Hakunilassa+tää+hommat+osataan.+Jos+olisivat+painaneet+farsinkielisiä+mainoksia,+äänestysprosentti+olisi+ehkä+voinut+nousta+29+%iin.
Hååkkaninbööle on Suomen parhaita hiihtopaikkoja.
Polkupyörät otetaan esille, kun suvi on tullut ja käki alkanut kiekua😂
Käymässä pakkasessa joka oli kenties jopa 14, kohtalaisesti höylättyjä kevyenliikenteenväyliä. Harmitusta aiheutti ajoneuvotien lisääntyvä kuoppaisuus ja röykytys. En ole aivan patentti sen suhteen että ennen olisi ollut paremmin. On vain sellainen mielikuva että noita sivuteitäkin hoideltiin paljon paremmin. Kenties tienhoidossa lopetettiin raskaiden tiehöylien ylläpito niiden muutamien lauhien talvien jälkeen joita vuosikymmen sitten esiintyi. Ennenaikaista riekkumista ilmastonmuutoksesta ja siitä kuinka tämmöiseen on nyt vain totuttava. Nykyaika on osoittanut mihin on totuttava. Runsaslumisiin talviin. Silloin kun TVH huolehti teiden kunnossapidosta ei olisi tullut kuuloonkaan tämmöinen hällävälimeiniki kuin nykyään. Silloin vielä ihmiset olivat ylpeitä työstään ja tekivät sen huolella. Nykyaikana kaikki on kilpailutettu ja urakoita jaettu. Väitän kuitenkin että yhtä kalliiksi tulee kuin ennenkin mutta maksettuja rahoja ei käytetä tienhoidollisiin toimenpiteisiin vaan varat valuu omistajien taskuun.
Niin tai näin. Aivan sairas röykyttäminen alkoi heti tuolla kaakon kulmalla. Muutaman kilometrin tuota jaksoi vaan sitten käännyinkin jo takaisin. Tavoite oli mutta tavoitteesta ei tullut mitään. Täytyi vaan sahata puolittain höylättyä kevyenliikenteenväylää ylimääräinen kierros jotta sain edes 31 kilometriä täyteen. Ihmetyttää miten moottoriajoneuvon kuljettajien ajoneuvot kestävät perunapeltokuntoon päästettyä ajoväylää. Traktoreita lukuunottamatta, joiden syytä kivikovaksi äityneet muhkurat enimmäkseen onkin. Ennen muinoin moiset olisi höylätty avalttia myöten jollain raskaalla Vammaksen tiehöylällä. Nykyään millään ole mitään väliä ja tilanne tullee vain pahenemaan kunnes kevät sulattaa jään.
Näin sitten itkunsekainen valitushuuto tuli tästäkin esseestä. Minä ulvon! Viimeisimmän polkupyörälenkin aikana huomasin merkillistä kolinaa tuolta takakappalaisen tienoilta, varsinkin pienimmillä vaihteilla, ikään kuin rissapyörät olisi hakanneet suurimpiin rattaisiin. Ennen tämän päiväistä rasvasin ketjun, joka olikin aivan kuiva, tuolla erinomaisella pakkaskestävällä vahalla. Säädin myös rissapyörän etäisyyttä hieman kauemmaksi suurimmmasta rattaasta. Näin toimien vaihtamusjouheus paranikin hieman. Sen sijaan jyrinä ja jytinä keskiöstä suurimpien rattaiden kohdalla ei vähentynyt, joten otaksun vetopuolen laakereiden olevan hajoamispisteessä, ellei kokonaan jo hajonneet. Talven meinaan tuolla nyt rytkyttää kuitenkin, mikäli mahdollista. Keväällä sitten katsellaan parempia vaihtoehtoja. Eiks vaan juu? Kyllä kyllä.
Nykypyörällä, kun talven ajaa , saa keväällä vaihtaa suuren osan voimansiirrosta.
Siksi vaihteeton mummis, 70 luvulta, on paras talvipyörä.
Puhut aivan paskaa, sillä talvella ei voimansiirtolinjaa haittaa hiekka ja pöly.
Tämä on totta. Nykyaikaista polkupyörää ei pakkanen haittaa, ja voimansiirto voi paremmin kuin kesällä. Ainoa murheenkryyni on röpelöiset tienpinnat jotka raskaalla kuskilla rasittaa takakiekon napamekanismia toisinaan ylettömästi.
Heh heh
Palstan NEIDIT eivät harrasta oikeasti talvipyöräilyä.
Ajelkaapa Hellsingin "Talvikunnostettuja" pyöräilyväyliä, jotka päättyvät aurauspenkkaan. Suolattu lumi sitoo kaiken ryönän maasta, hiekan, pölyn, rasvan jne jne.
Talvella pyörän voimansiirron saa kuulemma pysymään nykyoloissa ehjänä sillä, että heti käytön jälkeen pesee painepesurilla, lämpimällä vedellä, koko pyörän.
