Monta sellaista ihmistä tunnette, jotka oikeasti osaa elää sitä? Ei huolta huomisesta tai murhetta menneisyydestä, vain tämä hetki tässä ja nyt. Ja vielä sellaisena, että siinä on mahdollisimman mukava kölliä.
Työkaveri kyseli tuossa, että mistä sinä kannat murhetta. En osannut vastata. Hän oli sitä mieltä, että kyllä ihmistä pitäisi joku aina vaivata.
Itsehän olen sitä mieltä, että oikeaa elämää osaa elää vain koirat ja minä - mielikuvituksessani.
-keinovaginamies-
Työkaveri kyseli tuossa, että mistä sinä kannat murhetta. En osannut vastata. Hän oli sitä mieltä, että kyllä ihmistä pitäisi joku aina vaivata.
Itsehän olen sitä mieltä, että oikeaa elämää osaa elää vain koirat ja minä - mielikuvituksessani.
-keinovaginamies-
Vastaukset 37
Vanhimmat
Nyt on pakko vastata että minä olen huoleton hetkessä eläjä, joka ei murehdi tai stressaa.
Elämäni on ollut ohi jo monta vuotta ja elän laina-ajalla. Jokainen päivä kun saan kulkea omin jaloin on lahja. Stressi pilaa terveyteni ja siksi en ota paineita. Olen väliinputoaja. Siinä kaikki.
Happy go lucky!
Eli kyllä meitä on.
Koira kun kohtaa jonkin, niin ensin nuuhkitaan voiko sen syödä, sitten tutkitaan voiko sitä panna, ja jos kaksi edellistä on ei, niin kusaista siihen ainakin voi. Sitten jatketaan matkaa.
Ai niin, se allekirjoitus.
-keinovaginamies-
Meinasin kysäistä mikähän minä noista olisin..?
Vaan kun ei koira ole päässyt minua nuuhkaisemaan. Edes mielikuvituksessaan...
Itse olen koiraihminen ja koiramainenkin, jos näin voipi sanoa.
En välttis kuitenkaan kuseskele ihan mihin sattuu kuiteskaan.
Eilen heitin kunnon lorot yhden huoltamon parkkipaikalle. Olivat laittaneet lafkan ajoissa kiinni ja vessaan ei päässyt. Toivottavasti oli joku kamera.
-keinovaginamies-
Jaa, no hyvähän sun on heppiä heilutella...
Meillä emännillä kun on housut riisuttava ja pyllisteltävä. Olen minäkin sen tehnyt joskus Kampissa..
Keskellä yötä, tuhannen tuiterissa tuolipinon takana.
Ei niitä ylväimpiä hetkiäni, mutta pakko mikä pakko.
Tiedätkö sen ylpeyden hetken, kun pikkupoika pissaa ensimmäisen kerran seisaaltaan itse?
Sen asenteen kun onnistuisi koko elämänsä säilyttämään.
-keinovaginamies-
En oikein tiedä mitä ylpeiltävää siinä seisaaltaan pissaamisessa on. Ei ymmärrä.
Joten näin naisena, joka pienen elämänsä on jynssännyt wc:n kusiroiskeita, niin ei tule samanmielisyyttä kanssasi löytymään.
No niin.. se pissajutuista.
😂😂😂👌
Noh, teen edelleen jonkin verran töitä. Ja työelämässä on kaikenlaisia tulevaisuuteen suunniteltuja juttuja ja kuolemanlinjoja joiden läpi pelaaminen edellyttää jotain suunnitelmallisuutta ja mahdollisten epäonnistumisten murehtimista ja välttämistä.
Ei mulla muuten ole murheita. Mutta ei kyllä sitten unelmia tai sellaisia tavoitteitakaan joiden vuoksi pitäisi stressata. Asiat menee painollaan ja ajallaan tai on sitten menemättä.
Ei mun mielestä. Mä luulen että leikit olisi periaatteessa ihan samat mutta leikkikalut vaan kalliimmat. Jos mä olisin syntynyt miljönääriksi niin nyt olisin moninkertainen miljönääri, mutta en usko että olisin yhtään sen onnellisempi. Ainakin pidän mahdollisena sitä, että jos rahasta ei ole niukkuutta niin alat pitää varallisuutta jonkinlaisena defaultina josta ei osaa iloita. Rahaa pitää mielestäni käyttää tuomaan vapauksia eikä kahleena. Mitä tietenkin myös täydellinen rahattomuus on.
Eikös tämä ole melko ristiriitaista:
"Jos mä olisin syntynyt miljönääriksi niin nyt olisin moninkertainen miljönääri"
...
"Rahaa pitää mielestäni käyttää tuomaan vapauksia eikä kahleena."
Eli jatkaisit rahan tekoa, vaikka sitä jo olisi. Onko se mielestäsi vapautta? Vai ilmeisesti sitten harrastus sulle?
