Maailma on raaka paikka

Seurattuani netissä ihmisiä olen oppinut jotain uutta. Vanhasta moraalisten hyveiden maailmasta ollaan siirtymässä maailmaan, jossa moraalia ei ole. Sellainen maailma kuvastaa parhaiten ihmisten perimmäistä luontoa, joka on raaka ja armoton.

Ihminen ei pohjimmiltaan välitä muista kuin itsestään ja niistä, jotka ovat hänelle verisukulaisia, jos heistäkään. Jopa romanttinen kumppani on ihmiselle vain jakolaatikko, jonka avulla hän saa seksuaalista tyydytystä itselleen. Kaikki muut ovat poliittisista jakolinjoista riippuen joko kilpailijoita tai vihollisia.

Tässä uudessa maailmassa vallitsee armoton viidakon laki. Siellä pärjää vain vahvin ja häikäilemättömin. Sanomisten totuusarvolla ei enää ole mitään merkitystä vaan sillä, miten hyvin osaa vännellä vastapuolen sanomisia saaden hänet näyttämään suuren yleisön silmissä pahalta. Kaikki keinot ovat sallittuja. Vastapuolen yksityisasioiden penkominen ja levittäminen nettiin. Haukkuminen, uhkailu ja kiristys. Mikä tahansa, jolla vastapuolen saa peloteltua olemaan hiljaa oman asemansa kustannuksella.

Sanojen väkivallan seuraava askel on fyysinen väkivalta, ja kas kummaa, väkivaltarikokset ovatkin lisääntyneet reilusti viime aikoina. Jossain vaiheessa ihmisille nimittäin tulee sietokyvyn rajat vastaan. Ihminen on tavallaan kuin kattila. Kun riittävästi vihaa varastoituu sen sisään, tapahtuu ylikuumeneminen ja räjähdys. Mielenterveytensä menettänyt ihmispolo ryntää ulos huutaen perkelettä ja huitaisee ensimmäistä vastaantulijaa kirveellä päähän. Tekoaan hän ei kadu hetkeäkään vaan toteaa oikeudessa kylmästi: "Hän ansaitsi sen".

Aikaisemmin tällaiset teot ovat olleet lähinnä yksittäisten mielipuolten käsialaa, kuten Jokelan kouluampumiset ja Myyrmannin pommi-isku. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin joukkohysteria, jossa suuret ihmismassat voivat henkisesti erittäin pahoin. Historiasta nähdään mihin tällainen johtaa. Tarvitaan vain yksi kansankiihottaja, joka kykenee vetoamaan vihaansa padonneisiin ihmiskattiloihin ja sota tai kansanmurha on valmis.

Valtioiden pitäisi pikkuhiljaa alkaa heräillä ongelmaan. Mielenterveyspalveluihin pitäisi saada äkkiä lisää rahaa ja keinot saada suurempi osuus apua tarvitsevista palveluiden piiriin. Valtiovaltaa leimaa kuitenkin passiivisuus. Se ei ole saanut yhtäkään suurempaa muutosta aikaan vuosikausiin koronarajoitukset poislukien. Tarvitaan siis kriisi ennen kun valtiovallan silmät aukeavat.

Mitä tämä kertoo kehityksen suunnasta on vain se, että historia tulee jälleen toistamaan itseään ja meillä on edessämme uusi väkivaltainen aikakausi ja kenties maailmansota. Tämä kertoo jotain oleellisti ihmisluonnosta. Ensinnäkin sen, ettei ihminen lajina kaikesta huolimatta opi virheistään. Toiseksi sen, että ihmiset ovat keskimäärin paskapäitä.

Syytämme aina muita rikoksista, mutta totuus on, että jokainen meistä kykenee tappamaan ja kiduttamaan avutonta uhria jos sopivat olosuhteet siunaantuvat. Kun riittävästi vihaa purkaantuu, jokainen on valmis lyömään naapuria kirveellä päähän, koska naapuri edustaa vain pahuutta, ja ellei naapuri kuole, ei pahan valtaannousua estä mikään.

Paitsi väkivaltainen, ihminen on lajina myös tyhmä. Jokainen on aivopestävissä hänen älykkyystasostaan tai koulutuksestaan riippumatta ja sen sosiaalinen media osaa erittäin hyvin. Nykykehitys on osittain historiallista jatkumoa, jonka pitkään jatkunut rauhan aika tuottaa, mutta osin sosiaalisen median vaikutusta, jonka algoritmit ruokkivat polarisaatiota. Polarisaatiossa on se huono puoli, että siinä on positiivinen takaisinkytkentä, eli polarisaatio ruokkii itse itseään. Mitä oikeaoppisemmaksi keskustelu muuttuu, sitä enemmän ihmiset pyrkivät oikaisemaan vastapuolta, ja sitä syvemmälle poteroonsa vastapuoli kaivautuu. Kukaan ei nähkääs halua myöntää olevansa tyhmä, moraaliton tai muuten vaan väärässä.

Ongelman ydinhän on juuri siinä minkälaista kieltä ihmiset käyttävät ja sosiaalisen median algoritmit suosivat. Tyhmä, moraaliton, valehtelija, petturi, idiootti, rasisti, suvakki, kehari, apina, ääliö, pöljä, neekeri, sovinisti, älyvapaa, hölmö, epärehellinen, kakara, lapsellinen, epäkypsä, outo, vammanen, mielipuoli, hullu sun muut ovat esimerkkejä, joita näkee nettikeskusteluissa yhä enemmän. Jos jotakuta kutsuu näillä termeillä, hän tietysti vastaa samalla mitalla, jolloin tuloksena on riita eikä keskustelu.

Toinen ongelma on tietoinen vastapuolen sanojen ja totuuden vääristely. Omaa mielipidettä puolustetaan totuutena uhraamatta ajatustakaan sille, että minä itse saattaisin olla väärässä. Vastapuolen sanomisia vääristellään ja niistä tehdään olkinukkeja, joiden avulla vastapuolta vastaan on helppo hyökätä. Uudessa Uljaassa Maailmassa sanat eivät ole kommunikaation ja yhteisymmärryksen välineitä vaan aseita. Seuraavaksi tartutaan oikeisiin aseisiin, kun sanat eivät enää riitä.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että se miten käytämme aikamme muovaa meidän persoonallisuuttamme. Jos käytän kaiken aikani rähjäämällä internetissä ihmisille