Sen tietää jokainen sinkkumies ja palstamies. Eihän kukaa nyt vapaaehtoisesti halua olla sinkku mutta tavis naisten vaatimukset on älyttömiä eivätkä ne kelpuuta tavis miestä. Tasottomiesn naisten vaatimukset on että niille kelpaa vain komea top 10 mies. Eli joku julkkis mulkku kuten nikke ankara joka on naisten ahdistelija. Tiedätte varmaan että olette sinkkuja koko elämänne ettekä naista saa.
Naisten vaatimukset on älyttömiä
Anonyymi
5162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jaa, mä kyllä tunnen monta miestä(kin), jotka haluavat olla sinkkuja eivätkä halua naista/parisuhdetta riesakseen.
Palsta naiset ei kelpuuta palstan miestä.
No ei todellakaan. Tämän on vihonviimeinen paikka, josta mä seuraa etsisin.
Miksi pitäisi kelpuuttaa naisia väheksyvät, omaan napaansa tuijottelevat, minä minä minä, mulle mulle mulle, heti nyt eikä joskus -mentaliteetilla elämää katsova palstapoika, jolle parisuhteen tärkein asia on saada pillua ja usein ja nainen on vain palvelija. Ja vielä sellaista nahjuksia, jotka ruikuttavat että naisille kelpaa vain ja ainoastaan top10 miehet tai jännämiehet.
Kaikki palstalla olevat miehet eivät ole näitä itkupillejä, mutta ne kovaäänisimmät naisen puutteen valittajat ovat juurikin niitä, joiden kannattaisi katsoa peiliin, ja miettiä onko sieltä näkyvällä ihmisellä jotain muuta syytä kuin ulkonäkö miksi ei kelpaa, ja muutettavaa ajattelutavassaan, jotta myös he olisivat niitä joita naiset katsovat parisuhdemielessä.
Palstan oikeasti kunnollisille miehille toivotan oikein hyvää ystävänpäivää, ja niille urpoille ruikuttajille, Allusta lähtien, sanon että opetelkaa hyvät käytöstavat, ja kohdelkaa naista muutoin kuin vain kenttäpatjana, johon purkaa paineet.
Ei mulla muuta.
L.
Moni on kuitenkin toiveikas, että se oikea löytyisi täältä.
En usko, että kukaan edes suht täysjärkinen käyttäisi tätä palstaa seuran etsimiseen.
Kyllä se löytyykin, vaikka olen alle 170cm pitkä mies. T. Kohta 10v naimisissa.
No ei.
Asia on juuri näin!
Äijäily ja macho-uho on niin passeé. Naiset kaipaa luotettavaa ja kiinnostavaa miesseuraa, ei minäkeskeistä, negatiivista mulkeroa.
No jaa, enpä menis vannomaan. Joillain on, toisilla taas ei, välillä käy niinkin, että alussa on kovat vaatimukset, mutta sitten Amor ampuu sen nuolensa ja kaikki vaatimukset lentää romukoppaan.
Sama toimii toisinpäinkin, kyllä sitä on joillain miehilläkin kovia vaatimuksia naisille, sitten taas toisilla ei, lähinnä riittää, että toinen on nainen.
Aika usein miesten toiveista voi lukea sen klassisen madonna-huora -vaatimuksen, samalla pitäisi olla bilehile-kodinkone -tyyppiä, olla seurallinen mutta pitää turpansa kiinni ja ottaa totena kaiken, mitä miehensä sanoo, koska mies kuitenkin ymmärtää maailmaa paremmin. Onhan sitä siinä, ei ihan joka ehdokas noihin yllä, ei edes parhaana päivänään.
Niin ja mikä sitten on "kova vaatimus" ja mikä ei. Jos esimerkiksi toiveena on samantyyppinen maailmankuva ja toiveet elämässä, niin ovatko ne kovia toiveita?
Ei mene vaatimukset romukoppaan milloinkaan. Vaatimuksia ei kannata kirjata satapäin, ainoastaan tärkeimmät, joilla on itselle merkitystä. Niistä ei tingitä yhdestäkään, vaikka amor ampuisi kuinka.
Nuo on juuri hyviä vaatimuksia.
Hyvä kysymys. Kova yhdelle voi olla helppo toiselle.
En ole muutenkaan ymmärtänyt ikinä sitä, että sanotaan, että on liian kovat vaatimukset parisuhdemarkkinoilla. Niin kauan, kun toivoo sellaista ominaisuuksien kombinaatiota, että se on edes teoreettisesti mahdollinen ihmiselle, ei vaatimus yleisesti ottaen ole liian kova. Toki se voi tehdä kumppanin löytämisen todella vaikeaksi, mutta ei mahdottomaksi.