Menkääpä Satulaan , NEIDIT !!!
Joo, todellakin kannattaa painepesurilla pestä koko pyörä. Lähtee kurat ja hiekat kun täydellä paineella pesee. Tulee puhdas pyörä.
Itse en kylläkään näin tee.
Paineella pesu on tosiaan polkupyörän sisuskalujen turma. Näin talvella voi oikein kuvitella kuinka vesi menee napaloihin ja tuhoaa rasvat vapaarattaasta ja jäätyy laakereihin. Viepä vielä suolankin sisään tuhojaan tekemään.
Käymässä ollessani alkumatka tuntui hyvältä, jopa keväiseltä. Nopiasti aurinko kuitenkin pilveen meni ja päivä viileni ja tuuli yltyi vähitellen niin että viimeinen kymppi meni jopa neljän boforin merkeissä. Retki oli tylsänloinen sikäli että joutui tekemään laajaa rinkiä koska tuonne halvaantuneelle maantielle ollut mitään asiaa. Hän joka polkupyöräilee tietää että polkupyöräilyn viehätys on nimenomaan maisemien vaihteluissa. Nyt semmoinen ei toteutunut. Onneksi kevyenliikenteenväylä Junttilaan saakka oli erittäin hyvin kiiltäväksi höylätty. Erittäin hyvä oli myös se että ei hiekan murentakaan koko matkalla. Näyttää siltä että järki on voittamassa tässäkin asiassa. Kolmannen kierroksen loppu olikin sitten hankalampi, vastatuulen lisäksi, kun joku oli saanut kylänraitilla inspiraation. Oli käynyt panemaan tienpinnan höttöiseksi. Varmaankin avuttomia autoilijoita ajatellen jotta saavat kitkaa renkaiden alle. Karhunpalvelus se oli kuitenkin polkupyöräilijälle kun nastarenkaat ryhtyivät vetelemään sohjossa vallan ihanalla tavalla.
Kuitenkin 56 kilometriä poljin ihan omin voimin, joskin lopussa oli sanottava nuo legendaariset ”ja katsokaa, katsokaa, hän antoi kaikkensa!” Semminkin kun olin viettänyt viikon laiskotellen ja mässäyksissä, jopa itkien yhdessä Jasmiinin kanssa. Enemmän pitäisikin tunteita näytettämän. ”Itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa.” Niinpä olotila oli lähtiessä kuin löllyllä Öllölästä, vaan tullessa, kaikestakin huolimatta, kuin voimamiehellä Urjalasta. Liikunto on hyväksi. Polkupyörän takanapalainen pahenee vain, ei voi sanoa että panisi hanttiin mutta jurisee oudosti. Tämänhetkenkentiesvaikutusvaltaisin sanoo aina että pitää ottaa selvää, ennen kuin pahenee. Minä katson kuitenkin että pitää ottaa selvää asiasta vasta kun se on lopullisesti hajonnut. Nimenomaisesta muuten puheenollen, peruin kanavansa tilauksen ja sisurinsa myös. Siksi koska ryhtyivät videolla kiroilemaan pahoin. Ei hän, mutta ”yhteisö.” Siellä huudettiin ihan sielujenvihollista kun ”lihasheikkoudesta kärsivät” sähkömaastopyörää apuun manasivat. Tuo lihasheikkous minnuu jaksaa ain huvittaa. Kuka lienee keksinytkin. Samasta syystä jouduin perumaan, pahan sanan vuoksi, myös kampiapinaisen kanavan, kuin myös Vullin. Hän kun Herramme nimeä turhaan näytti. Pari kanavaa on vielä tilauksessa. En kerro mitkä, koska hekin ryhtyisivät silloin vallan kiroilemaan videoillaan.
Kaikesta huolimatta luotan että tiemppokisu on kehityskelpoinen ja kalanpaistopisteellä tavataan. Noin polkiessa kun ole koskaan vastaan tullut. Yst terv nimim; Hän joka odotushuoneessa elää.
Tänään reilu satanen pintakaasulla reippahasti alle kolmen tunteroisen. Tiet osin suolattuja osin sohjoisia mutta suurelta osin jäisiä. Aurinko paistoi ja linnut visersivät kauniisti. Nousua kertyi 1052 metriä tuolla lenkuralla. Hyvää kuntoliikuntaa kauniissa säässä.
Mitäs tunteroisista, ne kuuluu fillarifoorumille, mutta nyt tuli kapatonni täyteen kolmella kierteellä. Tästä on hyvä jatkaa!
Ajoin 3 km, pääkallokeli ja muhkuraa kuin kynnöspellolla, käännyin ja laitoin cyclon odottamaan, joko uutta lunta tai vappusatasta.
