Oma vakuutusyhtiö

...Vakuutusyhtiölain mukaan vakuutusyhtiöiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Valvontaa varten vakuutusyhtiön on toimitettava ministeriölle yhtiön taloudellista asemaa koskevia tietoja ja selvityksiä...

Toimilupaa ei anneta, jos:

1) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja vakuutusyhtiön välillä olevan merkittävän sidonnaisuuden arvioidaan olennaisesti vaikeuttavan sosiaali- ja terveysministeriön 14 luvun mukaisen valvonnan suorittamista; tai

2) perustettavaan vakuutusyhtiöön merkittävässä sidonnaisuudessa olevaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavan sellaisen valtion, joka ei kuulu Euroopan talousalueeseen, lainsäädännön tai sen täytäntöönpanoon liittyvien seikkojen arvioidaan olennaisesti vaikeuttavan 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan suorittamista.

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960091

Eipä taida onnistua ihan helposti; jo yksistään pääoman hankkiminen, puhumattaakaan lain koukeroiden tuntemisesta. Luvan alaista hommaa, kaiketi vielä; eipä ole naapurimaiden vakuutusyhtiötä ollut tunkua tänne.

Jos vakuutusten hinnat jurppii, selvitäpä ensin kuinka onnistuisi vakuuttaa Suomen kilvissä oleva pyörä ulkomaille. Vakuutusten hinnathan vaihtelevat eu-maissa paljonkin, eikä ulkomaille vakuuttamiselle pitäisi käsittääkseni olla juridista estettä. Mahdollisessa korvaustapauksessa saattaa toki syntyä lainopillisia dilemmoja, esim. minkä maan lakien mukaan korvausvastuu ratkaistaan. Myös vakuutusehdoissa ja -turvassa on eroja, joiden selvittäminen tuskin on helppoa vieraskielisistä vakuutusasiakirjoista.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi " -0 tulos periaatteeseen", sellainenhan on oikeastaan jo käytössä vakuutusyhtiöissä liikennevakuutuksen osalta. Liikennevakuutuslaissahan (18§) todetaan, että maksujen on oltava kohtuullisessa suhteessa maksettuihin korvauksiin. Joskus moottoripyörien liikennevakuuttaminen on ollut jopa alijäämäistä:
http://www.vakes.fi/lvk/suomi/index.jsp?cid=lvk_fi_leh23052003

Väitänpä siis, ettei uuden yhtiönkään osakkailla olisi se enempää mielenkiintoa harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vaan vakuutusten kipuaisivat vahinkojen edellyttämälle tasolle. Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa tilanne voisi olla toinen, joskaan saavutettu etu tuskin olisi kaiken vaivan arvoinen.

Jotkut myös arvostavat asiakaspalvelun toimivuutta - ainakin ne, joille vahinko on joskus sattunut. Itselläni on mp-vakuutus pohjolassa, mutta olen hautonut ajatusta sen siirtämisestä Nordeaa parempien keskittämisalennusten toivossa. Soitinkin asiakaspalveluun, jossa ystävällinen naishenkilö ilmoitti, ettei tiedä pyörien vakuutuksista mitään, vaikka olin palveluvalikon perusteella ohjautunutkin liikennevakuutusasioista vastaavan henkilön puheille. Ilmoitin, että käyn konttorissa puhumassa asiat selviksi. Konttorissa kaksi eri henkilöä ohjasi minut eteenpäin ja kolmannelta sain käteeni tarjouspyyntökaavakkeen, jonka käskivät mennä kotiin täyttämään ja antoivat palautuskuoren. Vaikka olin ilmoittanut, että olen aikonut siirtää useita vakuutuksia Pohjolasta Nordeaan, laskivat potentiaalisen asiakkaan ns. "menemään". Miksi uskoisin, että asiakaspalvelu vahinkotapauksessa toimisi yhtään paremmin?

Tässä valittamisen ja mitään tekemättömyyden luvatussa maassa (mp-)vakuutuksenottajilta unohtuu se vakuutuksen perimmäinen tarkoitus: jos ajat jalankulkijan kauniina kesäiltana pyörätuoliin, satojen tuhansien sairaalalaskut, kipupumput, lääkkeet ja työkyvyttömyyskorvaukset maksaa vakuutusyhtiö etkä sinä.

Mutta minullehan se ei koskaan satu. "Eikä täällä kaasu haise..."

Perustakaa vakuutusrengas.

Vakuutusrenkaan kaikki jäsenet sitoutuvat korvaamaan jonkin jäsenen vahingosta syntyvät kustannukset. Vakuutusmaksut voivat olla kohtuu pienet, jos ei haluta valmiiksi kunnon pesämunaa tulevien vahinkojen varalle.
MP vahingoissa saattaa tulla pitkä centtimäärä maksuun, joten jäseniä on hyvä olla useita kymmeniä - satoja.

Näin tehtiin ennen valtion yhtiöissä....