Kysyn teiltä, mitä ominaisuuksia erityisesti arvostatte Franz Schubertissa?
Onko noita ominaisuuksia jostain muualta, mm. jonkun myöhemmän säveltäjän tuotannosta löydettävissä. Onko jokin linja tai traditio jota joku muu on myös seurannut?
Onko noita ominaisuuksia jostain muualta, mm. jonkun myöhemmän säveltäjän tuotannosta löydettävissä. Onko jokin linja tai traditio jota joku muu on myös seurannut?
Vastaukset 26
Vanhimmat
hänen muusikon kykyjään. Niitä juuri. Niitä oli myös Reino Helismaalla.
Oliko tämä asiallinen vastaus?
Onko muusikkous siis ominaisuus joka tekee Schubertista ( ja siis Reino Helismaasta ) mielestäsi erityisen?
Vaikka Lennie Tristano oli sokea, hänellä oli iso nenä. Arvostan hänen muusikon kykyjään. Hän soitti mm. Crosscurrents lähes oikein.
aika iso mies, minulla on varsin pieni jalka.
En tiedä kuka on Lennio Tristano, enkä myöskään mikä on crosscurrents...
No, se oli varmaan huumoria.
Mutta,
Keskustelunaloitukseni tarkoituksena oli ohjata nimimerkki höpönassun yksinpuhelua dialogin suuntaan, koska hän on näköjään tullut tänne jäädäkseen.
Odotan yhä asiallista vastausta kysymykseen
" mikä Franz Schubertin ominaisuus on nimimerkki höpönassun mielestä erityinen muihin säveltäjiin verrattuna? ".
suuresti hänen muusikon kykyjään.
sellaisessa äijässä voi arvostaa? Hänen vaimonsa sääriä?
Minä en siinä äijässä arvosta edes muusikon kykyjä. Se kamahan on täyttä skeidaa.
Ymmärrän.
Minä puolestani olen sitä mieltä että tuollainen yhden säveltäjän yletön ihailu ei ole tervettä. Siinä ei ole perspektiiviä.Se on henkilöpalvontaa. Säveltäminen Schubertin jälkeen taitaakin olla ihan turhaa, hänhän kun oli täydellinen. Kannattaa myös muistaa Schubertin omat ihanat sanat; " Kuolen pian,muut laatuisammat laulakoon laulujaan. " ( jotenkin noin se meni, ajatus ainakin.).
Olisin odottanut, että kykenesit älyllisesti perustelemaan kantasi, käymään keskustelua kyseisen säveltäjän ominaisuuksista. Se olisi ollut mielekästä.
Valitettavasti minun täytyy tehdä seuraavat johtopäätökset kirjoittelustasi; et halua käydä dialogia, ilmeisesti vain jonkin sinulle itsellesi tyydytystä tuottavan syyn vuoksi kirjoitat tälle keskustelupalstalle. Kirjoiteksesi ilmaisevat vain yhtä asiaa; sinä pidät Schubertista.
Se taas ei ole millään tavalla kiinnostavaa, minä pidän Dajmista ( makeinen ).
sille että Schubertilla oli hyvät muusikon kyvyt.
Olette torjunut mahdollisuuden tehdä kääntymys, ainakin tällä kertaa. Toivon silti yhä.
Ihan vilpittömästi tahdoin käydä keskustelua kanssanne, kun väsäsin tämän keskustelunaloituksen. Olen siihen edelleen valmis.
Addiktiot orjuuttavat ihmistä, tupakointi, nenänkaivaminen, Schubertiin haksahtaminen, kaikkia voi harrastaa mutta kohtuullisesti. Suosittelen teille kuukautta ilman Schubertia. Ette tarvitse Schubertia, uskokaa pois! Ilmöitä ymmärtää paremmin, kun hengähtää ja ottaa vähän etäisyyttä.
Kykynne ymmärtää Schubertin tuotantoa on hämärtynyt, sillä olette väljähtynyt, uitte omassa sameassa Schubert lätäkössänne. Käykää keskustelua, kuunnelkaa muita, saatte uusia näköaloja.
Tristan, tuo ei ole oikea höpönassu! Joku leikkii kustannuksellasi.
Jaa! Ja minä olen täällä dorkasti kirjoittanut kaikenlaista...
arvostan hänen muusikon kykyjään, etkö sinäkin Tristan?
Höh,no Schubertin musiikkiahan tässä tarkoitinkin, mitä muutakaan.
Etkö nyt käsitä. Höpönassu (feikki tai ei,samantakevää) on sanonut sinulle ziljoona kertaa että hän ihailee Schubertissa "hänen muusikon kykyjään". Suora vastaus suoraan kysymykseen.
Toinen asia ollaanko tässä samaa mieltä. Sekö sinua kaihertaa?
Vastaus ei tyydytä minua. On myös kyse siitä millä tasolla keskustelua käydään, ja että sitä käydään.
Yritän kohottaa tätä Schubert-aihetta yleisemmälle tasolle, esimerkiksi keskusteluksi Schubertin estetiikasta ja mahdollisesta vaikutuksesta aikalaisiin ja myöhempiin säveltäjiin.