Ollessani jne, mutta eilen, niin allekirjoitan aikaisemman kokemuksen. 22 kilometriä viitsin vääntää, sillä vääntämistä tuo todella oli. Kevyenliikenteenväylä oli käytön jäljiltä osin todella muhkurainen. Pieniä lumivalleja ja täristystä joka tappaa gravelointihyymorin nopeasti. Kaiken kruununa vielä tautinen vastatuuli tullessa. Kuluva talvi on ollut joltisenkin hankala ja vastenmielinenkin. Siihen nähten että kasassa nyt tammi-helmukuulta vasta 328 kilometriä. Viime vuonna sentään 505 yksinomaan helmikuulta. Tiukkaa näyttää tekevän että pääsisi lähellekään.
Vaan mitäpä polkupyöräilystä sen enempää kun suursota kolkuttelloo ovilla. Varmaankin Venäjä rynnii voimalla Ukrainaan kesken olympialaisten kisojen. Kiina sulkee samaan aikaan rajat, olympiaurheilijat sisäpuolella, ja ryntää Taiwaniin. Näin tehdään kansainväliset yhteisöt mahdollisimman kädettömiksi. Venäjä jatkaa melkein saman tein Suomen rajalle ja siitä yli. Tämä on lähiaikojen tilannekuva joka toteutuu jos huomenna olympialaisten talvikisojen miesten maastohiihdon 4x10 viestihiihdon maaliintulon järjestys on seuraava: 1.ROC 2.Norja 3.Suomi
Joni Mäki on kilkannut Polsun jo kertaalleen, tekee sen nytkin, rakettimies menee kuin smältjeust mukkalismakkelis, kun Pohdin Poika innostuu !
Ruotsin alempirotuiset hapansilakanpurijoista ei ole miehissä mihnään !
Toivon että niin käy. Mitä tahansa muuta kuin tuo järjestys. Tuossa järjestyksessä tapahtuva maaliintulo sinetöi hirvittävän ennustuksen toteutumisen. Olen järkyttynyt ja vapisen!
Hyvä oli veikkaus, vain Suomen sijoitus ei ihan osunut.
Puhtaista Manitfikkaan joukkue eli Ranska voitti.
Olinkin aivan täpinöissäni Niskasen osuuden jälkeen, että Ennustukset toteutuvat II. Kauhuissani tarkoitan. Ihan oli kiva Ranskan kolmas, vaikka yleensä en Ranskaa kannustaisi koskaan. Tykkien vienti on mutkikkaampi, ja vaara vieläkään ohi ole, pikemminkin päinvastoin.
Näin kun pyöräilystä ja TalviOlympiasta puhutaan, niin olettehan huomanneet Ruotsin parhaan pyöräilijän, Nils van der Poel, suoritukset.
Maailmanennätys ja kaksi Olympiavoittoa.
!! HATUNNOSTO TÄLLE POHJOISMAIDEN PARHAIMMALLE PUHTAALLE URHEILIJALLE !!
Aikoo palata virkaansa Ruotsin vuoristojääkäriksi tämän rupeaman jälkeen.
Nyt kun mainitsit, niin tosiaan, mies polki kultaan kymmenellä kilometrillä, ja myös viidellä kilometrillä. Erinomaisia saavutuksia, mutta että ihan kaurapuurolla? Minulla on semmoinen käsitys että nykyaikainen huippu-urheilija on varsin hyvin lääkitty tärkeiden kisojen alla. Se ei lainkaan himmennä sitä työn määrää, ja luontaista lahjakkuutta mitä tarvitaan, mutta antaapahan sen viimeisimmän jota huippusuoritus tarvitsee.
Polkee polkee nopeammin luistimilla kuin te poljette fillarilla.
Parhaimmat luistelijat voivat ehkä päästellä kuudenkymmenen kilometrin tuntinopeutta. Parhaimmat polkupyöräilijät maantieajossa reippaasti yli sataa kilometriä tunnissa alamäessä. Tämän hetken kenties vaikutusvaltaisin päästeli polkupyörällä muistaakseni kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeutta alamäessä. Silloin vain ryhtyikin Bianchin runko ”vouplaamaan” vallan. Peljästyi ja myi Bianchin pois. Totuuden nimissä on sanottava että en tiedä miksi myi pois, mutta on näemmä nykyään lakannut käyskentelemästä Bianchin väreissä tykkänään.
Syöksylaskussa ukoilla kovemmat vauhdit kuin fillarilla alamäessä. Eli suksilla mennään isoa kovaa.