Esim. omalla kohdallani hyvin laveasti tulkittuna mainitsemasi samantyyppinen maailmankuva ja toiveet elämässä takaavat, että ollaan pitkällä, siihen päälle vielä silmää (minun) miellyttävä ulkonäkö ja aletaan helposti hieromaan "sopimusta" minun puolestani.
Tähänkin asti olen kaikki pidemmät suhteeni löytänyt ihmisistä, joiden olen tiennyt heti alkuunsa, että paljon on yhteensopivaa, mutta aika paljon jää työstettävääkin. Parisuhde vaan on sellanen työmaa, että ikinä ei tule valmista, mutta riittää kun molemmat haluaa tehdä sitä työskentelyä yhteisen suhteen eteen.
Ei varmastikaan sinulla, mutta uskallan väittää, että selkeällä enemmistöllä ne ovat hyvin joustavia tai suorastaan romukopassa, kun riittävä namupala kävelee kohdalle ja hullaannutaan. Ja tämä sukupuoleen katsomatta.
Niin, mutta vaatimuksina rajaavat tarjokkaita paljon rankemmin kuin vaikka "pituus yli 180 senttiä". Eli miten se kova vaatimus nyt sitten määritellään?
Tuosta pituusvaatimuksesta tuli muuten mieleeni, että onko "pituus alle 180 senttiä" vaatimuksena kohtuullisempi, kuin "pituus yli 180 senttiä"? Tai onko läskiys vaatimuksena kohtuullisempi, kuin hoikkuus? Tai jos toive on "vihreät silmät" niin se on varmaan kova vaatimus, mutta "ruskeat silmät" ei? Tai jos valtaosa suomalaisista on jo kouluja käyneitä niin olisko vaatimus "vain peruskoulun käynyt" kova vaatimus? Miten se kova vaatimus määritellään?
Tietty, pieni erilaisuus on hyvästä, tulee pieniä erinäkökulmia, näin ollen täydentävät parisuhdetta. En usko, että joo, joo juttu toimii. Toinen kärsii.
Eli jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin se on vaan hyvä?
Toinen on absolutisti ja toinen viikonloppujuoppo niin hyvä vaan. Toinen läski sohvaperuna ja toinen harrastaa ultrajuoksua. Toinen tykkää matkustella kaukomaille ja toinen ei tahdo poistua kotoa lähikauppaa pidemmälle. Toinen on vakaumuksellinen uskovainen ja toinen ateisti. Toinen tuhlaa kaiken mitä käteensä saa ja toinen on Roope Ankaakin pihimpi.
"Toinen on absolutisti ja toinen viikonloppujuoppo niin hyvä vaan."
Jos normaalisti on ryypännyt perjantain ja lauantain ja loivennellut sunnuntain, niin nyt sais ryypätä perjantain ja loivennella lauantaihin klo 15 saakka. Mahtaiskohan tuohon kompromissiin olla kumpikaan tyytyväinen?
Nämä pari, kommenttia menee sinne, suurien eroavuuksien puolelle.
Ja siinä kommentissa, johon kommentoit aluksi sanottiin: "samantyyppinen maailmankuva ja toiveet elämässä". Mistä ihmeestä mahdoit siis keksiä, että niiden toivottiin olevan täysin samanlaisia?
Tai sitten kääntäen sinne samankaltaisuuteen, jota toivottiin. Että molemmilla olisi samantyyppiset lapsitoiveet, vain määrässä ehkä eroja. Tai alkoholinkäyttö olisi samansuuntaista. Että rahankäyttötottumukset eivät olisi kauhean kaukana toisistaan. Että molemmat joko tykkäisivät olla kotona tai sitten välillä matkustella. Että ruokatottumukset olisivat suht lähellä toisiaan ja aina välillä olisi mahdollista syödä samaakin ruokaa.
Ja että voitais nauraa noin suurinpiirtein samoille asioille, eikä niin että jonpikumpi on aina naama loukkaantuneena norsunvatulla, kun toinen nauraa jollekin jutulle vedet silmissä. Kovin erilainen huumorintaju on oikeastaan aika tolkuttoman rasittavaa parisuhteessa.
Osuit asian ytimeen.
