Oletteko sopineet parisuhteen säännöistä kumppaninne kanssa ennen parisuhteen aloittamista tai sen alussa? Jos kyllä, niin mistä?
Entä onko kukaan etukäteen yhdessä uuden kumppanin kanssa pohtinut, miten tulevia ongelmatilanteita voisi käsitellä? Tai käsitelleet ihan konkreettisia esimerkkejä, jotka voisivat tulevaisuudessa mahdollisesti hiertää parisuhdetta, kuten vaikka pettäminen tai toisen lihominen?
Olisi kiinnostavaa tietää, auttaisiko (mahdollisten) tulevien ongelmien etukäteen käsittely ehkäisemään ongelmia ja niistä aiheutuvia eroja.
Entä onko kukaan etukäteen yhdessä uuden kumppanin kanssa pohtinut, miten tulevia ongelmatilanteita voisi käsitellä? Tai käsitelleet ihan konkreettisia esimerkkejä, jotka voisivat tulevaisuudessa mahdollisesti hiertää parisuhdetta, kuten vaikka pettäminen tai toisen lihominen?
Olisi kiinnostavaa tietää, auttaisiko (mahdollisten) tulevien ongelmien etukäteen käsittely ehkäisemään ongelmia ja niistä aiheutuvia eroja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ennen jokaista suhdetta olen noita pohtinut, mutta eihän naisten kanssa mistään voi keskustella. Joten se siitä!
Etsipä ensiksi ne pallit sieltä mihin ne hukkasit ja sen jälkeen etsi sellainen nainen jonka kanssa voi keskustella.
Harmi, että olet kohdannut vain naisia, joiden kanssa ei voi keskustella. Mutta voisiko vikaa olla myös sinussa? Jos vain valikoit tällaisia naisia, tai sitten oma lähestymistapasi on sellainen, joka ei naisia miellytä? En ainakaan itse ymmärrä, miksi tuollaisista asioista ei jonkun mielestä olisi hyvä keskustella. Olen nainen ja haluaisin keskustella säännöistä jo etukäteen
Ehdottomasti on sovittava yhteisistä säännöistä ja kerrottava omista rajoista etukäteen. Sen kyllä pitäisi vähentää sovituista aiheista vääntämistä. Jos ei vähennä niin ei ole pidä jäädä siihen suhteeseen.
Ongelmia tulee aina, niitä ei voi vältellä, elämä on elämää joten parempi ajatus on kohdata ne kun ne tulevat. Kannattaa kehittää sen verran nahkaa että kestää ne. Ongelmien välttely kun on oma ongelmansa.
Kannattaa muistaa, että niitä alussa sovittuja sääntöjä voi myös muuttaa, jos ne eivät toimikaan. Tietysti myös uusien sääntöjen on oltava molemmille osapuolille sopivat.
Kun ei tule suhdetta, ei tule ongelmaa ja that s fine.
Niin, ei toki kaikkia ongelmia voi välttää, mutta ehkä sellaisista yleisimmistä eroon johtavista. Ehkä tärkeimpänä voisi olla pohdinta, että miten niitä ongelmia sitten ratkottaisiin, minkälaiset ovat kummankin valmiudet niiden käsittelyssä. Voisi esimerkiksi sopia, että kumpikin ongelman kohdatessaan katsoisi ensimmäiseksi peiliin, olisiko omassa toiminnassa jotakin kehitettävää. Sitten vältetään oletuksia kysymällä toiselta hänen näkökulmansa asiaan, jaetaan rauhassa ajatuksia ja toista ymmärtämällä koitetaan päästä yhteisymmärrykseen.
Ei tarvinnut sopia mitään eikä mistään.
Parin vuoden seurstelun alkuajoista lähtien viihdyimme toistemme seurasta.
Sopimatta mistään totesimme olevamme samoilla linjoilla koskien yhteiskunnallisia kysymyksiä, suhdetta rahaan ja talouden hoitamiseen, kiinnostus urheiluun ja matkusteluun, samat moraalikäsitykset ja jossakin vaiheessa jopa lasten kasvatuksen periaatteet.
Sopuisa arki on pitänyt yllä myös seksuaalisia jännitteitä yli 50 vuotta.
Vaikka biologiset tekijämme ovat hieman eri tasolla niin molemmin puolinen halu tuottaa kumppanille mielihyvää toimii edelleen.
Oi, hienoa kuulla, että teillä alkuajat ennustivat sujuvaa suhdetta noin pitkälle. Että voi olla niin samantyyppinen, että suuremmilta ongelmilta vältytään vuosikymmenienkin päästä.
Tältä minusta tuntuu nyt kumppanini kanssa, että olemme samantyyppisiä, sovimme hyvin yhteen, eikä nyt muutaman vuoden seurustelun aikana ole tullut suurempia ongelmia, pienemmät olemme sovussa saaneet ratkaistua. Että on vaikea kuvitella ongelmia tulevaisuudessakaan. Nyt haluaisin vain tehdä kaiken voitavani, jotta suhteemme säilyisi jatkossakin yhtä hyvänä
Kunhan se on molemminpuolista niin tuo viimeinen virke vie todellisuudessa pitkälle.
Seurusteluvaiheessa en ajatellut mutta jo avioliittomme alkuvuosina totesin, että minulle henkilönä tärkeät asiat eivät olleet sitä vaimolleni ja myös toisin päin.
Ehkä myös se, ettei meistä kumpikaan ole koskaan VAATINUT toiselta mitään.
On ollut helppo keskustella ja päättää ehdotusten perusteella.
Esimerkiksi malliin "mitä mieltä olisit jos lähtisin tytön (tyttäremme) kanssa Berliinin joulumarkkinoille"? Tiesi jo kysyessään etten kyseenalaista lähtemistä mutta tapa ottaa kumppani huomioon on oleellista.
Joo siis omalta osaltani tarkoitin, mitä itse pystyn tekemään suhteen hyväksi.
Tuohon vaatimiseen, niin mielestäni aina voi yhdessä keskustella, että kuinka paljon kumpikin olisi valmis joustamaan. Eihän sitä muutoin tiedä, että jos toiselle olisikin helppo juttu tehdä muutos ja haluaisi tehdä sen, jos siitä rakkaalleen on jotakin iloa. Jankkaamaan ei tietenkään saa jäädä, jos toinen on, mielellään perustellut, miksi ei halua. Mutta ainakin itse haluaisin esimerkiksi muuttaa käytöstäni kumppaniani miellyttävämmäksi, jos en keksi mitään sitä vastaan
90 luvun alkupuolelta tähän päivään asti ilman mitään "sääntöjä", hyvin pärjätty.