Ollessani käymässä eilen ja kävellen, kenties muutamia juoksuaskelia ottaenkin, painelin menemään 19 kilometriä. Reisiä ei huuhdellut, joten reisille meni, varsinaisen junturan alkaessa vasemmasta lonkasta. Päättyen siihen että jalat oli kuin puupalikat loppua kohdin ja kävely yhtä tuskaa. Vaikkakin jalkineina oli Sievinjalkineen talvikengät. Liian kovapohjaiset reippaaseen kävelyyn mutta kestäväiset pohjiltaan. Kymmenen vuotta olen noilla dallaillut, ja vain reunoista kerran ratkeillut, mallivika kuulemma, ja suutarilla käytetty. Kotona sitten pakotin itseni äärimmäisiin venytyksiin tuskasta huolimatta. Näin toimien laukesinkin jonkin verran. Tänään sitten palautuslenkkinä 24 kilometriä polkupyörällä. Olivatpa tehneetkin jäähän syvät urat hetken matkaa kevyenliikenteen väylää. Onneksi piikillinen syväuravekotin oli ollut käytössä vain vähän. Senkin aikaa oli lukkopolkimilla taiteilemista kun urat heittivät yhtäkkiä puolelta toiselle koko ukon pyörineen. Kävi myös hyvästä tasapainoharjoittelusta. Vailla tuotakin olisi toimeen tullut, epämiellyttävä kokemus. Toinen kokemus oli pitkän peilikirkkaaksi jäätyneen lätäkön ylitys. Keskellä jäätikköä olikin ennalta-arvaamaton nyppylä joka hyppäytti miestä pyörineen kuin aalto Kalevi Sorsaa Suomisen karikatyyrissa. Jälleen oli massasta hyötyä kun eturenkaan nastat pureutuivat sen verran jäähän ettei vallan luistanut pyörä alta. Nyt olenkin oikea kokemusasiantuntija. Lenkki teki tehtävänsä ja jalat ikään kuin laukesivat.
Eilen sen sijaan alkuperäinen tarkoitus ei ollut kävellä lähes puolimaratonia. Kuitenkin kun näin tumman hahmon jatkavan pitkälle päätin seurata. Kerran ohitin, ja tulomatkalla toisen kerran, joten otin oikeudekseni haastatella ohitettua äijää. ”Hyvää iltaa ja Jumalan rauhaa!” Totesin ja ojentaen virtuaalista mikrofonia häntä kohden, jatkoin: ”tuleeko puolimaraton täyteen tänään?” Hän ei vastannut mitään, ei edes katsonut päin, koska homojen hommaa se on suomalaiselle miehelle vastata. Näin ollen jatkoin: ”Ei vastausta joten siirrän täältä takaisin Pasilaan.” Lenkkini loppuvaiheissa totesin toiselle sedälle ”mikähän mahtaa olla tilanne, Slovakiako johtaa jo?” Hän ei virkannut mitään, joten totesin:”ei ole tainnut setä seurata lainkaan.” Ei vastausta.
Elävästi muistan olleeni käymässä Smetikan Yhdysvalloissa, lue; Amerikan Yhdysvalloissa, niin ihmisten käyttäytyminen oli siellä huomattavan erilaista. Kuukausien oleskelun jälkeen koin silloinkin käänteisen kultturishokin. Todella ihmettelin hetken aikaa suomalaisten umpimielisyyttä ja synkkiä, jopa vihamielisiä, katseita. Jossain ulkomailla moista käytöstä pidettäisiiin eittämättä mielenvikaisuuden ilmentyminä. Tietysti kulttuurilla on tarkoituksensa ja ovatpa eräät saksalaisetkin olleet ihastuneita suomalaisten joukkoliikennevälineiden hiljaisuuteen. Itse kuitenkin jollain tavalla tykästyin amerikkalaiseen välittömyyteen ja kuinka sen myötä tunsi ikään kuin kuuluvansa porukkaan. Ollessani siellä käymässä on tosin aikaakin ja kenties polaarisaatio jyrkentynyt monin paikoin sielläkin.
Viisas+veto.+Jenkkimarkki+on+suuri+ja+kilpailu+kovaa.
Näin se onkin. Amerikan Yhdysvallat on kaukana, tosin ystävällismielinen maana suomalaisia kohtaan. Nyt kun sota on toden teolla alkanut Ukrainan olemassaolosta itsenäisenä valtiona ei Amerikan Yhdysvaltain toimia tarvitse odotella henkeä pidätellen. He eivät tule tekemään mitään, korkeintaan muodollisia ”pakotteita” Venäjää vastaan. Euroopan Unioni ei tule käytännössä tekemään yhtään enempää. Venäjä on pelannut korttinsa hyvin. Energianvienti ”pieruenergiaa” Kiinaan vetää hyvin. Kapitalisti, aivan omaa tyhmyyttään, on antanut kaikki valtit Venäjän ja Kiinan käsiin. Maailman tehtaat on Kiinassa, ja tärkeimmät komponenttien valmistukset Taiwanissa. Suomikin on käytännössä suuressa vaarassa koska emme kuulu todelliseen puolustusliittoon, mikä on vain helpotus Natomaille juuri nyt. Kun Vladimir Vladimirovitš Putin on vakaasti päättänyt palauttaa keisarikunnan rajat hän voi sen Suomenkin osalta nyt vapaasti tehdä. Amerikan Yhdysvallat toimii vasta kun Kiina ryhtyy tosissaan Taiwanin saartoon tai suoranaiseen valtaukseen. Siinä vaiheessa voi olla jo liian myöhäistä.
