Syömishäiriö

Anonyymi

Elikkä siis sairastuin syksyllä syömishäiriöön (ilman että huomasin sitä itse) sitten lokakuussa aloin tajuta tilanteeni.
Paino oli 49kg ennen joulua, sitten nyt 2vkoa olen kirjaimellisesti vain mättänyt ruokaa ja herkkuja naamaani joka ilta ollut ihan ähkyssä, kävin aamulla vaalla niin näytti 54.7kg… ja tänäänkin ahmin vain itteni ähkyyn.
Loma loppuu ylihuomenna (onneksi) niin pääsen takaisin normi arkirutiineihin. joulukuu oli kaikista pahin mietin vain joka päivä tappaa itseni ja en vaan jaksanu enää ja mietin että kohta on joulu yms alkaa loma, ei enää kauaa kestettävää. Nyt ajattelen sitä että palaan takaisin tohon pa*kaan, se ahdistaa niin paljon että masennus saa taas voiton mutta taas se helpotus kun pääsen siihen syömishäiriön rutiineihin ja pakkoliikuntaan ja paino laskee.

En oikeasti tiedä mitä teen. Elämässäni ei ole muuta sisältöä kun kalorit, pakkoliikunta ja paino. Mutta en ole valmis vielä hankkimaan apua…

3

159

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olin itse kesällä täysin samassa tilanteessa. Minullakin koulu/arki toi pakkoajatuksia enemmän. Joululoman lopussa ei tullut samaa fiilistä ja yritän neuvoa, miten sain sen pois. Nää auttaa mulla, mutta ehkä ei kaikilla.
      -Tohon itsemurhaan kirjotin ittelleni listan, mitä haluan tehdä ennen kuolemaa ja kaivan sen esille aina kun alan ajatella itsetuhosesti
      -Kirjoitit, että elämässäsi ei ole muuta sisältöä, kuin nuo. Itse ainakin sain syömishäiriöajatuksia pois sillä, että yksinkertaisesti pakotin itseni kiinnostumaan jostakin. Ehkä kiinnostus ei ole aitoa, mutta mitä väliä. Ota jokin aihe, ja paneudu siihen kunnolla, vaikka tuntuisi miten tylsältä (esim. jokin uusi kieli, kouluaine, harrastus…). Aloin opiskelemaan ihan järkyttäviä määriä, vaikka en halunnut. Nyt ainakin kuvittelen nauttivani siitä.
      -Et ole valmis hakemaan apua. Saatan olla hirveä, mutta mielestäni se ei ole välttämätöntä. Omalla kohdalla paraneminen vain hidastui avun saamisen jälkeen. Ensin olin kertonut ystävälleni, joka ei auttanut, mutta ei tuominnut. Sain nostettua painon normaaliin ja suhteeni ruokaan oli jo lähes terve, kunnes isä haki minulle apua. Alkoi ahdistamaan uudelleen ja paino tippui aina vain lisää. Ja eihän siitä avusta pääse helpolla eroon, joten olen tälläkin hetkellä hoidossa. Avun hakeminen ei mielestäni siis ole välttämätöntä, jos et usko sen auttavan.

      • Anonyymi

        Siinä on vain se puoli, että nuori ihminen on vielä ajatuksiltaan ja keholtaankin joustava. Syömishäiriö on mielenterveyden häiriö. Jos sitä ei hoideta, voi myöhemmin seurata jotain muuta. Vähintäänkin sosiaalinen elämä kärsii - ja sitä harmittelee sitten vanhana. Sosiaaliset taidot ja ystäväpiiri luodaan kuitenkin nuorena. Vanhempana se on vaikeampaa.

        Itselläni oli nuorena hoitamatonta syömishäiriökäyttäytymistä. Lihomista pelkäsin ihan turhaan - en ole koskaan lihonut, vaikka noista ajoista on yli 30 vuotta aikaa. Mutta mielenterveyssyillä olen eläkkeellä. Viestini on se, että sama häiriö, mikä saa syömiskäyttäytymisen sekaisin, voi vaikuttaa muullakin tavoin mieleen ja sekoittaa elämää ja tulevaisuutta laajemminkin. Eli avun hakeminen olisi siltä kannalta hyvä vaihtoehto.

        Katsoin muuten Areenasta joskus dokkarin reilut 30 v ikäisestä naisesta, joka oli sairastunut anoreksiaan ihan lapsena. Hän ei syönyt enää mitään, joi vain vähän jotain ravinnejuomia, ja oli hyvin pieni ja luurankomaisen laiha. Murrosiän kehitys ei ollut alkanut hänellä koskaan. Hän harrasti valokuvausta, ja otti itsestään sairaan hyviä valokuvia, ja näistä valokuvista oli jokin näyttelykin. Hän kuoli, sydän pysähtyi. Asui kuolemaansa asti äitinsä luona. Ei elänyt päivääkään normaalia itsenäistä aikuisen ihmisen elämää. Se oli erään anorektikon tarina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä on vain se puoli, että nuori ihminen on vielä ajatuksiltaan ja keholtaankin joustava. Syömishäiriö on mielenterveyden häiriö. Jos sitä ei hoideta, voi myöhemmin seurata jotain muuta. Vähintäänkin sosiaalinen elämä kärsii - ja sitä harmittelee sitten vanhana. Sosiaaliset taidot ja ystäväpiiri luodaan kuitenkin nuorena. Vanhempana se on vaikeampaa.