Itsehän jättäisin välittömästi kaikenlaisen tuottavan tekemisen, jos olisin varma että elän koroilla sekä jäljellä olevalla pääomalla loppuelämän. Työelämän suunnittelut ja kuolemanlinjat olisivat välittömästi taakse jäänyttä elämää. Jäisi enemmän aikaa käyttää elämästä nauttimiseen.
-keinovaginamies-
No mun olisi joka tapauksessa pitänyt näyttää itselleni että pystyn tekemään rahaa. Pelimerkkejä vaan olisi ollut jo aluksi. Mutta kyllä mä olisin rahan haalimisen osannut lopettaa.
Tämä on tietty luonnekysymys, mutta mä toisaalta nautin siitä että teen jotakin mitä en ole aiemmin tehnyt. Paljon siitä niin sanotusti tuottavastakin on ollut sellaista että mä ikään kuin pelaan läpi peliä jota en ole ennen pelannut. Ulospäin se voi tietenkin näyttää siltä että motivaationa on raha,
Tietysti elämä on siinä mielessä ollut kompromissin tekemistä, että omaa aikaansa on käyttänyt "peleihin" joilla on arvoa, jolloin niistä myös maksetaan.
Olen vähän sitä mieltä, että minkä aikaisemmin kykenee lopettamaan todistelun itselleen taikka muille, niin sen aikaisemmin on mahdollisuudet onnellisuuteen.
-keinovaginamies-
Tunnen muutamia sellaisia. Mikä yhdistää heitä on se, että he ovat tehneet suunnitelmia elämälle & he eivät ahdistu keskeneräisyydestä tai siitä jos asiat eivät mene suunnitellusti. He hyväksyvät myös sen, etteivät voi vaikuttaa kaikkeen eikä kaikissa elämäntilanteissa samoihin asioihin. He elävät ' oman kokoista' elämää, mutta ovat silti empaattisia ja myötätuntoisia. <3
Onko nämä suunnitelmat tässä oleellisia?
-keinovaginamies-
Suunnitelmat ja 'rytmi' on oleellisia mielenrauhan takia.
Eli jos olet täysin vapaa tekemään mitä tahansa milloin tahansa, menetät mielenrauhasi? Tai siis nämä muutamat ihmiset menettäisivät?
-keinovaginamies-
Aika lähelle päässyt tuota. Erakoituminen tekee onnelliseksi. Lopettaa kiireet joita vihaan.
Mä olen vähän sellainen yhteiskuntaan huonosti sopeutuva, osaan kyllä metkut, mutten ole kiinnostunut niistä.
Elämä ilman pientäkään stressiä ei ole elämää ollenkaan, pelkkää olemista. Elämään kuuluu kaikki, huolet, murheet, stressi, kriisitkin. Vain siten voi täysin rinnoin nauttia ilosta, rakkaudesta, tyytyväisyydestä, armosta, ystävyydestä, kaikesta hyvästä.
Raskasta, raskasta.
Miellän tunteet ja niiden kokemisen olevan aivan täysipainoista ilman turhia huolia ja stressejäkin.
Tämä on tätä samaa jankkausta, kun suomalainen uskottelee itselleen, että on oltava ankea, kylmä ja pimeä talvi, jotta kesästä voi nauttia. Itsepetosta siis.
Onnistuu, jos on tarpeeksi rahaa elämiseen ja jalat maanpinnalla.
Totta. Vasta taloudellinen riippumattomuus mahdollisti huolettoman ja päivittäin nautittavan elämän.
Tarvinneeko tämmössii etes miettii
Hyvät sijoitukset ja viisaat valinnat ovat tehneet oman elämäni vaimoni kanssa ainakin stressittömäksi lopuksi elämää.
Onnittelut.
-keinovaginamies-
Toi betty white jo satavuotias, tietäsköhän tuo jotain siitäkin jo https://www.msn.com/fi-fi/viihde/julkkikset/100-vuotta-täyttävä-betty-white-paljasti-pitkän-ikänsä-salaisuuden-opin-sen-äidiltäni/ar-AASfm8H?ocid=msedgntp
Itsellä on se etu ainut asia mistä tressaan työ ja talous asiat muuta murhetta ei ole kun en ota häiriöitä elämääni.
Stressitön huoleton elämä alkoi, kun lopetin työssä käymisen. Nyt voin mennä ja tulla oman mielen mukaan eikä tarvitse aamuisin herätä mennäkseen tekemään jotain vastenmielistä puuhastelua ärsyttävien ihmisten kanssa.
Ei niitä montaa taida olla mutta huoleton elämä usein huokuu näistä kertakierto ihmisistä jotka vähät välittävät muiden tunteista tai tahdosta. Stressittömän hälläväliä tyypin tunnistaa ihmissuhteissa ja työelämässä tapahtuvissa muutoksissa. Muutaman sillan poltettuaan etsitään uusi joko ystävien piirissä arvostettu ihminen tai työelämässä pärjäävä uusi kaveri.