Worthin rantakadun liikenne on loppunut. Yläkylältä ajetaan (jos ajetaan) vielä joku vuoro, mutta saa mennä Alligator Alleylle, että pääsee Miamiin.
https://moovitapp.com/miami_fl-742/poi/Grieco Ford Fort Lauderdale/John I. Leonard High School/en?tll=26.14376_-80.12094&fll=26.631198_-80.118249&routeTypes=bus&customerId=4908&ref=1&poiType=ehsite
mutta, Florida on loistava pyöräilypaikka nykyisin.
Siel ollessani käymässä jäi ainoana käyntikorttina, aikakapselina, Floritassa Historic Gulfstream of the Palm Beaches Hotel&Villas 1. Lake Avenue, Lake Worth. Mukava kaivaa aina joskus esille ja muistella nuoruusvuosia. . Siitä on niin kauan aikaa että koko hotellia on tuskin enää olemassakaan. Viihtyisä, tosin täynnä torakoita oli se. Joskus sinä aikana kun Floritassa oleskelin, ennen siirtymistä länsirannikolle, kävin aamuvarhaisella juoksulenkillä lähistöllä. Oikein mukavaa oli sekin kuinka jokainen ihminen jonka aamuvarhaisellakin näin, morjesteli mennessään. Kiva aamunavaus aina semmoinenkin oli silloin. Ihmisläheistä niinku
Piti ollessani käymässä polkupyörällä, mutta kävinkin kävellen. Jopa kymmenen kilometriä, samalla vakoillen maastoa, mistä sopii juuri nyt polkupyöräillä ja mistä ei.
Sen sijaan Vladimir Vladimirovitš Putin näyttää tehneen kotiläksynsä huolimattomasti, siihen nähten, että vastustus on ollutkin kiivasta ja sitkeää. Yhdysvallat puhalsi liekit, vanha kiinalainen sananlasku, ja noita liekkejä Vladimir Vladimirovitš Putin, venäläinen poliitikko, on seuraillut varmaan Perslahden sodasta alkaen. Ehkäpä oletti sodan kulkevan yhtä sutjakkaasti kuin taistelussa Irakista muinoin. Tulivalmistelukin oli samankaltainen. Kansoissa on kuitenkin eroavaisuuksia. Siinä missä arabit juoksivat pakoon parrat päristen, isänmaalliset ja sitkeät ukrainalaiset vahvistuivatkin entisestään. Kenties edessä on tosiaan Ukrainanmaan halkaisu, sen jälkeen kun Kiovaa on kuritettu, ja rohkeaa ja isäinmaallista hallitusvaltaa kurmootettu. Jos linja kulkisi Harkovasta Krimille jäisi Kiova reilusti tuonne puolen, ja jäljelle jäävä tynkäUkraina voitaisiin kenties pakottaa YYA-sopimukseen Venäjän kanssa.
Näin toimien ei myöskään joukkoja ja materiaa tarvitsisi sijoittaa ylettömästi itä-Ukrainaan. Venäjän katse hakisi tällöin pientä Suomea seuraavaksi saaliikseen. Kaikessa karmivuudessaan Venäjä on saanut jotain hyvääkin aikaiseksi. Mammonanpalvojat ja sen kumartelijat, huomaavat uskonsa olevankin turhaa. On jotain suurempaa kuin rahanmenettämisen pelko. Nimittäin isänmaallinen uho ja revanssihenki. Venäjä vähät välittää pakotteista, ja lännenmaiden silmissä maineensa menettämisestä. Noin toimien Suomikin on melkeinpä menetettyä maata. Nykysuomalainen isänmaallinen ryhdikkyys kun on pitkälti seteliselkärankaista uhoamista. Fillarifoorumillakin eräät mammonanpalvojat esiintyvät Ukrainan ystävinä. Todellisuudessa pelkäävät rahamassinsa puolesta, toivoen köyhän kansan rukoilevan pörssiosakkeidensa puolesta. ”Anna meille voimaa puolustaa kapitalistin rahapussia.” Ei taida vaan toimia nykyaikana. Kiusattu ja halveksittu köyhäkansa ei hevillä lähde puolustamaan kapitalistin rahapussia ja ahneen sukupolven eläke-etuja. Jotain muuta tarvitaan, ja se muu ei ole ihraperseitten köyhän kansan ylenkatsominen bemaridemarin ratin takaa ja yleisten isänmaallisten arvojen jatkuva romuttaminen. Onneksi fillarifooruminkin nykyinen omistava taho ymmärtää mistä on kysymys, ja tuhoaa noita ketjuja tarmokkaasti.
eta palititseskaya voyuinai --- ukrainan kieltä mukaellen
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, sanoo suomalainen sananlasku. Ollessani käymässä polkupyöräilemässä, eilisen tiedusteluretken jälkeen, huomasin jälleen jaloittelutiedustelun vajavaisuudet. Osasin kiertää jäätyneet vesilammikot ja huomasin toisen tienvalinnan antavan turvallisemman etenemissuunnan. Silti vain 20 kilometriä etenin ja takasin tullessa käytin autoajoväylää. Hämmästyttävän moni oli näin sunnuntainakin lähtenyt ulkoiluttamaan ajoneuvoaan. Ilmeisesti polttoaineen hinta on vieläkin liian alhainen. Toivottavasti sota nostaa hintaa viiteen euroon litra jotta ryhtyy tuntumaan suurtenkin ikäluokkien kukkarossa. Kuljetusyrittäjälle pitää tietenkin kompensoida että vähäväkinenkin kansanosa pysyy leivässä.