Vaan miten tuon kaiken kertoo ärsyttämättä "kilometrin pituisilla vaatimuslistoilla"? Onko ok, kertoa tosi paljon noita juttuja itsestään (siis niitä juttuja millä nyt sattuu olemaan juuri itselle väliä) ja sitten sanoo etsivänsä samankaltaista kumppania? Onko noin ok ja tajutaanko se?
Kyllähän noi pitkät, vaatimuslistat, että toisen pitää olla just sellanen ja sellanen. Ovat aika lapsellisia vaatimuksia. Ikisinkun merkkejä. Täydellistä et löydä koskaan, mutta sellaiseen jonkakanssa tulee lopuniän parisuhde löytyy varmasti. Minä, minä, minä asenne on tullut parisuhde hakuunkin.
Kerro sitten ihmeessä miten nuo asiat pitäisi ilmaista. Kylmä ja ikävä fakta kuitenkin on, että sen elämänasenteen, elämälle asetettujen toiveiden, maailmankuvan ja elämäntapojenkin täytyy osua tietyssä määrin yhteen, jotta suhteella olisi mitään toivoa. Mikä siis on se "hyväksyttävä" tapa tuoda esille, että tätä minä olen ja tällaisen ihmisen kanssa tulisin toimeen?
Eikö siinä parisuhteessa aina aluksi ole nimenomaan kaksi "minää", joista yritetään jotenkin luoda "me"? Miten sen me voisi luoda, jos ei ole mitään yhteistä?
Vanhanpiian tai vanhanpojan merkkejä. Omat pitkät vaatimuslistat, kertoo henkilön itsekkyydestä. Menee minä, minä asenteella. Haluaa alistaa.
Eli esimerkiksi se, jos vaikka haluaa lapsia on alistamista? Tai muutkin nuo mitä tuossa yllä sanottiin?
Itselläni esimerkiksi on takana 2 parisuhdetta. Toinen kesti 4 vuotta ja toinen 10 vuotta. Mulla on varsin selkeä tieto parista asiasta, joiden kanssa en pystyisi elämään. Sitä tuli yritettyä ihan tosissaan useampi vuosi ja tiedän tasan tarkkaan, että ei tule onnistumaan. Sitä on ihan turha edes yrittää enää. Tuottaisi ihan turhaa sydänsurua molemmille osapuolille.
Ja juu, vika todellakin on minussa. Se vika on ja pysyy, eikä tule ikinä häipymään. Mä itse kuvittelen, että kertominen on reilua, mutta se onkin sitten alistamista? Eikö alistaminen olisi sitä, että yrittäisi muuttaa toista? Mä taas en missään tapauksessa halua ihmistä, jota tarvitsisi yrittää muuttaa. En usko muutokseen. Sitä joko on tai ei ole ja sillä mennään.
Kuulostaa tutulta. Mulla onnsamantyypoinen tausta. Takana pari parisuhdetta, tunnen itseni ja tiedän mikä ei tule ikinä toimimaan. Yritetty on ja se ei siitä muutu. Mäkin olen kuvitellut, että tollasten asioiden esilletuominen olis reiluutta. Nyt sitten tiedän, että se onkin yritys alistaa. Kuulostaa todella käsittämättömältä tulkinnalta.
No, itsehän en tosin missään deittiapeissa ole enkä tule ikinä olemaan, että sinällään täysin hypoteettista pohdintaa. Enkä ole kyllä eroni (kolmisen vuotta sitten) jälkeen vielä edes seuraa etsinyt. Tulijoita olisi, mutta olen tarkotuksella pitänyt itseni saavuttamattomana. En mä olis ollut valmis mihinkään vakavampaan. Nyt sitten on yksi mies, josta voisin hyvinkin kiinnostua. Musta olisi suorastaan helpotus, jos mulla olisi tuollainen mahdollisimman kattava lista hänen toiveistaan. Se voisi pelastaa paljolta sydänsurulta, jos huomaisi, ettei niihin toiveisiin mitenkään pidemmän päälle sovi. Olisin ihan omnnessani, jos tuollaisen listauksen jostain löytäisin.🤔
Jep ja siksi siniset pillerit on käytössä https://youtu.be/Eu6dyABmRuQ
-melatonnikalansininenuni-
Jokainen mies voi juoda viinaa ja mennä baariin niin huomatte ettei naisilla juuri vaatimuksia ole. Baarissa mies tutustuu naisiin ja rumempikin mies löytää kumppanin. Se on monesti nähty että viinaa juomalla monenlaiset miehet löytää kumppanin.