Stressitöntä ihmistä voisi varmaan kutsua piilojohtajaksi, työssä sekä henkilökohtaisessa elämässä, joka elää muiden arvostuksen turvin.
Niin.
Näkemys tuokin, mutta pakko jättää eriävä mielipide.
Stressitön ihminen viis veisaa kenenkään arvostuksesta tai arvostamatta jättämisestä. Hän kun ei murehdi sitä mitä mieltä hänestä ollaan. On sellaisen yläpuolella. Tai ehkä oikeammin tulisi sanoa, ettei leiki niitä leikkejä.
Itsellä toimii se, että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Paitsi läheisten joihin on sopeutunut.
En ole kovinkaan sosiaalinen ja olen eläkkeellä, joten mahdollista.
Sitten kun eristäytyy esim palstalta ja kyliltä muutamaksi päiväksi, niin on taas ihan mukavaa poiketa ihmisten ilmoilla ja ihmiset vaikuttaa suorastaan siedettäviltä.
Ei tarvitse valita täyden erakkoelämän ja yltiösosiaalisuuden väliltä, se ei ole ihan terve tapa.
Ihmiskunnan kaikki ongelmat johtuvat liikakansoituksen aiheuttamasta psykologisista ja taloudellisista ahtaudesta.
Toisiin ihmisiin yliherkistyminen on yksi oire. Etäisyyden ottaminen toimii mihin tahansa yliherkistymiseen ja stressi helpottaa.
Nyt, kun on korona, voi ihan luvalla etäännyttää itseään ja ladata akkuja. Tilanne siis kannattaa hyödyntää siten.
Oikea, stressitön elämä!
Luultavasti se kuului lähinnä lapsuuteen ja jonkin asteinen huolettomuus myös teini-ikään asti. Tosin kaikenlainen puheen oppiminen, niin ett vieraatkin siitä saisivat selvää, kyllä tavallaan stressasi... puheopetukset ym. kouluvaikeudet.
Siitäkin selvittiin pienillä traumoilla ja lopulta kielijänteen ratkomisella, jotta kieli kääntyi suussa tarpeeksi. Nykyään liiankin hyvin ja pikemminkin pitää hillitä liiankin kärkkäitä sanomisiani.
"Heinäsirkka aika", on mennyt jo vuosia sitten ohitseni! Kyllä vastuuntuntoisella ihmisellä on mun nähdäkseni aina pieniä murheita pohdittavanaan.
Yksistään mun työhöni jo kuuluu ottaa vastuu, sairaiden vanhusten terveyden tilasta. Niin fyysisestä kuin henkisestäkin hyvinvoinnista, sen mihinkä mä pystyn vaikuttamaan! Pari maanisdepressiivistä asukasta jo aiheuttaa välillä, lähes täyden sekasorron hoivalla.
Lisäksi mä asun "perheeni" kanssa, kahden invalidisoituneen vanhuksen omaishoitajana ja omakotitalossa, jossa työtä riittää ympäri vuoden.
(Sananmukaisesti en ole omaishoitaja; eli en nosta minkäänlaista kunnallista hoitotukea.) Pikemminkin mun vanhempani avittavat mua taloudellisesti, selviämään erilaisista asumiskustannuksista.
Esim. Faijan ostamana lumilinko, jota tarvitsemme pihamaan aukipitämiseen, me jaamme elinkustannuksiamme keskenämme, hyötysuhde on molemminpuolinen.
Ja tällä hetkellä esim. mun puolivuotias leikkii pikkusiskoni kanssa lattialla, välillä on Faijan kainaloisena keinutuolissa jne. Mä puolestani olin tänään töissä koko aamun ja Mimmi oli kotihoidossa systerin kanssa. Nyt illalla käydään läpi hänen opiskeluaan, autan niissä kohdissa missä osaan olla hyödyksi, omilla neuvoillani.
trollikka
Kun olisi vakituinen mieluinen työpaikka olo olisi stressitön. Tärkein asia on että pärjää omillaan.
Stressitön elämä olisi tylsää. " Mahdollisimman mukava kölliminen" tekisi myös elämän turhaksi. Minä ainakaan en ole syntynyt tänne vain olemaan, vaan tekemään ja auttamaan muita ihmisiä.
Oikea elämä on täyttä elämää; sitä että tietää miten helpottaa stressistä, jos sellaista on liikaa elämässä ja miten ratkaista ongelmia.
- Sheena
Vaikea toisen puolesta sanoa, onko stressitöntä vai muuten vain jähmeää tylsyyttä/vakaata flegmaattisuutta, sellaisena lähinnä tulkinnut. Ei tuo tuttavapiiri muutenkaan oikein ulkoisesti "tärisijöistä ja vauhkoajista" muodostu. Omalla kohdalla pitemmän aikaa tiedostettua hiuksenhienoa kestovitutusta, mitä en kuitenkaan stressixi saakka ole päästänyt, mitenkä tuon nyt sitten izekukin kohdallaan tulkitsee. - cu-