        Itselläni oli nuorena hoitamatonta syömishäiriökäyttäytymistä. Lihomista pelkäsin ihan turhaan - en ole koskaan lihonut, vaikka noista ajoista on yli 30 vuotta aikaa. Mutta mielenterveyssyillä olen eläkkeellä. Viestini on se, että sama häiriö, mikä saa syömiskäyttäytymisen sekaisin, voi vaikuttaa muullakin tavoin mieleen ja sekoittaa elämää ja tulevaisuutta laajemminkin. Eli avun hakeminen olisi siltä kannalta hyvä vaihtoehto.

        Katsoin muuten Areenasta joskus dokkarin reilut 30 v ikäisestä naisesta, joka oli sairastunut anoreksiaan ihan lapsena. Hän ei syönyt enää mitään, joi vain vähän jotain ravinnejuomia, ja oli hyvin pieni ja luurankomaisen laiha. Murrosiän kehitys ei ollut alkanut hänellä koskaan. Hän harrasti valokuvausta, ja otti itsestään sairaan hyviä valokuvia, ja näistä valokuvista oli jokin näyttelykin. Hän kuoli, sydän pysähtyi. Asui kuolemaansa asti äitinsä luona. Ei elänyt päivääkään normaalia itsenäistä aikuisen ihmisen elämää. Se oli erään anorektikon tarina.

        itse olen nähnyt tuon dokumentin.En siis sairasta syömishäiriötä.Mutta en ymmärrä miten anorektikot näkee itsensä kauniina kun luut törröttää ja posket on lommollaan.Musta luuranko ei ole kaunista katseltavaa ja en usko että kukaan terve näkee luurankomaisissa anorektikossa mitään kaunista. Olen ymmärtänyt ettei enorektikot ole useinkaan parisuhteessa koska heidän elämänsä pyörii vaan syömättömyyden ja liikunnan parissa.Ja jatkuvan itsensä tarkkailun piirissä. Korjatkaa jos olen väärässä jos on miehiä jotka rakastaa luista naisen vartaloa.Paitsi jos miehelläkin on anoreksia.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. SDP haluaa LISÄÄ veroja bensa-autoille!

      Sdp:n vaihtoehtobudjetti esittää polttomoottoriautoille lisää veroja Sdp esittää tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verot
      Maailman menoa
      256
      18104
    2. Riikka se jytkytti BKT:stä nyt 0,3 prosenttia pois

      Ja vain kolmessa kuukaudessa! Vuositasollahan tuo tarkoittaa reilun prosentin pudotusta. Pärjäisi varmaan lasketteluss
      Maailman menoa
      71
      10316
    3. Vasemmistoaate on aatteista jaloin

      Kaikki saavat ja kukaan ei jää ilman. Kuka tuollaista voisi vastustaa?
      Maailman menoa
      329
      6792
    4. Persut: haluamme lisää veroja!

      Lisää lisää veroja huutaa persukuoro. Veroila Suomi nousuun! "Uusi matkailuvero eli matkailijamaksu peritään esimerki
      Maailman menoa
      29
      4545
    5. Mihin kaikkeen sinä ihastuit hänessä

      Mikä oli se asia mikä vei jalat altasi? ❤️ Oliko jotain erityistä tilannetta vai tunne? Kenties monen sattuman summa? Ai
      Ikävä
      52
      4122
    6. Brittiläinen vasemmistolehti: Sanna Marin oli vihdoin rehellinen

      Nyt tulee pahasti lunta tupaan Seiskan tähtitytölle. Ex-pääministerin kirjaa arvostellaan latteuksista ja itsekehusta.
      Maailman menoa
      79
      3298
    7. "Purra löylytti oppositiota", sanoi naistoimittaja Pöllöraadissa

      Kyllä, Purra tekee juuri sitä työtä mitä hänen tuossa asemassa pitää tehdä, hän antaa oppositiolle takaisin samalla mita
      Maailman menoa
      115
      2931
    8. Alexander C. G. riisti demari-Veijolta arvonimen

      "Stubb myönsi 66 arvonimeä ja peruutti yhden arvonimen. Presidentti Tarja Halonen myönsi Baltzarille kulttuurineuvoksen
      Maailman menoa
      91
      2433
    9. MTV: Timo Jutila lataa suoraa tekstiä Pippa Laukan tylystä kritiikistä tosi-tv-kuvausten jälkeen

      Juti sai kuulla kyllä kunniansa Olet mitä syöt -ohjelmassa elintavoistaan! Toki olihan siinä aika paljon rasvaista syötä
      Painonhallinta
      22
      1684
    10. Jos samassa autossa istuu romani, somali ja venäläinen, kuka ajaa?

      Arvioiden mukaan romanit lähtivät noin 1000-luvulla liikkeelle pohjois-Intiasta. Nyt 1000 vuotta myöhemmin he ovat levit
      Maailman menoa
      21
      1573
    Aihe