Ovat pari!!!!! 💛💚🧡💙
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1be1b180-52fc-45c9-80e2-304044a3d121
TTK-romanssi! Tanssiparina olleet Elina Gustafsson ja Ansku Bergström julkistivat suhteensa!
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1be1b180-52fc-45c9-80e2-304044a3d121
TTK-romanssi! Tanssiparina olleet Elina Gustafsson ja Ansku Bergström julkistivat suhteensa!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Niinpä näytti olevan. Mä katoinkin sillon jo haastatteluissa Anskun ilmettä, että niinku pyrkis Ellua katsoessaan jotain pakoon, muttei vaan pysty? Oikein sanoi vaisto.
Mikroilmeet. Ne paljastavat kaiken, jopa ennen kuin itse persoona itsestään tietää.
Niin tekee.
Arvasin. Kemioista näki jo, että muutakin on kehitteillä kun seuraavan tanssin askelkuviot. Onnea, rakkaus on mahtava asia. 😊👍
Kaikenlaisia heppeleitä sitä onkin.
Mutta ei välttämättä hyvä; Ansku on vasta eronnut miehestä. Suru näkyy vielä silmissä. Tuliko tämä nyt hyvään aikaan?
Niin, eikö voisi olla vaan ystävä, onko pakko mennä parisuhteeseen.
Jos se on ollut joku miesoletettu, joka menee sinne mihin käsketään.
Emme tunne tapausta. Ei voitane tietää,
Jos Elku on hyväksi särkyneelle sydämelle? Voihan olla, että Anskunkin kaappi on vaan kaivannut oikeaa ihmistä ja ovien avaajaa.
Ellu siis..
Aina ja pakostikin tulee näin nopeissa mieleen se paikkaaja. Laastarointi vaikean jutun päälle. Ei saisi, mut..
Ei siinä ihminen sillon välttämättä katso, kuka siinä on jos kaipaa liikaa hyväksyntää ja haavojen silitystä.
Olkaa ihmiset minimissään kaksi vuotta eron jälkeen yksin.
Noo, en nyt tuota allekirjoita että eron jälkeen 2v. Olen mennyt suhteesta suoraan toiseen ja ollut 12v. yhdessä. En muutenkaan harrasta laastareita.
Kun kiinnostun, kiinnostun tosissani. En hetken huviksi. Mutta kukin tyylillään.
En olis pessimisti. He voi olla varsin hyvä ja toimiva pari. Ei se mies aina olekkaan se mitä kaipaa, tilanne voi olla tyystin toinen jos yhteys on löytynyt ja tuntuu oikeelle.
Hmmm. No. Katsotaan.
Eiköhän lööpit loista punaisin kirjain, jos he eroaa. Ellun Ansku rakas, yllätysero, shokkiero! Kääk. Kaikki pommisuojaan.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Riippuu niin siitä päättyneestä suhteesta. Moni tekee eroa hyvin kauan ja suurimmat kivut on jo kipuiltu ennen kun itse ero tapahtuu.
Itsekin olen aiemmin mennyt aikalailla suoraan suhteesta toiseen. Sillon mä en sitä tajunnut, mutta mulle ne olivat laastareita. Ne eivät olleet toinen toistensa laastareita, vaan ne olivat molemmat sen ensimmäisen pariduhteeni laastareita. Vaikka se pisin laastarisuhteeni kestikin myös 12 vuotta. Se alkoi laastarina, sitten pysyin kun en halunnut olla yksinkään ja lopuksi jäin, kun rn kehdannut enää lähteäkään.
Ikävä juttu, jos noin. Mulla taas on ollut nämä kaksi viimeisintä rakkaussuhteita, perustuen rakkauteen. Ei mun sellaiset suhteet mistä on rakkaus puuttunut ole kestäneet vuotta pidempään. En suostu elää suhteessa missä rakkautta ei ole, se loppuu armotta.
Sen sijaan voin rimpuilla vaikka vuosia suhteessa missä on rakkautta, vaikka olis vaikeuksiakin. Rakkaus pitää yhdessä ja saa yrittämään yrittämättä päästyä.
Pikahurmaantumiset lässähtää äkkiä.
Sanotaan näin, että mä olen oppinut kolmekymppisenä vasta tunnistamaan ihmiset, joita voin oikeasti rakastaa. Siihen asti on ollut hakuammuntaa, kokeillaan jos nyt vaikka.
Aikalailla noin se mullakin meni. Vasta kolmekymppisenä mä aloin tajuta sen kuvion. Kyllä mä kuvittelin rakastavani. En se laastarointi ollut mitenkään tietoista. Se oli ainoastaan epämääräinen möhkäle ja kummallinen alavire niissä parisuhteissa. Mä pidin sitä vain jonain omana kyvyttömyytenäni olla tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.
Okei. Vanhempana oppii katsomaan ihmisestä arvojakin, nuorena niistä aika vähän tajuaa.
Yym, no sellainen alavire voi johtua monestakin asiasta. Suhteen arkipäiväistymisestäkin.
"Yym, no sellainen alavire voi johtua monestakin asiasta. Suhteen arkipäiväistymisestäkin."