Tämä kansa tramppaa muutenkin liikaa valittamassa Sosiaali-ja terveysministeriön alaisissa toiminnoissa. Huonokuntoinen ja ruikuttava kansa, tosin kaikilla meillä on rajoitteemme, kuormittaa Valtionvarainministeriötä ylettömästi. Sen sijaan Puolustusministeriö on jätetty nuolemaan näppejään liian pitkään. Varainsiirtovero, pörssivero voimaan pantava, sekä osakesäästötilit kovalle raippaverolle. Yritysveroa nostettava ja Ammattiyhdistysliike Kojamoineen raskaalle liikevoittoverolle. Kantakoot vähäväkisten riistäjät, nuo fillarifoorumin antisemitistit ja Jumalan pilkkaajat, vastuunsa ja maksakoon perseensä ruville. Tämä ei koske tietenkään tiemppokisua, tuota vallittua. Muutoin maanpuolystustahdon raiskaajat on pantava vastuuseen ja maksamaan tulevat sotaponnistelut omasta pussistaan.
?? palititseskaya voyuinai ??
kyllä Selensikin tietää, mikä on todellinen syy: maakaasu ja muut fossiiliset polttoaineet sekä niiden kerryttämä omistus !
kansalle rusakka ja jukra myy voinaata isänmaallisuudella
TOSIN, sateenkaarikansan puttepossu pistää kuriin, samoin lössyilijät, raboottaa pakko raboottaa, arbeit macht frei, prinuditelijnyy trudii, pakkotyötä vuorotta, keisareille kaasua !
taidanpa lähteä käymään Karjaan ACBllä tarjouskahvit rykäisemässä täältä Kirkkonummelta, kevään eka pitkä täristys, onko sukset laitettava selkään ?
Edellä kirjoitti tasavallan presidentti, tai olisi voinut kirjoittaa. Yhtä sekavaksi tuo on viimeaikoina heittäytynyt. Kun Venäjä vei joukkonsa Donetsin altaaseen, presidenttimme mukaan kyseessä oli eräänlainen hyökkäys Ukrainaa kohtaan. Seuraavassa vaiheessa naamarit riisuttiin, mutta nyt on taas kovin sekavaa. Niin että tietysti voitaisiin ajatella Natonkin jäsenyyttä jos oletetaan Venäjän suunnittelevan erillishyökkäystä Suomeen , mikä olisi tietysti järjetöntä, vaan jos näin ei tapahdukaan niin silloin kansan pitäisi pystyä kantamaan vastuuta Venäjän vastatoimista jne.
Voidaan tästä jahkailusta tehdä sellainenkin johtopäätös että presidenttimme olettaa kansan ymmärtävän Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan olleen järjetön teko, niin kuin ”asiantuntijat” tiesivät kertoa ennen hyökkäystä. Olisiko sitten Suomeen hyökkääminen sen järjettömämpääpää? Joka tapauksessa jotenkin hankala ajatella presidenttiämme Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyin asemaan ja tilalle. Siinä tilanteessa kun ei enää jahkailla.
Ehkä Suomen tasavallan presidentin viran voisi muuttaa Suomen ylimmän jahkailijan viraksi. Siihen sopisi aivan loistavasti Suomen pankin nykyinen pääjohtaja. Siinä on mies joka kykenee puhumaan kolme tuntia sanomatta mitään.
честь Україні se on: Kunnia Ukrainalle!
Ilmeisesti sen kirjoitti tuleva presidenttimme, sillä Stupukka käväisi Bianchillaan eilen Karjaan ABCllä, kahvi ja mustikkapulla, 3,75. Taisi olla cyclo alla, normaalia leveämpi rengas, ei kuitenkaan nappuloita.