Suosituimpia vääristelyn muotoja on sekoittaa suurelle esityskokoonpanolle kirjoitettu musiikki vaikeatajuiseksi, vaikeaksi soittaa ja siten syvälliseksi, ja katsoa, että pinelle soitnryhmälle sävellletty musiikki ei ole substannssinsa puolesta tähän verrattavissa tai yhteismitallisia sen sisällön kvaiteettien kanssa.
Disufisu kirjoiottaa Schubertin liedejä käsitelevässä tutkimuksessaan: Riippumata siitä, kuinka suuresti me Schubertia ihailemme, me tajuamme vasta myöhemmin elämässämme, miksi hän nousee niin korkealle muiden säveltäjien yläpuolelle; Schubert on autenttinen. Hänen tyyliään ei oikeastaan tulisi kutsua tyyliksi, koska hänen seuraajansa ovat totuttaneet meidät ajattelemaan tyyliä jonakin taiteella ja taitamisella saavutettavana ja vaikutettavana, studiossa. Schubert kirjoittaa, kuten hän tuntee, ajattelee ja puhuu ja hänen tunteensa, ajatuksensa ja sanansa heijastuvat uskollisesti hänen musiikinsa sävelissä. Tätä on kutsuttava luonnolliseksi tyyliksi, vaikka meidän tuskin tulisi väittää, että tällainen luonnollinen tyyli on suuren säveltäjän pettämätön tunnusmerkki. Tästä on olemassa aivan liikaa merkittäviä poikkeuksia. Mutta meidän tulee korostaa: muusikko, jonka tyyli on luonnollinen, on eräs musiikin suuria ihmeitä.
kuten joku täällä jo sanoi.
Hyvät palstalaiset, jos ette ryhtyisi tuhlaamaan aikaanne moiseen?! Voin kertoa teille, että Tristan ja Höpönassu nimimerkkien takaa löytyy yksi ja sama henkilö. Selatkaa vaikka taaksepäin käytyjä keskusteluja, niin huomaatte kyllä sen.
Kuulemani mukaan Höpönassu pystyi vielä 80-luvun lopussa soittamaan muutaman Cuba Libren voimalla teoksen Dizzie Fingers, vieläpä parilla modulaatiolla. Nykyisin väkertää taipuneilla sormillaan näitä juttuja tänne!!
Mistähän ton oot keksinyt?
Tässä joitakin eroja:
1.Ihmiset ymmärtävät toisiaan sen verran huonosti, että yritän ilmaista itseni mahdollisimman selkeästi. En käytä kieltä joka on " kokettia ". Ei tarvitse kuulostaa fiksulta tai nokkelalta , tärkeintä on, että ajatus saa mahdollisimman selkeän muodon.
2.Minulla ei ole tuollaisia päähänpinttymiä. Jos olisikin en kiusaisi niillä muita.
En soittanut 1980- luvun lopulla vielä yhtään mitään, aloitin pianotunnit vasta 90- luvun alussa. Sitä paitsi olen avoin kritiikille; kun nimimerkki qwerty muinoin arvosteli kirjallista ilmaisuani, otin onkeeni.
viimeinen oljenkorsi on sarkasmi. Sitä saatoin tavoitella.
Kirjoitit: "En soittanut 1980- luvun lopulla vielä yhtään mitään, aloitin pianotunnit vasta 90- luvun alussa."
Omassa tekstissäni puhuin kyllä HÖPÖNASSUN soittamisista... oliko tämä nyt se kuuluisa freudilainen lipsahdus?!
Olet kieltämättä arvostellut yhtä tunnettua pelimannisäveltäjää tässäkin keskustelussa, mutta eihän teistä omnipotenteista aina tiedä!
Kaikkein helpoimmalla tästä kieroilun kehdosta päästään, kun nim. Tristan rekisteröi itsensä kuvan keralla, kuten myös (eri/sama?) Höpönassu.
Sekaannut sanoissasi pahemman kerran, poju. Ehdotan että kirjoitat pahemman kyykkimisen välttämiseksi ensi kerralla selvin päin.
Meidän tosi miesten on helppo hymyillä. Me kuljemme omaa tietämme poikasten yrittäessä räksyttää kintuissa kunnes kyykky kurjille napsahtaa.
, jotka viitsitte keksiä useampia nikkejä itsellenne. Ei ole miestä puhumaan yhden ja saman nimissä?!
Turhapuro antaa Iron Manille koordinaatioharjoituksen: kävele kadulla ja jauha purkkaa samalla. Väittävät vaikuttavan myönteisesti henkisen potentiaalin hyödyntämiseen.
omituinen ukko. Juttua tuli, meinaan ikäänkuin säveliä, ei niissä alkua, ei loppua, vähän muistutti etäisesti musiikkia. Yhtä haisevaa mössöä, kuten veli Tristan sanoo. Mitä sellaisesta ukosta, sanon minä. Ja täällä nyt kiemurrellaan ihastuksesta kun saa kirjoittaa siitä siasta hienosti ja ihailevasti. On otsaa.
Schubet loi kauneutta yhtä helposti kuin sinä hengität paska ilmaa sisään ja ulos. Hänen jokaisella ajatuksellaan oli lyriikan siivet, hän lauloi kuten peltopyy tai satakieli tulee ihmisten ilmoille lyhyeksi kesäksi laulamaan, jotta nämä saavat tuntea mitä runous ja laulu todella ovat. Kallis aarre ja vielä loistavammat toiveet.