Omalla kohdallani se oli siellä aina, ihan alusta saakka. Sitä tunnetta on tosi vaikea kuvailla. Jokin vain oli väärin, ei tuntunut oikealta. Sellaisia hetkiä kun olet toisen kainalossa ja normaalisti siinä olisi hyvä, mutta siinä olikin tosi paha. Sellaset pysähtymisen hetket oli tosi ahdistavia. Mä "rakastin" niin kauan kun en hetkeksikään pysähtynyt miettimään sitä yhtään syvemmin. Ero siihen tunteeseen nyt, kun suhde on aito, on kuin yö ja päivä. Nyt voi pysähtyä, ihan vaan olla toisen lähellä ja olo on hyvä, rento, rauhallinen ja mukava, suorastaan seesteinen. Se oli samaa silloin siinä ekassa parisuhteessani, mutta mä kadotin sen tunteen ihan kokonaan. Se, kun toisen läheisyys ei ahdista.
Saatan ymmärtää mistä puhut. Mulle on tullut tuon tapaista jotain puuttuu, jokin on jos nyt ei väärin niin valjua? Sen jälkeen, kun ymmärsin etten ole hetero. Muttei se tunne aina ole läsnä. Kyllä mä olen ihan onnellinenkin, vaikka välillä kaihertaa et voisinko olla onnellisempi, jos olisin naisen kanssa parisuhteessa.
Liittyy varmaan pääosin fyysiseen puoleen, eikä ehkä niinkään henkiseen, vaikka osin siihenkin. Jokin ääni sisimmässä pitää hiljentää jatkuvasti. Saa nyt nähdä hiljeneekö se ääni loputtomasti.
Tai+se+on+sitä+etten+voi+olla+100%+ihan+omaitteni.+Ihan+kun+olis+kaksi+minää,+toinen+kuoriutuu+toisesta+ja+se+kuori+yrittää+pitää+pintaansa.
Se vanha minä ja se uusi minä.
Itselläni se oli pitkälti juuri tuota, että minä en ollut niissä laastarisuhteissa minä. Kyse ei ollut siitä, että joku olisi pakottanut joksikin muuksi, mutta en vain ollut minä. En tuntenut minun tunteitani, vaan jotain mitä muka kuului tuntea. Oikeasti olen hyvin voimakkaasti tunteva ihminen, mutta elin rajotin päällä ... juu rakasta rakasta, vai todellisuudessa saatoin sanoa vain, että no kyllä mä susta ihan tykkään ja välitän. Se oli sellasta kevytrakkautta, joka on täysin vastoin mun aitoa luonnettani.
No niinpä. Niin se taitaa mullakin olla. Rakastan kyllä ihan oikeesti ja aidosti, mutta vähän poissaolevasti.
Mut puolustukseksi sanon, että siihen vaikuttaa myös kumppaninkin intensiteetti. Hänkin katselee ohi ja ei ole sydämellään läsnä, vaan toimii robottimaisesti, silloin omatkin tunteet jää pinnallisiksi. Vastakaiku puuttuu.
Pyydä lillistä deitille:)
En pyydä. Liian erilaiset, olis liian vaikeeta.
toivotaan
Anskun tapauksessa olivat vain vuoden naimisissa. Ei kai sitä eroa silloin ole kovin pitkään pohdittu, kun se noin nopsaan tapahtui.
Naimissaoloko sitä vain lasketaan? Ihan sama kauanko sitä ennen on toista katellut?
Kyllä sitä vuodessakin ehtii useamman kuukauden pohtimaan, että haluaako jatkaa. Aika moni pari menee naimisiinkin, kun kuvittelee sen muka muuttavan jotakin. Sitten ollaan ihmeissään, kun homma jatkuukin ihan tasan samana.
Ja Anskun kolmiodraaman myötä erosivat, joku muu oli ennen Ellua. Ettei se avioero välttis paljon hetkauttanut. Mies taisi olla epäkiinnostava, kun muut tuli mieleen.
Tämä on niin totta!
Kaikkea turhaa se leipä elättää.
Huokaus!
Ellu voi olla aika vaativa kumppani? Sellaisen vaikutuksen itse saanut? En tunne häntä, mut olen muutamia haastatteluja nähnyt ja vaikutelma ollut sellainen? Toivotaan, et kaikki menee heillä hyvin ja suhde kestää?
Monille naisille suhteilut on seikkailuja, joita voivat sitten vertailla toisten naisten kanssa vanhoilla päivillä? Katsoin tänään YLE teemalta ohjelman, jossa oli vanhojen naisnäyttelojöiden kahvittelu hetki, jossa kävivät menneitä läpi myös miessuhteitaan sivuten.
Toivottavasti tästä ei uutisoida tämän enempää.
Eikö ole hyvä että löysivät toisensa tanssilattialta. Joten ei kun sinne etsiin.
Jaa, mitä sitten…huoh!
Taas yksi kaunis nainen pois miesmarkkinoilta.
Miestenhän ne kaikki hyvät naiset pitäis saada. 🤣
Huvittaa lähinnä siksi, ettei ahneudella rajaa vaikka moni mies paskat nakkaa naisistaan, ihan sama miten hyviä tai kauniita ne on. Mielummin jokainen nainen ihmiselle joka ko. naisesta oikeesti välittää ja josta ko. nainen itse välittää, ihan sama mikä sukupuoli.
Naurettavia nää uhri ulinat, mies taas menetti siinäkin yhden. Tyhmä ajattelutapa.
Kyllä niitä naisia miehille piisaa, niitä jotka teistä tykkää, tykkäätte te niistä oikeesti tai ette. No hätä. 😀
Juopuako pitäisi?