Tiedän että he, joista kyse, eivät lue tätä...

Mutta, jonnekin on pakko purkaa paha olo.

Minun pitäisi olla nukkumassa, mutta en voi, koska kuvotus ja ahdistus puskee pintaan. En halua mennä töihin, sillä Sinä - Te; Aviopari tulette olemaan siellä joko huomenna tai ylihuomenna. Luultavasti ainakin pari kertaa tälläkin viikolla, kuten olette siellä käyneet siitä asti, kun töissä aloitin.

Älkää luulko, te jotka luette tämän täällä palstalla, että olen suhteessa kumpaankaan näistä ihmisistä. En ole. En edes tunne heitä... He käyvät työpaikallani ja jostain syystä tuo mies on iskenyt silmänsä minuun. En ole varsinaisesti asiakaspalvelu -tehtävissä työpaikallani, joten mitään syytä tuolla miehellä ei ole tulla kyyläämään työpisteelleni. Alussa se hämmensi minua ja tervehdin häntä muutaman kerran, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Hän yritti tulla työtilaani jonkin asian varjolla, mutta tein selväksi kohteliaasti ettei sinne ole asiakkailla lupaa tulla. Sen jälkeen työpaikallani käydessään tuo mies alkoi pysähtyä joka kerta työpisteeni eteen seisomaan ja tuijottamaan häiritsevän pitkäksi aikaa. Minä tervehdin häntä. Vain tervehdin... En edes erityisen ystävällisesti. Nyökkäsin päätäni tai sanoin "hei". Pikkuhiljaa minua alkoi ahdistaa vain enemmän ja enemmän nuo viikoittain ainakin pari kolme kertaa tapahtuvat "kohtaamiset". En ymmärtänyt kuitenkaan mikä minua siinä niin ahdisti.

En ole hyvä lukemaan ihmisiä, enkä tajunnut pitkään aikaan, mikä tuohon oli syynä, kunnes työkaverit huomauttivat asiasta. Naureskelivat, kuinka "se on ihastunut sinuun! Heh, heh..." - mihin minä, että "no ei kai sentään..." - mutta kyllä. Ilmeisesti hän on. Ihastunut... En halua sitä. En ole flirttaillut. En ole flirttailevaa tyyppiä. Olen eleetön ja usein kuvailtu kylmäksi kapakalaksi. Käytökseltäni siis. En ole edes erityisen nätti tai millään tavalla näyttävä pukeutumiseltani, käytökseltäni, tai muutenkaan. Ei minuun kiinnitetä huomiota. Siis yleensä. Enkä halua huomiota. En varsinkaan työympäristössä. En asiakkailta, en työkavereilta.

Aloin yrittää vältellä häntä. En voi poistua työpisteeltäni, mutta aloin esittää etten huomaa häntä. Mutta hän tulee seisomaan ja tuijottamaan minua työpisteeni läheisyyteen niin pitkäksi aikaa, että saa jonkin reaktion. Olen yrittänyt olla "huomaamatta", kun havaitsen hänen olevan paikalla. Hän menee pois ja tulee siihen uudelleen ja vain seisoo ja tuijottaa niin kauan, että jossain vaiheessa satun vilkaisemaan hänen suuntaansa. Sen jälkeen hän poistuu ikään kuin olisi jotenkin voiton riemuinen. Ihan kuin olisi saanut jonkin varmistuksen tai jotain, siitä että välillämme olisi jotain ja minä olisin hänestä kiinnostunut... En tervehdi häntä enää. Jos en voi millään välttää katsekontaktia, yritän olla mahdollisimman tympeän ja ynseän näköinen. Mutta ilmeisesti tuolle ei vain mene jakeluun, etten ole kiinnostunut ja välillämme ei ole, ei ole koskaan ollut - eikä tule ikinä olemaan yhtään mitään.

En ole hullu. En kuvittele. Työkaverini ovat huomanneet tuon käytöksen, ja nyt myös vaimonsa on huomannut asian... Ja mitä tekee hän? Tuijottaa vihaisesti MINUA! Minua, joka en hänen miehensä huomiota halua! En ole hänestä kiinnostunut. En, vaikka olisi viimeinen mies maailmassa. Tuo oksettava lyhyt kaljupainen, vastenmielinen tamppi! En ymmärrä mitä vaimonsakaan on hänessä koskaan nähnyt. Käytöskin on vastenmielistä. Vastenmielistä minua ja luultavasti vuosien ajan monta muutakin naista kohtaan. Ja vastenmielistä vaimoaan kohtaan. Miten se kehtaa?! Vaimonsa edessä? Miten vitussa???! Hyi helvetti.

Toivon, että miehellä on edes paljon rahaa, että vaimo saa suhteesta edes "jotain". Vaimo olisi saanut jonkun paremmankin. Kuka tahansa olisi parempi kuin tuo. Tuo iljetys, joka vaimonsa edessä kyttää vieraita naisia ja luo heihin jotain mielikuvitus suhteita. Voin kuvitella, että hän on näitä, jotka kirjoittelee tuonne etsintäkuulutus -palstalle kauppojen kassoilla työskenteleville ja muualla kohtaamilleen naisille "katseemme on kohdanneet usein" - tyyppisiä vonkausviestejä... Tuon vastenmielisen miehen pitäisi olla onnellinen, että on kelvannut jollekin. Vieläpä nätille naiselle. En ymmärrä miksi vaimo katselee tuota käytöstä. Tulisi seisomaan äijänsä taakse ja kysyisi oikein isoon ääneen "no mitäs siellä näkyy?! Mikä on niin kiinnostavaa?!" - tai jotain... Tekisi lopun tuosta ukkonsa inhottavasta käytöksestä. Tekisi selväksi, että on huomannut sen, eikä hyväksy sitä.

Minua oksettaa. Sydän hakkaa ja ahdistaa. En halua mennä töihin. En halua nähdä tuota iljettävää miestä siellä. Harkitsen vakavasti lopputilin ottamista. Kunpa vain löytäisin toisen työn, niin minä lähtisin ja lujaa!