En näkisi professoria tulevana presidenttinä, kenties Euroopan Unionin, jos ja kun integraatio edistyy joka tulee olemaan suoraa seurausta sodasta. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi. Joko hajoaa tai tiivistyy. Nyt on oikea aika seurata suomalaisten poliitikkojen tekemisiä ja sanomisia. Jopa sitä mitä he syövät ja juovat. Mikään maltillisuus ja jahkaaminen ei ole näinä vaarallisina aikoina mikään hyve. Pikemminkin viittaa siihen että pelkuripoliitikot ovat pedanneet itselleen pakopaikan Brysseliin ja jättävät kansan pulaan hyökkäyksen käynnistyessä. Hyökimisen joka tulee yhtä varmasti kuin kevät näyttää olevan tulossa. Elämme viimeistä rauhan sulotalvea. ”Linnut laulavat sayoonaraa kohta tuhkaan on peittyvä maa” lauloi Taiska takavuosina vakavana. Mitäs niin vakavana aina lauleskelet? Kyseli moni. Voiko tuollaisia kovinkaan hymyillen laulaa,a. vastasi Taiska
Ollessani kävelemässä uusilla Sievin jalkineen Janne-nilkkureilla oletin pohjien olevan noin ensialkuun niljakkaammatkin vaan hyvin nuo pitelivät alusta lähtien. Lievä rasvaisuus kului nopeasti. Ostin kun sain halvalla, noissahan on kahdet vetoketjut per jalkine. Nopeasti jalkaan ja yhtä nopsasti poiskin. Lyhykäiset varret on vain ehkä liiaksi munuvaistautiselle mitoitettu. Kenties nuo lähes kymmenen vuotta vanhat loppuun ajetut sieviläiset kiristysnsuhoineen paremmatkin siltä osin. Molemmat mallit on muuten kuin suomalainen sotilas. Ei niin joustava eikä sopiva, mutta luotettava ja kestävä.
Sota. Sota on tulossa, kyllä sen jo monet kansanedustajatkin tietää, vaan ei tunnusta tietävänsä. Alexander Stubb asian kiteyttikin, ikään kuin vahingossa. Suomella ei ole mitään asiaa Natoon. Enää. Kun mökki jo palaa ei vakuutusta anneta. Presidentin vierailu Amerikan Yhdysvaltoihin oli silkkaa silmänlumetta. Sai tietenkin viimeisimmät tiedustelutiedot jotka kertovat vääjäämättä Suomen olevan Venäjän seuraavan sotaretken kohde. Lohdutukseksi tiedotusvälineille kerrottiin disinformaatiota major non-Nato ally sopimuksesta. Sellaista ei tietenkään ole eikä tule. Rivikansanedustajille on kerrottu että naatiskellaan naatiskellaan.. Selvitettävää kun riittää. Ei ainoastaan Nato, vaan kyllä löytyy lukuisia erilaisia maaliittoja ja maalaisliittoja sekä optioita. Tarvittaessa kehitetään lisää selvitettävää. Jahkailtavaa kyllä riittää, aina Venäjän invaasioon saakka.
Nykytilanteessa ainoa vaihtoehto olisi julistaa sota ja tehdä ennaltaehkäisevä hyökkäys Pietarin sotilasalueelle sekä Arktista sotilasprikaatia vastaan. On nopeasti otettavissa niskavoitto ja arvokkaita sillanpääasemia. Etutikki on puoli voittoa. Se että itärajamme on käytännössä tyhjennetty Ukrainaan osoittaa vain sitä, että Amerikan Yhdysvaltain ja Venäjän välillä on salainen yhteistyösopimus. ”Emme tiedä mistä gps-häirintä johtuu, mistä sitä oikein tulee” Tilannetta alleviivaa sekin että amerikkalaiset ottaneet kuuleviin korviinsakaan Puolan ehdotusta luovuttaa Mig 29- hävittäjiä ukrainalaisille. Jos taas Suomen valtioneuvosto kieltäytyy ryhtymästä maksumieheksi uuteen EU-energia ja elvytyspakettiin, on se merkkinä siitä, että EU on myös osaltaan heittänyt Suomen susille. Selviytymään yksin Venäjää vastaan, ja tämä tiedetään valtioneuvostossakin
Edellä kerrottu tietenkin vain kiihdyttää fillarifoorumilaisten pakoa reservistä siviilipalvelusmieheksi. Ikään kuin sodan syttyessä kysyttäisiin mikä mies ja mistä foorumista. Suunsoitto, ilveily, osakkeet, ei edes itku ennee auta. Rintamalle vaan mokomat, ja vieläpä eturiviin. Hyvää se sota tekee. Hra Putin on nimittäin juoninut asiat sillä lailla. Eräätkin seteliselkärankaiset naureskelevat ääneen, vaan eiköhän pian naureskelu muutu piereskelyksi. Ukrainassakin on alkanut tuhoamissodan vaihe, niin järkyttävää kuin se onkin. Mikään ei saa häiritä pörssikurssien nousua lännen mailla. Ei Ukrainan tuhoamissota, eikä myöskään tuleva sota Suomesta. Kiinalaisetkin jo hakevat sijoituskohteita Venäjältä. Raha puhuu, ja ainoa lohtu lyhyellä aikavälillä taitaa olla kuuden miljardin euron verran suomalaiskapitalistien sijoitusmenetystä Venäjänmaalla.
Vastavuoroisesti koko EUn pitää kansallistaa oligarkkien kiinteistöt, osakkeet (rosvorekisteri avattava) ja muu ulkomailla oleva omaisuus.