T viinamies
Sinäkö olet sen merkkinä ettei naisilla juuri ole vaatimuksia? :D
Jokainen sinkkumies, etenkin vuosia tai vuosikymmeniä sinkkuna ollut tietää omat henkiset heikkoutensa, miksi ei menesty "naisten saannissa". Komeudesta ei ole kyse; mutta ajatuksen taakse piiloudutaan omalta todellisuudelta ja laitetaan asia naisten syyksi.
Tuollainen top10 ajattelu alkaa pidemmän päälle näkyä miehestä päältä, nenän asennossa, asenteissa ja siten lisätä negatiivista sinkkuuskierrettä. Ts. kannattaisi heti paikalla muuttaa ajattelutapaansa, jos oikeasti naista halajaa. Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin ihmisen ajattelu "Olen vain tällainen" "Mä olen ruma" "ei mitään mahiksia mulla".
- Sheena
Niinpä. Tullut useamman kerran jopa törmättyä sellaisiin miehiin, jotka ovat ensitöikseen alkaneet selittää miten he nyt ainakaan eivät minulle kelpaisi, kun minä olen sitä ja he itse ovat tuota. Mulle on edelleen epäselvää mitä tuolla oikein ajetaan takaa. Jotain käänteispsykologian yritystä ja säälin kerjäämistä?
Nuo miehet ovat itseltäänkin hukassa. Aika huono jos sääliä kerjäämällä kuvittelee pääsevänsä parisuhteeseen.
Tjaa, tokkopa.
Just naiseni ystävätär oli pettynyt, kun muuten mukava mies oli tullut jumalattomsn kaljakassin kansss kylään. Se oli sit siinä.
Jos ei näe itseensä etemmäs, on vaikeaa saada seuraa.
" Eihän kukaa nyt vapaaehtoisesti halua olla sinkku "
Jos ei haluaisi, niin ei niitä sinkkuja niin paljon olisi.
Toista se oli vanhaan hyvään aikaan, kun mies kelpasi naiselle ihan vaan omana itsenään. Kun kävi töissä ja hakkasi vaan vähän.
Nykynaisten vaatimukset on ihan kohtuuttomia. Ei riitä enää vain se että mies käy töissä eikä hakkaa paljon. Pitäisi olla "kumppani" eikä vaan MIES. Joutuu juttelemaan naisen kanssa ja - herra paratkoon - tekemään yhdessä kotitöitä.
Kyllä entisajan miehillä oli mukavaa. Kaikki meni pieleen kuin naiset päästettiin kouluja käymään ja palkkatöihin. Nyt kun ne penteleet pärjää taloudellisesti ilman aviomiestä, niin ei saa rahalla lahjottua itselleen piikaa kotiin.
Ei ketään pidä hakata riittää kun pistää aina vauvan tulemaan.
Jep pistää vaikkei nainen sitä haluaisikaan. Siinä onnea ja autuutta.
Noh mutta sellaiset naiset kelpaakin vain miehille, jotka ei vauvoja halua.
Niin tai miehille, jotka tykkää raiskailla.
= valtaosa alle kolmekymppisistä suomimiehistä ja hyvin iso osa myös alle kolmevitosista. Tutkimusten mukaan suomalaisten nuorten miesten mielestä sopiva ikä lasten saamiseen on 35 vuotta.
Nooh minua kyllä harmittaa miehet jotka vasta vastuun ottaa kantaakseen jälkeen 35v tuskin edes muuttuvat vastuulliseksi silloinkaan kun se lapsien teko ikä ei ole numero. Vastuullisuus lapsien tekoon on merkittävä huolehtia heistä tunnollisesti. Onko 35 vuotias valmis edes isäksi kyllä ne lapsien haluavat haluaa jo nuorena.
Ei se tuo sitä yhtenäistä tunnetta jos sitä ei välity, ettei lapsia kannata tehdä vain muodin vuoksi.
Vaativat ovat selkeästi kovempaa tasoista😳🤭
Älyttömiä on naisten vaatimukset. Pitää juoda alkoholia että naista alkaa kiinnostamaan. Monta vuotta olin raitis ja sain aina pakit naisilta. Eivät lähteneet kahville edes koskana ja kuulin jälkeenpäin että olivat toisen miehen kanssa baareissa.
Ei kelpaa vähänkään raitis mies eli pakko oli itsekkin alka viinaa juomaan. Yks nainen tulee kylään vain jos on siiderii tarjolla. Ei kesken viikkoa tule teetä juomaan.