Saattaa sota tulla tännekin. Tai saattaa olla tulemattakin.
Jos tulee, niin saattaa tulla nopeastikin. Tai saattaa mennä kauankin.
Miten meidän sitten (sodan jaloissa) käy? Kuolemmeko kaikki? Ei kai sitä kuitenkaan kotiaan voi jättää? Mihin sitä menisimme, ei ei.
Onko huolissaan oleminen joku valintakysymys? Ja jos on joku syy olla huolissaan, niin onko syytä yrittää päästä tunteesta eroon?
Saattaa olla itsepetosta ja itsesuojeluvaiston vastaista, jos koittaa teeskennellä huolettomuutta tällöin
Jos tulee, niin saattaa tulla nopeastikin. Tai saattaa mennä kauankin.
Miten meidän sitten (sodan jaloissa) käy? Kuolemmeko kaikki? Ei kai sitä kuitenkaan kotiaan voi jättää? Mihin sitä menisimme, ei ei.
Onko huolissaan oleminen joku valintakysymys? Ja jos on joku syy olla huolissaan, niin onko syytä yrittää päästä tunteesta eroon?
Saattaa olla itsepetosta ja itsesuojeluvaiston vastaista, jos koittaa teeskennellä huolettomuutta tällöin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritän uskotella itselleni ,että en ole huolestunut.
Mutta mässäily ja juopottelu kertoo toisenlaista tarinaa.
Ei ehkä kannata turruttaa itseään ja väistellä aina vaikeita tunteita, vaan olla rohkeasti hieman ahdistunut välillä tilanteesta ainakin hetken.
Niin, tässä ajassa on kyllä hyvin monta syytä, olla ahdistunut.
Taloustilanne hintojen kallistumisineen ja inflaation kiihtymisineen. Ulkomaankaupan ja energian saannin vaikeutuminen. Suuret pakolaisvirrat ja niiden tuomat ongelmat. Sota ja siihen varautumisen aiheuttamat kustannukset. Valtion velka, sen kasvu ja edessä olevat nousevat korot. Koronaviruksen ym. tautien uudet variantit, aiempien sairauksien lisäksi.
Tässä nyt päällimmäisiä huolen aiheita, jotka aivan heittämällä tulevat mieleen.
Pitänee tietysti koittaa välillä ajatella jotain kevyempääkin, kuten kevät saapuu sittenkin...