Kohta on ökypaattia taas myynnissä ja pörssissä kaupattavaa, kovan notkahduksen jälkeen. Hjalliskin saa Pallinsa takaisin.
Niinpä, ja jos edes Andrei Vladimirovitš Kozyrev puhuu venäläisistä totuuden on sen mukaan jopa venälöistenkin kannalta semmoinen on vain oikein ja kohtuullista. Armeijalta ja kansalaisilta ryövätyillä rahoilla kun ovat ostoksilla käyneet. Melko pitkälti.
Maksuliikennesaarto kesti vain siihen saakka, kunnes amerikkalaiset olivat saamapuolella. Ruskit saivat maksaa korkonsa jenkeille. Muut natoilijat ja natokandidaatit kärsivät yhä saarrosta. Kukahan se natsi on, amerikka vai vennäi ?
Tuossa sen näkee, seteliselkärankaisten toiminnan.
Sanottu ja kuultu mutta tie tää on yhteinen…Tavallaan näin onkin, vaan emme oikeastaan tiedä mistä Venäjän ulkomaanvelka koostuu. Se on jollain tavalla tiedostettu että Venäjän Federaation ulkomaanvelka on vain neljäntoistaprosentin luokkaa bruttokansantuotteesta. Erittäin vähän, ja valtion rahastoihin on kerätty jopa 570 miljardia dollaria. Asijoitten näit ollen oli taannoinen melskaaminen Venäjän mahdollisesta maksukyvyttömyydestä hölmön oloista. Vaikka Venäjä päättäisi olla maksamatta enää yhtään mitään ulkomaanvelastaan ei silläkään olisi Venäjän kannalta mitään merkitystä. Maa on jo muutenkin pullautettu ulos maailman valuuttavelkamarkkinoilta. Sen sijaan Kiina on mielenkiintoinen tapaus. Kiina on Venäjän suurin tuontitavaran toimittaja. Useimmat tämän maailman viisaat olettavan Kiinan tekevän pesäeroa nykyvenäjään. Miksi tekisi? Kiinaa ei paina mitkään ihmisoikeudet ja niiden loukkaamattomuus. Samankaltainen kansalaisilleen kylmänoloinen valtio kuin Venäjäkin. Venäjällä sentään tuetaan vähäväkisiäkin, ainakin jos muistavat pysyä uskollisina Federaatiolle. Niin muodoin on melko selvää että Kiina toimittaa Venäjälle kaiken tarvittavan aseapua myöten. Nythän on erinomainen tilaisuus tehdä maailmasta sellaista ”moninapaista”, joka Kiinan kannalta katsottuna tarkoittaa Kiinan hegemoniaa, ylivaltaa, maailmanlaajuisesti.
Nato on mielenkiintoinen kysymys. Elävästi muistan miten äänestin EI EeUuulle ja olin tuolloin sitä mieltä että sen sijaan Nato olisi ollut oikea osoite suomalaisille. Sitä mieltä olen ollut näihin päiviin saakka. Sotatoimien alettua olen jo vähän kallistumassa siihen suuntaan että suomalaisille olisi oikein semmoinen että se Nato-ovi paiskataan nenän edestä kiinni. Nimittäin elävästi muistan kuinka tämän vuosisadan alkuvuosina mainostin Natoa suomalaisille senaikaisessa työyhteisössä. Niin meni monelta kahvit väärään kurkkuun, ja hyvä ettei mainostajan silmillekin läikkynyt. Olenko kostonhimoinen jos ajattelen että oikein mokomille jos saavatkin tuta nykyaikana Venäjän aggerssiot suoraan ja pidikkeettä, nui ikkään. Herra on kyllä puhunut minullekin siihen suuntaan, että parempi olisi nykyään sääliä noita, aivan kuten fillarifoorumilaisiakin.
Kyllä tosin polkupyöräilemässäkin. Panin renkaiksi oikein pitkään käärmeinä lojuneet Challenge Grifo TLR 33-622- renkaat. Vääntyivät yllättävän hyvin vanteille, mutta voi että, mitä oikein tapahtui? Tuollaisia taittuvareunaisia ei pitäisi säilyttää huolimattomasti käärmehinä, vaan kuin Birlingi, huolellisesti leveäksi puristettuna, pitkittäin taiteltuna, teipeillä sidottuna. Eturenkaaksi sain sentään kohtalaisen suoraan pyörivän, mutta taakse mahdottoman vempulan. Ei auttanut edes tömäkät ylipaineet, sen sijaan yksi presta hajosi, vaan suuremmilla poljentanopeuksilla takapää pomputtelee väkevästi. Ihme, että sisärengas kestää. Onneksi on noita vaihtoehtoja, vain turha työ on turhaa työtä.
Ollessani käymälässä oli aikaa kirjoittaa S24:n pyöräilypalstalle.
JyrkkäJörkka Donneria mukaellen:
pyöräily kannattaa aina
Tämä oli hyvä tämä, melkoinen ulostuspalstan jämä…tämä