Kyl mää sanon että hiihtäminen on ihan perseestä.
Oi voi sentään
Anonyymi
2266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juu, sukset on ristissä, sauvat missä sattuu ja sukset tarttuu joka ikiseen oksaan ja karahkaan, mitä metsässä vastaan tulee.
Lisäksi varpaita ja sormia alkaa paleleen, jos on alle -10 pakkasta, mut muuten olo on kuin saunassa, kun on liikaa vaatetta päällä, eikö se elimistö toimi, kun pitäs pumpata verta sormiin ja varpaisiin, kun keskikeho on kuin uunissa.
Ja silmille valunut pipokin kutittaa kokoajan hikistä otsaa. Nyyh.
Nyt ei ole tainnut olla lehdistössä mitään laturaivojuttuja. Niitä on hauska lukea.
Hiihdät tai itket ja hiihdät, mutta jokainen hiihtää! Se on kansallislaji.
Ainakin kauden alkuun itsellä menee nivuset melko juntturaan kun perinteisellä tyylillä hiihdän. Kunhan lenkin jälkeen venyttelee ja muutama kympin lenkki alla niin taas alkaa sujumaan.
Niin on, ja hyvä niin!
-hiihtäjä-
Ihanaa oli! Heti jälkeen tuntui sisä- ja takareisissä, mutta meni nopsaan ohi. Ojentajissa myös oli jotain väsymystä ajoittain. Enkä kaatunut kuin kerran kun aloin kuiluilemaan sitä että missä se autoni nyt olikaan. :DD Pääsin kuitenkin ihan autamatta ylös.
Olin pitkän ajan jälkeen hiihtämässä ja mieleen tuli väkisinkin lapsuusmuistot, jolloin hiihdimme säännöllisesti koko perheen voimalla. Varhaisteininä aloin itekseenkin hiihtämään pitkiäkin lenkkejä ja taisinpa olle joskus jossain koulun hiihtokilpailussa.
Hieno päivä oli kyllä, vastaantulijat hymyilivät tervehdykseksi ja kaikilla näytti olevan hyvä olla. :)
Tosiaankin, hiihto oli ennen niin paljon suositumpaa kuin nyt. Nykyään ei voisi kuvitella samaa kuin ennen ja ihan täällä Helsingissä.
Me menimme usein kavereiden kanssa hiihtämään esimerkiksi Vasikkasaareen, jossa laskimme alas hyviä mäkiä ja jos sellaista ei ollut, niin teimme hyppyrimäen, että oli tarpeeksi haastava. :))
Mitä isompi mäki, sen parempi. :D
Huomasin myös, että kyllä se hiihto on niinkuin pyöräily, jonka oppiessaan osaa sen aina.
Hiihtorytmi alkoin löytä kuin itsestään. :)
Nyt olen niin innoissani tästä uudesta harrastuksestani, että päätin lähteä suksille joka päivä, jos muu aikataulu vaan antaa myöten.
Mä olen hiihtänyt viimeksi päiväkodissa ja heti perään intissä, nyt en vuosiin. Hyi perkele, lunta!
Teillä on väärä tyyli, enkä minäkään vie on teitä sinne :)
😳🙄🤣😉hyvää se tekee?
Älkää kiusatko, kun ei voi mennä hiihtään. Hiihto on ihanaa.
Hiihtelijät hiihtelee, on se huomattu kaduilla!
Sano älä muuta! Ihan perseestä.
No voi voi. Siinä sitä odotetaan.hiihtämisen ihmettä kun pitäsi itse osata
Hiihtämisharrastukseen kuuluu samoja juttuja mitä kaikkiin harrastuksiin jotka ovat välineurheilua. Jalkaan sopivat monot, omalle painolle ja pituudelle tehdyt sukset sekä oikean pituiset sauvat. Lämmintä päälle riittävästi, tarvittaessa reppu selkään jossa on matkaevästä ja vaikka lämmintä mehua. Ei ole pakko hiihtää hampaat irvessä, voi edetä hitaasti nauttien katsoen talvista metsämaisemaa.
Hiihtämistekniikkaa kannattaa harjoitella, muista hyödyntää suksen liukua.
Perinteisesti hiihtämisharrastus on kuulunut suomalaisten lapsiperheiden yhteiseen ajanviettoon. Hiihtämisessä kun on paljon samaa mitä elämässä, ei aina jaksaisi ja matkaa on vielä paljon edessä. Vauhti tuleekin sovittaa hiihtäjän kykyihin sopivaksi eivätkä pienet tauotkaan ole pahasta. Elämässä on jotain samaa,
Hiihtäminen on hyvä harrastus jos tykkää katsella talvista luontoa, lintuja jotka tiputtelevat lunta lumisilta puiden oksilta. Siinä pakkaspäivän tuulen viiman kosteuttamin silmin voi vain ihailla sitä miten metsän linnut pärjäävät karussa suomalaisessa talvisessa ympäristössä. Voin aina hiihtää takaisin asunnon lämpöiseen syleilyyn jos viluttaa, linnut jäävät visertelemään lumisille oksille oli pakkasta tai ei.
AV
Mitäs te riuhdotte. Hiihtää voi vain siten että siirtää jalkaa tai suksea toisen eteen rauhallisesti, nauttien ja hankea ihaillen. Golfkentän tienoo on paras, silmä lepää avarassa maastossa. Ei ole minnekään kiire. Ei tarvii olla hienot tekstiilit tai välineet, vähemmälläkin pärjää. Lämpimät kyllä, hanskat tai kahdet lapaset. Kun sillä pelillä suhaa vaikka 1,5 tuntia, niin olo on mannaa, mieli iloinen ja veri kiertää.
Juu, sukset ja sauvat sekaisin ja selälleen nurin pehmeään lumikinokseen uppoat ja lunta menee puseron kauluksesta sisään selkäpuolelle ja vatsanpuolelle, niin epämiellyttävän kylmälle tuntuu ja lunta menee myös hiihtokintaiden sisään, sulaa ja kastelee ranteet ja kädet, niin kädet alkaa kylmetä.
Sitten on monoissa lunta ja sukat lumessa.
Onkos siihen joku pakottanut? 😂😂 Sillä kuulostaa nyt vähän siltä, että joku hinkkaa ladulla ihan muusta kuin omasta tahdostaan 😂🤣😂😂
No niin on,olen aivan samaa mieltä.
No niistä pärslihaksistahan se hiiihtoliike lähtee.