Jos et halua mieheksesi ahmattia, joka syö kaapit tyhjäksi, ennen kuin ehdit itse edes maistaa mitään, tai tarjota muille. Tälläisiä miehiä kasvaa yleensä perheissä, joissa on heidän lisäkseen ollut monta sisarrusta. Vaikka ruoasta ei olisi ollut varsinaisesti edes puutetta. He ovat aina joutuneet pitämään puolensa, että saavat osansa yhteisestä ruoasta ja herkuista. Tämä tapa sitten usein jää heille päälle myös aikuisena. Syödään ja juodaan rohmuamalla kaikki mitä nähdään kaapeissa.
Kuin edelleen peläten, että joku muu ehtii ensin.
Tälläiset miehet ovat noloja myös juhlissa, joissa on tarjolla syötävää. He syövät sielläkin, niin ahneen kyltymättömästi, kuin eivät olisi koskaan ruokaa nähneet.
Kuin edelleen peläten, että joku muu ehtii ensin.
Tälläiset miehet ovat noloja myös juhlissa, joissa on tarjolla syötävää. He syövät sielläkin, niin ahneen kyltymättömästi, kuin eivät olisi koskaan ruokaa nähneet.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Yhtä hyivin voisi neuvoa että älä ota perheeseesi naista, ne ovat ahmatteja kaikki. Vuonna 2032 kaikki naiset ovat lihavia, ainoastaan uudellamaalla voi olla muutama normaalipainoinen harvinaisuus:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008529586.html
-harmiseikirj-
Kaikki miehet ovat sitten plösähtäneet jo ennen tuota. Miehissä kunnon on enemmän ylipainoisia.
Harmisko kuuluu näihin ahmatteihin, kun noin kolahti tämä aloitus.
Intersektionaalisen feministisellä intuitiolla naiset varautuvat pahimpiin dystopioihin.
Totta tuo on.
Ei pidä paikkaansa.
Ei niin. Tunnen nimittäin ihmisiä jotka syövät kun hevoset muista välittämättä, koska heidän ei tarvinut koskaan välittää muista.
Luulen loppupeleissä että tuo on yksilöllistä eikä liity mitenkään perheiden kokoon. Jotkut on vaan elukoita tapoineen.
Jotenkin kuvittelisi, että isossa perheessä lapset oppisi jakamaan asioita luonnollisesti? Ja kuvittelisi, että sisarukset vetää nurkan takana lättyyn, jos joku on röyhkeä.
Oman vuoron odottaminen ja kyky jakaa on persoonakysymyksiä, mutta myös kasvatusasia.
Tuo on totta suurperheissä on tottunut jakamaan niin sisarukset pitää huolen ja vanhemmat on jakanut tasapuolisesti ja kaikki tottuneet elään ryhmässä mut jos on ainoa lapsi niin se ei ole tottunut jakamaan eli karttakaa sitä ainoaa lasta ja suurperheen lapsista saa hyvän kumppanin ja on tottunut et lähimmäisistä huolehditaan
Totta on
Ei meidän suurperheessä ainakaan tuollaisia tapoja opittu. Päinvastoin, opittiin ottamaan toisetkin huomioon. Kaikki jaettiin aina tasan.
Niin meilläkin vaikkei ollut edes suurperhe.
Kotona oli ruoka-ajat ja niistä pidettiin kiinni enkä itse edes juurikaan käynyt kaapilla, kun keittiö oli perheenäidin valtakuntaa ja hän tarjoili ja valmisti ruuat ja herkut valmiiksi lautasille jaettuna.
Ruoka-aikoina syötiin aina yhdessä joko ruokapöydässä tai television äärellä, yksin syöntiä ei juurikaan esiintynyt paitsi sairastapauksissa.
Täh??
Tällaisen kuulin miehistä ekaa kertaa! :O
Pyh. Kerran söin salaa lapsipuolen karkit. Seuraavana aamuna kummastelin jotta otahan poika tuosta vitoinen ja hae uusia karkkeja, koska mörkö söi edelliset.
Ainakin työkavereina suurperhetaustaisten kanssa on helpompi toimia ja ainoot lapset on ihan vihoviimeisiä. Eikä ne ainokaiset sitä tahallaan tee, vaan ikään kuin aivoista puuttuisi sellainen muita huomioiva osa. Vaikka sanoisin että ajatelkaa muitakin, niin se ei jotenkin vaan mee perille. Mutta onneks suomessa ainokaiset on harvinaisia, mutta miettikää vaikka jotakin kiinaa.
Tämä on tietysti taas yhden trollin tekstiä. Isossa perheessä kasvanut on tietysti joutunut ottamaan muutkin huomioon. Ovat sopeutuvia ja epäitsekkäitä, Itsekkäät tyypit löytyvät kyllä 1-2 sisarusten perheistä. Ovat aina saaneet sen, mitä ovat vaatineet. Tämä tietysti heijastuu myös tulevassa parisuhteessa.
Hyvin yleistä lestadiolais klaanissa, kun sapukaa ei riitä kuin nopeimmille lapsille!!🍕🍕
Niinhän ne sanoo ainoista lapsistakin, että ovat lellittyjä eivätkä osaa jakaa mitään muiden kanssa. Minä minä. Vaan ei tuo pidä ainakaan mun kohdalla paikkaansa. Olen lapsesta asti jakanut karkkini kavereiden kanssa, lelujani on saanut käyttää jne. Ei ole koskaan ollut vaikeeta jakaa mitään omaa jonkun kanssa parisuhteessakaan. Päinvastoin.
Mun on myös sun, jos niin haluat. Höpöjuttuja ja yleistyksiä ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa. Kannattaa arvioida aina tilannekohtaisesti kaikki.
Omalta osalta jouduin oleen ainoo lapsi kuus vuotta enkä yhtään tykänny. Onneks veli synty ja vaikka sisaruussuhteissa tiettyjä haasteita onkin, niin se kehittää enemmän kun pelkkä kaverisuhde. Sen takia en itsekään halunnu että ois vaan yksi lapsi ja toisaalta se toteutukin, kun ei oo yhtään lasta. Eli oikeestaan kohdallani toteutu vain se toiseks pahin vaihtoehto.
Eli oma toive oli 3 tai neljä lasta. Ja tän kun kerroin tuolla abortti palstalla, niin tuli tietäjältä hirvee ripitys, ja oudosti myös sairastuin sen jälkeen. Mutta tietäjä ei oo onneks täällä lukemassa. Niin voin sanoo vaikka kymmenen lasta. Eihän haaveilu oo kiellettyä. Kun tosta abortista mulla ei oo ees mielipidettä. Mutta tietäjä on tietäjä.